Nyt on 23 päivä marraskuuta ja kello näyttää 5.35 mutta en jaksasnut enää nukkua, unet
katosivat, oli noustava koneen ääreen. Ajatukset hakeutuivat vuosikymmeniä taaksep-
päin aina aikaan jolloin vuosiluvuksi merkittiin 1939 ja kuukaudeksi marraskuu.
Suomessa oli jaettu miehille niin sanotut YH-kutsut, eli oli tullut määräys astua Ylimääräi-
siin kertausharjoituksiin. Reserviläisiä oli paljon liikkeellä kun joukkoja siirrettiin varmuu-
den vuoksi mm. itä-rajallekkin. Minä olin usean nuoren kanssa palvelemassa IV Armeija-
kunnan esikunnassa joka oli sijoitettu Sortavalan Seurahuoneelle joka rakennus sijaitsi
aivan 200 metrisen Karjalan sillan kaupungin puoleisessa päässä. Elettiin vakavia aikoja
eikä kukaan mielestäni uskonut tulevaan sota-aikaan. Uskottiin, että rauha jatkuu, mutta
oli myös lehdistössä kirjoituksia, "ei tuumaakaan"! Ja se tarkoitti sitä, että emme luovuta
omaa maatamme vieraalle valtiolle. Nämä asiat kumpusivat väistämättä mieleen tä-
nä aamuna.
katosivat, oli noustava koneen ääreen. Ajatukset hakeutuivat vuosikymmeniä taaksep-
päin aina aikaan jolloin vuosiluvuksi merkittiin 1939 ja kuukaudeksi marraskuu.
Suomessa oli jaettu miehille niin sanotut YH-kutsut, eli oli tullut määräys astua Ylimääräi-
siin kertausharjoituksiin. Reserviläisiä oli paljon liikkeellä kun joukkoja siirrettiin varmuu-
den vuoksi mm. itä-rajallekkin. Minä olin usean nuoren kanssa palvelemassa IV Armeija-
kunnan esikunnassa joka oli sijoitettu Sortavalan Seurahuoneelle joka rakennus sijaitsi
aivan 200 metrisen Karjalan sillan kaupungin puoleisessa päässä. Elettiin vakavia aikoja
eikä kukaan mielestäni uskonut tulevaan sota-aikaan. Uskottiin, että rauha jatkuu, mutta
oli myös lehdistössä kirjoituksia, "ei tuumaakaan"! Ja se tarkoitti sitä, että emme luovuta
omaa maatamme vieraalle valtiolle. Nämä asiat kumpusivat väistämättä mieleen tä-
nä aamuna.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onneksi nyt aamupuuron ja kahvin jälkeen näkyi lehdessä olevan muistettavia-palstalla
ilmoitus, että huomenna on pitäjämme rintamaveteraaneille ja leskille tarjolla jouluateria jonka ovat järjestäneet ahkerat veteraanien
puolisot, lesket ja kannattajajäsenet. Tämä jouluateriamme on muodostunut jo perintei-
seksi vaikka osanottajat ovat jo suurimmaksi osaksi meidänkin osastossamme muuttu-
neet veteraanien leskien osallistumiseksi. Ahkerat naisemme ovat erilaisten itsensä järjestämien keräysten
ansiosta pystyneet järjestämään nämä ateriat. Halukkaille on saattaja sekä kyyditys, tar-
joilu pöytiin joten vaikeasti liikkuvienkin tarpeet on huomioitu. Ja mikä parhainta, jos sinulla on saattaja, niin hänellekin on tarjottu jouluateria. Odotan huomispäivän tapaamista mielenkiinnolla. Voimme vaihtaa vielä mielipiteitä yhteisessä kokoontumisessamme
Tuotto mejän kudai elät taiviz,
Sinun nimi pidäy pyhittiä.
Tulgah sinun guhus muan piäle kui on taivahiz.
Anna meile mejän jogapäiväne leiby
Prosti mejän vellad, kui i myö prost`immo valguniekol
da älä jätä meidy vai piastä mejäd pahan vallas.
Sinun Pyhä Tuatto, Poigu da Pyhä Hengi
on kuninguhus, vägi da kaune kaiket. Amin.
Näin luettiin Isä meidän rukous lapsuudessa
On ainakin yksi joka muistaa Raja-Karjalassa puhuttua kieltä. Itse olen Laatokan Karja-
laan sijoitetulta alueelta, Sortavalan kaupungista. Siellä asui joskus heimosotien aikana
venäläisalueilta muuttaneita perheitä ja heidän puhetapansa muistutti tuon Isä meidän
rukouksen sanontoja. Oli myös mm. Suojärveltä muuttanut tyttö luokallani joka puhui
meille vierasperäisiä sanoja mutta ei sitä sen kummemmin ihmetelty, ei ainakaan ole
jäänyt mieleeni.
Joku voi nyt ihmetellä, että mitä se Kaliperi nyt alkoi hourailemaan ja uudestaan kirjoittele
maan mutta kaiketi tämä yksinäisyys teettää sen. Kun ikä on jo puolessa välissä 90 vuotta niin ei niitä keskustelu tai kirjekavereita ole liialti seutuvilla. Kun kävin 17.6.2011
Parolannummella joukko-osastomme 70 v muistotilaisuudessa, niin en siellä tavannut yhtään v 1941 aikaista aseveljeä. Kato oli käynyt. Toisaalta itse olin silloin vasta 15 kesäinen kun olin mukana. On kuitenkin yksi aseveli joka on 1922 syntynytm ja joka tuli
komppaniaan helmikuulla 1942. Hänen kanssaan olemme vielä viikottain puhelinyhtey-
dessä. Nuo, tuon kovan ajan muistot pysyvät mielessä. En niitä halua ihannoida mutta
minkäs teet niiden olemassa ololle. Onneksi ne eivät ole tulleet uniini.
Tuli juuri mieleeni kun lopetin edellisen sepustukseni, että siihen aikaan oli palstan
seriffinä Billman, näin muistelen nimen olleen. Onko hän enää mukana, mutta jos löy-
tyy niin hän ainakin muistaa minun kirjoituksiani ja suhtautui silloin niihin myönteisesti.
Jos satut Billman näkemään tämän, niin neuvo minua saamaan entinen nimimerkkini
Kaliper (ilman tähteä) käyttööni. Jos asia tulisi selväksi voisin jatkaa vielä kirjoittelua
eikä kenenkään tarvitsisi luulla minua "häiriköksi"! Olen monasti sähköpostin avulla
yrittänyt liittyä uudestaan mutta se ei onnistu koska olen kadottanut salasanani enkä
ole saanut valvontaanm yhteyttä.
Miksi vaivaudut enää kuuluttamaan tähdetöntä nikkiä. Eikö ole paljon komeampaa tähdet tuon kaliperin löpussa.
Voittaa esimerkiksi käyttää nikkiä kaliperi*** kolmella tähdellä jolloin voit olla kapu, eversti tai vaikkapa kenraali. Katsoppas kaliperi eilinen ei enää palaa se on ollut ja mennyt. muistoksi saa jäädäkkin. En kaipaa enää elettyä aikaa, enkä halua sitä tähän päivään muistoihin vaan jotka kuten sinäkin voi kirjoitella muistiin....
Oikeassa olet joten kirjoittelen vielä jotain muistiin niistä entisistäkin ajoista joita en
kuitenkaan halua toistuvan, mutta ei se lienee rikos jos niitä muistelee.
Niinpä niin, anna vaan palaa kaliperi* jutuissasi on monellekkin tutjuja asioita. Täällä ne muistelmasi säilyy, siirtyvät myöhemmin arkistoon, josta kerääntyvä tvieläkin suurempaan arkistoon jota aikanaan tutkitaan tämän ajan kansantieteenä.
Nyt olen lähdössä saattajani kyyditsemänä eilen mainitsemalleni veteraanien jouluate-
rialle. On virkistävää nähdä vielä mukana olevia aseveljiä joista vanhin on 95 vuotias.
Olipa naisemme järjestäneet maukkaan ja runsaan jouluaterian. Ei koskaan ole ollut
näin maittavaa ja runsasta "ruokalautasta", Oli perunaa, lanttu-ja maksalaatikkoa, sa-
laattia, lohikalaa, rosollia ja tietysti leipää ja kotikaljaa juomaksi ja tietysti kinkkuviipaleet
Laulettiin joululauluja, pappi puhui joulun merkityksestä ja puheenjohtajamme kertoi jou-
lun perinteistä. Olipa veteraaneista koottu kuoro joka esitti tuttuja laulujsa. Ja meitä vete-
raanitunnuksen omaavia oli 17 henkeä joista naisia oli vain kaksi. Kaikkiaan meitä oli
saattajineen ja kutsuvieraineen 78 henkeä.
Ei siellä puhuttu sodasta vaan enimmäkseen tuli keskusteluissa esiin kutakin itseämme
vaivaavat "rempat".Usealla oli apuvälineenä kävelykeppi ja kuulolaitteet taisivat olla mel-
kein kaikilla paitsi vanhimmalla, Talvi- ja Jatkosodan veteraanilla joka toukokuussa oli
täyttänyt 95 vuotta. Pyysin myös välillä kaikkia veteraanitunnuksen omaavia estraadil-
le ja sain ulkopuolisen ottamaan yhteisen valokuvan sillä ketä on vuoden perästä enää mukana, on onneksi vielä tietämättä. Oli mukava tavata veteraaniveljiä
Nyt muutama päivä sitten tuli vielä miellyttävä uutinen kun sukuumme syntyi neljännen polven poi-
kalapsi eli poikani pojan vaimo synnytti 24.11. pojan. Näin sitä pitää.
En tiedä onko minun sopivaa tässä yhteydessä muistella huonojakin uutisia joita tapahtui
72 vuotta sitten. Tänään eli 26.11.39 tapahtui nuo muistettavat Mainilan laukaukset jolloin
Suomea syytettiin sodan lietsomisesta. Elimme silloin vakavia aikoja mutta onneksem-
me itse naapurivaltio myöhemmin on ottanut tuonkin syyn itsensä aiheuttamaksi.
Olemme saannet elää yhteiseloa jo, taitaa olla 67 vuotta ja toivon sen jatkuvan edelleenkin ymmärtäen toisiamme.
Tunaroinpa nimimerkissäni joten korjataan nyt!
Alkoi viikko aamuisella lumityöllä. Tuota joidenkin kaipaamaa lunta tulikin sitten aivan
tarpeeksi tämänkin ikäiselle lumityöntekijälle mutta tehdään töitä voinnin mukaan ja ajan
kanssa.
Aika noloa mutta harvinaisen härskiä.
Ei millään ole mitään väliä
Mikähän kaveria ?????????? nolottaa ja epäilee härskyyttä? Ehkä tuollainen omituinen
merkintä rivi kysymysmerkkejä tekee siitä epäilyttävän ja nolottavan.
Muistelen silloin kun joskus 2005 aloin kirjoitella tälle 80 v palstalle, niin silloinkin kaikki
muisteluni leimattiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta kelpasihan ne tiedot mm. ensim-
mäiseen kirjaanikin joka julkaistiin v 1991 ja jonka silloisen kotikuntani Rintamaveteraanit
kustansivat painokuntoon. Toinen isompi kirja, jossa olin osatekijänä kelpasi taas sen
seudun sotaveteraanien julkaistavaksi jossa palvelin sodan aikana ja josssa kerroin sil-
loiset sotatapahtumat ja saatoin kirjan painokuntoon. Ja jatkan edelleenkin näitä kirjoituk-
sia muistellen sen ajan tapahtumia näin vanhemman miehen tavoin.
Mutta eikös tuo asevoimien siirtäminen itärajalle, ollut tavallaan lupaus sodasta?
Mitä epäiltävää siinä oli? Olihan Suur-Suomea suunniteltu sisällissodasta asti.
Hyvä Kaliper! Sinun tekstejäsi on erittäin mieluisaa lukea. Jatka vain samaan malliin, äläkä välitä, jos nimimerkki ei ole entinen.
toivoo pioneeriveteraanin poika