Huono motivaatio ja tulevaisuus

Olen tällä hetkellä opiskelemassa toista vuotta eräässä teknillisessä yliopistossa. Ensimmäinen vuosi sujui kohtalaisen hyvin ainakin talveen saakka, keväällä alkoi motivaatio olla jo pohjalukemissa. Suoritukset jäivätkin sitten vajaaseen 40 pisteeseen.

Kesä tuli oltua töissä ja nyt syksyllä lähdin vähän kuin uudelta pöydältä aloittamaan, mutta nyt loppusyksystä on taas ajatukset väärästä alasta ja tulevaisuudennäkymistä muutenkin hiipineet ajatuksiin. Tämä sitten heijastuu pahiten suorituksiin, joita ei kovin paljoa ole tulossa.

Olen syksyn aikana ehtinyt tipahtaa jo kolmelta kurssilta, suoritus on tullut vain kahdesta. Joulukuussa häämöttääkin sitten tenttikaaos, josta hyvät/kohtalaiset odotukset ovat noin 3/6 tentistä. Nämäkin tietysti niitä ei-tärkeitä tenttejä. Harkoissakin kävin paljon vielä alussa, joissain kursseissa asia on muuttunut vaan niin helvetin työlääksi, että en ole jaksanut. Positiivista on se, että olen ollut töissä koko tämän ajan, enkä nostanut opinto/asumistukea muutenkuin parilta kuukaudelta.

Onkohan tässä mitään järkeä? Tällä menolla suorittaisin koko helvetin ehkä 9 vuodessa, huonoin arvosanoin, mahdollisesti masentuneena ja todennäköisesti suoraan kortistoon. Alalla on kuitenkin jo nyt vahvasti työnantajan markkinat, ja tulevaisuudessa vielä korostetummin, kun DI-opiskelijoita valmistuu vieläkin enemmän. Aika moni teekkarikaverini sinnittelee myös näillä binääriarvosanoilla ja pyhällä hengellä ja välillä tuleekin mietittyä mitä mieltä he ovat opintojensa tulevaisuudesta. En ole vielä kysynyt.

Opiskeluelämä on muuten kyllä maistunut, pärjään vähällä, kavereitakin on, vihdoinkin mieluisa harrastus ja jaksan käydä luennoilla sekä koulussa yleensä. Jotenkin vaan opiskelun teoreettisuus, tahti, työmäärä yms. ei korreloi yhtään motivaation kanssa. Ei maistu, ei.

Olen harkinnut ensi syksynä vaihtoa AMK:hon, onko tästä ajatuksia? Tai kokemuksia? Kuulemani mukaan siellä ainakin on käytännöllistäkin toimintaa (jotain muuta kuin pari labratyötä), kurssit jossain määrin helpompia ja opiskelu muutenkin kontrolloidumpaa, ns. lukiomeininkiä. Saisin varmasti aika paljon suorituksia siirrettyä suoraan, koska inssimatikat, -kemiat ja -fysiikat on tullut käytyä kuitenkin (sinä korkean motivaation 1. syksynä).
0144
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


op-iskelija kirjoitti:

Olen tällä hetkellä opiskelemassa toista vuotta eräässä teknillisessä yliopistossa. Ensimmäinen vuosi sujui kohtalaisen hyvin ainakin talveen saakka, keväällä alkoi motivaatio olla jo pohjalukemissa. Suoritukset jäivätkin sitten vajaaseen 40 pisteeseen.

Kesä tuli oltua töissä ja nyt syksyllä lähdin vähän kuin uudelta pöydältä aloittamaan, mutta nyt loppusyksystä on taas ajatukset väärästä alasta ja tulevaisuudennäkymistä muutenkin hiipineet ajatuksiin. Tämä sitten heijastuu pahiten suorituksiin, joita ei kovin paljoa ole tulossa.

Olen syksyn aikana ehtinyt tipahtaa jo kolmelta kurssilta, suoritus on tullut vain kahdesta. Joulukuussa häämöttääkin sitten tenttikaaos, josta hyvät/kohtalaiset odotukset ovat noin 3/6 tentistä. Nämäkin tietysti niitä ei-tärkeitä tenttejä. Harkoissakin kävin paljon vielä alussa, joissain kursseissa asia on muuttunut vaan niin helvetin työlääksi, että en ole jaksanut. Positiivista on se, että olen ollut töissä koko tämän ajan, enkä nostanut opinto/asumistukea muutenkuin parilta kuukaudelta.

Onkohan tässä mitään järkeä? Tällä menolla suorittaisin koko helvetin ehkä 9 vuodessa, huonoin arvosanoin, mahdollisesti masentuneena ja todennäköisesti suoraan kortistoon. Alalla on kuitenkin jo nyt vahvasti työnantajan markkinat, ja tulevaisuudessa vielä korostetummin, kun DI-opiskelijoita valmistuu vieläkin enemmän. Aika moni teekkarikaverini sinnittelee myös näillä binääriarvosanoilla ja pyhällä hengellä ja välillä tuleekin mietittyä mitä mieltä he ovat opintojensa tulevaisuudesta. En ole vielä kysynyt.

Opiskeluelämä on muuten kyllä maistunut, pärjään vähällä, kavereitakin on, vihdoinkin mieluisa harrastus ja jaksan käydä luennoilla sekä koulussa yleensä. Jotenkin vaan opiskelun teoreettisuus, tahti, työmäärä yms. ei korreloi yhtään motivaation kanssa. Ei maistu, ei.

Olen harkinnut ensi syksynä vaihtoa AMK:hon, onko tästä ajatuksia? Tai kokemuksia? Kuulemani mukaan siellä ainakin on käytännöllistäkin toimintaa (jotain muuta kuin pari labratyötä), kurssit jossain määrin helpompia ja opiskelu muutenkin kontrolloidumpaa, ns. lukiomeininkiä. Saisin varmasti aika paljon suorituksia siirrettyä suoraan, koska inssimatikat, -kemiat ja -fysiikat on tullut käytyä kuitenkin (sinä korkean motivaation 1. syksynä).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu