Inhoan holhoamista, joka puetaan auttavaisuuteen, mutta ei nähdä sitä että ihmisellä on ylpeytensä ja tarve haaveilla paremmasta. Jos joku asettuu sun yläpuolelle auttaakseen hän voi saada nuo hauraat haaveet ja viimeiset itsetunnon muruset katomaan. Mulla usein myös ikävä entistä itseäni. Sitä reipasta mutta hieman herkkää minää, joka tunsi itsensä enimmäkseen ihan onnelliseksi ja toiveikkaaksi. Mutta toisaalta olen oppinut todella paljon ihmisenä olemisesta. Toivottavasti muistan nämä ajat sitten kun kaikki on taas kunnossa, niin että osaan itse kohdella ihmisiä.
ikävä
entistä elämääni
0115
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.