Itselläni on alkoholiongelma, tarvisin tukea, mutta en kehtaa mennä a-klinikalle, kun paikkakunta on niin pieni. Kertokaa miten oletta päässeet viinasta erille. Tunnen niin häpeää itseäni kohtaan. Elän kuitenkin tällä hetkellä ihanassa parisuhteessa, mutta en voi käsittää miksi mulle juominen on niin tärkeää ja senvuoksi kait pelkäänki menettäväni kumppanin. Minun elämä on ollut vuoristorataa ja olen joutunut kokemaan kovia, mutta miksi juuri mie sitten sorrun tuohon viinaan. Varmaan yksi syy on kun ahdistaa viina helpottaa olotilaa.Kertokaa kokemuksia, haluan irti viinasta!
Alkoholisti
Marilyn 62
14290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tosiasia on se ettei kukaan ihminen sinua todella rakasta, juot tyhjyyden tunteeseen. Hyväksy tämä.
Jos sinulle tulee syöpä niin kehtaatko mennä sädehoitoon?
Miks juuri sie sorrut viinaan? Ehkä olet alkoholisti. Alkholismi on sairaus ja siitä voi toipua niin paljon, että voi elää juomatta.
Hyppää junaan tai busiin tai omaan autoon ja aja isommalle paikalle AA-ryhmään.
Koita nyt hyvä mies :) aikuistua ja ymmärtää että sinä yksin rakastat sinua itseäsi ylivoimaisesti eniten.
Tapasin kivan miehen neljä vuotta sitten ravintolassa.Hän oli jo siellä tosi vahvassa humalassa.Minäkin join sosiaalisissa tilanteissa.
Tapailimme aluksi jonka jälkeen hän muutti luokseni.Sitten alonkin huolestua hänen juomisestaan.Tunnistan hyvin alkoholin suurkuluttajan tai alkoholistin.
Isäni on juonut aina.
Emme asu enään yhdessä,koska hänen alkoholisminsa on pahentunut.Hän ei halua mennä katkasuun ja tietenkään itse ei pysty lopettamaan enään vuosien juomista.Hän asuu kavereilla,tekee töitä ajoittain ja juo illat ja viikonloput.
Rakastan ja välitän hänestä paljon,mutta on tietenkin väsyttävää olla tietoinen miten hän tuhoaa itseään.
Olen alkanut keskittyä enemmän itseeni ja teen mukavia asioita.En usko,että hän pääsee viinasta eroon koskaan.
Olisin halunnut asua ja elää yhteistä arkea,mutta semmoinen ei onnistu koskaan.Minun täytyy vain hyväksyä se.
Isäni juo,miesystäväni juo...Itse olen alkanut juoda humalahakuisesti enemmän
viikonloppuisin pari kertaa kuukaudessa.
Minulla on paljon riippuvuuksia.Seuraava on kai alkoholiriippuvuus!
Hei! Kehottaisin sinua hakemaan 'helppiä' tuohon sangen kiusalliseen tilanteeseen. Kun kirjoitat että et kehtaa mennä a-klinikalle niin mietippä vielä. Tiedätkö että moni kehtaa mennä ravintolaan mutta ei hakea apua, outoa eikö?
Alkoholista voi päästä eroon mutta ensin on pakko nöyrtyä sen tosiasian edessä ettet pärjää tuolle pirulliselle vastustajalle yksin.
Minä laitoin korkin toistaiseksi kiinni vajaat kaksi vuotta sitten ja nyt haluaisin siirtää oman syntymäpäiväni tuolle päivälle kun lopetin juomisen, tuntuu että elämä alkoi vasta siitä päivästä. Koitan olla nöyränä ja kunnioitan alkoholia, en halua siitä vastustajaa elämääni enään.
Toivon sinulle voimaa radikaaliin päätökseen ja toivon vahvuutta ja sitkeyttä säilyttää raittius. Hae rohkeasti vaan apua, sinulla on siihen oikeus..
Pikkujouluja lykkää, miten sulla?
Heips vaan.Itse oon käynyt AA-ryhmissä,mukavia ihmisiä ja monta kertaa jopa naurettu omille entisille hölmöilyille mitä joskus tuli tehtyä kun joi.
Siellä ollaan kaikki saman vaivan takia ja kaikki ovat sen takia että haluavat olla juomatta ja pysyä hengissä.Siellä ei tuomita ketään joka sinne tulee vaan halutaan auttaa.Monet luulevat että siellä vaan rukoillaan ja puhutaan uskon asioista,mutta ei se niin ole se on väärää tietoa.
Rohkeesti vaan sinne,monet on siellä raitistuneet kokonaan.
Terveys on tärkee asia ja sinun pitää rakastaa itseäsi:))Tsemppiä ystäväni:))
"monta kertaa jopa naurettu omille entisille hölmöilyille mitä joskus tuli tehtyä kun joi."
Ei houkuta, vaikka kuinka mainostaisit. Kyllä täällä tiedetään miten turhanpäiväistä lässytystä AA:ssa harrastetaan.
Raitistua ei voi, eikä raittiina pysyä muutoin kuin omalla tahdolla ja halulla, se joka muuta väittää on pahasti eksyksissä.
Se on kyllä totta että raitistua ei voi jos ei itse tahdo ja halua.Silti se on vaan kumma juttu että tunnen monta ihmistä,miehiä ja naisia jotka on olleet aivan pohjalla ja juoneet vuosia niin että ovat menettäneet jopa talot,perheet ym....
Sitte ovat alkaneet käymään AA ryhmissä ja ovat siitä asti olleet juomatta.Ajelevat nykyisin jopa hienoilla autoilla ja rahapussi ei oo tyhjä jatkuvasti.
Jotkut jopa retkahtavat juomaan muutamankin kerran,mutta kuitenkin sitkeesti menneet takasin koska haluavat lopettaa juomisen.Lopulta sitten onnistunut,tai jos ei onnistu ni sitte juoneet ittensä hautaan.Siellä ei ainakaan ketään haukuta ja kaikki toivotetaan tervetulleiksi ja koitetaan tukea ja auttaa jos vaan itse haluaa.Sehän riippuu ihmisestä itsestään haluaako lopettaa,siis vaikka päivä kerrallaan juomatta,ni kyllä se siitä.Kohtuukäyttö on sitte eri asia.Ei siin oo mitään pahaa jos osaa ottaa kohtuullisesti.Mut jos karkailee mopo käsistä jä määrät kasvaa ja otto kerrat tihenee ni ei ehkä terveys kestä kovin pitkään.
Kannattaa käydä useammissa ryhmissä, semmoista turhanpäiväistä lässytystä ei harrasteta kovinkaan monissa ryhmissä. Harmi, että oot osunut sellaisiin, kun tavallisissa ryhmissä kerrotaan miten juoposta voi tulla raitis, jos on halu lopettaa juominen.
OMIN VOIMIN ALKOHOLISTIKSI JA VOIMATTOMAKSI, NIIN VOI OLLA MAHDOLLISTA , ETTÄ HALUAA OTTAA APUA VASTAAN ULKOPUOLISILTA!
Hyvä että osaat puhua siitä asiosta! Se auttaa ja paljon!
Itse olen 23-vuotias nainen ja juon yksinäisyyteen ja pahaan oloon. Toisaalta uskon, ettei alkoholi ole minulle mikään suurin ongelma, vaan lähinnä epätoivoinen kanava purkaa pahaa oloa. Ehkä tästä voi kehkeytyä isompi ongelma, jos en selvitä pahan oloni oikeita pohjimmaisia syitä ja jatkan juopottelua. Kuitenkin sosiaalisuus ja hyvä fiilis on se, minkä perässä juoksen juodessani. Toki se humaltumisen tunnekin on mahtava, mutta pystyn helposti olemaan juomatta esimerkiksi 3 viikkoa, jos vain ympärillä on paljon välittäviä ihmisiä ja jaksan keksiä itselleni muuta mielekästä tekemistä.
Tuosta se minunkin alkoholin käyttö alkoi. Alussa pystyin olemaan herkästi päivän, viikon tai muutaman viikon juomatta ilman mitään. En aina edes illan istujaisissa ottanut mitään. Olin kauan aikaa monena vuotena esim. uudenvuoden ryyppäämisen jälkeen raittiina kolme kuukautta ennen vappua. Syksyllä kun olin nostanut veneen ylös ryyppykesän jälkeen olin itsenäisyyspäivään saakka täysraitis. Uskoin todella ettei alkoholi ole minulle ongelma. Hallitsin sitä. Jos en jostain syystä halunnut juoda en juonut. Jos oli raitis naisystävä olin minäkin siisti alkoholin kanssa. Jos oli juopompi naisystävä join minäkin enemmän. Kuinkas kävikään, vuosien mittaan nämä raittius jaksot lyhenivät ikäänkuin huomaamatta. Nykyisin niitä ei ole juuri lainkaan. Kaiken lisäksi on alkaneet vatsakivut. Vatsa ei siedä loputtomiin jatkuvaa alkoholin käyttöä. Tulee ripulia jne. Ehdottomasti täytyisi pitää taukoa. Ei ole olemassa jokapäiväistä sivistynyttä alkoholin käyttöä jos se menee kahden paukun yli. Miehillä on vielä tämä potenssi, yleensä siihen terävä paukku attaa, entäs sitten kun vaikutus onkin päinvastainen. Olen nyt koukussa. Ainut iloni on että olen osannut säilyttää suhteeni tyttäreeni ja lapseni lapsiin. Alkoholi ei ole lääke mihinkään. jos olet hyvällä päällä se korostaa hyväntuulisuuttasi, jos olet pahallapäällä se tekee sinusta vaan masentuneemman ja vähentää harkintakykyäsi siksi se tuntuu helpottavan.
Sanoisin Sinulle nuori nainen: harkitse alkoholin käyttöäsi älä koskaan ota masennukseen lähde mieluummin lenkille tai mene hyvän ystäväsi kanssa rakastelemaan ja nauti elämästä.
Saatat olla alkoholisti ennenkuin huomaatkaan. Minä puhun kokemuksesta en saarnaa kenenkään parasta.