Kissathan ovat jokainen ihania yksilöitään. Kerro, millainen on juuri sinun kissasi! :)
Minulla on pentu, joka on sosiaalinen, tosi rohkea ja reipas pojanalku. Hän on hirmu rakastava, mutta myös rasavilli. Ei meinaa totella käskyjä välillä. Dominoiva luonne, verrattuna veljeensä.
Toinen, tämän veli, on sitten rauhallisempi tapaus. Hieman ujompi kuin rohkea veljensä, mutta myös aika rohkea, ei pelkää vieraita kun vaan hetken arkailee.
Tämä toinen on semmoinen "mörökölli" jolla on tuima katse, mutta tulee vielä herkemmin syliin ja paijattavaksi kuin veljensä. On suurempikokoinen ja voimakkaampi kuin veljensä, mutta jää silti usein alakynteen, vähän kaikessa. Tuntuu olevan kuitenkin sellainen "suojeleva" luonne ja hyvin viisas. Jotenkin kypsä ikäisekseen.
Minulla on pentu, joka on sosiaalinen, tosi rohkea ja reipas pojanalku. Hän on hirmu rakastava, mutta myös rasavilli. Ei meinaa totella käskyjä välillä. Dominoiva luonne, verrattuna veljeensä.
Toinen, tämän veli, on sitten rauhallisempi tapaus. Hieman ujompi kuin rohkea veljensä, mutta myös aika rohkea, ei pelkää vieraita kun vaan hetken arkailee.
Tämä toinen on semmoinen "mörökölli" jolla on tuima katse, mutta tulee vielä herkemmin syliin ja paijattavaksi kuin veljensä. On suurempikokoinen ja voimakkaampi kuin veljensä, mutta jää silti usein alakynteen, vähän kaikessa. Tuntuu olevan kuitenkin sellainen "suojeleva" luonne ja hyvin viisas. Jotenkin kypsä ikäisekseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meille tuli reilu vuosi sitten poikakissa jonka piti olla tyttö kunnes ekalla eläinlääkärikäynnillä, onneksi aika heti, ilmeni että poikahan se. Nimikin meni vaihtoon. Vähän olin huolissani että minkähänlainen tapaus siitä kasvaa kun edellinen kissamme oli tyttö eikä pojasta kokemusta. Toivoin rauhallista sylissä viihtyvää ja seurallista kissaa edellisen tassuttelijan tapaan.
Söpö kuin mikä tää pikkuveijari tullessaan ja alkuarkuuden jälkeen hoksasimme sen olevan ihan käsittämättömän utelias. Joka paikkaan piti kurkistaa ja kaikki kummalliset tavarat tutkia. Jos jostain kuului ääntä kirmasi paikalle näkemään mitä on tekeillä. Laitettiinko puita uuniin, kenkiä jalkaan, menikö joku ulos vai rypistikö joku paperin jota voisi lennättää ympäri huushollia!?
Kassit, korit, laatikot ja pussit käytiin sisältäpäin kokeilemassa oisko niissä mukava makoilla ja tokihan oli. Jos lipaston laatikko oli auki eikun sinne, samoin tutkittiin avoin tiskikone, pyörökaapin toiminta, pyykkikone, saunankiuas, kuivaustelineellä kävely ja ostoskassin sisältö herkkujen toivossa.
Ostetut lelut eivät oikein tehneet vaikutusta vaan veijari ottaa itse "leluja" haltuunsa pöydiltä tai laatikoista jotka saa keploteltua auki. Pitkin päivää kuuluu kun jotain tiputetaan lattialle. Ompelulokerikko on pitänyt teipata kiinni koska nappasi rihmarullia avaamastaan laatikosta, niitä oli kiva pyöritellä lattialla ja vaanien hyökätä kimppuun kun pysähtyivät. Niinkin yksinkertainen turhake kuin leipäpussin sulkija lattialle heitettynä saa vauhtia kattiin vaikka muut äänet jo ovatkin tulleet tutuiksi eivätkä jaksa enää niin kiinnostaa.
Kesän seikkailut ja leikit vapaana mökillä ovat ohi ja sisällä pitkästyessä on keksittävä jotain puuhaa. Siksi varmaan tiputtelee selvästi tahallaan tavaroita latialle ja katsoo voisiko niillä peuhata ja piilotella mattojen alle ja rynnätä niitä sieltä etsimään. Matot kurtussa alvariinsa ja kissa niiden alla, milloin näkyy häntä milloin naama maton poimuista. Sängyn petaaminen on myös hupia kun voi mennä peittojen alle ja odotella kutittelua ja kuopsuttelua sen läpi.
Pienempänä kun joku oli lähdössä ulos hyppäsi tuulikaapin lasiovea vasten kaapien jaloilla vimmatusti haluten mukaan. Hyppi jopa sitä vasten korkealle vaan ei auennut ovi hälle. Ulko-oven sulkeuduttua ryntäsi vielä ikkunaan katsomaan lähtijän perään onneton ilme naamallaan nenä lasissa kiinni. Takaisin tultaessa oli sitten ovella vastassa tyytyväisenä seuran saannista.
Sylikissa tämä karvainen kaverimme ei ole mutta joskus hyppää nojatuolissa istuessa viereen ja kaivautuu mitä kummallisimpaan mykkyrään sohvan ja istujan väliin. Nukkuma-asennot muutenkin ovat kerrassaan outoja ja melko hassuja kuvia on tullut otettua vuoden aikana.
Valjaissa kulkemisen oppiminen oli helppoa ja kulkee reippaasti puistossa ja lähimetsässä välilä edellä vinhasti viipottaen välillä jäljessä hajuja ihmetellen.
Rakas kuin mikä tämä uusi perheenjäsenemme mutta joskus on tullut mieleen voiko kissakin kenties olla ADHD tapaus.