Tää kaikki syö miestä niin s**tanasti, ei jaksa tehä yhtää mitää muutako polkee kiskalle ostaan kaljaa, kavereita oli joskus paljo, mut nyt ei ainuttakaa, tartten apuu, mut en pysty/uskalla hakee sitä ku mielenterveys rakoilee nii pahasti, että en pysy kasassa... oon iha hukassa, haluun kuolla mutta pelkään tavallaan tappaa itteni, mutta toivon että ehkä jos juon tarpeeks, en enää heräiskään huomiseen.
syöhän se miestä
sekokeko
3111
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otat puhelimen käteen ja soitat terkkariin, ei tarvi uskalta sanoo muuta ku,et tarviit apua.
nuo tunteet tuntuu tutulta, olen nyt sairastanut masennusta noin 5 vuotta, olen työelämässä, mutta tällä hetkellä vuorotteluvapaalla, kun ei vaan jaksa... yritä siinä sitten selittää ystäville, että tässä nyt mennään. ymmärrän tuon kiskalle polkemisen, joskus tuntuu itsestänikin, että alkoholi olis ainoo hoitokeino...minullakin on joskus ollut tunteita itsemurhasta, mutta kuitenkin HALUAN elää, joten mitä tehdä, en halua kuolla, mutta haluan elämääni jotakin!!!
minulla ollut juomisesta ihan samat tunteet...
Hukuttautuisin alkoholiin, jos olisi rahaa.
Eipä ole.
Riudun täällä siis ihan kylmiltäni. No ehkä se on hyvä, olenhan kuitenkin koulussa ja valmistumassa kohta. En tiedä, voiko masennuksesta koskaan parantua vai vainoaako se lopun elämää? Ovatko nämä ajatukset vain jotain jäänteitä varhaisteiniajoilta vai onko elämä aina tulemaan tätä?
Tsemppiä vaan teille muille. Itsemurhasta en kenellekään mitään saarnaa, mutta itselläni on ainakin sellainen jännä odotus tulevasta. Siis ihmisellehän "yhteiskunnan asettamat paineet" on se kamaluus, joka vetää syvemmälle alakuloon. Itse ajattelen sitten elää elämäni niin kuin parhaaksi näen, toivottavasti onnistun.