Olisi niin helppoa olla se ihminen, jolta näytän. Nätti blondi, joka tykkää bilettää ja vaihtaa poikaystävää lennosta kuitenkin samanaikaisesti ollen jotenkin äärimmäisen kiltti tyttö.
Mutta en ole, en edes tiedä mistä ihmiset saavat tämän käsityksen. Nätti ja blondi olen kyllä, biletän tai lähinnä tanssin kyllä mielelläni, mutta kun mennään poikaystäväkohtaan, niin menee täysin päin honkia. Ihmiset ihmettelevät, kun sanon etten ole koskaan ollut oikeassa suhteessa. Miehiltä saan kyllä huomiota, mutten koskaan tunnu löytävän ketään, joka kiinnostaisi minua ihmisenä. Suurin osa ikäisistäni puhuu asioista ja tekee asioita, jotka eivät minua kiinnosta. Minulla on kyllä ystäviä, joille kerron periaatteessa kaiken, mutten usko että hekään ymmärtävät minua.
Haluaisin olla samanlainen kuin muut, jotta elämäni olisi helpompaa, mutta minkäs teet kun ei kiinnosta puhua koko iltaa kynsistä ja meikeistä ja vaatteista ja kuinka blaablaa petti blaablaata.
Luulen, että ajattelen liikaa asioita, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.
Toisekseen ongelmana on osittain huono itsetunto. Tiedän olevani nätti ja hyväkroppainen, mutten kuitenkaan usko, että kukaan tykkäisi minusta. Usein myöskin huomaan ajattelevani, että olen jotenkin muita alempana ja jotenkin tiedän ettei ketään kiinnosta. Mutta toisaalta, välillä kun kuuntelen ikäisteni juttelua turhanpäiväisistä asioista ajattelen olevani onnekas kun en ole samanlainen.
En enää tiedä mitä tehdä. En jaksaisi enää olla tällainen, haluaisin että löytäisin jonkun, jota oikeasti kiinnostaa. Mutta toisaalta tiedän, ettei ketään tule ikinä kiinnostamaan, koska olen niin hankala luonne enkä nykyisin enää päästä ketää tarpeeksi lähelle, se ei kuitenkaan johda mihinkään. Vain yksi ihminen tähän mennessä on nähnyt silmistäni miltä minusta tuntuu ja nyt hänkään ei enää puhu minulle.
Oli pakko päästä jonnekkin kirjoittamaan ja jos jollain on jotain ehdotuksia niin mahtavaa. :)
Mutta en ole, en edes tiedä mistä ihmiset saavat tämän käsityksen. Nätti ja blondi olen kyllä, biletän tai lähinnä tanssin kyllä mielelläni, mutta kun mennään poikaystäväkohtaan, niin menee täysin päin honkia. Ihmiset ihmettelevät, kun sanon etten ole koskaan ollut oikeassa suhteessa. Miehiltä saan kyllä huomiota, mutten koskaan tunnu löytävän ketään, joka kiinnostaisi minua ihmisenä. Suurin osa ikäisistäni puhuu asioista ja tekee asioita, jotka eivät minua kiinnosta. Minulla on kyllä ystäviä, joille kerron periaatteessa kaiken, mutten usko että hekään ymmärtävät minua.
Haluaisin olla samanlainen kuin muut, jotta elämäni olisi helpompaa, mutta minkäs teet kun ei kiinnosta puhua koko iltaa kynsistä ja meikeistä ja vaatteista ja kuinka blaablaa petti blaablaata.
Luulen, että ajattelen liikaa asioita, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä.
Toisekseen ongelmana on osittain huono itsetunto. Tiedän olevani nätti ja hyväkroppainen, mutten kuitenkaan usko, että kukaan tykkäisi minusta. Usein myöskin huomaan ajattelevani, että olen jotenkin muita alempana ja jotenkin tiedän ettei ketään kiinnosta. Mutta toisaalta, välillä kun kuuntelen ikäisteni juttelua turhanpäiväisistä asioista ajattelen olevani onnekas kun en ole samanlainen.
En enää tiedä mitä tehdä. En jaksaisi enää olla tällainen, haluaisin että löytäisin jonkun, jota oikeasti kiinnostaa. Mutta toisaalta tiedän, ettei ketään tule ikinä kiinnostamaan, koska olen niin hankala luonne enkä nykyisin enää päästä ketää tarpeeksi lähelle, se ei kuitenkaan johda mihinkään. Vain yksi ihminen tähän mennessä on nähnyt silmistäni miltä minusta tuntuu ja nyt hänkään ei enää puhu minulle.
Oli pakko päästä jonnekkin kirjoittamaan ja jos jollain on jotain ehdotuksia niin mahtavaa. :)
Vastaukset 44
Vanhimmat
Hurja elämäntarina sulla. Otan osaa.
Tiedät ehkä 0,00001% elämäntarinastani, joten on turha tulla vähättelemään yhtään.
Kiitos kuitenkin tästä kommentista. Auttaa erittäin paljon tietää, että on olemassa edes ihmisiä, joita kiinnostan edes sarkastisen kommentin verran :)
"Suurin osa ikäisistäni puhuu asioista ja tekee asioita, jotka eivät minua kiinnosta."
Mitkä asiat sinua sitten kiinnostavat? Hakeudu sellaiseen seuraan/paikkaan/ryhmään, jossa on samankaltaisia ihmisiä. Minäkään en oikein samaistu ikäisiini (enkä oikein muunkaan ikäisiin) ihmisiin. Tuntuu, että jengin maailma pyörii bilettämisen ympärillä ja joka viikonloppu pitäisi mennä hankkimaan baarista seksiseuraa. Itse taas mietin vaan jatkuvasti kuinka pystyisin tekemään rahaa, koska en näe elämässä juuri mitään iloittavaa ellei ole "mukavasti" rahaa. Nyt keskituloisena opiskelijana olen köyhä.
"oisekseen ongelmana on osittain huono itsetunto. Tiedän olevani nätti ja hyväkroppainen, mutten kuitenkaan usko, että kukaan tykkäisi minusta. Usein myöskin huomaan ajattelevani, että olen jotenkin muita alempana ja jotenkin tiedän ettei ketään kiinnosta."
Kärsin samantyyppisistä ongelmista, tosin olen oikeasti naamasta ruma. Sitä faktaa ei auta mikään happy-clapping -paska muuta. Sen sijaan muita itsetunnon osa-alueita olen saanut jonkin verran kehitettyä viime aikoina. Puhtaan sattuman kautta törmäsin yhteen motivaattoriin, jonka juttujen kuunteleminen saa aina kunnon henkisen draivin päälle.
Kiitos :)
En vain yhtään tiedä enää minne menisin kun olen käynyt jo monenmoisissa harrastuksissa jne.
Eniten tykkään lukea ja katsoa dokumentteja / leffoja. Tykkään myös tanssia ja muutenkin liikkua, mutten sieltäkään löydä ketään. Rakastan myös matkustelua, mutta suurin osa kavereistani haluaa matkustaa vain bilettämään, kun taas minulle se ei ole niin tärkeää.
EHkä ongelmanani on myös se, etten tiedä oikein kuka olen vielä.
Ihmettelen vain että kuinka vanha olet.
Mutta, ole onnellinen että sinulla on edes jonkinlaisia kavereita...
Olen 18, eli tosi nuori vielä.. Varmaan johtuu osin siitäkin :)
Ihan sama kuin olla ilman kavereita kun ei niistä ole mitään varsinaista apua. Joskus saa jotain leffaseuraa..
Missäpäin maapalloa asut?
Suomessa tällä hetkellä yllättäen. Ulkomaat suuntana heti kunhan rahat riittää :)
Tarkemmin.
Ja miksihän tää tieto kiinnostaa sinua?
Varmaan siksi, että jos nuori nainen kirjoittaa netissä olevansa yksinäinen ja kaunis, niin samalla sekuntilla jonoa miehiä on tarjoamassa itseään seuraksi. Tämä ketju on hyvä esimerkki. Kokeileppa laittaa joku läppä e-mail tähän, niin sinulla on parikymmentä postia odottamassa huomenna.
Selitän.
Aloituksestasi paistaa syvä sisäinen konflikti. On niin upeeta olla hyvännäköinen blondi ja saada osakseen kuolaa ja ihailua. Toisaalta, haluaisit olla jotain enemmän. Kauniin ulkokuoresi sisällä elää ruma tyttö, joka haluaisi muiden ymmärtävän miten kaunis se oikeasti on. Mutta olet ulkokuoresi vanki. Muut odottavat sun käyttäytyvän tietyn roolin mukaan. SINÄ ITSE odotat itsesi käyttäytyvän tietyn roolin mukaan.
Kysyt otsikossasi, että ajatteletko liikaa. Tyhmempikin näkee tekstistäsi, että ajattelet aivan liian vähän. Tämä vähäinenkin ajattelu tuntuu susta paljolta, koska omaksumasi roolin mukaan sun ei pitäisi ajatella ollenkaan. Eihän hyvännäköinen blondi ajattele mitään. Vähäinenkin ajattelu tuntuu paljolta kun lähtötaso on nolla. Pienikin skeptisyys pissiskavereidesi elämänarvoja kohtaan laukaisee sisälläsi armottoman itsekritiikin: "Ei näin saa ajatella. Tämä ei ole roolini mukaista!"
Mä olen jo kauan sitten menettänyt uskoni kauniisiin naisiin. Saan etovan tunteen kun näen hihittäviä pissisporukoita kauppakassit kourassaan. Onhan ne nättejä; onhan niillä hyvät perseet; onhan niillä kauniit silmät ja hiukset - mutta onhan ne myös niin etovan pinnallisia!
Kaikki hyvännäköiset blondit ovat luonteeltaan hirveitä noitia. Se on kauneuden väistämätön sivutuote. Ei kaunis blondi tuhlaa aikaa luonteen rakentamiseen. Miksi tuhlaisi kun on kerran kaunis?
Kuvio on seuraavanlainen: tarjoan sulle elämäsi tilaisuuden todistaa itsellesi, ettet ole typerä pissis - siis se ihminen, joka sun "pitäisi" itsesi ja muiden mielestä olla.
Miten se tapahtuu?
Kerron.
Jos me kaksi koetettaisiin tulla toimeen, mä voisin yrittää karistaa ennakkoluuloni kauniita tyttöjä kohtaan ja sä voisit todistaa itsellesi, että olet enemmän kuin mitä ulkokuoresi antaa ymmärtää. Jos sä saisit mut pitämään susta, tulisit todistaneeksi itsellesi, ettet ole pelkkä ohuen ohut kiiltokuva, vaan monimutkainen ja syvällinen ihmissielu. Lisäksi, minä pääsisin irti typerästä ennakkoluulastani kauniita blondeja kohtaan. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Meillä on tässä elämämme tilaisuus kasvaa ihmisinä!
Tää muuten kuulostaa huonon romanttisen komedian premissiltä.
Kokeillaan vaan.
Koska ensinnäkin tiedän, etten ole millään muotoa pelkkä kiiltokuva. Nyt kun luen myöhemmin omaa tekstiäni huomaan, että se antaa minusta bimbon kuvan, mutta hankala lähteä sitä enää muuttamaan. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki kuvittelevat minun olevan joku vetyperoksidiblondi jolla on hiuslisäkkeet ja miljoona kiloa meikkiä, vain sen takia että mainitsin olevani blondi.
Mutta tosiaan olen valmis haasteeseen. :)
Edellinen vastaus oli... Joo... No omaan arvoon jätettävä :).
Olet vielä nuori ja ehdit ajatella monia asioita pinnalta ja syvältä. Ei kannata antaa minkään suoli24-kommentaattoreiden määritellä itseään.
Tiedän tunteen, et tuntuu, et kukaan läheisinkään ei ymmärrä, mutta tärkeintä lienee, että joku ainakin HALUAA YRITTÄÄ ymmärtää :)
No huhhuh mitä ennakkoluulosta, sovinistista vuodatusta. :D
Tyypillistä miehille, joille on jäänyt traumoja koulun discoista, kun eivät saaneet huomiota kauniilta tytöiltä. Sad... :(
En haluasi tuottaa kolhuja paisuneelle egollesi, mutta valitettavasti monet parhaimmat muistoni vastakkaisesta sukupuolesta juontuvat juuri kouludiskoihin. Muistan seiskalla kun tanssin hitaita ensirakkauteni kanssa. Yksi elämäni parhaista illoista.
Yrityksesi pelata laivanupotusta Suomi24:n keskustelupalstalla ei nyt mennyt ihan nappiin.
Hyvää illanjatkoa sinulle.
Onkos sulla meseosotetta?
On. Jos annat omas niin lisään.
En ois halunnu laittaa omaani niin kun et varmaan säkään :D
[email protected]
:D Lisäsin.
Lisäsit vai... eikyl näy mitään : /
Lisäsin kahdestikin...
Hei! Kiinnostaisiko alkaa seurustelemaan masentuneen AT-miehen kanssa?
Et ole ikinä ollut oikeassa suhteessa? Tuo taitaa tarkoittaa että olet jakanut itseäsi kaikenmaailman pano-einoille. Et tule enää ikinä kelpaamaan fiksuille miehille.
Ei, en ole jakanut itseäni kaikenmaailman pano-einoille. Olen ollut kahdessa "suhteessa", mutten luokittele niitä oikeiksi suhteiksi, koska molemmat niistä kestivät vain kuukauden tai pari.
Ja syy sille, etten ole ollu oikeassa suhteessa johtuu varmaan siitä, etten halua ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, jota en tunne. En ole vielä tähänmennessä löytänyt ketään, josta olisin pitänyt tarpeeksi alkaakseni seurustelemaan hänen kanssaan.
Hyvin tutulta kuulostaa. Itsekään en ole ikinä ollut kiinnostunut puhumaan näistä pintaliitoasioista enkä ole ikinä tuntenut kuuluvani mihinkään. Poikaystäviä alkoi olemaan siinä 20 vuotiaana (sitä ennen vain yhden illan juttuja ihan liikaa jotka tuntui lähinnä ahdistavilta), mutta eivät hekään sytyttäneet suuria tunteita. Kunnes löysin 22-vuotiaana älykkään miehen, joka myös minussa ihastui muista erottuvaan ajatusmaailmaan. Suhde kesti lähes 9 vuotta. Uutta en ole vielä löytänyt, mutta usko elää :)
Naisista en ole vielä löytänyt kertaakaan sellaista ystävää, että se ystävyyssuhde olisi tuntunut hyvältä. Aina saa olla yksin omien ajatustensa kanssa ja kuunnella sitä pinnallista soopaa :( Varmasti on minunlaisiani naisia enemmänkin, mutta ei vaan ole osunut vielä tielleni. Mikä johtuu varmaan siitä, että ainakin itse olen ollut aika ujo ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut vaikeaa. Siitä olen nyt päässyt, että jos sitä alkaisi löytymään niitä parempiakin ihmissuhteita elämään. Muutenkin olen kyllä aina tullut paremmin toimeen miesten kanssa, koska heidän kanssaan saa keskustella asioista jotka itseä kiinnostaa.
Ajattelutapasi kuulostaa jossain määrin tutulta, ja veikkaisin että fiiliksesi johtuu vaan siitä että etsit vielä itseäsi. Se, millaisten ihmisten kanssa liikut ei pitäisi määrittää sitä, millainen itse olet. Vaikka kaverisi ovat pinnallisia, ei sun tarvitse olla. Kuulostaa siltä, että et vain ole tavannut oman henkisiäsi ihmisiä. Älä kuitenkaan vaivu epätoivoon: olet vielä nuori, ja elämässäsi ehtii tapahtua paljon, eikä se todellakaan tule aina olemaan samanlaista kuin nyt. Tee niitä asioita mistä oikeasti pidät, äläkä niitä, mitä muut odottavat sinun tekevän.
Itsekin ravasin vielä vuosi sitten baareissa ja elin tosi pinnallista elämää. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, ettei se tee mua oikeasti onnelliseksi. Olen sua vuoden vanhempi, ja voin sanoa että olen kasvanut viimeisen vuoden aikana todella paljon, ja alan viimeinkin hahmottaa, millainen ihminen olen. Olen luopunut monista ystävistäni ja kavereistani, koska olen ymmärtänyt ettei tietyistä ihmissuhteista ole minulle mitään hyötyä, pikemminnkin haittaa. Tämän takia tunnen oloni välillä yksinäiseksi, mutta olen toiveikas, että tulen elämäni aikana tapaamaan monia ihmisiä, jotka ovat samanhenkisiä kuin minä. Tärkeintä on, että teen juuri sitä mitä itse haluan, enkä yritä elää muiden odotusten mukaisesti.
Kirjoita verkkokirkon rukouspalstalle!
Ei varmaankaan ole helppoa olla nuori kaunis nainen.
Kaikenlaiset kuolaajat ahdistelevat jne
Sä et ole kokenut rakastumista ja se näkyy kirjoituksissasi.
No sulla on vielä elämä edessäsi ja paljon kokematta
Tsemppiä
Kirjoituksesi jotkut osat kuulostivat kovin tutuilta, vaikka olenkin jo 31v nainen. Minäkin olen kaunis ja hyväkroppainen ja minusta oletetaan, että olen pinnallinen ja vittumainen ja että miehiä riittää. No, tämä ei voisi olla kauempana totuudesta.
Tosiasiassa olen hyvin syvällinen pohdiskelija, erilainen kuin massaihmiset, oman tieni kulkija ja olen seurustellut tasan yhden miehen kanssa. Suhde alkoi kun olin 21 ja päättyi kun olin 25. Yhdenillanjuttuja en ole koskaan harrastanut enkä erityisemmin viihtynyt baareissa. Tanssimisesta kyllä tykkään.
Luultavasti olet ikätovereitasi henkisesti kypsempi ja muutenkin syvällisempi ja tiedostavampi tyyppi. Et ole vielä löytänyt samanhenkistä seuraa. Minäkin olen onnistunut sitä löytämään vasta myöhemmällä iällä lähinnä seurakunnista.
Valitettavasti sen samanhenkisen seuran löytäminen on usein aika vaikeaa, erilaiset ihmiset ovat harvinaisia ja vielä harvinaisempia ne, joiden kanssa synkkaa ja että molemmat vielä viihtyisivät toistensa seurassa. Mutta yritä tutustua uusiin ihmisiin, tuoda ajatuksiasi avoimesti julki ja joskus saatat huomata puhuvasi samalla tavalla ajattelevalle hengenheimolaiselle!
Näin toimien uskon että onnistut joskus sellaisen löytämään.
Ja sitten tuon nimimerkki ssss:n kirjoitus. Se oli pelkkää manipulaatiota. Hän on lukenut jostain pelimiesoppaasta, että lyttäämällä vähän naista saa tämän yrittämään hakea miehen hyväksyntää ja tuomaan esiin parasta itsestään. Ehdottamalla tuota "mahdollisuutta todistaa ettet ole typerä pissis" hän pyrkii pääsemään seuraasi tutustumaan sinuun jolloin manipuloituna yrittäisit olla häntä kohtaan niin ihana ja fiksu kuin ikinä vain kykenet, ja sitten "olemalla aidosti kiinnostunut sinusta ihmisenä, siitä mitä sinä oikeasti olet" hän pyrkii saamaan sinusta itselleen kauniin nuoren blondin tyttöystäväksi. Älä missään tapauksessa mene ainakaan tapaamaan häntä! Vanhemmat miehet etsivät nuorista naisista itselleen helppoja kohteita, sillä nuoret ovat naiiveja, sinisilmäisiä ja kokemattomia. Heitä on helppo manipuloida ja kohdella huonosti, sillä he eivät vielä useinkaan ymmärrä, mikä on tervettä ja normaalia käytöstä parisuhteessa tai muutenkaan.
Kiva että on samanlaisia ihmisiä :)
Ja siis en tosiaan ole menossa tapaamaan. Lähinnä laitoin tuon siksi, että tiesin ettei ssss:llä kuitenkaan ole pokkaa ja hän luultavasti oletti minun sanovan ettei minulla ole mitään todisteltavaa ja blaablaa jotta hän olisi päässyt sanomaan jotain ilkeää vaihteeksi.
Niin ja tässähän näkyy taas tämä kaikkien naisten suusta tuleva kiistaton fakta, kuinka miehet etsivät nuoria mimmejä, vain käyttääkseen näitä hyväksi, koska miehet eivät missään nimessä voi digata nuoria mimmejä sen takia, että he saattavat olla aikas söden näköisiä, pirtsakoita ja eläviä, eikä mitään tarjahalosia. Aina on mielessä vain ja ainoastaan hyväksikäyttö. Naisethan eivät missään nimessä käytä miehiä ikinä hyväkseen, koska he ovat kilttejä, ihania, suloisia ja hoivaavia olentoja. He eivät koskaan esim. käytä naisellisuuttaan ja edellä mainittuja piirteitä hyväksi läheisyyttä kaipaavan miehen kohdalla, vain pumpatakseen tältä rahat.
Sanottakoon vielä, että itselläni on laaja skaala. Iällä ei ole väliä, mutta, jos sattuisin tykästymään johonkin nuoreen mimmiin, ei taka-ajatuksenani ole hyväksikäyttö, vaan aito mielenkiinto kyseistä henkilöä kohtaan, huolimatta siitä minkä ikäinen hän on.
Pitää muuten vielä muistaa, että ikä ei tarkoita automaattisesti kokenutta. Eikä fyysinen ikä ole välttämättä yhtä henkisen sellaisen kanssa, kuten itsekin tekstissäsi väläyttelit.
On erittäin huvittavaa, että ilmoitat ensin rehvakkaasti olevasi syvällinen pohdiskelija, jota kukaan ei ymmärrä, vaikka lopuksi todistat vain olevasi ennakkoluuloinen feministi-fundamentalisti, joka pystyy muodostamaan miehistä vain ahdasmielisiä stereotypioita.
Onnitteluni.
En tiedä mitä "syvällinen pohdiskelija" tarkoittaa keski-ikää lähestyville yksinäisille naisille, mutta itse ainakin olen olettanut, että stereotypiat ovat viimeinen vaihtoehto, johon syvällinen pohdiskelija turvautuu pohdinnoissaan. Stereotypioilla on nimittäin se huono tapa tehdä pohdinnoista....
hmmmm.... mikä se sana olikaan?
Ai niin!
Pinnallisia.
Kuulostaa tutulta. Aivan kuin omista ajatuksistani! :)
Olet selvästi keskivertoa älykkäämpi ja siksi valtavirran pinnalliset löpinät ja baareissa liikkuvat tyhmät miehet eivät kiinnosta sinua. Go girl!
On erittäin huvittavaa, että ilmoitat ensin rehvakkaasti olevasi syvällinen pohdiskelija, jota kukaan ei ymmärrä, vaikka lopuksi todistat vain olevasi ennakkoluuloinen feministi-fundamentalisti, joka pystyy muodostamaan miehistä vain ahdasmielisiä stereotypioita.
En missään vaiheessa väittänyt että kukaan ei ymmärtäisi minua. Itseasiassa -kuten tekstistäni käy ilmi- minulla on ympärilläni samanhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Et tunne minua, olet lukenut ainoastaan yhden kommenttini, olet täysin jäävi väittämään että "kykenen muodostamaan miehistä ainoastaan ahdasmielisiä stereotypioita."
En tiedä mitä "syvällinen pohdiskelija" tarkoittaa keski-ikää lähestyville yksinäisille naisille, mutta itse ainakin olen olettanut, että stereotypiat ovat viimeinen vaihtoehto, johon syvällinen pohdiskelija turvautuu pohdinnoissaan.
Itseasiassa en myöskään nykyään enää ole yksinäinen.
Tarkoitukseni ei ollut tehdä sinusta stereotypiaa saati loukata sinua, vaan varoittaa nuorta tyttöä aistimastani mahdollisesta vaarasta.
Kirjoituksestasi kun pystyi tekemään myös tulkitsemani johtopäätöksen.
"Et tunne minua, olet lukenut ainoastaan yhden kommenttini, olet täysin jäävi väittämään että "kykenen muodostamaan miehistä ainoastaan ahdasmielisiä stereotypioita.""
Mutta sinä kuitenkin tunnet minut yhden kommentin perusteella niin hyvin, että voit varmuudella sanoa, että olen hyväksikäyttömielessä liikkeellä oleva pelimies.
Ja nimenomaan VARMUUDELLA, koska mikään tekstissäsi ei viitannut siihen, että tarkoittaisit kyseessä olevan pelkkä mahdollisuus; pelkkä subjektiivinen tulkintasi niin kuin nyt yrität asian pois selitellä.
Päin vastoin. Annoit hyvin tarkan kuvailun minusta aivan kuin tuntisit minut lähemminkin. Minä esimerkiksi luen "pelimiesoppaita" - virke, jonka kirjoitit kuin tietäisit asian varmuudella. Aivan turha väittää vastaan kun tekstit on jokaisen luettavissa.
En todellakaan mennyt liian pitkälle kun kirjoitin, että kykenet muodostamaan miehistä vain ahdasmielisiä stereotypioita. Sinä itse annoit minulle täyden syyn ajatella niin.
Et todellakaan valehdellut kertoessasi olevasi syvällinen pohdiskelija. Olet niin syvällinen pohdiskelija, ettet edes huomaa ilmiselvää ristiriitaa kirjoituksissasi. Kirjoitat ensin pitkän kuvailun toisesta henkilöstä yhden kommentin perusteella. Kun joku tekee samoin sinulle (vielä huomattavasti pienemmässä määrin), kyseessä on kansainvälinen skandaali ja lehtien etusivut menee uusiksi.
Vain ja ainoastaan sinulla on erityislupa luottaa "aistimaasi mahdolliseen vaaraan" niin paljon, että saat anteeksi todella pitkälle viedyt, lähes paranoidi-skitsofreniset yleistykset ja ennakkoluulot.
Huh huh....
En lähde tämän enempää väittelemään seurakuntalais-fundamentalisti-feministien kanssa. Se kun on täysin yhtä tyhjän kanssa. Kuin yrittäisi kommunikoida seinän kanssa.
Hyvää loppuelämää.
Täällä kohtalon toveri!
Elikkäs olen 20-vuotias nuori naisen alku, blondit pitkät hiukset ja käännän miesten päät minne sitten menenki.
Usein ongelmaksi on tullut se että saan todistella olevani oikeasti fiksu, enkä mikään hihittävä blondi josta kaikki voi heittää mukamas hyvääkin läppää. Nykyinen poikaystäväni (jonka kanssa olemme samalla aaltopituudella!) ei meinannut millään kiinostua minusta, koska luuli että elämässäni ei ollut muuta kuin shoppailu, bilettäminen ja peilailu. Jouduin jopa värjäämään hiukseni tummiksi todistaakseni etten ole sitä miltä näyttää, ja kappas vain TÄMÄHÄN KIINNOSTUI JA OTTI MINUT ENSIMMÄISTÄ KERTAA TOSISSAAN. Voitteko kuvitella? 9 Kk siinä kesti kaiken kaikkiaan että sain hänet. Nykyään taas blondina, voi monet tuntemattomat ihmetellä mitä tollainen komistus ja fiksu mies tekee tälläisen pinnallisen blondin kanssa. Takana monia unettomia öitä kun mietin että mikä helvetti siinä on kun hyvännäköistä naista pidetään tyhmänä. Jälkeen päin tajusin että taisin kyllä oikeasti antaa hieman erilaista kuvaa itsestäni sinkkuna ollessani; hihittelin miesten jutuille, flirttailin avoimesti ja keskustelun aiheet evät olleet ehkä mitään maata pullistavaa.
Muuten brunettena ollessani baarissa miehet tulivat juttelemaan tosissaan ja miehet olivat keskiluokkaa ylemmässä kastissa, kuin taas blondina ollessa kimpussa pyörii jatkuvasti epätoivoisia pellejä joilla ei muuta ollut kun noloja iskurepliikkeja :p kas kummaa, TAAS NE PELLET OVAT KIMPUSSA. Mutta kun vain viihdyn blondina ;P
Itselläni on onneksi kaksi työkaveria ja yksi oikea ystävä lisäksi poikaystäväni kenen kanssa olemme kaikki samalla aaltopituudella. Siitä saa voimaa jaksaa eteepäin täällä yksinkertaisten tyhmien ihmisten maailmassa.
Nykypäivänä ihmisten toiminta on aivan käsittämätöntä. Itselläni ajattelu on juurikin se heikkous ja usein pahoitan mieleni sillä kun tajuaa aina miten paljon ympärillä pyörii sairaita ihmisiä. Mutta sellaista se elämä on. Ei ehkä olisi pitänyt poltella sitä pilveä silloin aikoinaan, kun tuntuu että se avarsi vielä lisää maailmaa, mutta toisaalta ilman sitä en olisi koskaan oppinut ajattelemaan näin syvällisesti ja sen kautta löysin tasapainon elämääni. En nyt ala suosittelemaan pilven polttoa kenellekkään, sillä jokainen on yksilö ja kaikkiin se reagoi eri tavalla.
Mutta vielä tuosta ihmisten ulkonäkö keskeisyydestä. Eli homma menee niin että suurin osa "hyvännäköisistä" naisista ovat todella huomionkipeitä ja tekevät mitä tahansa näyttääkseen hyvältä. Mutta ovatko he sitten oikeasti kauniita? Useimmillakaan ei ole sopusuhtaisia kasvonpiirteitä ja virheet yritetään peittää liian voimakkaalla meikillä. Lisäksi löytyvät tekokynnet,ripsienpidennykset ja hiustenpidennykset. Lisäksi naisen päässe on aivan vääristynyt kuva itsestään ja hän suunnittelee tai sitten on jo käynyt kauneusleikkauksissa. Eli siis ei ihan puhuta real kauneudesta. Sellaiset ämmät ovat OIKEASTI tyhmiä. Ja tähän vielä liittää järkyttävä epävarmuus.
Kun taas jos nainen on OIKEASTI luonnonkaunis, hänellä on kauniit kasvonpiireet joihin riittää kevyt ehostus, siistit vaatteet ja hiukset tuoksuvat puhtaalle, ei hirveästi mitään ylimääräistä tekohärpäkkää. Hyvä ryhti ja itsevarmuus paistaa pitkälle. Tälläinen KAUNIS nainen voi olla fiksu.
Eli sanottaisiinko että se ihmisen asenne omaan ulkonäköön ratkaisee. Aitoudella potkii ja pääsee pitkälle ;)! Tällainen itsekin olen nykyään, ennen taisin kuulua jälkimmäiseen kuvaukseen, joten ei ihmekkään että minua pidettiin pellenä ja olin yksi läppä vain.
Mutta toivon sulle kaikkea hyvää ja toivottavasti sait irti jutun pointin, älä yritä liikaa!
Ja uskon että olet vain ikäistäsi kypsempi, joten odota kun ystäväsi vanhenevat, he ehkä alkat olla samalla aaltopituudella.
mä nyt oon 52v. mies mut huomasin yhtäläisyyksiä..mul kans "vähän" suhteita mut ennen oli vilkasta,yhden illan lähinnä..kai itsetunto et tuntee olevansa "down" toisten seurassa,nuorempana selvinpäin pahempi kuin nyt,kai "oppinut elään",muutaman kaljan jälkeen sit huomaa et jengiä kiinnostaa/naurattaa mun jutut sillain positiivisesti...nyt jo n.3v. vältellyt lähempää kontaktia mikä jo pelottaa et viikon aikana pari kertaa käyn kaljalla ja muuten "viihdyn" itsekseen...joo, et sitä vaan ettet ole ainoa joka tuntee samoin,ei kliffaa,mut koita tsempata ja "kasvaa sen yli" ja pois se ankara itse-kritiikki !!! hyvä se on sanoa mut se toteutus,u know,siitä kun pääsis.. MOI !!!!!!!!
Itsellä on ollut vähän samankaltaisia ajatuksia muutamat viime vuodet, sellanen fiilis että mulla pitäis kaiken järjen mukaan olla itsetunto tiptop-kondiksessa ainakin ulkonäön suhteen vaan eipä ole.
Helposti tulee vaan sellanen fiilis että sitä kävelee muiden joukossa ja
"soluttautuu" helposti joukkoon, muttei tule ikinä samanlaiseksi kuin muut.
Vaikka olis kuinka kavereita ja kuinka kävis bileissä juomassa, niin silti sitä ihmettelee muiden lapsellisuutta ja tuntee itsensä kokonaan ulkopuoliseksi olennoksi.
En siis oikeasti osaa antaa mitään hirveän hyödyllisiä neuvoja, kun itse olen vuotta nuorempi, edustan vastakkaista sukupuolta ja itsekkin ryven vielä vastaavanlaisessa suossa... ja jos alkaa mieliala liikaa kohentua niin kyllä ihan itse onnistun aina painamaan itsetuntoni takaisin pohjalukemiin...
Annan kuitenkin kokemuksesta sellaisen neuvon, että jos oikeasti haluat edes hieman kaltaistasi seuraa, niin mene juttelemaan niille koulun hiljaisille käytävillä nojailijoille, yksinnyhjääjille ja kivikasvoille, jotka vaikuttaa täysin erakoilta. Okei, jotkut niistä voi olla hyvinkin typeriä ja täysin omissa maailmoissaan, mutta itse välillä löydän lapsellisten kavereideni lisäksi niistä ihan mukavaa vaihtelua.
Olenkin tutustunut nyt tällaiseen vähän enemmän ulkopuoliseen tyttöön joka oikeasti vaikuttaa todella mukavalta ja omantyyliseltä vaikka ulkoapäin jos meitä katsoo niin olemme ihan erityylisiä. Mutta toivon nyt että saisin hänestä paremmankin ystävän :)
Toivon kans että löydät omantyylistä porukkaa. :)
Huolestuisin vaan enemmän siitä kuinka paljon outoa porukkaa tästä maasta löytyy...
Mikä sitten on mielestäsi outoa? Ihmiset, jotka eivät ole kuten sinä itse?
Outoja on ihmiset jotka ovat kuten minä itse.
Suorastaan loppuelämäni kestävän yksinäisyyden uhallakin toivon, kaikessa altruismissani ja universaalissa rakkaudessani(joita en kyllä ikinä osoita kenellekkään), että kaltaisiani ihmisiä on mahdollisimman vähän.
Itse olen 18-vuotias poika enkä halua edes yrittää olla samanlainen kuin muut. Eihän mulla paljoa kavereita ole, mutta tiedän olevani epäsosiaalinen, joten eipä se elämääni paljoa haittaa. En oikeastaan edes haluaisi olla liian monen ihmisen kanssa tekemisissä