Millaisia ihmisiä ovat he, jotka eivät kärsi narsisteista elämässään? Miksi joku ei suin surminkaan lankea sliipatun ja lipeväkielisen narsistin lumoihin? Miksi joku ei töissään koskaan joudu kärsimään narsistin simputuksesta? Onko jotain yhteisiä ominaisuuksia tällaisilla? Kyky vältellä ikäviä ihmisiä? Vai onko olemassa ihmisryhmä, joka ei millään tavalla kiinnosta narsisteja? Vai ovatko he vain hyvin onnekkaita ihmisiä? Vai ehkä vähän tyhmiä, jos eivät vaikka tajua, kun heitä kusetetaan?
on narskuja, on uhreja ja sitten vielä muitakin...
...
34227
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tuosta on keskusteltu paljon palstalla viime aikoina: kyseessä ei ole se, millainen narsisti on, vaan se, millainen uhri on.
Narsisti ei voi sietää hyvän itsetunnon omaavia ihmisiä, koska parisuhteessa
- heitä ei voi käyttää hyväkseen
- ei voi manipuloida
- ei voi hallita
- ei voi vedättää.
Narsisti ei oleile tällaisten ihmisten kanssa. Hän ei kestä, että hyvän itsetunnon omaavilla on jotain sellaista, jota narsistilla itsellään ei ole.
Narsisti etsii ihmisen, joka suostuu kaikkiin hänen vaatimuksiinsa, kohteluunsa ja oikuihinsa.
Uhriksi kelpaa itsetunnoltaan heikko ihminen, jolla on huono itseluottamus, joka ei puolustaudu, joka antautuu manipulointiin, joka sietää monenlaista kohtelua, on liian kiltti ja joustava eikä aseta rajoja.
Kyse ei ole pelkästään narsistin ominaisuuksista vaan uhri mahdollistaa parisuhteessa narsistin käyttäytymisen.
Työpaikoilla ja perheissä narsistien kanssa on tietysti pakko olla tekemisissä jonkin verran. Terveet ihmiset kuitenkin välttelevät narsisteja, jos ei ole pakko olla tekemisissä.
Korjaus vielä tuohon äskeiseen, ettei kuulosta liian törpöltä: eli terveen itsetunnon omaavat välttelevät narsisteja, jos ei ole pakko olla tekemisissä. Narsistin kanssa he eivät halua olla, koska narsisti vaikuttaa aina "liian" joltain, liian itsekkäältä, liian miellyttävältä, liian läheiseltä tuntemattomalle, liian kovalta jne.
Kylmä totuus tuntemastani narsistista: koko aikuisikänsä hänen uhreinaan on ollut naisia joita
- ei voi manipuloida
- ei voi hallita
- ei voi vedättää.
mutta narsisti on tähän pystynyt. Suhteet ovat kestäneet muutamia vuosia ja toivuttuaan narsistista nämä ovat taas tällaisia:
- ei voi manipuloida
- ei voi hallita
- ei voi vedättää
eli itsenäisiä, hyvällä itsetunnolla varustettuja ja pärjäävät hyvin ihmissuhteissaan ja urallaan.
Mies on asunut koko aikuisikänsä samalla paikkakunnalla ja jo reissussa rähjääntynyt ja hänen epäonnekseen maineensa tunnetaan laajalta naisten hyväksikäyttäjänä, pahoinpitelijänä ja kusettajana hyväksikäyttäjänä.
Mies on itse sanonut, että on tietoisesti valinnut naisia joissa on vastusta. Narsistille tuottaa sitä enemmän tyydytystä mitä vahvemman persoonan hän saa tuhottua.
Koska maineensa tunnetaan niin hyvin hän ei sinnikäistä yrityksistään olekaan enää saanut iskettävkseen samanlaisia naisia ja nykyinen on sellainen jota
- voi manipuloida
- voi hallita
- voi vedättää
ja narsisti ei voi edes myöntää julkisesti olevansa hänen kanssaan parisuhteessa ja asuvansa yhdessä vaikka on ollut monta vuotta. Narsisti myös avoimemmin halveksii nykyistään. Halveksi toki myös hänen edeltäjiään varsinkin niinä vuosina kun nämä olivat alistettuja ja hänen koukussaan, mutta myös leveili heillä silloin kun katsoi olevan itselleen meriittiä olla näiden kanssa.
Säälittää miten nykyisen lopulta käy.
Jos tuo "narsisti" ei siis voinut manipuloida, hallita tai vedättää noita naisia, jotka hänen kumppaneitaan olivat niin naiset eivät siis liene hänen uhrejaan. Jos mikään narsistin normaali toimi ei siis toiminut noihin naisiin, niin eihän siinä voi sitten uhriutuakaan.
Mietinpä vain, miten tuo "narsisti" on sitten voinut hyväksikäyttää...
"Kylmä totuus tuntemastani narsistista: koko aikuisikänsä hänen uhreinaan on ollut naisia joita
- ei voi manipuloida
- ei voi hallita
- ei voi vedättää."
HAHHAHHAHHAAAAAA!
Miten heitä on sitten voinut ylipäätään hyväksikäyttää????
Niin, ehkä se olisi sitten kuitenkin paikka uhrin myöntää, että uhrilla on aina heikko minä ja itsetunto, kun eihän se hyväksikäyttö muuten onnistu. Sitten kun sen myöntää, niin alkaa se toipuminenkin.
Kirjoitin nopeasti ja siksi kai epäselvästi, siis tarkoitin että ennen suhdettaan narsistiin nämä naiset ovat olleet sellaisia ketä ei ole kukaan manipuloinut, hallinnut tai vedättänyt ja he ovat olleet ihan normaalilla itsetunnolla varustettu eikä myöskaan sen jälkeen kun he ovat toipuneet suhteestaan narsistin kanssa mutta narsisti pystyi kyllä siihen.
Kyllä kyllä, mutta miksi uhri siis alistui narsistin kanssa, antoi manipuloida ja käyttää hyväksi?
Miten se onnistui, jos uhri oli hyväitsetuntoinen, tasapainoinen eikä manipuloitavissa????
Ja perässä lukee "mutta narsisti on tähän pystynyt" eli vaikka ennen narsistia ovatkin olleet sellaisia ettei voi manipuloida, hallita tai vedättää.
Pitäsköhän sun ihan ekana opetella tuo lukutaito ennenkun tyhmänä tukehdut omaan nauruusi?
Se onkin kummallista ja pelottavaa. En tiedä miten narsisit onnistuvat tuossa. Ei ole olleet ennen narsistia kenenkään manipuloitavissa.
mutta eihän silloin voi sanoa, että tuota kyseistä ihmistä ei voisi manipuloida, koska tosiasia kuitenkin on, että häntä pystyy manipuloimaan.
Tai sitten ei ole ennen tavannut sellaista ihmistä.
Tai sitten on ollut "muilta varustuksiltaan" paremmassa kuosissa silloin.
Itselläni on nähtävissä selkeä ero tiettyjen elämänvaiheiden välillä.
Jos "tuo nykyinen" olisi tullut vastaan pari vuotta aiemmin - ei olisi onnistunut. Yksi sellainen yrittäjä (okei, oli kyllä vähän erilainen, auervaaramaisempi ja läpinäkyvämpi) oli aiemmin ja se oli heti selvää, ettei sellaista hyväksytä.
Näin myös monen muun kriminaali-auervaara-tyyppisen läpi.
Ajoitus on kaiken A ja O.
Myös. Kun alkaa käyttäytymään itselle epäominaiselle tavalla.
Onhan tuohon vaihtoehtoja.
Joko ei ole ennen tavannut "sellaista."
Voi olla elämäntilanne muuten huojuttanut vaikka olisikin asioinut "sellaisten" kanssa
Voi olla että oma "voima" on ollut harhaa.
Varsinkin tällä keskimmäisellä ryhmällä on varmaan parempi "toipumisnopeus".
Kun kyse on rakastumisesta niin ehkä siinä sitten vaikuttaa niin voimakkaat tunteet että se normaalitilanteessa toimiva järki ei saa ääntään esiin. Usein kuulee että narsisti on osannut iskea oikealla hetkellä, silloin kun toinen on heikoimmillaan. Näitä heikkoja hetkiä voi tulla kenelle tahansa kun elämä riepottelee vaikka itsetunto olisi kuinka hyvä.
Olen aikuisena tavannut silloin tällöin näitä miehiä jotka ovat liian hyvä ollakseen totta ja se on kyllä saanut omat varoituskelloni soimaan, enkä päästä heitä liian lähelle. Pienellä testailulla ja tarkkailulla yleensä selviää mikä mies on oikeasti. En silti ole varma ettenkö olisi langennut heihin joskus nuorempana kun vielä ymmärtänyt humpan juonta ja uskoin sinisilmäisesti ihmisten vilpittömyyteen.
Oman kokemukseni ja lukemani parusteella on ihmisiä jotka ovat tunteneet narsistin vuosia eivätkä voi mitenkään ymmärtää jos tästä sanotaan jotakin pahaa. Osaako narsisti piilottaa piirteensä joiltakin ihmisisltä vuosia koska tarvitsee heitä niin kipeästi vai ovatko jotkut vain niin narsistin lumoissa etteivät vuosienkaan jälkeen näe/suotu näkemään tämän narsistisia piirteitä? Sitten he ovat suuresti hämmsätyneitä kun paljastuu petos, pahoinpitely tms. narsistin tekemänä. Eivätkö he ihan oikeasti huomanneet mitään?
Käännän aloittajan toisinpäin: miksi narsisti vetää puoleensa? Tai miksi nk uhri vetää narsistin puoleensa?
Jos syy löytyisi sisältämme? Ääripäiden huiput. Löydämme sielunkumppanimme toisesta? Aistimme piilotetut, salatut piirteet toisessa ja haluamme tiedostamatta, vaiston varassa mitellä voimiamme kadotettujen voimiemme kanssa? Kadotettujen, joita minuus tiedostaa tarvitsevamme. Ottamaan ns oppia toisesta?
Selvitäksemme pois kiltin, välittävän ja jo mahdollisesti aiemmin hyväksikäytetyn roolista. Nk uhri on kyllästynyt kiltteyteensä ja haluaa mallintaa itseään toisen ominaisuuksiin (joita ei näe, mutta sisäinen minä taas on tietoinen) altistaen itsensä tämän läheisyyteen. Taistelun hävittyämme (altistummekin kaltoinkohtelulle; emme osaa olla tarpeeksi voimakkaita) petymme ja uhriudumme kun luovutamme? Tai luovutamme ehkä siksi, koska saimme haluamme?
Kaltoinkohtelijan motiivi voisi olla taas löytää jotain kadottamaansa herkkyyttä, toisen osoittamaa vastavuoroisuutta ja välittämistä. Kykenemättä kuitenkaan samaistumaan uhrinsa ominaisuuksiin, pystymättä pitempiaikaiseen kiinteään olomuotoon a) joko turhautuu ja kostaa tälle antaen sitä omaa puoltaan? tai b) kiittäen tarjoten omaa malliaan joista toinen halutessaan/tarvitessaan voi ottaa oppia?
En väitä että asia olisi näin kenekään kohdalla. Miksi pohtia tälläistä? Ihan vain siksi, että kannattaa kysyä sitä itseltään.
Jokaisessa meissä asuu jumala ja saatana. Kiltit tai ns hyvät ihmiset haluavat ylläpitää tuota kaikkivoipaisen hyveellisen jumalkuvaa. Minä en... ja minä en koskaan...mutta. Entä jos? Jos annettaisiin pieni mahdollisuus kokeilla oman saatanansa oppimiskykyä kyllästyttyään omaan hyveellisyyteensä.
Saatanakin voi kyllästyä alituiseen piruiluun. Hommat kun tahtoo lopulta mennä aina persiilleen tavalla tai toisella. Entä jos antaisi sille jumalpuolelle mahdollisuuden - yrittää vielä kerran - opetella nk kunnon ihmisten tavoille? Jos vaikka tällä kerralla onnistuisinkin?
Miksi kaikki ihmiset eivät tosiaan kärsi tai altistu narsistiselle kohtelulle? Onko sisäinen tarve jo tyydytetty?
Ehkä, kun sisäinen enkeli ja demoni ottavat toisiaan kädestä kiinni, niin ihminen tajuaa näiden voimien yhteistyön merkityksen.
Kuvainnollisesti; demoni suojelemassa enkeliä. Suojelusdemoni :)
(kiltin sisäinen suojelija)
"Käännän aloittajan toisinpäin: miksi narsisti vetää puoleensa? Tai miksi nk uhri vetää narsistin puoleensa?"
Hyvin monen uhrin olen kuullut kertovan suhdettaan analysoidessaan, että alkuun narsisti ei edes kiinnostanut vaan narsisti juoksi kauan perässä, vannoi rakkauttaan, markkinoi itsestään ihan erilaista kuvaa kuin miksi paljastui, painostuksella sai lopulta pikkusormen ja psyykkisillä pelitaidoillaan ja manipuloinnillaan ja kaksoissidosviestinnällään vei koko käden, tavallaan ankarasti painosti suhteeseen.
Olen varma että tähän tulee ainakin tietyiltä nimimerkeiltä vastauksia: "minua ei ainakaan voisi painostaa", "jotain vikaa on oltava kun pystyy joku painostamaan", joten en odota tähän sellaisten edes vastaavan, te ootte vaan vissiin niiiiiin hyviä, sehän on selvä, mutta toivoisin sellaisien vastauksia, joille on käynyt noin.
Minua ei ainakaan voisi painostaa ;-D
Mustakin toi on mielenkiintoinen ja pohtimisen arvoinen pointti, että ennen kuin suhde on alkanutkaan ja tunnesidettä tai muuta riippuvuutta on syntynyt - voidaan painostaa suhteeseen.
Silloin voi olla vaikeuksia kieltäytyä, koetaan aiheetonta sääliä tai syyllisyydentuntoa jne. Pitkässä suhteessa asia on vaikeampi.
Ei se ole mikään ristiinnaulitseminen miettiä noita asioita mutta jos suhdetta ei ole edes vielä - miten sellainen ihminen saa "vallan" ?
Olen minäkin kuullut tapauksista, joissa nasse on painostanut suhteeseen ja saanut ansaan (-ko?) kumppaninsa. Se onkin jännä, mikä sitten tuossa yhtälössä on uhrissa vetänyt puoleensa? Onko se sitten ollut nassen tapa ottaa haastetta vai mitä?
- Pystyykö nasse sitten todella painostamalla painostamaan suhteeseen? Että tavallaan tulisi ilmi jo heti kättelyssä?
Monennäköisiä on tapauksiakin. Osassa taas se uhri on joka juoksee nassen perässä. Tai ei voi alkuun päästyään lopettaa, huumassaan, niin järjettömälle kuin homma (syystä tai toisesta) voi tuntuakin.
- Pystyykö uhri painostamaan nassen suhteeseen? Vaikka tämä olisi epävarma sen kannattavuudesta?
Itselleni on käynyt niin, että: Minulla oli tietynlaisia toiveita kumppanin suhteen. Tunsin "nassen" jo pitkältä ajalta. En piitannut hänestä todellakaan, hänessä ei ollut mitään itselleni sopivaa ja minulla oli käsitys, minkälaista hänen elämänsä oli. Ajatukseni oli: ei kelpaa.
En ollut nähnyt "nassea" pitkään aikaan, kun yllättäin tapasimme. Nasse yritti taas iskeä, ajatus tuntui minusta huonolta. Nassella oli kuitenkin jotakin, jota olin toivonut viihdykkeeksi pitkään ja niin suostuin tapaamisiin. Hänessä oli jotakin falskia ja valheellista, kyllä tajusin sen.
Suostuin kuitenkin suutelemaan. Sitten tein tietoisen päätöksen, että kokeilen häntä. Kokeilun jälkeen hän tuntui muuttuvan, aloin pitää hänestä. Minulle alkoi elämäni romanssi. Luulin rakastavani häntä oikeasti.
Muutaman kuukauden jälkeen petos alkoi paljastua. Hän alkoi näyttää merkkejä epätoivosta. Hän keräsi vanhan persoonansa rippeet ja puki ne päälleen. Hän ei pystynyt suhteeseen pitempään.
Elämäntilanteestani johtuen, olen voinut jatkaa hänen kanssaan vieläkin, tosin tapaamme vain harvoin. Se on totta, että ei ns. "normaali" ihminen odota, eikä mielestäni kuulukkaan odottaa valtavia valheita.
Olen pikkuhiljaa toipunut järkytyksestä ja käsitän mitä on tapahtunut. Kyllä tällaisen käsittäminen vie normaalijärkiseltäkin aikaa. Pettyminen on niin iso, että sitä vain toivoo, että vielä löytyisi joku keino.
Aika hoitaa, ja olen taas oppinut nauttimaan elämästäni, enkä ole edes "nasselle" enää sillä tavalla vihainen kuin ensiksi. Olen kyllä purkanut häneen kiukkua, ja hän jos kuka on sen ansainnut. Olen iloinen, että olen saanut elää pettymykseni läpi rauhassa ja miettien. Olen käynyt myös muutaman kerran terapeutilla.
Tässä yksi selitys.
Ei tietenkään pysty. Tottakai täytyy jotenkin tahtoa. Mutta, se on se riskinotto. Joskus, jostain syystä jämptikin ihminen voi sellaisen ottaa. Alkaa vaikka kyllästyttää kaiken kontrolloiminen. Ja kun se N sitten kuitenkin on peittänyt sen todellisen juttunsa, vaikka se vähän läpi pilkottaisi. Tulee se sitten yllätyksenä kaikessa laajuudessaan, lopulta. Eihän sitä tavallinen ihminen pysty kaikkea hoksaamaan. Eikä pitäisi pystyäkään. Kun tavallisella on yleensä muutakin tekemistä kun huijareiden syvimpien edesottamuksien pohdinta.
jaa kepästi sanottu.. eiköhän ketä vaan pystyy joku painostamaan?
"Kyllä kyllä, mutta miksi uhri siis alistui narsistin kanssa, antoi manipuloida ja käyttää hyväksi?
Miten se onnistui, jos uhri oli hyväitsetuntoinen, tasapainoinen eikä manipuloitavissa????"
Suurin osa ihmisistä ei tiedä narsistien olemasssa olosta mitään, on vaikea käsittää sitä että joidenkin ihmisten elämä perustuu pelkkään valehtelemiseen ja näytelemiseen. Yhden kerran voi mennä retkuun tietämättömyyttään mutta ei toista kertaa, tämä ei ole itsetunto kysymys. Jos jollakin on heikko itsetunto ja ajautu narsistin kanssa yhteen niin, toi voi olla tiukemalla kuin hyvälä itsetunnolla varustettu.
Etkö usko, että on olemassa ihmisiä, joihin narsisti ei pysty vaikuttamaan millään tavalla?
Näin on varmasti (enemmän) juuri työpaikoilla tai vaikka harrastupiireissä jne., ettei joihinkin vain pure.
Ehkä heistä ainakin osa (?) on käynyt läpi jotain siihen suuntaan kehittävää ja näin osaavat suhtautua tilanteeseen, asiaan ja persoonaan "sen oppimansa valossa".
En usko, että kovin moni on ilman jotain kehityskaarta (minkä käynnistää asia X) valmis kohtaamaan "päällepäsmäreitä".
oppiahan sekin pitää... tosiaankin, niin kuin kaikki muutkin elämisentaidot!
Senhän vuoksi nuoret ihmiset varsinkin ajautuvat pitkäksikin aikaa kaikenlaisiin kiemuroihin mutta riippuu paljolti ihmisen käsittelytavasta (syystä X) miten siitä kehittyy. Ja täytyis muistaa että kehitys on elämän pituinen matka...siksi ne jotkut vanhemmat ihmiset (tiedätkö "sen tyypin" joka osaa suhtautua kaikkeen "lempeydellä", tapahtui mitä tahansa) ovat hyviä "idoleita".
Jokainen kuitenkin törmää "sellaisiin" ihmisiin väistämättä ja niille joille kiusatun tai kiusaajan rooli jää päälle hallitsevaksi - tarttettais eniten apua. Se ei ole mikään häpeä vaan populaatiossa on vaihtelua, se on ilmiselvää.
Tosta tuli mieleeni (asiasta toiseen yllätys) ohjelma missä puhuttiin tästä tutkimuksesta, missä kartoitettiin kiusaamista korkeammilla koulutustasoilla. Kiusaamista koettiin niin oppilaiden kuin hlökunnankin puolesta.
Ja mainittiin myös, että kiusaaminen on aina subjektiivinen kokemus.
Siellä kuitenkin asiaa lähestyttiin aloittamalla lauseet näin "...mikä saa normaalin ja muuten empatiakykyisen ihmisen esim kiusaamaan jotakuta ?"
Ja siittä sitten eteenpäin.
En tiedä sitten, pitäisikö tuollaisissa tapauksissa (jos narsistisuuden haluaa siihen yhdistää) puhua ns narsistisesta kuoresta ?
Itse asiassa se nuoruus sellaisenaan ei ole kriteeri, vaan se, missä vaiheessa elämäänsä joutuu "sen kohtaamaan". Se voi olla paaaaaljon myöhemminkin =)
Kyllähän sitä sanotaan että isällä on iso merkitys tyttären puolison valintaan. Itselläni on ihana isä, mies suurella sydämellä, ja kaikki lipevät helppoheikit ovat saaneet aina niskakarvani nousemaan pystyyn. Arjen huomaavaisuus ja kunnoitus toista kohtaan on tullut kotoa itsestään selvänä asiana ja jos se puuttuu, ei mitkään kukat, timantit tai kauniit sanat sitä korvaa. Narsisti ei kykene huomaavaisuuteen joka kumpuaa toisen aidosta kunnioituksesta. Näytellyn huomaavaisuuden erottaa kun on tottunut siihen aitoon.
Hyviä kysymyksiä ja ajankohtaisia. Kuka tietäisi vastauksen?