Hei.
Olen 41-vuotias hyvin toimeentuleva kahden lapsen äiti; Taija 8-vuotias ja Timo 13-vuotias. Timo on vakavasti ylipainoinen. Hän ei viihdy liikuntatunneilla koska a) hän ei ylipainonsa vuoksi pysty osallistumaan tiettyihin lajeihin kunnolla, b) hän kokee häpeää ylipainonsa vuoksi. Olen kuullut juttua, että koululiikunta siirtyisi pian vapaaehtoiseksi. Mitä mieltä olette ja ovatko lähteeni perättömiä?
Olen 41-vuotias hyvin toimeentuleva kahden lapsen äiti; Taija 8-vuotias ja Timo 13-vuotias. Timo on vakavasti ylipainoinen. Hän ei viihdy liikuntatunneilla koska a) hän ei ylipainonsa vuoksi pysty osallistumaan tiettyihin lajeihin kunnolla, b) hän kokee häpeää ylipainonsa vuoksi. Olen kuullut juttua, että koululiikunta siirtyisi pian vapaaehtoiseksi. Mitä mieltä olette ja ovatko lähteeni perättömiä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En usko, että koululiikunnasta tulisi vapaaehtoista. Juurihan puhuttiin sen lisäämisestä, muistaakseni, mutta lisäystä ei taida vielä tulla.
Harrastatteko liikuntaa yhdessä perheen kanssa? Voisitte alkaa käydä yhdessä esim. lenkillä, pyöräilemässä tai palloa potkimassa. Ehkä yhteiset liikuntatuokiot motivoisivat ja innostaisivat liikkumaan? Voithan myös kannustaa häntä urheilemaan yksin vapaa-ajallaan, jos perheen seura ei innosta :)
Ylipainoisuus ei tarkoita sitä, että olisi huonompi ihminen. Ylipaino voi kuitenkin aiheuttaa sairauksia. Siksi liikunnan lisääminen olisi kannattavaa.
Koululiikunta voi olla usein aika suorituskeskeistä. Liikunta voi olla myös hauskaa. Voisitte etsiä poikaasi kiinnostavia liikuntalajeja, jos hän ei vielä harrasta mitään? On muutakin kuin joukkuepelejä, jos ne eivät innosta.
Käske poikaasi laihduttamaan. Opeta hänelle kuria.
Sun pitää olla tiukkana. Evoluutio karsii heikoimmat pois. Poikasi kiittää sua vielä joskus jos saat hänet liikkumaan ja laihduttamaan, vaikka sitten huutamalla ja piiskaamalla. Niin minullekin tehtiin nuorena ja nyt olen niin kiitollinen tiukille vanhemmilleni ettei kukaan voi käsittää sitä.
oot sairas ja väkivaltainen
Vähän ensin pohjustan tätä mun vastausta. Olen kohta 17v tyttö ja ollu pienestä asti aina muita hiukan isompi, ylä asteella 8 luokalla painoin n.
Ja sittenhän poikasi vasta lihoisikin jos liikuntaa ei olisi lainkaan. Itsekkin olen ylipainoinnen (en enään vakavasti, koska opin määrittämään syömistäni ja liikkumaan enemmän, vaikka jalkavamma minulla on syntymästä asti ollut). Kannatan suuresti kokemuksella että etsit pojan kanssa jonkun mukavan peliporukan ja pelin tai lajin josta poika pitää, itse pidän tenniksestä, koriksesta, uinnista ja tietyssä porukassa jalkkis ja sählykin on kivaa.
Liikkua pitää vapaa-ajallakin, itse menen kaikkialle pyörällä (jopa ne 5 km koulumatkat, päivässä siis 10 km liikuntaa) ympäri vuoden. Ja voin sanoa voivani samaistua poikaasi täysin, olen saman ikäinen mutten enään niin pahassa jamassa. Teini-iässä keho kerää paaaaljon kiloja ja se vaihtuu yleensä pituuteen kun teini-ikä on lopuillaan (pojille sallitaan siinä enemmän painoa koska kasvu kestää kauemmin). Jos vain katsotte miten TImo syö, niin tilanteen pitäisi mennä ohi teini-iän lopuille mennessä. :)
mutta kun koululiikunnassa on se puoli että jos se traumatisoi ja ahdistaa niin silloin motivaatio laskee kaikke muutakin liikuntaa kohtaan ja sitten vasta lihookin. mulle kävi juuri näin..
Sillä se paino tippuu kun liikkuu ja syö oikein. Mitäs poikas on läskis päässyt?
Läskien hyvä tekosyy olla harrastamatta liikuntaa. Aina on syitä että miksi ei voi jne.. Oliskos jo aika alkaa laihduttaa ettei pari kymppisenä ole sairauksia tuosta syystä.
Olen samaa mieltä, ylipainoiset pitävät yleensä lihavuuttaan tekosyynä liikkumisen esteelle.
Aloittajalle:
Suosittelen että menette kouluterveydenhuollon kautta ensin labroissa ja sitten ravitsemusneuvojalle, joka opastaa poikaa miten syödä (labrat sen takia, että näkee onko ravintoaineiden yms. puutteita millä tavalla) ja aloittakaa ruokavalion monipuolistaminen askel askeleelta ravitsemusneuvojan mukaan. Suoraa kieltopommia ei siis missään nimessä kannata tehdä tai asia on multaan kuopattu ennen kuin alkaakaan! Pelkästään ruokavalion monipuolistaminen ja oikein rytmittäminen saattaa jo tiputtaa kiloja. Sekä, mikäli mahdollista, hankkikaa pojalle jonkinlainen personal trainer. Ei sen välttämättä tarvitse olla ammattilainen, mutta jos tunnette jonkun reippaan, ulkoilevan hieman vanhemman pojan, ns. "roolimallin" tuttavapiiristänne, voitte häntä pyytää tukemaan poikanne liikuntaa pientä korvausta vastaan. He voisivat vaikka käydä lenkeillä ja salilla yhdessä.
Itse aloitin uuden fysioterapeuttini kanssa pari vuotta sitten ja hänen kannustuksellaan olen löytänyt kuntosalista uuden ystävän. Olen vaikeasta liikuntarajoitteestani huolimatta kyennyt pudottamaan yhdistämällä oikean ruokavalion ja liikunnan suhteen ihan mukavan verran ylipainostani, vaikka matkaa onkin vielä.
Kannustakaa poikaa liikkumaan myös perheen sisällä, käykää yhdessä keilaamassa, ulkona "muuten vain", talven tultaessa pitäkää talviurheilupäivä.. Poistakaa kaikki mahd. herkut talosta ja pitäkää kerran kuukaudessa herkutteluviikonloppu, vaikka perheen yhteiseen elokuvahetkeen liitettynä, jos sellaista tai vastaavaaa vietätte.
Tämä on vain asenteesta kiinni ja perheen tuki on tärkeä.
Tiedän tämän siitä että olen saanut olla projektini aikana yksin fysioterapeuttini kanssa, tukea perheeltäni en ole tipan vertaa saanut.
Eli "potkikaa poikaanne" hieman persuksille ja tehkää asialle yhdessä jotain. ;)
Mitä koululiikuntaan tulee, sitä ei missään nimessä saisi laittaa vapaaehtoiseksi!! Lapset ovat nykyään jo tarpeeksi laiskoja, niin mitä tapahtuu kun vähäinenkin koululiikunta lopetetaan?!
"Olen 41-vuotias hyvin toimeentuleva kahden lapsen äiti".
Toimeentuleva... varmasti tuut toimeen tenavien kans jos lellit niitä roskaruualla.
Yleensä liikalihavuutta on köyhissä perheissä, että onko vaan niin että, tulet toimeen tenavien kans mutta toimeentulo on alhainen? Halvalla roskaruualla saa suut hiljaiseksi...
Nauti kiveskiertymästäsi.
Sinun poikasi nimenomaan tarvitsisi liikuntaa, kuka muuten poikasi on lihottanut ? Minulla on neljä poikaa, kaikki normaalipainoisia, ja ovat pienestä pitäen liikkuneet, jokainen harrastaa urheilua nyt teini-iässäkin.
hei osaaottavasti!
pystynen auttamaan tilanteeessanne, kunhan saamme yhteyden. laitan nyt nimimerkin, mutta sillähän jäämme alkutilanteeseen...
Ravinnon mrkitys on keskeinen. Liikuntaa enemmän kuvaan vasta sitten kun paino on kutakuinkin normaali!! Onko somaattiset syyt (lähinnä kilpirauhasen vajaatoiminta) suljettu pois? Onko masentunut ja ns. syö suruunsa? Siihen täytyy hakea apua psykoterapiasta, ei ravintoterapeutilta tai ylipäätään ainoastaan elitapojen muutoksesta. Itse laihdutin myöhäisnuoruudessa/varhaisaikuisuudessa 25 kg kun aloitin karppauksen ja haon apua masennukseeni (joka ilmeni tunnesyömisenä)
Millainen liikunnanopettaja mahtaa pojallasi olla? Hyvä opettaja pyrkii opettamaan, ei vain pelien sääntöjä, vaan myös elämäntapaa, johon kuuluu päivittäinen liikunta. Ylipaino on vain tekosyy olla liikkumatta, sillä juuri lihavathan tarvitsisivat liikuntaa ja kunnon kohotusta! Koululajit eivät ole niin vaativia, etteikö niihin pystyisi osallistumaan myös heikompikuntoinen! Olen samaa mieltä kanssasi, että liikunnan pitäisi olla hauskaa, eikä pakollista rehkimistä ja jatkuvaa kilpailua,mutta liikuntatunteja ei missään tapauksessa saa lopettaa tai muuttaa vapaavalintaisiksi! liikuntatuntien pitäisi olla hauskoja, rentoja ja kaikinpuolin positiivisia kokemuksia, niin ne innostaisivat sellaisetkin liikuntaharrastusten pariin, jotka eivät ennestään ole olleet ahkeria liikkumaan. Itsellä on 3 kouluikäistä lasta, ja kaikki pitävät liikuntatunneista, vaikka yksikää ei ole erityisen urheilullinen.
Koululiikunta ehdottomasti vapaaehtoiseksi (tai sitten siitä saisi suoritusmerkinnän, numeroarvostelu on ahdistavaa). Meillä ainakin liikunnanopettajat eivät kannusta alkuunkaan, lellivät vain ihania sporttisia pikku kullanmussukoitaan ihan kuin liikunta olisi ihmisen ainoa hyvä puoli.
Olen itse 14-vuotias täysin normaalipainoinen tyttö (176 cm, ~50-60 kg), mutta suorastaan inhoan liikuntaa. En minä alunperin kaikkea liikuntaa vihannut, pienempänä harrastin monta vuotta tanssia, mutta koululiikunta on vain yksinkertaisesti saattanut minut siihen tulokseen, ettei minusta ole liikkumaan. Liikunnanopettajat murskaavat pienimmänkin itsetunnon antamalla kutosia todistukseen ja kohtelemalla epäliikunnallisempia oppilaita huonosti.
Liikunta ei todellakaan ole niin tärkeä, että siitä pitäisi ihan ehdottomasti antaa numerot. Eikö sen pitänyt olla hauskaa ja innostavaa, eikä inhottavaa ja musertavaa?
Joten miettikää, ennen kuin haukutte täällä huonompikuntoisia lapsia samalla kehuen omia sporttipentujanne. Voisin veikata huonompikuntoisten käyttävän aikaa myös opiskeluun yms. hyödölliseen, eikä vain raadolliseen puurtamiseen jossain kuntosalilla. Koulun pääasiahan on opiskelu eikä tosiaankaan mikään pakkoliikunta.
Etsikää yhdessää joku liikunnallinen laji mistä poikasi tykkää. Esimerkiksi uinti, se ei ole rasittava ja se on hauskaa :) minulla se ainakin toimi:) olin naapurini kanssa samalla uimatunnilla ja ennen kuin huomattiin tunti oli loppunut. Siellä oli niin hauskaa :D