Kuu kumottanut ei sinä yönä
kun polulta poikkesin
sinne kylmille kallioille
joilla sinua tapailin
Täällä kesällä kelopuun pintaan
raapustimme sydämemme
nyt pimeys yöhön peitti
viime muistot leikkiemme
Miksi maailma on niin kuin on
eikä niin kuin se saisi olla?
Siinä parhaassa sinua suutelisin
sillä vanhalla nautinnolla
En hallitse kieltäni enää
miten kävikin tässä taas näin
toki luonasi hyvä mun oli
vaan nään jo itseni ulkoapäin
Kun kuulasta aamua kaipasin
sitä usva nyt sumentaa
kun ihmisen oikein tuntee
myös tietää kuinka voi satuttaa
kun polulta poikkesin
sinne kylmille kallioille
joilla sinua tapailin
Täällä kesällä kelopuun pintaan
raapustimme sydämemme
nyt pimeys yöhön peitti
viime muistot leikkiemme
Miksi maailma on niin kuin on
eikä niin kuin se saisi olla?
Siinä parhaassa sinua suutelisin
sillä vanhalla nautinnolla
En hallitse kieltäni enää
miten kävikin tässä taas näin
toki luonasi hyvä mun oli
vaan nään jo itseni ulkoapäin
Kun kuulasta aamua kaipasin
sitä usva nyt sumentaa
kun ihmisen oikein tuntee
myös tietää kuinka voi satuttaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis runo.
Pelkään; varo poikkeamasta polulta.
Masentavaa!" kun ihmisen oikein tuntee myös tietää kuinka voi satuttaa"
Ei runossa mitään vikaa. Hyvä kuten aina.