koti äiti

Oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa näin niinkuin nyt kirjoitat? Vaikka vauva on 3kk, niin jos imetät, pumppaa maitoa varastoon ja pyydä äiti tai miehen äiti tai joku yö vahdiksi ja käykää vaikka syömässä ulkona tai juomassa kahvit yhdessä kahvilassa. :)

Muista myös pyytää ystäviäsi käymään.

Olisit tyytyväinen et vauvas nukkuu.Miks ei ukko itte tee safkaansa onnetonta touhua taas!

hei älä ota stressiä jos teillä ei ole rytmiä päivään. eihän teillä ole kuin aikaa :) nauti! itsellä on poika nyt 1 vuoden ja tuntuu että vasta nyt on tullut kunnollinen rytmi päiviin. Rytmit ovat muuttuneet monta kertaa vuoden aikana. Itsekkin kun poika oli pieni, rytminä oli että herättiin joskus 10 aikaan ja illalla mentiin nukkumaan vasta joskus 12 aikaan ja sitten kun poika oli ensimmäisillä päiväunilla jotka saattoi kestää sen puoli tuntia niin silloin kävin suihkussa ja söin pikaisen aamupalan. tiedän mitä se on.. Puhu asiasta miehellesi. meillä kävi niin että kun puhuin miehelle, niin hän päättikin kerätä tavaransa ja muutti pois, koska vain muka valitin hänelle. Pienen lapsen kanssa aika kyllä kuluu nopeasti ja ei välttämättä kerkeä tekemään juuri muuta kun hoitamaan lapsen. Itse kun ripustin pyykkejä poika oli sitterissä vieressä ja lauloin hänelle ja juttelin, samoin kun tein ruokaa hän oli rintarepussa. Ei halunnut olla pienintäkään hetkeä yksin tai alkoi itkeä. Meilläkin oli aluksi ulkoilu vähäistä koska oli talvi ja pakkasta liikaa, mutta pieni hetki ulkona teki hyvää kun käytiin vaunuilemassa. Onko sinulla kavereita jolla on lapsia, että saisit vertais tukea tai miksi että menisi esim. perhekerhoon? Itsestäni tuntui aluksi hankalalta lähteä perhekerhoon mutta siellä olen tutustunut muihin äiteihin ja saanut uutta puhita päiviin. :)

1äiti1: kirjotit melkein kuin puolestani. olen yrittäny sanoa miehelleni asiasta että en kerkiä kotona kaikkea tehä koska vauva vie aika paljo aikaa ja vaikka se ei itkisi mutta koko ajan on varauksella että se itkee hetken päästä. meillä on miehen kans jo jonku aikaa riidelles asioiden kanssa ku ei saada arkea luistamaan ja ollaan huonoja puhumaan keskenää et se menee helposti riidaks. se kyllä tekis hyvää jos menis johonki kerhoo mut oon huono menemää mihinkää sellasee eikä oo oikee kavereitaka. tuntuu aika yksinäisiltä nää päivät sehän olis ihan eri jos joku soittas ja tulis kylää ja vaik tarjois apua koska ite en osaa apua pyytää.

moikka!
ikävä tilanne teillä :( kannattaa kuitenkin koittaa jotain noita kerhoja, mä oon kans vähän huono käymään, mut sit yhen kerran vaan ajattelin et no mennään, ja vaiks en nyt oo siel ainakaan viel ystävystynyt, niin onhan se vaihtelua päivään! aina siel jotain vähän tulee höpöteltyä muiden kans. koita vaikka jotain maksutonta ni ei sit harmita jos et tykkääkään käydä! eihän se teen parisuhdetta auta, mut saisit itelles vähän muutakin seuraa. koitahan jaksaa ja jätät vaan niitä kotitöitä tekemättä, ei ne mihinkään katoo teet kun jaksat jos mies ei kerta auta.

yritän vain keskittyä poikaan ja sit ku on päiviä ku jaksaa ylimäärästä ni sit täytyy tehä:)

Lähde sinne ulos, vaikka väkisin. Meillä samanlainen rytmi, tyttö 7 kk ja menee 23-24 nukkumaan, heräillään 10-11 aamulla. Vaunulenkillä käydään joko ennen ekoja päikkäreitä tai niitten jälkeen. Jos ei jostain syystä päästä ulos, on olo ihan nuutunut koko päivän eikä mitään viitsi tehdä. Kotihommien ajaksi laitan vauvan surutta sitteriin katsomaan muumeja.

Perhekerho seurakunnan järjestämä ja on ainenkin maksuton. Myös ehkä vauvallesi sielä voisi olla uusia asioita, näkisihän toisia lapsia. Meillä ainenkin käy ihan pieniä vauvoja perhekerhossa, ei muuta kuin vaikka oma viltti mukaan ni sielä lattialla viihtyy. Itse saisit juoda kupin kahvia ja jutella muiden kanssa. :)
Ja jos miehesi kanssa tilanne pahenee niin kannattais käydä vaikka perheasiainneuvottelukeskuksessa juttelemassa. mekin käytiin mutta miehellä asenne oli vääränlainen. Siellä on ihminen joka on puolueeton ja koittaa auttaa teitä molempia ymmärtämään toista ja toisen ajatuksia. Älkää luovuttako. Ja minä itse ehdotin miehelle, että käytäisiin kerran kuussa vaikka kaksistaan pitsalla, ilman lasta ja saataisiin sitä yhteistä aikaa, mutta ei. Mies kun tuli töistä söi ja istui sohvalla teeveen ääressä, minusta ja lapsesta viis.. ehdotin lautapelejä, lenkkeilyä jne.. mutta kun häntä ei jaksanut kiinnostaa.. siis minä todellakin yritin tehdä töitä myös parisuhteen eteen.Osallistuuko miehesi minkä verran lapsen hoitoon? Ja voithan sanoa miehellesi myös että sinä tarvitset vähän omaa aikaa, käy vaikka kampaajalla tai kaverin luona. Syötä, vaihda vaippa ennen kuin lähdet, kyllä miehesi pitäisi pärjätä lapsen kanssa tunti jos pari ja onhan puhelin keksitty jos hänelle tulee pulma tilanne. Ja jos riitelette pienistä asioista ei sen pitäisi maailmaa kaataa. se on myös osoitus siitä että luottaa toiseen ihmiseen kun uskaltaa purkaa tunteita. Ja riitelyssä on hyvä muistaa että ei poikkea muihin aiheisiin tai kaivele vanhoja asioita. ja jos tilanne menee ärsyttäväksi, ottakaa aikalisä ja selvitelkää omia ajatuksia ja sovitte että vaikka tunnin päästä puhutte asiasta uudelleen kun on itse saanut aikaa ajatella rauhassa. Monesti asia kuin asia muuttuu kun saa hetken aikaa miettiä. :) Jaksuja sinne!

Ehdottaisin että lähdet vanhemmille, kaverille tai vaikka hotelliin viikoksi lepäämään ilman miehen nalkutusta jolloin nautit teidän omasta rytmistä ilman nalkutusta. Jos ukko ei ole siivonnu ja saanu ruokaa itselleen älä sääli! Et ole mikään piika tai palvelia!!

Parasta on kun laitat miehesi lapsen kanssa kaksin temmeltämään päiväksi ja palaat kotiin kattelemaan että mitä hän on saanut päivän aikana aikaiseksi vauvanhoidon ohessa ;)

Tää toimi meillä, sen jälkeen mies rupes tekemään pyytämättä kotitöitä ja ruokaa :)
Toivottavasti toimis muissakin perheissä. Ite olin ihan valmis luovuttamaan koko äitiyden kun poika oli 2,5kk. Yritin olla niin super äiti että, mutta eihän kukaan voi olla super sillon vaan väsyy ja ite kävin todella pohjalla ennenkun tajusin että meidän perhe hajoaa jos en tee jotain mikä avaa miehen silmät..

kotiäiti ja kotihommat on yhdyssana, maalainen. potkase ukkos pihalle ja loppuu se urputus. vieläkö nykuypäivänä nainen alistuu tollasen ukon alle? huhu huh. maalla kaikki on näköjään mahdollista.

Hei,

Pikku hiljaa, kuin itekseen huomaat kuinka alat rytmittämään teidän arkea. Aloitat rutiinien muodostamisen, josta lapsi ymmärtää vähitellen mikä aika vuorokaudesta on, kun menettelette siten ja näin. Aika vankkana pitää olla, ettei kovin paljoa poikkeuksia tule heti alkuunsa, koska silloin lapsen oma kello heittää joka luo taas levottomuutta ja turvattomuutta. Lapset ovat rutiinien orjia niin sanotusti ja rutiinit luo turvallisen olon.
Pääset suihkuun jos tahdot niin. Lapsen ehdoilla kun mennään niin sinä itse sanelet sinun aikataulun. Jos vauva herää 10-11 aikaan, niin mikään ei estä sinua nousemasta aikaisemmin ja menemään suihkuun. Organisointi kysymys.

Tuosta lapsen isästä... Miehet on hankalia, ja meni toisen lapsen synnyttämisen jälkeen vielä tovi, kunnes mun ukko kultani ymmärsi ettei se kotona oleminen vauvan, lapsen tai lapsien kanssa ole silkkaa sohvalla löhöämistä, vaan lapsien kanssa ollaan koko ajan henkisesti, kuten fyysisesti läsnä. Voit ehdottaa miehellesi mahdollisuutta olla täydellinen isä äidin sijaan... vuorokauden kun olet poissa ja isä jää hoitamaan kotia ja lasta, niin kumpaan se aika sujahtaa? Veikkaan että lapseen, kuten pitääkin. Lähdin itse kaikkatöihin viikonlopuksi, ja kyllä tulos oli jotta kaksi vanhempaa on aina kaunihimpi. (isä siis eli totaallisen riittämättömyyden tunteen kotiamme kohtaan)
Jos mies ei auta lapsen kanssa, niin laita se siivoamaan, ja kun siivoaa vaan ne tärkeimmät niin että arki rullaa, eikä murehdi muita sekaisuutta. Kotona ei saa olla likaista, mutta sekaista voi ollakkin :)