En tiedä meneekö laiskuuden piikkiin, kun päivä alkaa herään teen aamu toimet ja vaihdan vauvalle(3kk) vaipan ja hetki leikitää ja syödää ja ja ja.. sit pitäs alkaa miettii siivoomista ja muita koti askareita joita en ihan mielellää tekis mut nykyää tuntuu vielä vaikeemmalta alottaa siivoamaa ku ennen lasta vaa ku sillo jos siivous inspiraatio iskee. Kello juoksee koko ajan eteepäin ja tuntuu et päivä on pelkkää vauvan kans oloa vaikka hetki jääki omaa aikaa mut sitäkä ei osaa käyttää ku ajattelee koska taas syötän vauvaa tai koska se herää uudestaa. mies käy töissä ja kun tulee kotia syö ja menee nukkumaan eikä yleensä jeesaa paljoa vauvan hoidossa vaihtaa illassa ehkä 2 vaippaa ja muuten ite saan hoitaa koko illan ja motkotusta tulee jos en ole siivonnut ja kämppä on sotkunen, muutenki ahistaa ku tiedostan asian mut kaikki tuntuu vaa niin ylitsepääsemättömiltä että en osaa kun hoitaa vauvaa.. miten kannattais jakaa miehen kans hommat että arki sujuis ja kaikilla olis hyvä mieli?
laiska:ko?
mä90
21264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
:D
Kannattaa laittaa se mies vaikka siivoomaan kotona jos ei jaksa olla lapsen kanssa.. Meillä on ainakin selvät sävelet Mies: käy töissä, tiskaa, tekee ruuan ja imuroi ja omasta tahdosta leikkii ja syöttää vauvaa illalla minä: Pesen pyykit, olen lapsen kanssa päivän kotona, pidän kodin yleisilmettä yllä ja pyyhin pölyt ja välillä imuroin jos neiti niin sallii :) ja tietysti hoidan kissan hiekat ja 2 käärmeten terraarion siivouksen :) Mutta ollaanki tehty näin jo ennen lapsen saamista laitat sille miehelle selvät sävelet! Tiedän että aina ei jaksaisi siivota vaan kun vauva nukkuu niin haluaa vaan hengähtää hetken omissa oloissaa meillä nyt 2,5kk ihana pikku prinsessa eli ei paljoa ole ikäeroa teidän lapseen :) Mutta sun ei todellakaan tarvitse mun mielestä yksin hoitaa koko huushollia vaikka oletkin koko päivän kotona.. Voisit vaikka kokeilla että joku viikonloppu päivä kun mies on kotona koko päivän lähde kotoolta ulos YKSIN ja jätä mies vahtimaan vauvaa ja anna ohjeet että hänen täytyy siivota niin eiköhän motkotus lopu ;)
Et ole laiska, vaan inhimillinen pienen vauvan äiti!
Meillä toimii näin:
- ruoka: kokkaan jotain helppoa heti kun mies on tullut töistä ja on vauvan kanssa, mieluiten vähän isompia annoksia (=seuraavan päivän lounas, joskus päivällinenkin), joskus mieskin laittaa ruokaa
- pyykki: laitan monesti koneen pyörimään iltapäivästä niin että kotona on kaksi aikuista kun kone on valmis -> jompikumpi saa pyykit ripustettua vaikka vauvalla olisi kovin sylinkaipuuhetki
- tiski: kuka milloinkin ehtii, tiskipöytä ei ihan aina kiillä
- siivous: jaettu miehen kanssa ja viikon varrelle (to wc:t, minä toisen ja mies toisen; pe pyyhin pölyt; la mies imuroi vaihdetaan lakanat...)
- kauppa: 1-2krt/vko koko perheen voimin, muutoin joko me vauvan kanssa päiväkävelyllä tai mies kipaisee illalla
Vauvanhoidon suhteen: mies huolehtii vauvan iltatoimet ja viikonlopuisin aamutoimet, ja muuten touhutaan sulassa sovussa. Aika tissiapinahan tuo vauva on.
Meillä vauva nukkuu päiväunensakin tissillä (tai ulkona kantoliinassa), joten sitä "omaa aikaa" on vasta vauvan mentyä yöunille, joten joskus koti on siinä vaiheessa vähän rempallaan mut sit laitetaan mitä jaksetaan tai jätetään laittamatta. Ja siis miehen työpäivän aikana en välttämättä tee mitään kotihommia. Vauvasta riippuen se vauvan kanssa oleminen voi olla hyvinkin intensiivistä, älä stressaa!
Harmi jos mies motkottaa ja ei osallistu, siihen ei kai muuta konstia ole kuin yrittää keskustella...
jos poikaystäväsi on tosiaan poika, elikkä samanikäinen kuin sinä, niin onko tuo nyt ihmekkään? (jos siis olette 1990 syntyneet) odotitko sitten 21-vuotiaalta pojalta enemmänkin? kuulostaa ihan normaalilta tuon ikäiseltä tyypiltä. Jos kyseessä olisi vanhempi ihminen ja siis mies kyseessä eikä poikanen, niin sinun tulisi saada hänet ryhdistäytymään.
Ei sillä, että ei nyt pitäisi, mutta helposti tuommoinen kossi ottaa hatkat kun aletaan kotona motkottamaan- tuommoiset kun yleensä eivät ymmärrä ollenkaan, millaista se on vauva-arki, koska nuoruus on pahasti vielä kesken.
olet tyhmä, kun et jo ennen lapsen tekoa tajunnut, ettei tuollainen poju ole alkuunkaan valmis isäksi, mutta vauva piti silti hankkia.
ja turha tulla älisemään kuinka ilkeä teksti tämä oli. maailman on kova paikka, tiedä se. ja muista, se kehen kalikka kolahtaa, se älähtää..
Jaaha. Eli 21-vuotiaalta pojalta ei voi odottaakaan mitään, mutta saman ikäinen tyttö on tyhmä, jos ei ymmärrä kaikkea elämästä? Siinä olen ihan samaa mieltä, ettei tuon ikäisellä pojalla, varsinkaan jos on kotoa juuri äidin helmasta muuttanut, ole yleensä minkäänlaista kokemusta aikuisten elämästä ja perheestä. Mutta eipä sen ikäisellä tytöllä ole välttämättä yhtään sen enempää. Aika väärin on vaatia tytöltä paljon enemmän kuin pojalta.
Ja teoriasti kalikan kalahtamisesta ei pidä tässä tapauksessa paikkaansa. Olen jo korkeassa 34 vuoden iässä ja mieheni on jopa vuoden vanhempi. Meillä on viisi yhteistä lasta ja mies osallistuu täysipäiväisesti kaikkiin kotitöihin ja lastenhoitoon. On osallistuntu jo 23-vuotiaasta, jolloin ensimmäinen lapsemme syntyi. Hän tosin oli asunut yksin ennen yhteen muuttoa ja niin olin minäkin.
No YLEENSÄ tytöt kehittyy nopeammin ja moni 20-vuotias on täysin valmis äidiksi. Isä ehdokasta kannattaa ettiä vähä vanhemmasta ikäluokasta, tai joku erittäin fiksu oman ikäinen jätkä (jotka ovat harvassa, mutta heitäkin on!)
Minä tunnen nuoren naisen, jolla ikää 25-vuotta ja hänen miehensä on häntä jopa 20 vuotta vanhempi, ja heillä on kaksi lasta- esikoinen viisi vuotias, joten saivat hänet naisen ollessa 20-vuotias ja miehen 40. Ja eipä oo ollut kuulemma pulaa siitä, etteikö mies osallistuisi kotonakin kotitöihin ja lapsenhoitoon.. Ja hyvin on muuten "kypsä" ikäisekseen tämä neito! Oli jo tuolloin 20-vuotiaana. Itse olen 35 vuotias, ja tutustuin häneen hänen miehensä kautta (mies on minun serkkuni) enkä ollut uskoa korviani kun kuulin hänen olevan niin nuori. Tai siis näkeehän hänestä, että on nuori, mutta luonne, periaatteet, käytös, kaikki viittaavat siihen, että voisi olla 30-vuotias- tosin melko tyylikäs 30.vuotias, heh..
Sellaistahan se on kun vauva tulee ja vie koko ajan :) Tilannehan on uusi myös miehelle ja varmaan pikkuisen vierastaakin pienokaista. Kehu miestäsi kun hän auttaa vaipan vaihdossa ja muussa. Ja ei se haittaa vaikka välillä halaatkin aivan ilman mitään syytäkään. Siitähän saa hyvän mielen ja energiaa itselleenkin.
Voisitteko tehdä sitä ruokaa viikonloppuisin yhdessä miehen kanssa kun hän on kotona ja laittaa annoksina pakasteeseen niin ei tarvitsisi olla tiskaamassa ja siivoamassa joka päivä.
Jos teillä on pieni kämppäkin jossa vielä pesette vaatteennekin ja kuivatatte ne sisätiloissa niin vaikuttaa että huoneisto on epäjärjestyksessä. Vauvan tavaratkin, kaukalot, vaunut, pesupunkat, hoitopöydät ym vievät paljon tilaa, mutta pakkohan niiden on olla esillä.
Pitäisköhän teidän järjestää huoneisto eri uskoon jos se vaikuttaa sekaiselta.
Kiitos kaikille kommenteista myös niistä negatiivisista. tietysti vanhemman ihmisen mielestä 20v voi olla nuori mutta todellisuudessa se vaan riippuu mitä pään sisäl on ja miten elämää elää koska ite en oo koskaa ollu mikään baari ihminen et olisin ryyppäämäs joka viikonloppu tai muuten vaan riekkumas. myös mun äiti ja äitin äiti oli 20v ku ekan lapsen sai. sori ku en mieheni ikää kertonu ku heti ikään vedottiin, eli siis mieheni on 27v mutta luonteeltaan tosi hiljanen ja kun tekee uusia asioita niin ei kysy neuvoja paljoaka ja yleensä joudun sanomaan aina mitä tekee ja missä vaiheessa esim jos pyydän vaihtamaan vaipan heti ku on paskat housus ni vastaus on että oota mutta 5min jälkeen vaihan sen ite. voisin jättää pojan isän kanssa kahestaan mutta haluisin nähdä kun olen kotona että pärjää pojan kanssa kun mies pelaa tietokoneella vapaa ajalla välillä 5h putkeenki vaikka oon samassa asunnossa niin poika huutaa niin mies kattoo 5min ja laittaa jonku soivan lelun vaa soimaa et on hetken vielä hiljaa saattaa toistaa saman pari kertaa ja sillon ku se pelaa ni yleisin vastaus on että "oota" kysyn vaikka jotain tai käsken tekemään. ressaan aika paljo jos poika huutaa kauan ja en keksi mikä sil on ja ajatukset menee ihan sekasin. oon miettiny pitäisikö tehdä ihan taulukko mitä tehdään ja mikä päivä ni olis ihan kirjallisena ettei voi luistaa hommasta tai unohtaa. me asutaa suuressa kaksiossa mutta ylimäärästä tavaraa on paljo ja oon täs päivisin aina kattonu tavaroita ja laittanu nettii myyntii mitä en tarvii jos vaik joskus sais kämpän sellaseks ettei tavarat olis esissä esim avo hyllyt pois ja tavarat kaappeihin.
Moikka! Mä oon 20-vuotias ja itsellä kans itseäni vanhempi mies ja meillä reilu 6kk ikäinen lapsi. Itse en ymmärrä, miten voi olla tilanne, ettei mies osallistu lapsen hoitoon, koska on itse tämän toinen vanhempi ja yhtä velvoitettu ja oikeutettu tehtävään kuin äitikin. No, siksi varmaan en ymmärrä koska itsellä ei ole kokemusta asiaan, eli etteikö lapsen isä osallistuisi lapsemme hoitoon, osallistuu nimittäin aivan kympillä!
Mutta voisin yrittää "auttaa" sinua hieman. Tai vinkata jotain..
" voisin jättää pojan isän kanssa kahestaan mutta haluisin nähdä kun olen kotona että pärjää pojan kanssa kun mies pelaa tietokoneella vapaa ajalla välillä 5h putkeenki vaikka oon samassa asunnossa niin poika huutaa niin mies kattoo 5min ja laittaa jonku soivan lelun vaa soimaa et on hetken vielä hiljaa saattaa toistaa saman pari kertaa ja sillon ku se pelaa ni yleisin vastaus on että "oota" kysyn vaikka jotain tai käsken tekemään"
Ehkäpä sinun kannattaisi kokeilla? Ei pitkäksi aikaa tietysti ekalla kerralla, mutta esimerkiksi tunniksi? Tuskin isä alkaa silloin pelailemaan, jos tietää, ettet ole kotona ja että hän on yksin vastuussa pienestä. Ei sinun pidä kytätä, tekeekö hän kaiken "oikein", koska sinun tapasi kantaa, vaihtaa vaippoja, hoitaa tms ei ole se ainoa oikea, ja miehet ei tykkää jos nainen vieressä arvostelee kuinka isä hoitaa lasta- silloin ei nimittäin haluakkaan hoitaa lasta kun ajattelee, että tekee kuitenkin kaiken väärin. Minunkin teki alussa mieli sanoa miehelle esim kun puki vaatteet päälle jotain että "kannattaa tehä niin ja niin", mutta pidin suuni kiinni ja pian huomasin, että mies pukee lapsen erilailla, mutta tulos on aivan yhtä hyvä.
" oon miettiny pitäisikö tehdä ihan taulukko mitä tehdään ja mikä päivä ni olis ihan kirjallisena ettei voi luistaa hommasta tai unohtaa. me asutaa suuressa kaksiossa mutta ylimäärästä tavaraa on paljo ja oon täs päivisin aina kattonu tavaroita ja laittanu nettii myyntii mitä en tarvii jos vaik joskus sais kämpän sellaseks ettei tavarat olis esissä esim avo hyllyt pois ja tavarat kaappeihin."
Jos ei muu auta, niin tuo taulukko voisi ihan hyvin toimia. Meillä onneksi molemmat oma aloitteisesti hoidetaan tiskit ja siivoukset yhdessä, ainoa asia oikeastaan joka on TÄYSIN minun vastuullani on pyykit ja miehellä vastaavasti auton tankkaus ja siivous (osallistuisin itsekin auton siivoamiseen ja pesuun, mutta kun mies haluaa tehdä sen itse :D)
Meillä on suuri ja tilava kolmio ja sama ongelma: tavaraa on silti liikaa. Yksi huone, jossa nytkin istun on melkeinpä varasto johon vain tuotu kaikki mitä ei muualla voi säilyttää. Toimii myös tietokonehuoneena. Suurin osa vanhoja huonekaluja jotka olisin itse heittänyt menemään kun tilalle saatiin uusia, mutta mies nuukuuttaan säilyttää niitä- aivan kuin hän niitä vielä tarvitsisi, koska noita ei kyllä ostakkaa kukaan! :D
Oletko puhunut asiasta miehelle? Voihan olla, että hänellä on jokin mu ongelma joka sitten esiintyy tuollaisena, ettei tehä mitään. Saako hän aikaa harrastaa omiaan? Minä ja mieheni tultaisiin ainakin hulluiksi, jos ei ikinä olisi omaa aikaa. Kun saa viikossa jonkun tunnin olla itsekseen (minä nyt en itsekseni saa todellakaan olla viikottain, mutta naisena kestänkin paremmin:D) niin jaksaa kummasti olla osallisena kodin ja lapsen hoidossa, niinkuin kuuluukin.
Mulla/meillä ihanteellinen tilanne, kun mies töistä tullessaan oikein haluaa olla lapsen kanssa, eikä minun tarvitse erikseen pyytää. Hänelle tämä meidän pieni perhe on tärkeintä maailmassa, ja osoittaa sen myös. En nyt sano, etteikö kaikille miehille se oma perhe ole tärkein, vaan sanon sitä, ettei kaikki vain osaa sitä osoittaa.
Kiinnostaisiko sinua vaihtaa s-postia? Sähköpostikirjekaveri vähä niinku? :)
kiva kuullaa melko samanikäiseltä omaa näkökantaa ja ollaan kaikki tietysti erilaisia mutta sama tilanne kun vauva arkea elää. miehestä en juurikaan mitään saa irti ku on niin hiljanen ja se haluaa omaa aikaa ku käy töissä mut ei anna mulle kotona kunnolla aikaa on pojan kans hetken kunnes pojalle tulee nälkä eli ite en saa omaa aikaa ku vaatimalla sitä tai lähtemällä ulos.. vois olla ihan kiva viestitellä enemmänki s-postin kautta:)
"myös mun äiti ja äitin äiti oli 20v ku ekan lapsen sai."
ja luultavasti omasta lapsestasi tulee äiti saman ikäisenä =) vahinko kiertämään.
joo sitä ollaa meijän suvussa naurettu:D
Ihmettelen kovasti tätä pappojen hypetystä!! Miksi ihmeessä naisen pitäisi ottaa ristikseen joku eläkeläinen saadakseen miehstä isän ja vastuuntuntoisen aikuisen??
Siis en IKINÄ alkaisi mininkään itseäni huomattavsti vanhemman miehen kanssa. Kiva olisi kuule jonkun oman isän luokkakaverin kanssa elellä, huh huh!!
"Siis en IKINÄ alkaisi mininkään itseäni huomattavsti vanhemman miehen kanssa. Kiva olisi kuule jonkun oman isän luokkakaverin kanssa elellä, huh huh!!"
ensinnäkin tutustuin mieheeni työpaikalla, ja minulla ei ollut aavistustakaan, että hän olisi sen ikäinen mitä on. Ajattelin hänen olevan korkeintaan muutaman 5-10 vuotta itseäni vanhempi. Hän ei näytä sen ikäiseltä mitä on, hän ei ole luonteeltaan todellakaan "vanha" eikä muutenkaan ole mitään merkkejä siitä, että on tämän maan päällä tallustellut huomattavasti kauemmin kuin minä. Kun hän kertoi ikänsä (siinä vaiheessa kun meillä alkoi säpinää olemaan) luulin hänen pilailevan. Kuitenkin olin jo häneen niin pihkassa, ettei tuo iän kuuleminen yksinkertaisesti voinut enää estellä suhteen etenemistä.
Toisekseen hän ei ole samaa ikä luokkaa kuin oma isäni =) Se kyllä olisi jo aika huippu :D
maalainen_90: olisi kiva joo jutella ja tälleen :) en vain jotenkin tänne kehtaisi s-postiani julkistaa, koska ikinä tiiä kuka täällä keksii selvittää henkilöllisyyteni :D
onko sulla täällä profiili ku profiilin kautta voi lähetellä viestejä?
Ei oo.. Mutta vauva.fi:ssä on :D
mitenköhän saatais helpoiten vaihettuu yhteystiedot?:)
kaikki on niin suhteellista...itse ymmärrän kyllä sua, koska elämänmuutos oli esikoisen jälkeen juuri tuollainen aluksi, kunnes pikkuhiljaa kasvoin äidiksi ja mies isäksi. Nyt lapsia on kaksi vuoden ikäerolla (tiedän, hullunmyllyä on!) ja nykyään pelkän vauvan kanssa oleskelu kävisi jo "lomasta tai omasta ajasta"....toista se on kun lapset ovat nyt 1 -ja 2-vuotiaat ja nuorinkin nukkuu enää vähän päivällä ja siinä lastenhoidon ohella pitää tehdä myös ne kaikki kotityöt ja ruoat! Käyn suihkussakin kun lapset ovat hereillä ja juuri koskaan en pysty esim. meikkaamaan kunnolla, koska 1-vuotias on roikkumassa wessan pytystä tai kiipeilee mihin sattuu ja 2-vuotias pissaa välillä mihin sattuu :-), koita siinä sitten tehdä samalla miljoona asiaa samanaikaisesti ja molemmat huutavat yhtäaikaa. Kuule se vauva kuitenkin nukkuu vielä PALJON päivällä, meillä esim. 2-vuotias ei edes aina nuku päikkäreitä joka päivä! Ja ei lasta tarvitse koko ajan leikittää, teet kotityöt vauvan kanssa ja lepäät/otat omaa aikaa kun lapsi nukkuu! Kun mies on kotona, yhdessä hoidatte kotia ja lasta. Pistä mies hoitamaan lasta yhdeksi päiväksi kun imetys loppuu, niin ehkä tajuaa. Tule meille yhdeksi päiväksi, niin ehkä sitten pidät omaa arkeasi helppona :-)
on tää joo iso muutos eikä oikee tiiä viel mikä on helpoin tapa tehdä lapsen kans kaikki. ei meijän poikaka kunnollisia päikkäreitä nuku ku siirrän imetyksen jälkee nukkumaa ni herää noin 15min päästä jos ei aiksemminki. täytyy vaa opetella. tiiän et useemman papsen äitinä osaa hoitaa jo asioita käsillä ja jaloilla ku alkaa olee homma hanskassa, oon nimittäin vierestä katellu ku tädillä on 6 tyttöä ja vanhin vasta 12v:)
maalainen_90: mää teen tänne tunnukset vaikka tänää nii voidaan sit vaihtaa yhteistietoja :) nyt en kumminkaa ehdi, kävin vaa piipahtamassa..
joo se olis helpointa:)