Ihastuin ensimmäistä kertaa kunnolla ihmiseen, sen tapaan koskea, puhua ja auttaa mua kun mä sitä apua tarvitsin. Menin uuteen kouluun ja ihastuin heiti. Tästä on tasan 3kk aikaa. Meillä oli koulujen ekoista päivistä asti juttua, monet sano, että me sovitaan hyvin toisillemme, kai se sitten oli totta.
Aina mun kanssa se oli läheisyyden kipeä, mutta silti ei ikinä soitellut, aina kun nähtiin sano tykkäävänsä musta todella paljon, mutta tää kaikki oli sille kai ihan uutta ja se ei oo ennen ollu suhteessa, - tosin en minkään.
Viimeiset kaksi viikkoa menikin vaan ihmetellen, että mitä tapahtuu, miksei se soita, mut silti väittää tykkäävänsä ja haluavansa olla enemmän ku kavereita. Eilen kysyin viimeisen kerran mikä on homman nimi ja vastaukseksi sain "en ole valmis suhteeseen, nyt ei ole oikea aika, mä tykkään susta tosi paljon, ja haluun olla sun kaveri, ttoivottavasti sulla ei ole pahaa meiltä mun takia koska sitä mä en halua".
Mä vasta nyt tajuan, kuinka paljon mä siitä välitin, kuinka mä kaipaan sitä kosketusta. Nään sen joka päivä koulussaa seuraavan kahden vuoden ajan, ja mä en tiedä mitä tehdä. Ajattelen joka sekunti sitä, itken kohta aivoni pihalle. Tää on uutta mulle, en tiedä mitä tehdä tai sanoa, muuta kun, että nåmä kaipaan sitä ja haluan sen kainaloon taas.
Aina mun kanssa se oli läheisyyden kipeä, mutta silti ei ikinä soitellut, aina kun nähtiin sano tykkäävänsä musta todella paljon, mutta tää kaikki oli sille kai ihan uutta ja se ei oo ennen ollu suhteessa, - tosin en minkään.
Viimeiset kaksi viikkoa menikin vaan ihmetellen, että mitä tapahtuu, miksei se soita, mut silti väittää tykkäävänsä ja haluavansa olla enemmän ku kavereita. Eilen kysyin viimeisen kerran mikä on homman nimi ja vastaukseksi sain "en ole valmis suhteeseen, nyt ei ole oikea aika, mä tykkään susta tosi paljon, ja haluun olla sun kaveri, ttoivottavasti sulla ei ole pahaa meiltä mun takia koska sitä mä en halua".
Mä vasta nyt tajuan, kuinka paljon mä siitä välitin, kuinka mä kaipaan sitä kosketusta. Nään sen joka päivä koulussaa seuraavan kahden vuoden ajan, ja mä en tiedä mitä tehdä. Ajattelen joka sekunti sitä, itken kohta aivoni pihalle. Tää on uutta mulle, en tiedä mitä tehdä tai sanoa, muuta kun, että nåmä kaipaan sitä ja haluan sen kainaloon taas.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.