Betoniin valettu sydän, teräskuori, teflonpinta, siihen ei mikään pysty, huolella sen rakensin, elämästä oppineena, ei tartu enää rakkaus. On siihen moni yrittänyt itsensä istuttaa, ei ole onnistunut, amorin nuolet ovat sinkoilleet liukkaasta pinnasta kohti seuraavaa kohdetta, kunnes...
...Sinä, miten sen teitkään? Kauneudellasi pehmitit teflonin, jätit jälkesi. Yritin raaputtaa, hakata irti taltalla, siinä pysyit, liimattuna.
Teräskuoreni poltit puhki rehellisyydelläsi, kertomalla omista tunteistasi, haaveistasi, menneisyydestäsi.
Betoni, viimeinen suojani, sitä moukaroit katseillasi, kosketuksillasi, lämmöllä. Mieti, oletko tosiaan valmis hakkaamaan irti viimeisenkin tulpan tunteiden tulivuoresta, päästätkö laavan valumaan?
...Sinä, miten sen teitkään? Kauneudellasi pehmitit teflonin, jätit jälkesi. Yritin raaputtaa, hakata irti taltalla, siinä pysyit, liimattuna.
Teräskuoreni poltit puhki rehellisyydelläsi, kertomalla omista tunteistasi, haaveistasi, menneisyydestäsi.
Betoni, viimeinen suojani, sitä moukaroit katseillasi, kosketuksillasi, lämmöllä. Mieti, oletko tosiaan valmis hakkaamaan irti viimeisenkin tulpan tunteiden tulivuoresta, päästätkö laavan valumaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
*Hakee dynamiittia...*
Kyllä olen.
Pienissä kätösissäni pysyy myös leka ja kohta laava valuu...
Kun löytää sen puoliskonsa, ei mitkään lait päde.
Jos sen vaan antaa tapahtua,eikä anna muiden olla esteenä...
Ihan kuin tuntisin aloittajan kuvaaman ihmisen. Hyvin kiinnostavaa löytyy kuoren alta, kun jaksaa kärsivällisesti tarkkailla. On kuin tutkimusmatkailija, joka ei etukäteen voi arvata mitä arvokasta löytää kätkettynä.
Löytö tekee onnelliseksi . . .