Koska he kuuluvat Kristuksen lunastuksen piiriin:
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon kautta .
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kasteessa, Jumala tunnustaa nimellänsä Uskovaisen ja pienen lapsen omakseen (Matt.28:19-20).
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Niin kuin kasteen vesi pelasti Nooan.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Lapset ovat toki lihasta syntyneitä ja syntisiä vihan lapsia, mutta yleisesti kun (peri)synti syntyi, niin yleisesti myös (peri)synti sovitettiin:
Room.5:18. Niinkuin siis yhden synnin kautta on kadotus tullut kaikkein ihmisten päälle, niin on myös yhden vanhurskauden kautta elämän vanhurskaus tullut kaikkein ihmisten päälle.
Toki aikuistenkin kaikki synnit on Jeesus sovittanut, mutta varsinaisista omista tekosynneistä parannusta, tehdään uskon kautta .
Koska pienet lapset kuuluvat Jumalan valtakuntaan (perheväkeen) ja he uskovat, kuuluu heille myös kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen: ”Ellette tule niin kuin lapset, ette pääse sinne sisälle”.
Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: "Totisesti minä sanon teille: "ellette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle Taivaan valtakuntaan" (Matt.18:1-14).
"Joka pahentaa yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minun päälleni, parempi hänen olis, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hän upotettaisiin meren syvyyteen" (Matt.18:6.)
Kasteessa, Jumala tunnustaa nimellänsä Uskovaisen ja pienen lapsen omakseen (Matt.28:19-20).
kaste on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Lapset kastetaan siksi, että he säilyisivät autuaina. Niin kuin kasteen vesi pelasti Nooan.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti lapsen autuaallisesta tilasta: ” Sinä olet vetänyt minut ulos äitini kohdusta. Sinä olit minun turvani, ollessani vielä äitini rinnalla. Sinun päälles (huomaasi) minä olen heitetty äitini kohdusta. Sinä olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta” (ps.22:10-11).
”Minä tunsin sinun jo ennen kuin minä sinun valmistin äitis kohdussa, ja pyhitin sinun, ennen kuin sinä äidistäs synnytkään” (Jer.1:5).
Noilla 2 Sam 12:23 jakeen sanoilla "Minä menen hänen tykönsä, mutta ei hän palaja minun tyköni" Davidin ympärileikkaamaton lapsi pääsi taivaaseen. Samalla David itse tunsi olevansa armahdettu noinkin suuresta rikoksesta kuin huoruudesta ja Urian murhaamisesta. Kertoo sovituksesta Vanhan Testamentin ajalla, sekä samalla sen, että kastamaton lapsi on autuas.
Vanhantestamentin aikana ympärileikkauksen hylkääminen merkitsi liiton rikkomista. Sen seurauksena oli kansasta hävittäminen (1.Moos.7:14). Tämän perusteella kasteen hylkääminen kadottaa. Se merkitsee uskosta ja Jumalan valtakunnasta luopumusta. Tuomio ei kuitenkaan kohdistu pieneen lapseen, vaan vanhempiin, joille kuuluu lasten saattaminen kasteen sakramenttiin. Yleiseti voidaan yhtyä, sekä vanhan että uuden liiton sakramenteista Augustunuksen tulkintaan: "Ei ilman sakramenttia jääminen kadota, vaan sakramentin halveksiminen kadottaa". Kaste on Jumalan säätämys. Aivan ensimmäiseksi Jumala tunnustaa uskovan ihmisen, myös lapsen omakseen. Sakramentti on siis evankeliumiin perustuva näkyvä armon merkki. Se on Pyhän asian vertauskuva ja tuntomerkki. Kaste on siunattu armoliitto Jumalan kanssa. Lapset kastetaan, että he pysyvät autuaina. Se on hyvän omantunnonliitto Jumalan tykönä (1.Piet.3:21). Jumalan valtakunnan arkki kulkee perille liiton veden varassa. Kristityt kilvoittelevat kasteen armoliitossa uskon kautta. Uskon kautta ymmärrämme Jumalan sanasta, että myös lapset ovat autuaita uskon tähden, jonka Jumala on heille lahjoittanut Jeesuksessa Kristuksessa. Sen vuoksi lapsille kuuluu kaste, kun he uskovat.
Room.6-Luvun erityinen, voimakas sanoma on opetus pyhityksestä. Valaistaessaan kristityn vaellusta Paavali yhdisti siihen kasteen velvoittavan merkityksen. Kasteen kautta kristitty on haudattu Kristuksen kanssa kuolemaan. Kun olemme osalliset yhdenkaltaiseen kuolemaan, nousemme kuolleista kuten Kristus (Room.6:4-5). Jumala herätti meidät uuteen elämään omistaessamme Kristuksen kuoleman ja elämän uskon kautta (Room.6:4; Kol.2:12). Kaste opettaa ja muistuttaa Jumalan lapsia, että heidät on liitetty Kristuksen kanssa hänen yhtäläiseen kuolemaansa ja elämäänsä, omistaessamme hänen kuolemansa ja elämänsä uskon kautta. Kristuksen sovituskuolema on kertakaikkinen kuolema synnille, mutta hänen elämänsä on elämää Jumalalle (Room.6:10). Näin tulee uskon kautta tietää,, että Jumalan lapset ovat kuolleet synnille, mutta elävät Jumalalle Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Room.6:11).
Jeesus sanoi: ”Se uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark.16:16). Tässä Yhteydessä on vielä todettava, että kasteen halveksiminen ja hylkääminen kadottaa (Augistinus ja Luther).
Luther kirjoittaa samassa Hengessä katekismuksessa: Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja kaikkien syntien ja himojen kanssa kuoletettava ja että sijaan on noustava uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä.
Näin kaste kantaa pelastettua, kuten vesi kantoi ihmisiä Noan arkissa ensimmäisen maailman aikana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mietin vaan, käytkö ollenkaan työssä?
Sinulla on paljon aikaa viettää Internetissä.
Sinä kirjoitat hyvin pitkiä kirjoituksia tänne.
Ehditkö tehdä muuta.
;)mutten näin aikaisin, enkä sunnuntaisin;)