kun makaa sylikkäin ja tuntee unisen hengityksen niskassaan.
Se tunne kun herää yöllä, eikä halua siirtää käsiä ympäriltäsi, että pääsee käymään vessassa.
Se tunne kun havahtuu aamulla hymyillen. Se tunne kun löytää hymyn myös toisen kasvoilta.
Kaipaan jotain mitä ei voi tuntemattomien kanssa tuntea.
Se tunne kun herää yöllä, eikä halua siirtää käsiä ympäriltäsi, että pääsee käymään vessassa.
Se tunne kun havahtuu aamulla hymyillen. Se tunne kun löytää hymyn myös toisen kasvoilta.
Kaipaan jotain mitä ei voi tuntemattomien kanssa tuntea.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Juuri tuon tunteen haluan löytää taas, siitä on aikaa kun olin jonkun sylissä niin että siitä herääminen tuntui hyvältä. Toivoisin voivani herätä edes yhden kerran ihmisen sylistä ketä kaipaan, jotta tietäisin miltä se tuntuu. Mutta jos se ei ole mahdollista löytää joku joskus joka herättää tuon tunteen.
Niin. Ja epätoivo kuulemma näkyy. Mutta mitä pahaa siinä on, että haluaa toisen luo? Ei kenen tahansa vaan jonkun sellaisen, joka voi täyttää tuon tyhjyyden.
Sitähän minänkin tarkoitin, ja eihän siinä todellakaan ole mitään pahaa. Epätoivo? Nyt meni vähän yli.
Kun kaipaa liian kauan ja/tai liian usein, se synnyttää epätoivoa. Epätoivo näkyy ja se taas kuulemani mukaan saa muut lähtemään karkuun
Niin tuleehan siitä epätoivoinen olo.
ihminen näkee mitä haluaa nähdä, joskus muut ihmiset ovat kuin peili hänelle joka heijastaa omia ajatuksia ja tuntemuksia. Tyhjyys on sisällä itsessään, hyvää on kun tietää ikävöivänsä henkilöä jonka kanssa on tuntenut samanlaista tyhjyyttä, universaalia yksinäisyyttä.Vielä parempaa on ... jos ikävän kohde on vierellä
http://www.youtube.com/watch?v=rWKRVI4V3ns&NR=1
Toi on kyllä tosi, saman tyhjyyden ja universaalin yksinäisyyden tuntenut voi toista samanlaista ymmärtää. Saman tyhjyyden sisällään tunteneet kietoutuvat kuin hukkuvat toisiinsa ja täyttävät tuon tyhjyyden tunteen aivan toisella tapaa kuin ne, jotka eivät ole sisällään kokeneet universaalia yksinäisyyttä.