Onko kokemuksia lääkityksen lopettamisesta paniikkihäiriössä? Palasiko ongelma lopetettua? Millainen aika "riitti" lääkkeiden syömisessä?
Itse en haluaisi syödä lääkkeitä pitkään ja nyt minulle on suositeltu cipramilia.
Itse en haluaisi syödä lääkkeitä pitkään ja nyt minulle on suositeltu cipramilia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
alkoi -84, samoin lääkitys bentsoilla jolloin oireet loppuivat samana päivänä kun aloitin lääkityksen.
Lopetin lääkityksen "seinään" -86 koska lääkitys latisti tunne-elämän yhdeksi harmaaksi massaksi jossa ei ollut kuoppia eikä nousuja ja jo 5 keskiolutta lääkkeiden kanssa veivät älyn ja muistin mutta ei toimintakykyä.
Seurauksena 4 kk kestänyt ympärivuorokautinen "paniikkikohtaus" ja pohjattoman syvä masennus/ahdistus, tämän jälkeen oireet helpottivat hiljalleen oman terapian myötä ja katosivat täysin n. vuosi lääkkeiden lopettamisen jälkeen.
12 vuotta ilman lääkkeitä ja paniikkeja kunnes elämäntilanteen aiheuttama stressi käynnisti oireet uudelleen v 2000.
Olen kokenut parhaaksi tavaksi pureutua itse ongelman syihin, lääkkeet eivät paranna mitään, ne vain helpottavat oireita ja vievät motivaation todelliselta paranemiseen tähtäävältä terapialta.
Kukaan tuskin enää 2000-luvulla tulisi määränneeksi bentsoja paniikkihäiriöön. Cipramil sen sijaan on ainakin omalla kohdalla tehonnut erinomaisesti.
SSRI-lääkkeiden hyväksi on luettava myös se, ettei niihin synny riippuvutta: itse pidän nykyisin koko valoisan vuodenajan taukoa lääkkeistä, lopetan joka kevät "kuin seinään" ilman minkäänlaisia oireita.
Eikä tämä lääke todellakaan ole vienyt terapiamotivaatiota mihinkään, päinvastoin - ilman Cipramilia tuskin olisin jaksanut käydä läpi tiivistä, kolmevuotista analyyttista terapiaa.
terve ..minä olen etsimässä terapiapaikkaa ! missä kävit itse ja mitä suosittelet ?
kyllä vieläkin, joskaan ei samassa määrin kuin aiemmin.
SSRI-lääkkeiden aiheuttama riippuvuus ei ole samanlainen joka syntyy euforisoiviin psykotrooppisiin aineisiin.
Jos et pysty elämään normaalia elämää ilman noita lääkkeitä, olet tietyssä mielessä riippuvainen niistä.
Noiden lääkkeiden vaikutus ja sivuvaikutukset samoin kuin niiden aiheuttamat vieroitusoireet ovat hyvin yksilöllisiä, et voi sanoa että jos ne vaikuttavat sinulla niinkuin vaikuttavat, ne vaikuttavat samoin jokaisella.
Oletko muuten kokeillut valohoitoa talvikauden aikana, minulla se ainakin kohottaa mielialaa kummasti vaikka suhtauduin siihen kovin epäilevästi.
Kolme vuotta analyyttistä terapiaa lääkityksen kera ... me ihmiset olemme todella erilaisia, minulle riitti vuosi itse keksimääni terapiaa ilman lääkitystä sen aikana ja sen jälkeen.
kehittelin itse itselleni sopivan terapian kun en saanut minkäänlaista apua psykiatrilta enkä psykologilta yhteensä kahden vuoden terapian aikana.
Kuvailen omaa, hyvin yksinkertaista ohjelmaani allaolevan linkin ketjussa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000124&posting=22000000003692887
Olen myös itse terapoinut itseäni...Tai oikeastaan opetellut paniikista selviämiskeinoja. Mutta kannattaako ohella syödä esim. cipramilia ja lopettaa sitten, kun tuntee olevansa tarpeeksi "rentoutunut/levännyt"? Jos potee samalla yleistä ahdistuneisuutta ei rentotutustekniikoista yms. ole paljonkaan apua.
Jokainen meistä on erilainen, reagoi eri tavoin lääkkeisiin jne. Minullahan koko homma lähti kasvamaan juuri siitä jännittämisestä, yleisestä ahdistuneisuudesta ja masennuksesta, lääkkeet olivat vain mukava keino päästä oireista.
Omalla kohdallani arvelen että koko omaterapia olisi jäänyt kokeilematta jos olisin jatkanut lääkkeiden syöntiä mutta jokainen joutuu tekemään omat päätöksenä, ja olisi väärin jos ryhtyisin suosittelemaan sinulle sitä tai tätä ratkaisuksi.
Kun muistelen omia tuntemuksiani niin arvelen että olisin päässyt melko lailla helpommalla jos olisin ymmärtänyt ryhtyä tuohon omaterapiaan ennen lääkitystä, 2½ vuoden bentsokuurista vieroittautuminen ne alkuperäiset mielialaongelmat kumuloituneena olivat sellainen kombinaatio jossa oli ihan oikeasti kestämistä.
Tuolla logiikalla olen sitten myös riippuvainen työpaikastani, toppatakista, kattolampusta, polkupyörästä.... eikö lääkeriippuvuus ole vähän eri asia? No, kukin ajattelee tavallaan.
Olen kokeillut aikoinaan valohoitoakin, se piristää lievästi hetkeksi mutta vaikeaan psykoottiseen masennukseen se ei kyllä tehoa. Sitäpaitsi meikäläisen varoista ei moisia valovempaimia osteta - nauttikoot rikkaammat rauhassa.
Itse keksittyä terapiaa - ja itse itselleen annettuna tietty? Hei haloo..... >;D
Itse todella nautin terapiastani ja olin kiitollinen siihen pääsystä. Uskon että se oli ainoa mahdollisuuteni kasvaa takaisin omaksi itsekseni.
Bentsoilla mennään eteenpäin kun ssri ei mun kohdalla toimi. Riippuvainen tai en, parempi tämä kun paniikki ja ahdistus.
itseni aikanaan irti lääkkeistä! Päätin, että jos en muuten selviä, niin sitten en! Selvisin - tässä olen 5-kymppisenä vieläkin tallaamassa!
itse söin kaksi ja puoli vuotta zoloft nimistä lääkettä ja silloin tällöin (tentteihin ym.) xanoria. lopetin pikku hiljaa zoloftin ja 4-5 viikkoa sen jälkeen oli tosi paska olo. Olo kuitnkin nyt helpottanut ja ei ole mitään hätää. :) Xanoria otan yleisinä tenttipäivinä mutta muuten en sitä enää tarvitse. :)
Itse sairastuin paniikkihäiriöön n kahdenkympin korvilla ja aluksi en todellakaan tiennyt mistä on kyse vaan pelkäsin, että sekoan.
Varasin ajan mielenterveystoimistoon, ja kerrottuani ongelmastani psykiatrille hän melko pian teki diagnoosin- laaja-alainen paniikkihäiriö- En ollut koskaan edes kuullut moisesta paniikista, ja elettiin vuotta 1991.
No lääkkeiksi määrättiin bentsoja Xanor 0.5 mg ja beetasalpaajia, ja kaikki lähtikin menemään mukavasti, eli kohtaukset vähenivät.
Aina välillä olin masentunut ko. lääkkeestä ja silloin kokeiltiin vaikka mitä muita lääkkeitä esim. cipramil, anaframil, jne mutta mikään ei tehonnut kuten xanor.
Opiskelin xanorin avulla ja elelin normaalia elämää, mutta takaraivossa jyysti ajatus, että xanor on lopettava. Kävin yksityilääkärillä puhumassa xanorin lopetuksesta, hän vain nauroi ja sanoi, että tänäpäivänä on muotia käyttää psyykelääkkeitä kaikkihan niitä käyttävät. Ja huvittavinta oli että kyseinen lääkäri hoiti monia narkomaani nuoria, eli toimi ns vieroitus lääkärinä. No hakeuduin toisen lääkärin luokse joka otti minut tosissani ja xanor vaihdettiin 0.25 mg ja pikkuhiljaa aloitin todellisen urakan vuonna 2000 ja takana oli 9 lääketokkuraista vuotta. Nyt olen ilman lääkkeitä ollut jo 3 vuotta ja ihan hyvin on mennyt. Välillä joutuu ottamaan beetasalpaajia mutta vaikka minulla xanoria on aina olemassa niin sitä en ole juuri joutunut ottamaan. Kumma kyllä ns psyykkinen riippuvuus näihin lääkkeisiin säilyy ja pelkkä tietoisuus että xanoria on saatavilla jos jotain tapahtuu niin helpottaa kummasti. ÄLKÄÄ VAIN HYVÄT IHMISET ALKAKO KÄYTTÄMÄÄN BENTSOJA, VAIKKA ITSE SAIRAUS HELPOTTAISI NIIN BENTSOT JÄÄ JA NIISTÄ EI AIVAN HELPOSTI PÄÄSEKKÄÄN EROON.
Ihmettelin eräsmies-kirjoitusta, sillä hän lopetti bentsot yhtäkkiä, se on todella vaarallista ja niin ei saa tehdä, miettikää mitä voi tapahtua heroiinin käyttäjälle jos hän ei saakkaan päivittäistä annostaan ?? Elinmistö vaatii sopeutumista- elinmistö sopeutuu näihin lääkkeisiin heti, mutta kun se yhtäkkiä jää ilman normaali annosta tapahtuu elinmistön vastareaktio ja sen seuraukset voivat olla karmivat.
Ja vielä näistä SSRI- lääkkeistä niihin ei siis jää kiinni kuten bentsoihin, mutta pitkäaikainen käyttö altistaa erilaisille muutoksille minkä seuraamukset saattavat olla hyvinkin vakavat, eli on esiintynyt itsetuhoa jne.
on aina hankalaa riippuvuutta aiheuttavista aineista mutta alkoholi taitaa olla ainoa huumausaine jonka vieroitusoireisiin voi kuolla.
Olen vieroittautunut morfiinista katkaisemalla seinään, vieroitusoireet olivat fyysiset ja pahin osa kesti alle viikon, sinä aikana olin *fyysisesti* kipeämpi kuin ikinä olisin pystynyt kuvittelemaan.
Bentsojen lopetuksen jälkeen 4 kk yhtäjaksoinen paniikkihäiriö 24 tuntia vuorokaudessa jolloin *mieleni* oli kipeämpi kuin olisin ikinä voinut kuvitella.
SSRI-lääkityksen lopettaminenkin voi olla vaikeaa, eräässä BBC:n dokumentissa seurattiin naista jonka taistelu eroon noista riippuvuutta aiheuttamattomista, turvallisista lääkkeistä kesti 9 kuukautta.
Näiden mielialahäiriöiden syyt ovat kaiketi pitkälti psyykkisiä ja sosiaalisia ja niitä pitäisi lähestyä samaa tietä kuin ne ovat syntyneetkin, pillereillä ei opi käsittelemään vaikeita asioita siten että ne eivät kasva koko elämän täyttäväksi.
Itse olen alkanut käsittää masennuksen/ahdistuksen/paniikit oireina, en sairautena.
mulle määrättiin joskus rivatlinia ja mieliala lääkkeitä,pahensivat oireita,lopetin kun en kestänyt.vieroitusoiden vähentämiseksi söin 2-3pvää puolikkaan rauhoittavan. oireet eivät hävinneet,joten päätin kokeilla homeopatiaa ja siitä on ollut suuri apu!jos mahollista kokeile!sain pienen purkin "pillereitä"6-7vuotta sitten ja niitä on viellä jäljellä.yritän pärjätä kohtauksienkin aikana ilman,mutta välillä täytyy ottaa apua purkista.puhumassakin kävin ehkä
puolisen vuotta mutta se ei auttanut kuin hetkellisesti,joten lopetin TSEMPPIÄ!!
Minun mielestä lääke oli pahempi kuin tauti. Paniikkihäiriössä sentään pystyin tekemään työni, tosin vähän väliä piti mennä pimeään vessaan rauhoittumaan, kaikesta tärinästä. Mutta lääkityksessä olin kuin humalassa, en ymmärtänyt mitään, puhe sammalsi, oli tosi sekava olo. Siis parempi paniikki! Mutta onneksi helpotti n. puolen vuoden kuluttua, en ole enää lääkettä tarvinnut.
Kaikki on yksilöllistä... minä olen syönyt pari kuukautta seroniliä... ja haluaisin lopettaa heti, kuin voin. Ja toivon, että oireet eivät tule takaisin enää ikinä...