Niin, kannattaa taistella omista lapsista viimeiseen asti, että lapsi saa oikeuden tavata molempia vanhempiaan tasapuolisesti. Onneksi oikeuslaitos antaa melko tasapainoisia päätölsiä jo nykyään, mutta se vaihe ennen sitä on niin äidin puolella, että ei mitään rajaa..sos.tädit ja jne..ja kauhee manipulaatio, että kyllä se kuuluu äidille..ÄLKÄÄ MIEHET MENKÖ SIIHEN MIINAAN! Ei muuta kuin käräjille, jos niin vaaditaan. Itsellä oma kokemus oli sellainen, että sos.tädit antoi "oman"päätöksensä, että saisin nähdä lastani joka toinen v-loppu..se taas ei ole reilua, koska olen ollut lapseni kanssa enemmän kuin ex, ja aidosti rakastan lapsia, ja lapset minua. OIKEUDEN PÄÄTÖS, että yhteishuoltajuus, ja vuoroviikkosysteemi..on toiminut hyvin noin 3vuotta, ja toimii edelleenkin
Isät, älkää luovuttako..
Minä vaannn
15200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kuis vaan isät taistelee lapsistaan?? Kyllä ne äiditkin joutuulapsistan taistelemaan. Tässä se taas nähtiin, että äidit syyllistetään aina, teki mies mitä tahansa, kaikki on äitien vika.
Mutta pointtina on se, että isät joutuu jo oman olemuksensa takia huonompaan varjoon..
Sos. tädit ei tee näissä asioissa mitään päätöksiä. Ainoastaan vanhemmat ja jos he eivät pääse yhteisymmärrykseen / kykene sopimaan asioista yhteisymmärryksessä, niin sitten asia päätetään oikeudessa.
Juu, taistelkaa vaan VIIMEISEEN ASTI oikeuksistanne. Täällä meilläkin isukki taisteli viimeiseen asti omista oikeuksistaan. Unohti vaan siinä rytäkässä lapsen hyvinvoinnin kokonaan. Lapsi saa nyt järkyttäviä raivareita, nyyhkyttää aamut ja illat, ei jaksa koulussa, vihaa kaikkea, ei syö mitään jne. Isä pakotti lapsen läpikäymään koko setin sos.toimiston tädeistä kotikäynteihin. Lisäksi markkinoi itseään säännöllisesti lapselle ja valehteli äidistä sitä sun tätä sekä lupaili sellaisia, mitä ei voi edes luvata äidin puolesta.
Tämä järkyttää siksi, että minä, äiti olin tullut hänen vaatimuksissaan vastaan, eli suostuin hänen pyyntöihinsä. Kun olimme menossa allekirjoittamaan sopparia, tajusi isä kai, että kun tämä tulikin näin helposti, jospa saisi vähän lisää. Niinpä lähti oikeustielle vaatimaan lasta täysin itselleen. Ja ihan turhaan kun olin jo tullut vastaan, niin että tilanne oli "tasan" ja lapsen oikeuksien mukainen...
Tiedoksi: isää ei siis aiemmin kiinnostanut tavata lasta kuin harvakseltaan, mutta innostui lapsen teini-iän kynnyksellä tapailemaan. Mikä siis on sinänsä hienoa, mutta nykytilanne on kaukana siitä... tämä on kauheaa ja meidän perheemme on rikki ja emme tiedä mitä tehdä. Apua emme pyydä, sillä pelkäämme että joudumme uudelleen johonkin myllytykseen koko perhe.
Harva isä taistelee lapsistaan silloin, kun ovat pieneiä ja tarvivat sitä isää ja ex vaimo välillä huilaustaukoa. Sitten alkaa taistelu, kun lapset ovat isoja eikä tarvi jatkuvaa silmälläpitoa. Helppous on miehelle tärkeintä.
Meillä mies ei lapsiin katsonutkaan alle kouluiässä kun perheestälähti. Mutta kun nuorin oli 8 v ja siitä ylöspäin, kiinnostus heräsi, kun olivat omatoimisia eikä tarvinnut peräänkatsojaa.
harmi, jos ajattelet asian noin..sillä minusta lapset..oli ne minkäikäiset vaan ovat ihania, oli ne sitten omatoimisia tai ei..
Kyllähän isä on lapselle tärkee, vaikka lapset olisivat jo omatoimisia eikä enää peräänkatsottavia . Aika alkeellinen käsitys vanhemmuudesta se, että olet ollut vain lapsesi peräänkatsoja. Osallistumista, vuorovaikutusta, tärkeänä pitämistä ja lapsen asioista kiinnostunutta, siinä ainakin muutama mitä lapsi tarvitsee vanhemmalta.
8v. teillä on varmaan nyt mielissään, joten satsaa siihen nyt ja ole tyytyväinen lapsen puolesta.
Mikä siinä on niin ärsyttävää että on olemassa miehiä jotka aidosti välittävät lapsistaan? Vanhemmuden pitäisi ratkaista, ei sukupuoli.Jännää että tällainen ajattelu saa (jotkut) äidit hiilestymään.
Oma kokemukseni käräjöinnistä ei ole yhtä myönteinen, mutta saanpa sentään nähdä lapsia.
Riippuu millanen isä! Jos mies ei lapsitaan välitä eikä vietä aikaa lasten kanssa, niin ei se tärkeeksi tule.
Sitten ne alkavat välittää kun ovat isoja eikä tarvi jatkuvaa silmällä pitoa ja hoitamista.
Näin kävi meille, soittelin jatkuvasti apua pienten lasten hoitamiseen, mutta ei ollu aikaa. Nyt on aikaa kun lapset ei tarvi enää isää joka asiaan. Nuorin 19 v... ei tarvi enää isän aikaa.
Valitettavasti miehet ovat monesti kasvaneet siihen jo kotonaan,että vastuu on naisella siis äidillä. Tätä mallia monesti jatketaan sitten omassa perheessäkin.
Meillä kyllä vastuuta annoin ja vaadinkin,mutta sehän vain alkoi ahdistamaan kun tuo eukko nyt kehtaa vaatia jotain,että eikö se jo riitä,että käy töissä ja muutaman tunnin illalla leikkii lasten kanssa ja on mukana iltatoimissa.
Muuten koko vastuu oli minulla,siis äidillä. Kävin töissä, vein lapset hoitoon, siivosin, pyykkäsin, hankin vaatteet jne...
No erohan siinä tuli...toki syynä oli myös erit arvot ja luonne-erot.
Eron jälkeen jatkoin yksin vastuun kantamista, vaikka yhteishuoltajuus. Lapset oli isällään noin 1/3 osan kuukaudesta. Kunnes lopulta tuli mitta täyteen,että edelleen minä kannoin kaiken vastuun ja mies vaan vietti kivaa aikaa lasten kanssa tapaamisissa. Sanoin,että nyt alkaa viikko-viikko tapaamiset ja vastuu jaetaan tasan. Toki tämä ehdotus lähti myös siitä,että lapset saavat oikeasti olla isän kanssa ja jakaa sitä arkeakin.
Meillä tämä toimii ja lapset ovat sopeutuneet. Minun jaksamiseni on parantunut, vaikka toki minä kyllä enemmän kannan edelleen vastuuta lapsista, mutta ainakin arjen vastuu on jaettu tasan.
Kyllä siis miehetkin oppivat ottamaan vastuuta kun ei ole muuta mahdollisuutta. Ex-mies on hyvä isä lapsilleen, mutta aika paljon on saanut "opettaa" vielä eronkin jälkeen...mutta pääasia,että lapset ovat onnellisia ja heillä on molemmat vanhemmat ja toivottavasti myös jatkossakin.
Vaikka meidän perhe-elämä, eikä parisuhde toiminut niin kuitenkin nyt jaettu vanhemmuus toimii kun keskustelemme vain lapsista, emme parisuhteesta =).
Avoimin mielin kokeilemaan vuoroviikkoa, kyllä ne isätkin osaavat jos vain haluavat.
TAISTELKAA MIEHET, TAISTELKAA!!! Kun ei avioliiton aikan ne lapset kiinnostaneet eikä ollut aikaa heille, niin nyt eron jälkeen VASTA HUOMAA ETTÄ AI MULLA ONKIN LAPSIA, JA PITÄÄ TAISTELLA HEISTÄ!! Heh...
Itellä isänä tällainen tarina: oon päässy viime keväänä tapahtuneen eron jälkeen (olisin toivonut että pojan takia yritetään vielä mutta ei käynyt, ehkä hyvä niin) taas tolpilleni ja haluan ottaa tuolloin painotuksen alla sovitun "joka toinen viikonloppu" yhteishuoltajuuden uudelleen käsittelyyn. Olen isänä ollut pojallemme (2,5 v) koko sen elämän ajan erittäin läheinen ja osallistunut arkeen täysin yhtäläisesti ymym. Exällä pahoja agressio-ongelmia kotona: lyömistä, potkimista ym. mua kohtaan. Ajattelin että haluan toimia reilusti ja todeta huoltajuusväännössä, että vaikka hän on ollut väkivaltainen, en pelkää kuitenkaan poikamme puolesta. No tästähän oli tietty seurauksena se, että exä myrkyttää koko lähipiirimme kertomalla miten huoltajuudenkin ratkeaminen todistaa asioiden menneen liitossamme. nice. No periaatteessa sen tarinat läheisilleen ei mua enää kiinnosta, vaan koska poikani on mulle kaikki kaikessa ja haluan viettää sen kanssa aikaa, niin tulen viemään asian uudestaan käsittelyyn; tulen ehdottamaan vuoroviikkosysteemiä tietäen, että ilman oikeuden päätöstä exäni ei siihen myönny, se olisi vaan hänelle henkilökohtainen tappio, pojan edusta viis. Perheessämme ei ollut alko-ongelmaa ja exäni on btw. isossa yrityksessä johtotehtävissä. kommentteja..?
Lapselle on parasta että on vain yksi koti, oli erottu tai ei. Äidin luona yleensä parempi lapsen olla, jos ei äiti alkoholisti tai muuta vakavaa ongelmaa. Yleensä ne ongelmat on siellä isän puolella, varmaan 99%::sti. Kyllähän nuo isät täällä ruikuttaa, mutta tosiasia on näin.
Samaa mieltä, miesten on helpompi elää ilman omia lapsia, heillä ei ole semmoista tunnetta lapsiaan kohtaan. He voivat olla vaikka vuosia etei halua nähdä lapsiaan.
Äidit ei siihen pysty.
Miehet ottaa niin pian uusia suhteita elämään, että ne usein korvaa omat lapset. Ja jos uudella suhteella on vielä vaikka lapsia, niin niissä on hyvä puoli, ettei eron tullessa tarvi heistä välittää eikä elareita maksaa. Monesti uusi suhde kannustaa miestä eroon, koska monet nauttii kun toisten lapset kärsii.
Miten joku voi edes sanoa, noin, että miesten on parempi elää ilman omia lapsia..haloo!.Tälläinen ajattelu on menneen talven lumia..ja aika paljon kertoo myös siitä, ettei tollasten kommenttien laukoja voi olla läheskään tasapainoinen äiti!