OIKEA TYÖSUHDE!ja palkat ylöspäin!

Onhan sekin jotain, ku on ollu puolenvuoden ja 80% tukijaksoilla joita ei enää ole. Suunnittele siinä sit elämää ja talonperusteita.

On vammaisia kyllä työelämässä ihan normaaleissa työsuhteissa, mutta et kai nyt oleta, että tähän pitäisi kertoa firman tai muun työnantajan nimi? En taida kirjoittaa. Palkkani on hieman parempi kuin ammattikuntani keskipalkka, eli ihan riittävä (kolmosella alkava).

Vammaisia olen tavannut esim. asiakaspalvelutehtävissä, it-yrityksissä sovelluskehittäjinä, media- ja viestintäalalla, erilaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä, jne.

Vammaisen työllistymisen kannalta olennaista on koulutus ja se, että on aktiivinen. Ei pidä odottaa kotona, että joku hakee töihin. Ja pitää yrittää ja tsempata 110%:sti enemmän kuin "tavalliset", alkuvaiheessa ainakin.

Eikä kannata uskoa mitä Kelassa ja sossussa sanotaan. Niille tärkeintä on pitää vammainen asiakkaana eli tukitoimenpiteiden kohteena.

Asennevikaa on sekä vammaisissa että työnantajissa.

Niin, kyllähän liikuntavammaisia on töissä vaikka ja missä. Kehitysvammaiset työllistynevät lähinnä työkeskuksiin sekä erilaisiin helpohkoihin aputöihin, kuten esim. ruokakaupan varastolle.

Itse olen syntymästäni asti ollut liikuntavammainen, ikää on reilut 30 vuotta, koulutuseltani ja ammatiltani olen lakimies (tutkinto: oikeustieteen maisteri). Olen vakituisessa työsuhteessa yksityispuolella. Työkokemusta alalta mulla on tällä hetkellä n. 6,5 vuotta ja palkkani on neljän ja puolen tonnin paikkeilla.

Vammainen voi opiskella ja työllistyä alalle kuin alalle jos kykyjä ja määrätietoisuutta riitttää. Voi olla, että joskus törmää ennakkoluuhoihin ja sen vuoksi jää yksi työpaikka saamatta. Tästä ei kuitenkaan kannata lannistua, vaan päinvastoin: uutta työhakemusta kehiin ja jos ei sittenkään tärppää niin mars takaisin koulun penkille oppimaan lisää!

Ja arvaappas lakimies liikuntavammainen monenko vanhemmissa on lakimiehiä tääkäreitä. Kyllä sitä varmaa saa opiskella, muitta jos omat vanhemmat on jotain paskaläjänkaivajia nii...kyllä koti vaikuttaa... se vaikuttaa siihen mitä työtä saat, millaiset ihmissuhdekuviot on ja kaikkeen. AIVAN KAIKKEEN

Kyllähän niitäkin on joita on kultalusikalla ruokittu vaikkei vanhemmilla ole varaakaan sellaiseen, mut ne on näitä tarinoita joissa prinssi kulkee hiirenvetämissä munankuorissa samakoiksi taiottuna ja vastaan kävelee prinsessa joka potkaisee kuoreen ojaan.

Kiitos kommentista.

Täytyy alkuun kylläkin täsmentää, että kumpikaan vanhemmistani ei ole lakimies, eikä edes minkäänsortin lääkäri. Toisella vanhemmistani koulutausta on pelkkä kansakoulu eli hän lopetti koulut 16-vuotiaana ja meni töihin. Toisella vanhemmistani on kyllä alempi yliopistotutkinto (kandi), mutta väittäisin silti, että kultalusikat ovat pysytelleet valitettavan kaukana minusta ;)

Siinä olet oikeassa, että kotitaustalla on väliä. Omat vanhempani sanoivat pienestä pitäen, että pärjätäkseni elämässä minun on oltava lukumies, sillä fyysiseen työhön rahkeet eivät riitä. En minä heitä silloin oikein uskonut, mutta oikeassa he olivat.

Omille vanhemmileni annan tunnustusta nimenomaan siitä, etten joutunut mihinkään erityiskouluun lapsena vaan kävin hammasta purren samat ala-asteet, yläasteet ja lukiot kuin muutkin naapurin lapset. Kunnan päättäjät olisivat mielellää laittaneet minut varmaan samaan kouluun paikallisten kehitysvammaisten kanssa, ja se on pahin virhe, minkä liikuntavammaiselle voi tehdä.