Sytytin kynttilöitä ja on oikein rauhallista. Toisaalta ikävä tuottaa paljon surua ja siinä onkin sitten se pohjimmainen kysymys miten hallita sitä ikävää ja kaipuuta elämässänsä? Miten sen kanssa oppii ja jaksaa elää? Mutta kaipa sitä on hyväksyttävä se ikävän tunne mikä jyllää tuolla sisimmässään, elämällä eteenpäin jokainen päivä kerrallaan, ottamalla pienistä elämän mukavista hetkistä itselleen ripauksen miksei suurtakin, ikävästä huolimatta on nautittava elämästä, joskus se ikävän poteminen palkitaan, ja palkinto voi olla oikein mieluisa.
Ikävä ja kaipuu tulee pintaan joskus erittäin erittäin vahvana, sitä ei tiedä että mitenpäin sitä oikein olisi, ja joskus se on ns. tasaista ikävää, ei suurinta suurta eikä pientä, vaan se on yksinkertaisesti ikävää. Ajatukset ja muistot ikävän kohteesta saavat joskus kummasti rauhoittamaan ikävän tunnetta ja joskus se voi olla toisinpäin, se lisää ikävää entisestään.
Joskus tuntuu siltä että kirjoitukset ja tietyt asiat ovat yhtä vaikeita ymmärtää kuin kiinaa lukisi ja selvää saisi. :)
http://www.youtube.com/watch?v=1F42-vwTjnE&feature=related
Mukavaa iltaa ja tulevaa yötä :)
Ikävä ja kaipuu tulee pintaan joskus erittäin erittäin vahvana, sitä ei tiedä että mitenpäin sitä oikein olisi, ja joskus se on ns. tasaista ikävää, ei suurinta suurta eikä pientä, vaan se on yksinkertaisesti ikävää. Ajatukset ja muistot ikävän kohteesta saavat joskus kummasti rauhoittamaan ikävän tunnetta ja joskus se voi olla toisinpäin, se lisää ikävää entisestään.
Joskus tuntuu siltä että kirjoitukset ja tietyt asiat ovat yhtä vaikeita ymmärtää kuin kiinaa lukisi ja selvää saisi. :)
http://www.youtube.com/watch?v=1F42-vwTjnE&feature=related
Mukavaa iltaa ja tulevaa yötä :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sama ikävä ja kaipuu vaivaa täällä. Loppua ei näy. Tunteesi on niin tuttua.
Ehkä joku päivä, ikävä loppuu, näin uskon.
Ja se oikea on polun päässä käsi kädessä.