Olen joskus lukenut muinaisista kulttuureista, jossa totem tai voimaeläin oli henkisenä suojelijana.
Intiaaneilla oli kaksi molemmin puolin ihmistä.
En ole saanut kuin yhden, joka ilmestyy uniini viimeaikoina. Se on ihan tavallisen näköinen kissa, mutta se tekee kaikenlaista, johon on kiinnitettävä huomiota:D Se viestii, tavalla joka kertoo itselleni.
Milloin se on autossa mukana vallattomana ja hauskanakin, viime yönä se naukui minua apuun kiskoessaan sinivalkoista pöytäliinaa syvästä kuramontusta, riensinhän minä vetämään kaunista pellavaista sinivalkoisella kirjailtua liinaa ylös mudasta.
Tulkitsin sen kertomaa, arvomaailmani ryvetys oli lähellä, mutta kissalla oli hätä sen pelastamiseksi:D
Olen saanut totemeläimen jostakin syystä!
Intiaaneilla oli kaksi molemmin puolin ihmistä.
En ole saanut kuin yhden, joka ilmestyy uniini viimeaikoina. Se on ihan tavallisen näköinen kissa, mutta se tekee kaikenlaista, johon on kiinnitettävä huomiota:D Se viestii, tavalla joka kertoo itselleni.
Milloin se on autossa mukana vallattomana ja hauskanakin, viime yönä se naukui minua apuun kiskoessaan sinivalkoista pöytäliinaa syvästä kuramontusta, riensinhän minä vetämään kaunista pellavaista sinivalkoisella kirjailtua liinaa ylös mudasta.
Tulkitsin sen kertomaa, arvomaailmani ryvetys oli lähellä, mutta kissalla oli hätä sen pelastamiseksi:D
Olen saanut totemeläimen jostakin syystä!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tarvitsetkohan sellaista? Ja kissa sehän on nii tavallinen. Eikös täällä ole joku susikin vai mikä morsian onkaan hän.
yx suojasta
En minä ole valinnut mitään eläintä! Se on vain tullut uniini hyvin elävästi.
Muistin aamulla nähneeni sen ensimmäisen kerran herättyäni sydänleikkauksen jälkeen. Silloin se oli valkoinen kissa ja istui selin minuun kaiken jään keskellä, eikä ollut moksiskaan.
Sen jälkeen en ole kertaakaan nähnyt unessani kissaa, paitsi viime kuukausina se on häärinyt unessani:D
Mistäs sen tietäisin tarvitsenko sitä - ehkäpä :) kun se kerranon taas tullut kuvioihin. Hyvältä se ainakin tuntuu!
Susi onkin paljon uljaampi eläin, tyydyttävä on tuohon vekkulikissaan.
Voi sentään meitä unennäkijöitä !!! Tuosta sinun kissastasi muistuikin mieleeni minulla silloin tällöin toistuva koira unissani.Aina olen siinä unessa niinkuin sängyssä nukkumassa ja ilmeisesti aika iso on se koira, joka nukkuu jalkopäässä. En ole koskaan nähnyt tätä koiraa, jalkani turkkiinsa vaan koskettanut, ja unta on jatkettu....koira ja minä.Jokin unen symbolihan se, ja jotkut unethan toistuvat joskus jossain muodossa.
Nytpä katonkin tuosta unikirjastani, missä vaiheessa elämääni olen tään koiran unissani tavannut.
Mut...hei....jospa se onkin sus !!!
Saattaa hyvinkin olla, sopisi sinulle, liitän tähän linkin, kun kiinnostuin itseki niistä.
Kun se nyt on tunkenut uniini, kaipa sitä tarvitsen:D
http://www.thuleia.com/voimael.html
Yhden ainoan kerran olen leskeyteni alkuaikojen epätoivossa saanut viereeni ison tassun. Se vain oli siinä, muuta en nähnyt kuin tassun, mutta tiesin jotenkin sen olevan karhun tassun ja olin turvallinen unessa.
Sen jälkeen se ei ole ilmestynyt enään, riitti kai tuo kerta.
Harmi, etten ole vielä tolla tasolla - harmi ja parja parja se on! Mutta toivossa elämmä ja aikatam vietämmä, sanos vanhapoika kissalles.
Unet ja huikeat unidraamat-ja näytelmät ovat pitäneet 'nuorallatanssijan' elämääni jonkunlaisessa kurssissa.
Työelämä oli kai unikakkiaisen(UK) mielestä vähemmän haasteellista, koskapa pian nukahtamiseni jälkeen jouduin sotaan.
Tumpelo kun olin myös (UK:n) mielestä, jouduin joukko-osastostani aina jälkeen. Torrakoineni lähdin suunnistamaan asetovereitteni oletettuun suuntaan.
Vihollispartio piiritti minut kuin tyhjästä ilmestyen. Suomenkieltä taitava partionjohtaja luki lyhyen kenttäoikeustuomionsa, teloitus lähietäisyydeltä.
Heräsin kylmän hien vallassa käheään, kuolemanpelkoisen huutooni.
Kukaan ei halunnut asua vuokramurjuissa 'sotaneuroottisen' hyypiön kaa. Näitä painajaisia kesti vuosia.
Joku sävyero noissa yllätyksessä kerta kerran jälkeen kai oli, ehdin kuitenkin kupsahtaa rintamalle tuhansia kertoja. Kunnes...
...'Puna-armeijan' partio viimein kyllästyi samaan toistuvaan näytelmään. Partionjohtaja viittasi viimein käymään tulille heidän kanssaan.
Tarjosivat vanikkaa ja tsaikkaansa, juttelivat mahorkkaansa poltellen rennon oloisina kait omia juttujaan.
- Alahan lampsia poika omiesi suuntaan, sanoi suomea puhuva. Hän näytti kädellään suuntaa, joka oli 180 astetta olettamastani, ne on tuolla.
Näin unielämä selvitti vuosien saatossa vihollispelkoni. Tuon prosessin jälkeen tuntemattoman pelko vähitellen lieveni siedettäväksi.
Aika ihana uni, vaikka pelottava varmaankin, Olisko ollut jonkinlaista siedätyshoitoa jota tarvitsit niin kauan?
Onhan ne kamalia kokemuksia monella nuo sotamuistot. Isän ilmeenkin ja jännittyneisyyden muistan vielä, kun hän kertoi piileskellessään tierummun sisällä, venäläisten marssiessa päällä.
Yksi vilkaisu sinne ja kohtalo olisi sinetöity!
Hyvä kun loppuivat painajaisesi :)
Tikritin suuri poika, Saddam Hussein löytyi maakuopasta muistini mukaan joulukuun 13 päivä, vuosia sitten. Libyan johtaja, viemäriputkesta, tässä hiljattain.
Sinun isälläsi Tex, kävi tosiaan huima pahvi.
Mielestäni vain parhaita palkitaan unielämän voimaeläimellä. Ehkä n. 5v. sitten löysin 'sisäisen polkuni'. Joskus polku on niin häilyvä, että tarvitaan intuitiota sen löytämisessä.
Joskus sisäistä polkuani valaistaan niin selkeästi, että näkisi hukatun äimän noukkaista polun vierestä.
Nuo läpivalkeat, eteeriset hetket toimivat kuin majakat pitkälle valaisten. Antavat kuin säkkipimeässä kulkevalle toivonkipinän - valo tulee taas kun ehtii.
Valo tulee taas kun ehtii....olipa kauniisti sanottu. Niin, hätäilemättä se tulee, omaa itseään hätistelemättä, ja kaikki tapahtuu niinkuin on määrä.
Ei minua oikein kauheesti innostanut texs tuo pakanallinen totem-eläin-asia, vaikka kieltämättä jotain perää voi siinäkin olla. Yöllä hiippailin kyllä kahden-neljän välillä valveilla ja enemmän mietiskelevämmät olivat ajatukseni. Yö- ja päiväminä on minulla ainakin aikalailla erilainen. Onneksi nukahdin vielä sitten puoli seitsemään, yömietteet ovat joskus aika rankkoja.
Niin, jos minulla on se totem-eläin, voisi se hyvinkin olla susi. Suden katsekin, siinä on lempeyttä, mutta ikiaikojen viisautta ja voimaa. Susi laittaa itsensä ns. likoon täysillä omiensa puolesta, vaistonvaraisesti vaikka oman henkensä menettäen.
Vaistonvaraisestihan, intuitiivisesti minullekin tämä nikkini osui, en tätä harkiten valinnut. Ja sehän sopikin juuri minulle. Siihen aikaan, kohtahan kuusi vuotta tulee, kun nikin käyttöön otin, elämäni taisi olla siinä vaiheessa, etten minkäänlaista sitoutumista kehenkään ihmiseen ajatellutkaan. Vain vapaa, ikuinen morsian, silti voimakkaasti hänen, ken pystyy suden kesyttämään.
Enpä taida olla oikein hereilläkään vielä, näköjään. No niin, aloitetaanhan taas tämäkin päivä, odottamattomia odottamatta....valo tulee taas kun ehtii.
Älkää luulko, että vinoilen. Näin viime yönä sellaista unta, että jostakin käteeni ilmestyi sininen kuulakärkikynä, jossa oli valkoisin kohokirjaimin versaalilla:
JANI JALKANEN.
Nimi ei sano minulle mitään. Luultavasti joku muusikko, enkä unessa tietänyt, minne se kynä olisi laitettava.
Jani Jalkanenhan on edesmenneen Kari Tapion poika, myös muusikko.
Kynä istuukin sinun käteesi hyvin:D Näinköhän kirjoitat
sydän - sielu - kyyneleet melodiasta :)
on se vaan kumma --näen paljon unia --mutta ei mitään painajaisia. Herään yöllä ja se on selvästi siinä --mutta kun aamulla koitan muistaa , on se jo hukassa.
Mutta nyt muistan viimeöisen uneni.
Katsoin eilen niistä sikaloista niitä kauhukuvia .
Uneeni tuli pikkuinen koiranpentu joka oli sairas , ja se pissas verta .
Heräsin siihen kun se oli olevinaan minun sylissä ja koitin saada siihen silittämällä eloa. Onneksi ei sen kauheempaa . Toivottavasti unen koira parani.
Kai se oli se illalla katsomani sika juttu TV:ssä . Oli se senverran kammottavaa että tuli jotenkin uneenkin .