Vain yksi vastaus (7. osa) [LOPPU]

Mä olin hädin tuskin saanu nieltyä Jussin lastit, kun se jo tokeni: ''Anteeks, ei mun ollu tarkoitus - mä yritin varoittaa...'' Mä olin seonnu jo laskuissa, kuinka monennen kerran se tapahtui, mutta mun silmät kostui melkein välittömästi. Minkä takia Jussin piti olla pahoillaan kaikesta? ''Ei se mitään...'' mä sain sanottua ja lepuutin mun päätä Jussin lantiolla lerpahtanutta elintä katsellen. Mä en voinut sanoa sanaakaan, sillä muuten... ''Tumppi? Mä oon oikeesti pahoillani-'' ''Jussi, älä!'' mä huusin ja heittäydyin sohvalle tuhertamaan itkua.

Jussi istahti mun viereen sohvalle. Mä en viitsinyt nostaa päätäni, sillä mä olin edelleen surun vallassa. ''Tuomas...'' Jussin ääni kuulosti ihan erilaiselta kuin koskaan aiemmin. Mä olisin voinu kuvitella mun mutsin sanovan mun nimen sillä äänensävyllä. Mä yritin koota itteni. ''Jussi, onks rakkaus jo liian syvää silloin, kun toinen ei voi sanoa mitään ilman että toista itkettää?'' Jussi ei hetkeen vastannut mitään, vaan tuijotti mua silmiin.

''Mä ymmärrän sun tunteita ihan täysin - sun pitää olla avoin ja sä saat itkeä ihan rauhassa. Mä ymmärrän, että sä oot joutunu leikkimään kovista ja olemaan piilossa jonkun tunnemuurin takana, mutta sun pitää ymmärtää, että... Että tunteiden näyttäminen on rohkeutta.'' Se tapa, millä Jussi puhui mulle, oli kuin psykologin vastaanotolla olis ollu. Jussi välitti niin paljon - samassa mä tunsin mun rakkauden leimahtavan liekkeihin Jussia kohtaan.

''Kiitti, Jussi'', multa pääsi ennen kuin mä ehdin ajatella, mitä sanoa. ''Sä oot kaiken sen arvonen'', Jussi hymyili. Mä kohotin itteni istumaan sen viereen ja suutelin niin perhanan intohimoisesti, että mä meinasin laueta. Jussi pääsi livauttamaan mun suudelmien välistä: ''Haluisitsä naida mua?'' Mä aloitin jo uuden suudelman ennen kuin mä tajusin, mitä Jussi oli just sanonu. Palaset loksahti mun päässä paikoilleen. ''Jussi, kyllähän sä tiiät, että tohon on vain yksi vastaus.''

Tarina päättyi tähän.

Musta tuntuu, että mun pitäis vähän avata mun ajatusmaailmaa tässä vaiheessa, koska mä en ole kirjoittanut tätä tarinaa 6. osan valmistumisen jälkeen moneen päivään. Mä oon ollu aika maassa, jos puhutaan kirjoitusfiiliksestä, koska mä oon tässä viime päivinä keskittynyt lukemaan ''vanhoja hyviä'' tarinoita ja tajunnut, kuinka helvetin keskinkertaisia nää mun tarinat oikeasti on.

Otetaan esimerkeiksi sellaiset klassikot kuin ''Roope ja Jon'', ''Jääkenttien sankarit'' ja viimeisimpänä edelleen(!) jatkuva ''Always in your shadow''. Mä olen niin kateellinen niin hyville kirjoittajille kuin he kaikki ovat. Sitten mä oon lukenut mun paria edellistä tarinaa ja tätä ja miettinyt, että ei jumalauta...

Loppujen lopuksi nää mun tarinathan on niin mainstream-tavaraa. Tällaistahan osaa jokainen suoltaa, jos vain yrittää. Mä oon myöskin tosi pettynyt. Ne kolme edellä mainittua tarinaa sisältää niin paljon loistavia ajatuksia, tunteita, tapahtumia ja kohtauksia, että mun kaltainen skriivailija voi sellaisesta vain haaveilla - ja lukea.

Mä olen ajatellut, että mä pidän nyt ihan kunnon tauon, ja mietin tarkkaan, kannattaako mun kiusata enää itteäni tällaisella. Sitä tunnetta ei ulkopuolinen tajuakaan, kun itse huomaa, että voihan [aseta kirosana tähän]: mä oon huono.

Jos haluatte nähdä mun tarinoita jatkossa, niin ilmaiskaa mielipiteenne. Muuten on todennäköisempää, että mun ura tällä palstalla päättyi tähän.

Saa kommentoida.

Sä olet liian kriittinen itseäsi kohtaan. Okei, tarinasi ei ehkä ollut ihan terävimmästä kärjestä, mutta sanoisin sen olevan hyvää keskitasoa. Ja milläs muulla oppii kirjoittamaan kuin kirjoittamalla?

Älä ihmeessä heitä vielä pyyhettä kehään, vaan jatka kirjoittamista!

Ei sun tarinat missään tapauksessa mitään huonoja ole! Kirjoita, kirjoita lisää ja suosittelen lukemaan, vaikka muistaakseni et lukemisesta pitänyt. Lukeminen kannattaa joka tapauksessa. kokeile esimerkiksi jotain nuorten kirjaa. Ne ovat helppolukuisia ja niistä voi oppia paljon. Ai miksi? Lukemalla ja harjoittelemalla kirjoittamista oppii varmasti. Ei se ole sama asia kuin lukea koulussa pakon alla tai kirjoittaa jotain ainetta. Annahan palaa =)
Mä ihmettelen kanssa, miksi jokaisella tänne kirjoitetun tarinan osalla on laskurin mukaan kymmeniä lukijoita ja kommentteja tulee 0-3...

Kiitoksia palautteesta. Palaan tänne uudella tarinalla sitten, kun on sen aika. Lähinnä näyttääkseni itselleni, että olin väärässä - ainakin toivottavasti.

Tuleva novellini on rinnastettavissa kollaasiin. Selviää sitten, kun ensimmäinen luku on ilmestynyt, mutta sen verran voin jo paljastaa, että kyseessä tulee olemaan enemmän tai vähemmän plagiaatio Kauniista ja Rohkeista. Sillä erotuksella, että pyrin tekemään tarinasta paremman.

Näkemiin, ystävät.

Seuraavaa - toivottavasti ei kuitenkaan viimeistä - novelliani olen aloittelemassa piakkoin. Siitä tulee huomattavan paljon pidempi kuin yksikään aiemmista tarinoistani, mutta sisältökin tulee (toivottavasti) olemaan sen verran parempi.

En osaa sanoa, milloin luku 1 ilmestyy, mutta uskaltaisin veikata, että tämän vuoden puolella ehtisin kirjoittaa ainakin sen.

Koetan todistaa samalla itselleni, että ei mun ole tarkoitus lähteä täältä mihinkään. ;)

Jee, lisää lukemista

Mun kai pitäisi oppia olemaan kertomatta aikatauluja etukäteen...

Mutta tilanne on joka tapauksessa se, että kirjoittajan blokki on taas iskenyt, eikä mulla ole mitään hajua, milloin seuraavan tarinan ensimmäinen luku ilmestyy. Se ilmestyy sitten joskus.

Jokaisesta luvusta tulee kuitenkin melko pitkä, joten kirjoittaminen ei todellakaan suju yhtä nopeasti kuin aiemmin. Jotkut osat saattavat ilmestyä päivien, jotkut viikkojen ja jotkut jopa kuukausien päästä. Riippuu täysin inspiraatiosta.

Olen tietoinen jonkinlaisesta lukijakunnasta, ja yritän käyttää sitä motivaattorina novellin kirjoittamisessa. Aikatauluista en enää mene sanomaan puolikasta sanaakaan, koska aina ne saa sitten ottaa takaisin. En ole kuollut, mutta tarinan osat ilmestyvät sitten, kun ovat ilmestyäkseen. ;)