Törkeää käytöstä isiltä ja äideiltä

Sääli lapsia

Miksette äidit ja isät hoida lapsianne kotona? Jo muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja ollaan viemässä päiväkotiin.

Sitten valitetaan kun ne tarhan tädit ei osaa hoitaa teidän tahtomallanne tavalla pienokaisianne. Lasten ryhmä, jossa on teidän lapsenne lisäksi useita muita, ei varmastikaan saa yksilöllistä hoitoa.

Sairaita lapsiannekaan ette viitsi itse hoitaa, vaan lapsi viedään lääkepullojen kera tarhaan. Ja kehtaate suuttua kun hoitaja ei ota vastaan.

Pahimpia vanhempia ovat ne, jotka ovat saaneet uuden vauvan, mutta pitävät hoidossa vanhempaa sisarusta jopa 10-tuntia päivässä. Jotta saatte itse keskittyä vauvaan. Esikoinen jätetään ulkopuoliseksi.

Miksi lapsia tehdään, kun ei itse viitsi viettää aikaa lapsensa kanssa, vaan tärkeintä on oman uran hoito ja muutenkin itsensä kehitäminen?

74

6369

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • äiti

      Muutaman kuukauden ikäisiä vauvoja ei oteta ainakaan kunnallisiin päiväkoteihin Suomessa. Ei sinne noin vain ketään viedä, jos ei hänelle ole myönnetty hoitopaikkaa.

      • Sääli lapsia

        Ei onneksi oteta, mutta paikkoja haetaan. Hakemuksista käy ilmi, jonka mukaan vauva voi olla jopa vain 4 kuukautta vanha kun hoidon pitäisi alkaa.


      • Äippä -72
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Ei onneksi oteta, mutta paikkoja haetaan. Hakemuksista käy ilmi, jonka mukaan vauva voi olla jopa vain 4 kuukautta vanha kun hoidon pitäisi alkaa.

        Eivätköhän tuollaiset vanhemmat ole vähemmistöä. (Itse en ainakaan tunne yhtään äitiä/isää, jotka olisivat olleet viemässä lastaan hoitoon ennen vanhempainloman päättymistä, vaikka lähipiirissäni on paljon perheitä joissa on pieniä lapsia).
        Varmasti moni äiti/isä haluaisi hoitaa lapsensa pidempään kotona, mutta valitettavasti tämä yhteiskunta ei arvosta kotiäitiyttä-/isyyttä. Työelämä ja taloudelliset realiteetit pakottavat monet isät/äidit palaamaan töihin vanhempainloman päätyttyä (jolloin lapsi on vajaan vuoden ikäinen) => laittamaan lapsen päivähoitoon. Yhden palkalla ja mitättömällä kotihoidontuella ei tahdo tulla nyky-Suomessa millään toimeen, etenkin jos työssäkäyvä vanhempi on soppelisti pienituloinen (= palkka niin pieni, ettei sillä tahdo elää, mutta kuitenkin niin iso, ettei mitään tukia tipu). Monella taitaisi jäädä lapset kokonaan tekemättä, jos jäisi vain odottelemaan niitä aikoja jolloin perheen tulot ovat niin suuret, että voisi niiden turvin olla huoletta vuosikausia kotosalla. Lapsia syntyy tässä maassa muutenkin liian vähän.


      • Annuli
        Äippä -72 kirjoitti:

        Eivätköhän tuollaiset vanhemmat ole vähemmistöä. (Itse en ainakaan tunne yhtään äitiä/isää, jotka olisivat olleet viemässä lastaan hoitoon ennen vanhempainloman päättymistä, vaikka lähipiirissäni on paljon perheitä joissa on pieniä lapsia).
        Varmasti moni äiti/isä haluaisi hoitaa lapsensa pidempään kotona, mutta valitettavasti tämä yhteiskunta ei arvosta kotiäitiyttä-/isyyttä. Työelämä ja taloudelliset realiteetit pakottavat monet isät/äidit palaamaan töihin vanhempainloman päätyttyä (jolloin lapsi on vajaan vuoden ikäinen) => laittamaan lapsen päivähoitoon. Yhden palkalla ja mitättömällä kotihoidontuella ei tahdo tulla nyky-Suomessa millään toimeen, etenkin jos työssäkäyvä vanhempi on soppelisti pienituloinen (= palkka niin pieni, ettei sillä tahdo elää, mutta kuitenkin niin iso, ettei mitään tukia tipu). Monella taitaisi jäädä lapset kokonaan tekemättä, jos jäisi vain odottelemaan niitä aikoja jolloin perheen tulot ovat niin suuret, että voisi niiden turvin olla huoletta vuosikausia kotosalla. Lapsia syntyy tässä maassa muutenkin liian vähän.

        Samaa mieltä!!!


    • jjehs

      "Pahimpia vanhempia ovat ne, jotka ovat saaneet uuden vauvan, mutta pitävät hoidossa vanhempaa sisarusta jopa 10-tuntia päivässä. Jotta saatte itse keskittyä vauvaan. Esikoinen jätetään ulkopuoliseksi."

      Siis jos tuon tekee puolipäiväisenä, niin ok.

      Poikamme päiväkodissa pahimipia häiriköitä ovat ne, joiden äidit ovat vauvan kanssa kotona ja vanhemmat sisarukset kokopäivähoidossa. Kokemusta on nyt kolmelta vuodelta.

      Päivähoitolaissa on viilattavaa - ottakaa yhteys kansanedustajiinne.

      • 3:n äiti

        Erään tuttavani poika on ollut päiväkodissa, vaikka hänen äitinsä on vauvan kanssa kotona. Tuo poika oli todella vilkas jo ennen kuin oli edes käynyt päiväkodissa. Poika ei ole kesällä hoidossa, mutta hänelle on varattuna syksyksi hoitopaikka siltä varalta, että pienen vauvan ja ylivilkkaan 4 vuotiaan hoitaminen käy äidille ylivoimaiseksi.

        Sinulla kun on tuota kokemusta, kerropa muuttuvatko lapset häiriköiksi siinä vaiheessa kun pikkusisarus syntyy vai ovatko vaikeita hoidettavia jo ennen sitä?

        Minullakin on kokemusta tyttöjeni päiväkodista. Jos lapsi on ollut rauhallinen ennen pikkusisaruksen syntymää, on hän ollut sen jälkeenkin ainakin päiväkodissa rauhallinen. Ja tällainen kokemus on jopa yhdestä esikoiseni kaverista.


      • Sääli lapsia
        3:n äiti kirjoitti:

        Erään tuttavani poika on ollut päiväkodissa, vaikka hänen äitinsä on vauvan kanssa kotona. Tuo poika oli todella vilkas jo ennen kuin oli edes käynyt päiväkodissa. Poika ei ole kesällä hoidossa, mutta hänelle on varattuna syksyksi hoitopaikka siltä varalta, että pienen vauvan ja ylivilkkaan 4 vuotiaan hoitaminen käy äidille ylivoimaiseksi.

        Sinulla kun on tuota kokemusta, kerropa muuttuvatko lapset häiriköiksi siinä vaiheessa kun pikkusisarus syntyy vai ovatko vaikeita hoidettavia jo ennen sitä?

        Minullakin on kokemusta tyttöjeni päiväkodista. Jos lapsi on ollut rauhallinen ennen pikkusisaruksen syntymää, on hän ollut sen jälkeenkin ainakin päiväkodissa rauhallinen. Ja tällainen kokemus on jopa yhdestä esikoiseni kaverista.

        Kun uusi sisarus tulee kotiin, saa hän yleensä kaiken huomion, lapsen näkökulmasta katsoen. Vauvan tulo perheeseen on iso muutos niin aikuisille kuin esikoisille. Vauvan hoito vie paljon aikaa.

        Esikonen saattaa tuntea itsensä syrjäytetyksi. Vanhempi lapsi on hyvä ottaa mukaan jo odotusaikana. Luulisi, että perheessä on molemmat vanhemmat. Myös isä voi osallistua vauvan hoitoon, jolloin äiti voi seurustella vanhemman lapsen kanssa. Isä tietysti myös.

        Jos esikoiset eivät saa huomiota hyvällä hakevat he huomiota "häiriö" käytöksellä.

        Viemällä vanhempi hoitoon eristetään häntä lisää muusta perheestä.

        Tuntuu, että monilta nykyisiltä vanhemmilta vanhemmuus ja sen vastuu on hukassa. Puuttuuko mallioppiminen omasta kodista? Usein tulee sellainen tunne, kun kuuntelee nuoria aikuisia, että ei ymmärretä, mitä tarkoittaa kun lapsi hankitaan. Jos ura ja oman elämän riennot on kovin tärkeää ei ole mikään pakko hankkia lapsia ollenkaan.

        Korostan sitä, että vastuu lapsista on sekä isällä että äidillä. - Ei yksin äidillä-. En halua siis syyllistää vain äitejä vaan myös isejä.


      • äiti
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Kun uusi sisarus tulee kotiin, saa hän yleensä kaiken huomion, lapsen näkökulmasta katsoen. Vauvan tulo perheeseen on iso muutos niin aikuisille kuin esikoisille. Vauvan hoito vie paljon aikaa.

        Esikonen saattaa tuntea itsensä syrjäytetyksi. Vanhempi lapsi on hyvä ottaa mukaan jo odotusaikana. Luulisi, että perheessä on molemmat vanhemmat. Myös isä voi osallistua vauvan hoitoon, jolloin äiti voi seurustella vanhemman lapsen kanssa. Isä tietysti myös.

        Jos esikoiset eivät saa huomiota hyvällä hakevat he huomiota "häiriö" käytöksellä.

        Viemällä vanhempi hoitoon eristetään häntä lisää muusta perheestä.

        Tuntuu, että monilta nykyisiltä vanhemmilta vanhemmuus ja sen vastuu on hukassa. Puuttuuko mallioppiminen omasta kodista? Usein tulee sellainen tunne, kun kuuntelee nuoria aikuisia, että ei ymmärretä, mitä tarkoittaa kun lapsi hankitaan. Jos ura ja oman elämän riennot on kovin tärkeää ei ole mikään pakko hankkia lapsia ollenkaan.

        Korostan sitä, että vastuu lapsista on sekä isällä että äidillä. - Ei yksin äidillä-. En halua siis syyllistää vain äitejä vaan myös isejä.

        " Myös isä voi osallistua vauvan hoitoon, jolloin äiti voi seurustella vanhemman lapsen kanssa. Isä tietysti myös. "

        Suurimmassa osassa lapsiperheitä taloudellinen tilanne on se, että isän on pakko käydä töissä silloinkin kun perheessä on pieni vauva ja äiti on äitiyslomalla.

        Te, jotka ette ymmärrä sitä, että jotkut vanhemmat vievät ylivilkkaan esikoisensa hoitoon kun toinen lapsi on ihan pieni, ette tiedä mitä tarkoittaa ylivilkas. Jos äiti huomaa vaikkapa kesken vauvan vaipan vaihdon (vauva hoitopöydällä), että esikoinen konttaa kirjahyllyn päällä katon rajassa, jää vauva varmasti siihen paikkaan ja on vaarassa pudota pöydältä, kun äiti lähtee pelastamaan esikoistaan. (Tämänkaltaiset tilanteet ovat arkea perheissä, joissa on ylivilkas lapsi.)

        Iltaisin ja viikonloppuisin ym. vapaapäivinä vauvan ja ylivilkkaan hoito onnistuu, koska molemmat vanhemmat ovat kotona.

        On kyllä tapauksia, joissa ei olisi mitään perusteita sille, että esikoinen viedään hoitoon, kun pikkusisarus syntyy.


      • jjehs
        3:n äiti kirjoitti:

        Erään tuttavani poika on ollut päiväkodissa, vaikka hänen äitinsä on vauvan kanssa kotona. Tuo poika oli todella vilkas jo ennen kuin oli edes käynyt päiväkodissa. Poika ei ole kesällä hoidossa, mutta hänelle on varattuna syksyksi hoitopaikka siltä varalta, että pienen vauvan ja ylivilkkaan 4 vuotiaan hoitaminen käy äidille ylivoimaiseksi.

        Sinulla kun on tuota kokemusta, kerropa muuttuvatko lapset häiriköiksi siinä vaiheessa kun pikkusisarus syntyy vai ovatko vaikeita hoidettavia jo ennen sitä?

        Minullakin on kokemusta tyttöjeni päiväkodista. Jos lapsi on ollut rauhallinen ennen pikkusisaruksen syntymää, on hän ollut sen jälkeenkin ainakin päiväkodissa rauhallinen. Ja tällainen kokemus on jopa yhdestä esikoiseni kaverista.

        on eri asia kuin häirikköys. Senhän kai tiedät.

        Jos lapsi on vilkas, ei se vielä tee hänestä häirikköä. Kertomani tapaukset ovat muita lapsia kohtaan väkivaltaisia eivätkä usko tarhantätien kieltoja saati tottele komentoja. Jostain syystä tuollaisia kokopäivähoitolapsia ovat poikani päiväkodissa olleet vain ne, joiden äidit ovat vauvojen kanssa kotona.

        Esimerkiksi toukokuussa tuollainen pukari tönäisi poikani nurin ja löi toista poikaa päähän ilman mitään näkyvää syytä. Ellei sitten syynä pidetä sitä, että satuin keskustelemaan poikani ja hänen kaverinsa kanssa päivän tapahtumista. Minun tai hoitotätien sanoilla ei ollut poikaan mitään vaikutusta, hänet oli otettava syliin, jotta tilanne rauhoittui.


      • 3isä
        äiti kirjoitti:

        " Myös isä voi osallistua vauvan hoitoon, jolloin äiti voi seurustella vanhemman lapsen kanssa. Isä tietysti myös. "

        Suurimmassa osassa lapsiperheitä taloudellinen tilanne on se, että isän on pakko käydä töissä silloinkin kun perheessä on pieni vauva ja äiti on äitiyslomalla.

        Te, jotka ette ymmärrä sitä, että jotkut vanhemmat vievät ylivilkkaan esikoisensa hoitoon kun toinen lapsi on ihan pieni, ette tiedä mitä tarkoittaa ylivilkas. Jos äiti huomaa vaikkapa kesken vauvan vaipan vaihdon (vauva hoitopöydällä), että esikoinen konttaa kirjahyllyn päällä katon rajassa, jää vauva varmasti siihen paikkaan ja on vaarassa pudota pöydältä, kun äiti lähtee pelastamaan esikoistaan. (Tämänkaltaiset tilanteet ovat arkea perheissä, joissa on ylivilkas lapsi.)

        Iltaisin ja viikonloppuisin ym. vapaapäivinä vauvan ja ylivilkkaan hoito onnistuu, koska molemmat vanhemmat ovat kotona.

        On kyllä tapauksia, joissa ei olisi mitään perusteita sille, että esikoinen viedään hoitoon, kun pikkusisarus syntyy.

        "esikoinen konttaa kirjahyllyn päällä katon rajassa, jää vauva varmasti siihen paikkaan ja on vaarassa pudota pöydältä, kun äiti lähtee pelastamaan esikoistaan. (Tämänkaltaiset tilanteet ovat arkea perheissä, joissa on ylivilkas lapsi.)"

        Ennen näiden viikareiden annettiin pudota sieltä hyllyn päältä.. Mustelmilla tuon ikäinen noista pudotuksista yleensä selviää. Kun sieltä muutaman kerran tulee alas niin kovapäisempikin oppii ettei sinne kannata kiivetä.
        Näin ennen hoidettiin ylivilkkaita. Ei tarvittu diagnooseja ja lääkkeitä. Kouluikään mennessä suurin osa oli jo rauhoittunut.


      • Isän kädestä
        äiti kirjoitti:

        " Myös isä voi osallistua vauvan hoitoon, jolloin äiti voi seurustella vanhemman lapsen kanssa. Isä tietysti myös. "

        Suurimmassa osassa lapsiperheitä taloudellinen tilanne on se, että isän on pakko käydä töissä silloinkin kun perheessä on pieni vauva ja äiti on äitiyslomalla.

        Te, jotka ette ymmärrä sitä, että jotkut vanhemmat vievät ylivilkkaan esikoisensa hoitoon kun toinen lapsi on ihan pieni, ette tiedä mitä tarkoittaa ylivilkas. Jos äiti huomaa vaikkapa kesken vauvan vaipan vaihdon (vauva hoitopöydällä), että esikoinen konttaa kirjahyllyn päällä katon rajassa, jää vauva varmasti siihen paikkaan ja on vaarassa pudota pöydältä, kun äiti lähtee pelastamaan esikoistaan. (Tämänkaltaiset tilanteet ovat arkea perheissä, joissa on ylivilkas lapsi.)

        Iltaisin ja viikonloppuisin ym. vapaapäivinä vauvan ja ylivilkkaan hoito onnistuu, koska molemmat vanhemmat ovat kotona.

        On kyllä tapauksia, joissa ei olisi mitään perusteita sille, että esikoinen viedään hoitoon, kun pikkusisarus syntyy.

        tarkoitatko, että Suomen tarhat on täys ylivilkkaita lapsia? Ei pidä paikkaansa vaan suomalaiset kodit on täynnä uusavuttomia ja itsekeskeisiä vanhempia. Hävettää te jotka ette edes yritä hoitaa lastanne itse.

        Moni vetoaa taloudellisiin seikkoihin lasta tarhaa kustatessaan. Tosiasia on, että suurimmassa osassa näistä tapauksista perhe tulisi vähintäänkin kohtuullisesti toimeen vaikka toinen vanhemmista jäisikin kotihoidontuen turvin lasta kotiin hoitamaan. Tämä vaan ei nykyvanhemmille passaa kun pitää olla "oma elämä" ja ura ja ties mitä muuta soopaa.

        Ja olisihan se kamalaa jos rahat ei riittäisi joka kesäiseen ja talviseen etelänmatkaan. Siinähän saattaisi koko perhe joutua terapiaan kun arki ilman etelänmatkaa ottaa niin koville. Nykyvanmmilla on toden totta vanhemmuus hukassa ja pahasti.


      • Santtu

        Meillä esikoinen oli neljän vanha kun pikkusisko syntyi. Hän oli kulkenut ensin pph:ssa pari vuotta ja reilun vuoden päiväkodissa.Kaveraita oli siis ollut aina ympärillä. Asumme maalla ja saman ikäisiä kavereita ei ole kuin viiden kilometrin päässä kirkolla eli omalla hiekkalaatikolla saa leikkiä yksin tai vanhempien kanssa!

        Arvatkaa huviksenne millainen konsertti on kotona jos oltaisiin keskenämme (esikoinen, vauva ja minä) päivät pitkät. Useamman kerran kuuluisi, että voiko se tulla, soita pääsenkö sinne, äiti pelataan jne. Kaverit ovat tietenkin päivällä hoidossa. Meidän perheessä katsottiin parhaaksi sellainen ratkaisu, että hoitopäiviä oli 10/kk ja päivät olivat 8-16. Näin kerkesi aamulla aamupalalle ja toimintatuokiolle ja sai iltapäivällä touhuta vielä ulkona.

        Helpompi olisi ollut talvellakin jos olisi voinut jäädä kotiin (pukeminen, vauvan nukkuma-ajat jne), tietenkin olisi ollut halvempaakin olla kotona mutta katsoin parhaaksi, että yli neljävuotias tarvitsee muutaman kerran viikossa ikäistään leikkiseuraa. Nyt kesällä ollaan oltu lomalla 3,5kk kun on saatu seuraa esim. serkuista.

        Vaikka meitä äitiyslomalla olevia ja vanhempia lapsia hoitoon kuljettavia äitejä syyllistetään (viimeksi viimeviikolla uutisissa)asioilla on usein miten myös se toinen puoli!


      • Sääli lapsia
        Santtu kirjoitti:

        Meillä esikoinen oli neljän vanha kun pikkusisko syntyi. Hän oli kulkenut ensin pph:ssa pari vuotta ja reilun vuoden päiväkodissa.Kaveraita oli siis ollut aina ympärillä. Asumme maalla ja saman ikäisiä kavereita ei ole kuin viiden kilometrin päässä kirkolla eli omalla hiekkalaatikolla saa leikkiä yksin tai vanhempien kanssa!

        Arvatkaa huviksenne millainen konsertti on kotona jos oltaisiin keskenämme (esikoinen, vauva ja minä) päivät pitkät. Useamman kerran kuuluisi, että voiko se tulla, soita pääsenkö sinne, äiti pelataan jne. Kaverit ovat tietenkin päivällä hoidossa. Meidän perheessä katsottiin parhaaksi sellainen ratkaisu, että hoitopäiviä oli 10/kk ja päivät olivat 8-16. Näin kerkesi aamulla aamupalalle ja toimintatuokiolle ja sai iltapäivällä touhuta vielä ulkona.

        Helpompi olisi ollut talvellakin jos olisi voinut jäädä kotiin (pukeminen, vauvan nukkuma-ajat jne), tietenkin olisi ollut halvempaakin olla kotona mutta katsoin parhaaksi, että yli neljävuotias tarvitsee muutaman kerran viikossa ikäistään leikkiseuraa. Nyt kesällä ollaan oltu lomalla 3,5kk kun on saatu seuraa esim. serkuista.

        Vaikka meitä äitiyslomalla olevia ja vanhempia lapsia hoitoon kuljettavia äitejä syyllistetään (viimeksi viimeviikolla uutisissa)asioilla on usein miten myös se toinen puoli!

        Aloituksellani tarkoitin tilannetta, jossa lapsi on hoidossa 5-päivää viikossa reippaasti yli 8-tuntia päivä. Sitäpaitsi lapsesi on jo sen ikäinen, että voi tarvita enemmän toimintaa kuin, mitä kotona on.
        Muutama päivä kuussa ja muutama tunti päivässä on minusta ihan sopivaakin tuon ikäiselle olla jossain kerhossa mukana, vaikka sitten pph:lla tai päiväkodissa. Ja jos on kaverit tutussa hoitopaikassa ja tutut kivat hoitajat, ei tuollaisten hoitopäivien pitäisi olla pahasta.
        Hoitopäivien jälkeen olisi sitten seurusteltava ja touhuttava lapsensa kanssa.



        Kiukkuni oli nostattanut epämiellyttävät ylilyönnit, joihin olen törmännyt: sairaana hoidossapidot, turhat 10-tuntiset hoitopäivät ( nekään eivät aina riitä), vanhempien välinpitämättömyys lastaan kohtaan; likaiset ja pesemättömät vaatteet, samat pissapyykit, jotka kulkevat hoitorepun mukana päivästä päivään.

        Minusta on myös karmeaa kun hoitoon ollaan työntämässä 4-kuisia vauvoja. Näiden vanhemmat kertovat kuinka jo väsyttää ja kyllästyttää kotona olo. Ei noissa tapauksissa paljoa rakkautta lapsiaan kohtaan ole!

        Lapsille myös valehdellaan, että muka haetaan aikaisin, ja sitten tullaankin myöhässä hoitopaikan sulkemisen jälkeen.

        Uravanhemmat vedin mukaan, koska valitettavasti heissä on yllättävän paljon ns."huonoja" vanhempia. Heillä on koulutusta ja luulisi olevan älyä, mutta ei kai sitten sitä tunneälyä. Heiltä jotenkin odottaa enemmän.

        Ikävää, että kirjoituksestani syyllistyy vanhemmat, joilla ei ole syytä siihen!


      • Sivusta seurannut
        Santtu kirjoitti:

        Meillä esikoinen oli neljän vanha kun pikkusisko syntyi. Hän oli kulkenut ensin pph:ssa pari vuotta ja reilun vuoden päiväkodissa.Kaveraita oli siis ollut aina ympärillä. Asumme maalla ja saman ikäisiä kavereita ei ole kuin viiden kilometrin päässä kirkolla eli omalla hiekkalaatikolla saa leikkiä yksin tai vanhempien kanssa!

        Arvatkaa huviksenne millainen konsertti on kotona jos oltaisiin keskenämme (esikoinen, vauva ja minä) päivät pitkät. Useamman kerran kuuluisi, että voiko se tulla, soita pääsenkö sinne, äiti pelataan jne. Kaverit ovat tietenkin päivällä hoidossa. Meidän perheessä katsottiin parhaaksi sellainen ratkaisu, että hoitopäiviä oli 10/kk ja päivät olivat 8-16. Näin kerkesi aamulla aamupalalle ja toimintatuokiolle ja sai iltapäivällä touhuta vielä ulkona.

        Helpompi olisi ollut talvellakin jos olisi voinut jäädä kotiin (pukeminen, vauvan nukkuma-ajat jne), tietenkin olisi ollut halvempaakin olla kotona mutta katsoin parhaaksi, että yli neljävuotias tarvitsee muutaman kerran viikossa ikäistään leikkiseuraa. Nyt kesällä ollaan oltu lomalla 3,5kk kun on saatu seuraa esim. serkuista.

        Vaikka meitä äitiyslomalla olevia ja vanhempia lapsia hoitoon kuljettavia äitejä syyllistetään (viimeksi viimeviikolla uutisissa)asioilla on usein miten myös se toinen puoli!

        ajatusmallia. Kyllä lapsen pitää oppia myös se, ettei aina saa haluamaansa. Jos ei ole kavereita tarjolla eikä äitikään ehdi niin sitten leikitään yksin. Niin yksinkertaista se on. Lapsen pitää kokea myös pettymyksiä, nyt sinä estät sen siloittelemalla polkua lapsellesi. Ehkä sinullakin perimmäinen syy on se, että et jaksa kuunnella lastasi eli mukavuudenhalu voittaa. Et ole yksin. Kaltaistesi joukko kasvaa kasvamistaan. Äideistä ei enää ole äideiksi kun pitää elää omaa elämää ja olla koko ajan menossa.


    • pph

      Kyllä otetaan ainakin perhepäivähoitoon. Minulle nyt tuli eräs todella pieni tyttö hoitoon. Tyttöä ei oltu vieroitettu edes rinnasta ja äiti kielsi ehdottomasti antamasta maitopulloa tai edes tuttia, että hän voi iltaisin vielä antaa rintaa! vesipullo ja normaali ruoka on vain sallittu antaa, vaikka lapsi niistä kiljuen kieltäytyy. Tyttö itkee huutaen melkein jatkuvasti ja isä ja äiti lähtevät nauraen jättäen ainoan lapsensa syliini huutamaan. Minulla on muutenkin täysi ryhmä muitakin lapsia hoidettavana ja näin ollen en pysty pitämään yhtä tyttöä koko aikaa sylissäni, mitä tyttö kiljuen vaatii ja hiljenee vain sylissäni. Vanhemmat ovat koko päivän kaksistaan kotona, kai äitiyslomalla!? Seuraan nyt tilannetta ja jos tilanne ei muutu, puran itse hoitosuhteen. Sosiaaliset perusteet eivät ainakaan minulle riitä pienen vauvan laittamiseksi päivähoitoon koko pitkäksi 10 h päiväksi. Hieman isommat lapset toivotan tervetulleeksi ja mielellään he tulevatkin.

      Miksi äidit ja isät teette lapsia, jos ette välitä heitä hoitaa kotona edes ensimmäistä vuotta? Lasten kehityksen kannaltahan enimmäiset ikävuodet ovat ratkaisevia ja silloin äidin ja isän sylin puuttuminen kostautuu varmasti myöhemmin. Tuntuu hoitajana joskus pahalta, kun lapsi ei todellakaan halua lähteä omaan kotiinsa pitkän päivän jälkeen äidin tai isän hakiessa häntä kotiin. Lasten mukana tullut vaihtovaatereppu/tai jopa sen puuttuminen sekin kertoo osaltaan hoidon tasosta kotona. Tarkistattehan hoitoon lasta tuodessanne, a) lapsi on puhdas, b) hänellä on puhtaat ja riittävät vaihtovaatteet ja vaippoja mukanaan. Itse olen pitänyt monta palaveria vanhempien kanssa ja nyt jo asiat hoituvat kohdalleen. Uusien vanhempien kanssa joudutaan käymään nämä asiat läpi joskus montakin kertaa. Alussa lapsen tuominen hoitoon ja hakeminen ei tahdo millään sujua yhdessä sovittujen hoitoaikojen puitteissa ja vanhempien pyytämät vapaapäivätkin sitten itse unohdetaan ja lapsi tuodaan silloinkin hoitoon!! Minä jos hoitajana käyttäytyisin samoin kuin jotkut vanhemmat, niin ammatinvaihto olisi hyvin pian edessä. Onneksi on kunnollisiakin vanhmpia ja heidän kanssaan on ilo hoitaa lapsi yhteistyössä.

      • Hoitaja

        Minä olen hoitanut yksityisesti lapsia; nyt olen itse hoitovapaalla niin kauan kuin nuorin täyttää 3 vuotta. Kyllä on minustakin tuntunut pahalta, että reilusti alle vuoden ikäisille ollaan kysymässä hoitopaikkaa. Syynä voi olla se, että äidille on tarjottu niin hyvää työpaikkaa, ettei mitenkään voi kieltäytyä. Kerran olen ottanut hoitoon 8 kk:n ikäisen lapsen, joka vietti hoidossani jopa 12 tunnin päiviä. Hän rupesi kutsumaan minua äidiksi, vaikka aina korjasin, että en ole äiti vaan täti. Lapsen oma äiti ei edes pannut pahakseen, että lapsi kutsui minua äidiksi. Toisaalta, jos vauva on "pakko" panna hoitoon, niin sitten mieluummin perhepäivähoitoon kuin tarhaan.


      • mummi
        Hoitaja kirjoitti:

        Minä olen hoitanut yksityisesti lapsia; nyt olen itse hoitovapaalla niin kauan kuin nuorin täyttää 3 vuotta. Kyllä on minustakin tuntunut pahalta, että reilusti alle vuoden ikäisille ollaan kysymässä hoitopaikkaa. Syynä voi olla se, että äidille on tarjottu niin hyvää työpaikkaa, ettei mitenkään voi kieltäytyä. Kerran olen ottanut hoitoon 8 kk:n ikäisen lapsen, joka vietti hoidossani jopa 12 tunnin päiviä. Hän rupesi kutsumaan minua äidiksi, vaikka aina korjasin, että en ole äiti vaan täti. Lapsen oma äiti ei edes pannut pahakseen, että lapsi kutsui minua äidiksi. Toisaalta, jos vauva on "pakko" panna hoitoon, niin sitten mieluummin perhepäivähoitoon kuin tarhaan.

        Kyllä se on nykyvanhemmilta mukavuuden halua, jos totta puhutaan. Kyllä lapsi pitäs hoitaa ite 3 vuotiaaksi asti, jos haluaa tasapainoisen lapsen, joka on saanut perusturvansa tyydytettyä.
        4-vuotias jo kaipaa kaveria ja olisi hyvä että kotiäiditkin sais viedä lapsensa osa-aikaiseen "hoitoon" vaikka tarhaan. Se koituu kummankin hyväksi, kun lapsi saa olla vähä aikaa muidenkin seurassa. Ja äitikin voi vähä huilia. Mutta lapsen on oltava vanhempi kuin 3 vuotta, että hän ymmärtää että ero äidistä on vain väliaikainen. Oma poikani(11v) sanoi säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen. Liian pitkiä hoitopäiviä. Äideille 6 tunnin työpäivät, niin lapsetkaan eivät väsy hoidossa. Vanhempia olisi tuettava muulla tavoin, ettei tarvi tehdä niin pitkiä työpäiviä. Vaikka monesti ei kyllä kyse ole taloudellisista syistä, vaan ei kestetä arkea. Elämä ei ole tarkoitettukaan helpoksi ja hauskaksi aina. Onnellinen se lapsi, joka saa herätä omasta vuoteesta silloin kun haluaa, eikä esim.6.30, että kerkiää hoitoon.Miettikää miksi on niin paljon mielenterveysongelmia jo lapsilla.


      • faija
        mummi kirjoitti:

        Kyllä se on nykyvanhemmilta mukavuuden halua, jos totta puhutaan. Kyllä lapsi pitäs hoitaa ite 3 vuotiaaksi asti, jos haluaa tasapainoisen lapsen, joka on saanut perusturvansa tyydytettyä.
        4-vuotias jo kaipaa kaveria ja olisi hyvä että kotiäiditkin sais viedä lapsensa osa-aikaiseen "hoitoon" vaikka tarhaan. Se koituu kummankin hyväksi, kun lapsi saa olla vähä aikaa muidenkin seurassa. Ja äitikin voi vähä huilia. Mutta lapsen on oltava vanhempi kuin 3 vuotta, että hän ymmärtää että ero äidistä on vain väliaikainen. Oma poikani(11v) sanoi säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen. Liian pitkiä hoitopäiviä. Äideille 6 tunnin työpäivät, niin lapsetkaan eivät väsy hoidossa. Vanhempia olisi tuettava muulla tavoin, ettei tarvi tehdä niin pitkiä työpäiviä. Vaikka monesti ei kyllä kyse ole taloudellisista syistä, vaan ei kestetä arkea. Elämä ei ole tarkoitettukaan helpoksi ja hauskaksi aina. Onnellinen se lapsi, joka saa herätä omasta vuoteesta silloin kun haluaa, eikä esim.6.30, että kerkiää hoitoon.Miettikää miksi on niin paljon mielenterveysongelmia jo lapsilla.

        Lapsen iästä ja tarhaanviemisestä on ollut täälläkin lukuisia keskusteluja. Kukaan ei ole vielä esittänyt kunnollista lähdettä, jossa todetaan alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten tulevan "epätasapainoisiksi".

        Kaipaa sitä kaveria jo alle 4-vuotiaskin.

        "säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen" Ainakin Turussa tarhat sulkevat ovensa pääsääntöisesti kello 17.00.

        Lasten mielenterveysongelmathan eivät johdu pelkästään siitä, että heidät on viety tarhaan. Ts. pienenä tarhaan viedyt lapset eivät automaattisesti saa mielenterveysongelmia.

        Jep. Tarvitaan yhteiskunnallista muutosta. "Kaikkien" tulisi kannustaa ja tukea lapsia ja heidän vanhempiaan, myös työnantajien. Yhteisön tuki, vaikka näkymätönkin, auttaa vanhempia jaksamaan.


      • Nuori isä
        faija kirjoitti:

        Lapsen iästä ja tarhaanviemisestä on ollut täälläkin lukuisia keskusteluja. Kukaan ei ole vielä esittänyt kunnollista lähdettä, jossa todetaan alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten tulevan "epätasapainoisiksi".

        Kaipaa sitä kaveria jo alle 4-vuotiaskin.

        "säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen" Ainakin Turussa tarhat sulkevat ovensa pääsääntöisesti kello 17.00.

        Lasten mielenterveysongelmathan eivät johdu pelkästään siitä, että heidät on viety tarhaan. Ts. pienenä tarhaan viedyt lapset eivät automaattisesti saa mielenterveysongelmia.

        Jep. Tarvitaan yhteiskunnallista muutosta. "Kaikkien" tulisi kannustaa ja tukea lapsia ja heidän vanhempiaan, myös työnantajien. Yhteisön tuki, vaikka näkymätönkin, auttaa vanhempia jaksamaan.

        Päiväkodeista on valitettavasti lakkautettu alle 1-vuotiaille tarkoitetut vauvalat. Ne pitäisi saada ehdottomasti takaisin. Ei ole kohtuullista edellyttää vaativassa ammatissa työskentelevän äidin jäävän vuodeksi kotiin vauvan kanssa. Vielä 1970-luvulla äidit usein palasivat takaisin työelämään jo muutamia kuukausia synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeiset masennukset, yli-ikäiset ensisynnyttäjät ja ylilihavat lapset ovat kotihoitosuuntauksen ruma sato.


      • lto
        Nuori isä kirjoitti:

        Päiväkodeista on valitettavasti lakkautettu alle 1-vuotiaille tarkoitetut vauvalat. Ne pitäisi saada ehdottomasti takaisin. Ei ole kohtuullista edellyttää vaativassa ammatissa työskentelevän äidin jäävän vuodeksi kotiin vauvan kanssa. Vielä 1970-luvulla äidit usein palasivat takaisin työelämään jo muutamia kuukausia synnytyksen jälkeen. Synnytyksen jälkeiset masennukset, yli-ikäiset ensisynnyttäjät ja ylilihavat lapset ovat kotihoitosuuntauksen ruma sato.

        jos vauva viedään hoitoon jo muutaman kuukauden ikäisenä. Kyllä mikä tahansa työpaikka voi odottaa kunnon osaajaa vuoden. Kukaan ei ole korvaamaton.Jos kumpikaan vanhemmista ei voi olla poissa töistä sitä lapsen ensimmäistä vuotta, niin jättäkää lapset tekemättä, kyllä Suomella siihenkin on varaa.

        Ymmärrän myös toisen puolen siitä kotihoitovouhotuksesta. Kotihoito aina ja ikuisesti ja vain äidin hoitamana ei aina ole parasta, mutta ensimmäisenä vuotena on. Äidillä ja isällä jää silti 40 vuotta työelämälle, vaikka vuoden olisi kotona, eikä koulutus vuodessa vanhene, jos ei eristäydy muusta maailmasta.


      • Qaz
        lto kirjoitti:

        jos vauva viedään hoitoon jo muutaman kuukauden ikäisenä. Kyllä mikä tahansa työpaikka voi odottaa kunnon osaajaa vuoden. Kukaan ei ole korvaamaton.Jos kumpikaan vanhemmista ei voi olla poissa töistä sitä lapsen ensimmäistä vuotta, niin jättäkää lapset tekemättä, kyllä Suomella siihenkin on varaa.

        Ymmärrän myös toisen puolen siitä kotihoitovouhotuksesta. Kotihoito aina ja ikuisesti ja vain äidin hoitamana ei aina ole parasta, mutta ensimmäisenä vuotena on. Äidillä ja isällä jää silti 40 vuotta työelämälle, vaikka vuoden olisi kotona, eikä koulutus vuodessa vanhene, jos ei eristäydy muusta maailmasta.

        Jaahas. Huvittavaa huomata, että 2000-luvulla on naisia, jotka katsovat oikeudekseen päättää kaikkien vauvojen ainoan oikean hoitopaikan ja hoitajan. Jos et totalitarismiin alistu, sinut tuomitaan lapsettomaksi. Näinhän on osin käynytkin. Kaikista kolmivitosista suomalaisista naisista on peräti neljännes lapsettomia ja lapsettomuus keskittyy työelämään hyvin sijoittuneiden naisten alaryhmään. Ei vaativaan työhön voi palata vuoden tauon jälkeen. Nainen syrjäytyy helposti pysyvästi, jos jää vuodeksi vauvalomalle. Katkeruus purkautuu usein lapseen.


      • Sääli lapsia
        faija kirjoitti:

        Lapsen iästä ja tarhaanviemisestä on ollut täälläkin lukuisia keskusteluja. Kukaan ei ole vielä esittänyt kunnollista lähdettä, jossa todetaan alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten tulevan "epätasapainoisiksi".

        Kaipaa sitä kaveria jo alle 4-vuotiaskin.

        "säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen" Ainakin Turussa tarhat sulkevat ovensa pääsääntöisesti kello 17.00.

        Lasten mielenterveysongelmathan eivät johdu pelkästään siitä, että heidät on viety tarhaan. Ts. pienenä tarhaan viedyt lapset eivät automaattisesti saa mielenterveysongelmia.

        Jep. Tarvitaan yhteiskunnallista muutosta. "Kaikkien" tulisi kannustaa ja tukea lapsia ja heidän vanhempiaan, myös työnantajien. Yhteisön tuki, vaikka näkymätönkin, auttaa vanhempia jaksamaan.

        Kavereita on puistoissa kerhoissa ja pihalla.

        Mistäköhän johtuvat kaikki nuorten ongelmat tänä päivänä? Eiköhän vain siitä, että omat vanhemmat ei välitä. Samat vanhemmat, jotka innokkaasti pitävät lapsiaan ylipitkiä päiviä hoidossa, oli terveydentila mikä tahansa; tai joille oman komean uran hoito on prioriteetti numero yksi eivät myöhemmissäkään lapsen elämän vaiheissa ole lapsiensa käytettävissä.

        Sinänsä hoito kodin ulkopuolella ei luo mielenterveysongelmia lapsille vaan vanhempien asenne lapsiinsa.


      • Isän kädestä
        faija kirjoitti:

        Lapsen iästä ja tarhaanviemisestä on ollut täälläkin lukuisia keskusteluja. Kukaan ei ole vielä esittänyt kunnollista lähdettä, jossa todetaan alle 3-vuotiaiden päiväkotilasten tulevan "epätasapainoisiksi".

        Kaipaa sitä kaveria jo alle 4-vuotiaskin.

        "säälivänsä pieniä lapsia, jotka tarhan pihalla odottavat illalla, että isä tai äiti tulisi hakeen" Ainakin Turussa tarhat sulkevat ovensa pääsääntöisesti kello 17.00.

        Lasten mielenterveysongelmathan eivät johdu pelkästään siitä, että heidät on viety tarhaan. Ts. pienenä tarhaan viedyt lapset eivät automaattisesti saa mielenterveysongelmia.

        Jep. Tarvitaan yhteiskunnallista muutosta. "Kaikkien" tulisi kannustaa ja tukea lapsia ja heidän vanhempiaan, myös työnantajien. Yhteisön tuki, vaikka näkymätönkin, auttaa vanhempia jaksamaan.

        kaiken maailman "faijat" pääsee isiksi ilman minkäänlaista konrollia. Sinä varmasti syöttäisit lapsillesi koiran paskaakin jos ei joku tutkimus osoita että se on epäterveellistä.

        Jos ihminen on varustettu edes jonkintasoisilla hoksottimilla niin se tajuaa ihan omaa päätään käyttäen tiettyjä asioita. Yksi näistä on lapsen kaipuu ja tarve vanhempiinsa. ON täyttä soopaa sanoa, että lapsi TÄYTYY viedä päivähoitoon jotta hänestä tulee sosiaalinen. Samoin on vanhempien avuttomuutta jos lapsi ei viihdy kotonaan. Jos ei aivan korvessa asuta niin 4-6 vuotiaalle varmasti löytyy leikkikaveri naapurustosta. Ei sitä varten tarvitse lasta hoitoon lähteä raahaamaan. Mitä tulee tapakasvatukseen, pukeutumiseen ja muuhun lapsen kehitykselle tarpeelliseen asiaan niin nekin kyllä pystyy lapselle opettamaan ihan kotona jos vain tahtoa löytyy. Tätäkin tekosyytä näkee monesti käytettävän perusteena kun lasta viedään hoitoon. Hävetkää te ilkeät vanhemmat!

        Miksi ihmeessä ihmiset hankkii lapsia jos heidän seuransa ei kiinnosta? Miksi sinä ryhdyit isäksi jos se homma ei sinua kerran miellytä? Kannattaa käyttää ehkäisyä ettei pääse tuon tason vahinkoja sattumaan.


      • Isän kädestä
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Kavereita on puistoissa kerhoissa ja pihalla.

        Mistäköhän johtuvat kaikki nuorten ongelmat tänä päivänä? Eiköhän vain siitä, että omat vanhemmat ei välitä. Samat vanhemmat, jotka innokkaasti pitävät lapsiaan ylipitkiä päiviä hoidossa, oli terveydentila mikä tahansa; tai joille oman komean uran hoito on prioriteetti numero yksi eivät myöhemmissäkään lapsen elämän vaiheissa ole lapsiensa käytettävissä.

        Sinänsä hoito kodin ulkopuolella ei luo mielenterveysongelmia lapsille vaan vanhempien asenne lapsiinsa.

        joka sana.


    • äiti

      Tässä sen taas näkee että juur hoitoalan ihmiset ovat pahimpia äitien syyllistäjiä. Ja sitten pitäisi jättää oma lapsi tommosen hoitoon!!Empatia puuttuu kokonaan, tuomitaan vain.

      Ja toinen ryhmä on nämä mummoikäiset mummot. huhheijaa.

      Miksikö äidit vievät lapsensa hoitoon heti äitiysloman jälkeen? Mukavuudenhalu, niinkö? Laiskuus hoitaa lasta koton`vai?

      Tiedättekö te, paljonko on kotihoidontuki - tuo kelan maksama raha äitiysloman jälkeen?

      Se on noin 240 euroa kuukaudessa BRUTTONA. Siitä menee siis veroa, joka on oma palkkaveroprosentti plus kaksi veroprosenttia lisää. Siis jos palkastasi menee veroa 20 %, Kelan äitiysrahasta ja kotihoidotuesta menee veroa 22 %.

      Kuka elää tuommosella summalla?? Jos miehen palkka on pieni - jos on asuntolainaa - tuo raha ei kertakaikkisesti riitä!

      Kotihoidontukeen saa kuntalisää joissakin kunnissa. Kaikissa ei. Se on yleensä noin 200 euroa/kk / brutto.
      Kaveri sanoi, että tästä summasta menee verot lisäprosentin mukaan. Siis 30-40%.

      Sitten on lisäosa, johon ollaan oikeutettuja, jos perheen bruttotulot ovat riittävän pienet.

      Kelan laskentamallit ovat aika onnettomia. Kela määrittelee perheen eri tavalla kuin se todellisuudessa on.
      Keskituloinen ei ole oikeutettu lisäosaan, koska se katsotaan bruttotuloksi.
      Perheen alaikäinen, opiskelija, joka käy iltatöissä:häntä ei huomioida perheenjäseneksi kelan laskutavassa, koska hän on liian vanha. Mutta hänen bruttotulonsa kyllä lasketaan perheen /talouden tuloiksi, kun lisäosaa määritellään.

      En voi nakata kattilaan rakkautta ja keittää siitä ruokaa vatsantäytteeksi perheelle. En voi vaatettaa lasta äidin hellään huolenpitoon ja yhdessäoloon, kodin lämpöön, jos lapsi kasvaa ulos entisistä vaatteistaan.

      Kirpputori ja tarjousruoka ei ole vastaus. Jos raha ei riitä, se ei riitä.
      240 euron bruttotulo - joissakin perheissä teinit saavat kuukausirahaa tuon verran - ja sitten sillä pitäisi jotenkin maksaa asumista, ostaa vaatetta, ruokaa yms.

      Olen itse jäämässä kotiin. Saan kuntalisän ja tuon perusosan, yhteensä noin 440 euroa kuukaudessa bruttona. Ehkä raha riittää meillä ruokaan. Toivotaan. En tiedä mistä muusta nipistän, kuin ruuasta. En anna vauvalle välipaloja, on vain aamupuuro, päivällinen, lounas, iltapuuro? Koska hän on alle vuodenikäinen eikä ihan vielä ole samalla kattilalla kuin me muut, niin en voi antaa välipalaksi tarjousjugurttia - ei kestä normaalia maitoa vielä.
      Vaippoja menee, halvempiin olen siirtymässä, mutta ne falskaa eikä ime yhtä paljon ja hyvin. Vauva on alle vuoden.
      Pottaopettelut edessä vasta.

      Syöjiä on tässä perheessä, joten 400 bruttotulo menee kokonaan sinne, mutta kelan taulukon mukaan olemme vain 3-henkinen perhe. Ja kun alaikäisen tulotkin huomioidaan, niin.... no, teini ostaa itse omat ruokansa, vai?
      Entäs kun minä tarvitsen vaatteet, on sukujuhla, jonne olisi kiva osallistua? Toivottavasti ei tule hautajaisia tms., olemmeko siinä kuussa syömättä? En ilkeä kerjätä mummolta = anoppi, että vaatettaa lapsen. Tai kummeilta.

      En siis yhtään ihmettele, että jotkut menevät töihin vaikka lapsi on pieni. Harva haluaisi, mutta yksinkertaisesti tänä päivänä ei pärjää yhden ihmisen tuloilla. !! 50- ja 60 luvulla päjäsi, ei enää.
      Eteläsuomessa asuminen on niin sairaan kallista, ettei pienituloisella ole varaa edes autoon, saatikka muuhun, vaikkamolemmat kävisi töissä.

      Ihan turhaan haukutte äitjeä!!

      • ex-tarhantäti

        Tilanteelle ei titetenkään voi mitään, jos molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun ei taloudellisesti ole mahdollista olla kotona. Mutta kyllähän hoitoalan työntekijät näkevät paljon ja he juuri ovat niitä jotka hoitavat näitä lapsia jotka vanhemmat "hylkäävät" päivähoitoon. On monia perheitä joilla olisi taloudellisesti mahdollista olla lasten kanssa kotona, mutta lapsi (n.9kk ikäinen) tuodaan päiväkotiin kun ei itse jaksa hoitaa kotona. Itse päiväkodissa työskennellessäni olen monen äidin kuullut sanovan, että he eivät jaksa olla molempien lasten kanssa kotona. Tällöin tuodaan isompi päiväkotiin koko päiväksi ja illalla haetaan vauvan kanssa pois. Mikäli isompi lapsi on päivähoidossa puolipäiväsenä niin asia on ok!

        Kyllä päivähoidon väellä on empatiaa, mutta me ajattelemme lapsen parasta. Ymmärrämme vanhempia joiden on PAKKO mennä töihin ja tuoda lapsi hoitoon, mutta meiltä ei löydy ymmärrystä näille jotka vain lykkäävät lapsensa hoitoon kuin johonkin säilytykseen.

        On monia vanhempia jotka eivät pidä lapsella mitään lomaa. Itse ollaan lomalla/vapaa päivällä, mutta lapsi pidetään päiväkodissa kun muutten jää jostain jälkeen tai äidin/isän vapaa menisi aivan "hukkaan". Kyllähän vanhemmat voivat olla vapaalla ja antaa lapsen olla päiväkodissa, muttta kunhan lapsellekin suodaan niitä lomapäiviä.

        Ja miski ihmessä sairas tai puolikuntoinen lapsi tuodaan päiväkotiin tartuttamaan muita lapsia ja henkilökuntaa???? Eihän lapsellakaan ole hyvä olla päiväkodissa kun ei ole kunnossa, empatia taitaa tässä tilanteessa puuttua kotona... Sitten ihmetellään ja raivotaan päiväkodissa kun lapsi on aina kipeä. Kyllä varmasti on kipeä jos edellisestä taudista ei anneta parantua kunnolla vaan tuodaan päiväkotiin, jossa on liikkeellä koko ajan kaikenlaisia pöpöjä.


      • faija
        ex-tarhantäti kirjoitti:

        Tilanteelle ei titetenkään voi mitään, jos molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun ei taloudellisesti ole mahdollista olla kotona. Mutta kyllähän hoitoalan työntekijät näkevät paljon ja he juuri ovat niitä jotka hoitavat näitä lapsia jotka vanhemmat "hylkäävät" päivähoitoon. On monia perheitä joilla olisi taloudellisesti mahdollista olla lasten kanssa kotona, mutta lapsi (n.9kk ikäinen) tuodaan päiväkotiin kun ei itse jaksa hoitaa kotona. Itse päiväkodissa työskennellessäni olen monen äidin kuullut sanovan, että he eivät jaksa olla molempien lasten kanssa kotona. Tällöin tuodaan isompi päiväkotiin koko päiväksi ja illalla haetaan vauvan kanssa pois. Mikäli isompi lapsi on päivähoidossa puolipäiväsenä niin asia on ok!

        Kyllä päivähoidon väellä on empatiaa, mutta me ajattelemme lapsen parasta. Ymmärrämme vanhempia joiden on PAKKO mennä töihin ja tuoda lapsi hoitoon, mutta meiltä ei löydy ymmärrystä näille jotka vain lykkäävät lapsensa hoitoon kuin johonkin säilytykseen.

        On monia vanhempia jotka eivät pidä lapsella mitään lomaa. Itse ollaan lomalla/vapaa päivällä, mutta lapsi pidetään päiväkodissa kun muutten jää jostain jälkeen tai äidin/isän vapaa menisi aivan "hukkaan". Kyllähän vanhemmat voivat olla vapaalla ja antaa lapsen olla päiväkodissa, muttta kunhan lapsellekin suodaan niitä lomapäiviä.

        Ja miski ihmessä sairas tai puolikuntoinen lapsi tuodaan päiväkotiin tartuttamaan muita lapsia ja henkilökuntaa???? Eihän lapsellakaan ole hyvä olla päiväkodissa kun ei ole kunnossa, empatia taitaa tässä tilanteessa puuttua kotona... Sitten ihmetellään ja raivotaan päiväkodissa kun lapsi on aina kipeä. Kyllä varmasti on kipeä jos edellisestä taudista ei anneta parantua kunnolla vaan tuodaan päiväkotiin, jossa on liikkeellä koko ajan kaikenlaisia pöpöjä.

        "Ja miski ihmessä sairas tai puolikuntoinen lapsi tuodaan päiväkotiin tartuttamaan muita lapsia ja henkilökuntaa????"

        No ehkä siksi, että töistä poissaolemista katsotaan työnantajan puolesta pahalla silmällä. Myös työtoverit voivat tuntea "katkeruutta" sairasta lasta kotona hoitavaa kohtaan. Ja se työpaikkahan on joillekin kirjaimellisesti välttämätön.

        Itse jään surutta pois töistä, jos lapseni on kipeä. Se tosin tietää melkein kaksinkertaisia päiviä hoitojakson jälkeen, sillä kukaan ei tee töitäni ollessani kotona...

        No mistäs se sitten kertoo? No meistä kaikista, koko yhteiskunnasta ja sen arvoista.


      • Sääli lapsia

        En tiedä, kuinka paljon kotihoidontuki on nykyään. Mutta tuskinpa huonompi kuin ennen. Sitäpaitsi monet vanhemmat jäävät sen turvin kotiin lastensa kanssa.

        Lasten myötä on osattava arvottaa elämänsä uudelleen. Pistää asiat erilailla tärkeysjärjestykseen kuin ennen lapsia. Ei tietenkään kaikista harrastuksistaan ole pakko luopua. On vain osattava järjestää aikansa lapsen tarpeista lähtien.

        Edelleen ei lapsia ole pakko hankkia. Lapsista on menoja ja heistä on vaivaa. Mutta ennen kaikkea paljon iloa, heidän kehityksestään, monista pikku asioista.

        Sairas ja huonokuntoinen lapsi tarvitsee lepoa, syliä ja oman vanhemman läheisyyttä. Päivähoito-paikoissa pitää pystyä osallistumaan ryhmän toimintaan: ulkoiluun, leikkiin ja muuhun. Päiväkodeissa ei ole tiloja sairaita lapsia varten eikä henkilökuntaa huonokuontoisen lapsen vaatimaa erikoishoitoa varten. Tarhojen tädeillä ei ole myöskään lupaa lääkkeiden antoon eikä tarhoissa ole tiloja lääkearsenaalien säilytykseen.
        MIettikääs: kymmeniä pulloja erilaisia lääkkeitä, erilaisia annosteluohjeita, ulkopuolisia sijaisija, jotka eivät tunne lapsia nimeltä( vakkarit sairaslomaalla saatuaan tartunnan). Saisimme sitten raflaavia uutisia iltapäivälehtiin kun hoitaja vahingossa myrkyttänyt lapsen väärällä lääkkeellä.

        Minulla ei ole mitään, sitä vastaan että lapsia hoidetaan ryhmiksissä, perhepäivähoitajilla tai päiväkodeissa. On vain ryhmä lapsia, joita ei pitäisi tuoda hoitoon joko ollenkan tai hoitopäivän olisi oltava lyhyempi ja vain parikolme päivää viikossa.

        Ylivilkkaiden lasten vanhemmat: käyttäkää lastanne perheneuvolassa, kyseessä voi olla joku tarkkaavaisuushäiriö (ADHD esim) Siihen on mahdollisuus saada lääkitystä ja kasvatusohjeita.

        Minä itse olen useamman lapsen äiti ja hoitanut lapseni kotona. Tiukkaa oli mutta selvittiin. Lapseni ovat saaneet harrastaa, olla erilaisissa kerhoissa, joten sitenkin oli sosiaalista kanssakäymistä. Omat aikuisten harrastuksemme muutimme talouteemme sopiviksi. Elämäni paras ammatti: kotiäiti. Mutta en oletakaan että se sopii kaikille.


      • annika
        Sääli lapsia kirjoitti:

        En tiedä, kuinka paljon kotihoidontuki on nykyään. Mutta tuskinpa huonompi kuin ennen. Sitäpaitsi monet vanhemmat jäävät sen turvin kotiin lastensa kanssa.

        Lasten myötä on osattava arvottaa elämänsä uudelleen. Pistää asiat erilailla tärkeysjärjestykseen kuin ennen lapsia. Ei tietenkään kaikista harrastuksistaan ole pakko luopua. On vain osattava järjestää aikansa lapsen tarpeista lähtien.

        Edelleen ei lapsia ole pakko hankkia. Lapsista on menoja ja heistä on vaivaa. Mutta ennen kaikkea paljon iloa, heidän kehityksestään, monista pikku asioista.

        Sairas ja huonokuntoinen lapsi tarvitsee lepoa, syliä ja oman vanhemman läheisyyttä. Päivähoito-paikoissa pitää pystyä osallistumaan ryhmän toimintaan: ulkoiluun, leikkiin ja muuhun. Päiväkodeissa ei ole tiloja sairaita lapsia varten eikä henkilökuntaa huonokuontoisen lapsen vaatimaa erikoishoitoa varten. Tarhojen tädeillä ei ole myöskään lupaa lääkkeiden antoon eikä tarhoissa ole tiloja lääkearsenaalien säilytykseen.
        MIettikääs: kymmeniä pulloja erilaisia lääkkeitä, erilaisia annosteluohjeita, ulkopuolisia sijaisija, jotka eivät tunne lapsia nimeltä( vakkarit sairaslomaalla saatuaan tartunnan). Saisimme sitten raflaavia uutisia iltapäivälehtiin kun hoitaja vahingossa myrkyttänyt lapsen väärällä lääkkeellä.

        Minulla ei ole mitään, sitä vastaan että lapsia hoidetaan ryhmiksissä, perhepäivähoitajilla tai päiväkodeissa. On vain ryhmä lapsia, joita ei pitäisi tuoda hoitoon joko ollenkan tai hoitopäivän olisi oltava lyhyempi ja vain parikolme päivää viikossa.

        Ylivilkkaiden lasten vanhemmat: käyttäkää lastanne perheneuvolassa, kyseessä voi olla joku tarkkaavaisuushäiriö (ADHD esim) Siihen on mahdollisuus saada lääkitystä ja kasvatusohjeita.

        Minä itse olen useamman lapsen äiti ja hoitanut lapseni kotona. Tiukkaa oli mutta selvittiin. Lapseni ovat saaneet harrastaa, olla erilaisissa kerhoissa, joten sitenkin oli sosiaalista kanssakäymistä. Omat aikuisten harrastuksemme muutimme talouteemme sopiviksi. Elämäni paras ammatti: kotiäiti. Mutta en oletakaan että se sopii kaikille.

        Olen utelias tietämään, mikä muutti mielesi?

        Ensimmäinen viestisi oli loukkaava, asenteellinen vuodatus, jonka syvimpänä tarkoituksena tuskin oli muu, kuin vastareaktioiden herättäminen kanssaihmisissä. Nyt kuitenkin (lopulta) ymmärrät, että kotiäitiys ei ole kaikkien juttu ja asenteesi on muutenkin huomattavasti kypsempi.

        Kasvoitko kenties odottamatta aikuiseksi?

        Olen kahden mallikkaasti käyttäytyvän pikkutytön äiti. Olen pitänyt äitiyslomaa kummankin tytön kohdalla 3 kk. Lapsia ei viety hoitoon tämän jälkeen, vaan minä ja lasten isä vuorottelimme lasten hoidossa. Nyt lapset ovat päivähoidossa ja kesälomaa ehti mennä kolme päivää, kun tytöt jo ehdottelivat äidille töihin lähtöä, jotta pääsisivät päiväkotiin leikkimään. Eivät siis tunnu päivähoidostakaan kärsivän.

        Jos herää kysymys, miksi niin aikaisin työhön (joka muuten oli osa-aikainen), niin totuus on, että minä olen niitä, joille kotiäitiys ei sovi. Kieltäydyn ehdottomasti tuntemasta syyllisyyttä. Olen tehnyt oikean ratkaisun.

        Mistäkö tiedän? Siitä, että lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia. He sopeutuvat erinomaisesti muutoksiin ja suhtautuvat ihmisiin luottavaisesti ja ovat niin lapsia kuin aikuisiakin kohtaan avoimia ja ystävällisiä. Kuinka olisin voinut valita paremmin?

        Muille vanhempien syyllistämisestä ärsyyntyville: Olette oikeassa! Pitäkää pintanne, älkää provosoituko ja luottakaa omaan arvostelukykyynne! Säälikäämme yhdessä ihmisiä, joiden itsetuntoaan pönkittääkseen pitää moittia muiden valintoja!

        Oletko kotiäiti tai -isä? Onko lapsesi päiväkodissa? Vietkö kullanmurusi perhepäivähoitajalle? Käykö kotonasi hoitaja? Onnea! Olet valinnut juuri oikein!


      • pph

        Tunnen kyllä empatiaa vanhempia kohtaan ja yritän auttaakin heitä tarvittaessa.

        MUTTA itse kerroitkin minulle viestissäsi kaiken oleellisen: miksi tuodaan huonosti kotona hoidettu lapsi hoitoon jopa ennen rinnasta vieroittamista. Kun ei ole rahaa ja tulotkin on minimaaliset!? Miksi sitten joillakin vanhemmilla on samoilla tuloilla paljon paremmin asiat kuin kerroit perheessäsi olevan? Mene hakemaan toimeentulotukea tms, mutta lapset pitää hoitaa ja ruokkia kotonakin kunnolla! Pilkkasit mummoikäisiä herjaten, mutta minä kunnioitan heitä. Enkä vähiten siksi, että juuri mummoikäisillä useimmiten vielä pysyy kudinkin käsissä ja valmista syntyy! Ilomielin puen lapselle jalkaan mummonsa neulomat lämpimät villasukat saappaisiin!

        Lapsi se taitaa näissä perheissä olla se todellinen sijaiskärsijä. Miksi äidillä ja isällä riittää rahaa esim.autoiluun ja tupakointiin, mutta ei kunnon ruokaan ja vaippoihin lapselle!? Talvella olemattomat villavaatteet ja liian ohuet haalarit on lapsen ulkoilussa pahin mahdollinen vaihtoehto. Itse olen ratkaissut ongelman hankkimalla lapselle varavaatteita. En voi kuitenkaan pukea varavaatteita iltapäivän ulkoiluun, koska jotkut vanhemmista eivät palauta näitä vaatteita seuraavana aamuna, vaikka olen pyytänyt niin tekemään. Aamupäivän ulkoilusta lapsi nauttii silminnähden, kun ei tarvitse aina palella!!Muutenkin lapsestaan huolehtivat vanhemmat palauttavat vaatteet kyllä ilman pyyntöäkin ja kiittävätkin vielä avusta!

        Ruokailustakin vielä mainitakseni olen ihmeissäni joskus kuunnellut lasten arvauksia hoidon alussa aivan tavallisesta kotiruoastakin. Lapsi ei saata tunnistaa ruokaa ja silmät pyöreinä kysyy: mitä tämä on?? Lihakeitto on yksi suosikki jota ei alussa tunnisteta. Kaikenlainen "roskaruoka" on kyllä sitäkin tutumpaa, ikävä kyllä. Minulla on kova työ maanitella tällainen lapsi syömään esim. lämmintä ruokaa. Pikkuhiljaa jokainen lapsi oppii kyllä edes maistamaan ruokaa ja jopa pitämääkin siitä :). Jos sinulla on jotain hoitajia vastaan,tule juttelemaan jollekin perhepäivähoitajalle ystävällisemmissä merkeissä. Vastaamme kyllä mielellämme asiallisiin kysymyksiin. Hoitohenkilökunnalle on sydämen asia hoitaa lapset hyvin ja tämä ammatti on antoisa ja paljon vaativa.


      • äiti
        pph kirjoitti:

        Tunnen kyllä empatiaa vanhempia kohtaan ja yritän auttaakin heitä tarvittaessa.

        MUTTA itse kerroitkin minulle viestissäsi kaiken oleellisen: miksi tuodaan huonosti kotona hoidettu lapsi hoitoon jopa ennen rinnasta vieroittamista. Kun ei ole rahaa ja tulotkin on minimaaliset!? Miksi sitten joillakin vanhemmilla on samoilla tuloilla paljon paremmin asiat kuin kerroit perheessäsi olevan? Mene hakemaan toimeentulotukea tms, mutta lapset pitää hoitaa ja ruokkia kotonakin kunnolla! Pilkkasit mummoikäisiä herjaten, mutta minä kunnioitan heitä. Enkä vähiten siksi, että juuri mummoikäisillä useimmiten vielä pysyy kudinkin käsissä ja valmista syntyy! Ilomielin puen lapselle jalkaan mummonsa neulomat lämpimät villasukat saappaisiin!

        Lapsi se taitaa näissä perheissä olla se todellinen sijaiskärsijä. Miksi äidillä ja isällä riittää rahaa esim.autoiluun ja tupakointiin, mutta ei kunnon ruokaan ja vaippoihin lapselle!? Talvella olemattomat villavaatteet ja liian ohuet haalarit on lapsen ulkoilussa pahin mahdollinen vaihtoehto. Itse olen ratkaissut ongelman hankkimalla lapselle varavaatteita. En voi kuitenkaan pukea varavaatteita iltapäivän ulkoiluun, koska jotkut vanhemmista eivät palauta näitä vaatteita seuraavana aamuna, vaikka olen pyytänyt niin tekemään. Aamupäivän ulkoilusta lapsi nauttii silminnähden, kun ei tarvitse aina palella!!Muutenkin lapsestaan huolehtivat vanhemmat palauttavat vaatteet kyllä ilman pyyntöäkin ja kiittävätkin vielä avusta!

        Ruokailustakin vielä mainitakseni olen ihmeissäni joskus kuunnellut lasten arvauksia hoidon alussa aivan tavallisesta kotiruoastakin. Lapsi ei saata tunnistaa ruokaa ja silmät pyöreinä kysyy: mitä tämä on?? Lihakeitto on yksi suosikki jota ei alussa tunnisteta. Kaikenlainen "roskaruoka" on kyllä sitäkin tutumpaa, ikävä kyllä. Minulla on kova työ maanitella tällainen lapsi syömään esim. lämmintä ruokaa. Pikkuhiljaa jokainen lapsi oppii kyllä edes maistamaan ruokaa ja jopa pitämääkin siitä :). Jos sinulla on jotain hoitajia vastaan,tule juttelemaan jollekin perhepäivähoitajalle ystävällisemmissä merkeissä. Vastaamme kyllä mielellämme asiallisiin kysymyksiin. Hoitohenkilökunnalle on sydämen asia hoitaa lapset hyvin ja tämä ammatti on antoisa ja paljon vaativa.

        Väität, ettet hauku äitejä, ja kuitenkin jatkat samaa äiten mollaamista!
        Kun kerran et kaikkea ymmärrä, kun et ymmärrä ja kun kerran haukut ja syyllistätkin vanhempia - niin silloin sinä - pph - teet sitä! Ja sillä selvä!
        Siinä on turha selitellä muuta.

        Hoitoalan ihmisenä, ja ihmisenä muutenkin, ei liene vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten päätöksiä ja ratkaisuja, vaikka ne erilaisia olisivatkin kuin sinun. Tai toisten perheiden erilaisia tapoja, vaikka ne toisenlaisia ovatkin kuin sinun.
        Olipa se ruoka sinun mielestäsi sitten niin tai näin tai lapsen hoitoon vienti niin tai näin.

        Tee sinä työsi äläkä halveksi toisia ihmisiäkummallisine tapoineen.

        Ja muuten: minä en pue lapselleni mummon tekemiä villasukkia. Teen ne itse. Ja lämpimiä ovatkin. Ja nättejä muuten!
        Kuten ne itse tehdyt vaatteetkin, joita lapselleni teen.

        Ps: mummi on täysin kaupunkilaismummi, ja jos pyydän häneltä lapselle villatakkia, hän menee stokkalle ja ostaa .
        Kamalaa! Miksi ei neulo! Kauhea mummo, ei mikään mummo siis.

        Ps: lapseni ei muuten mene pph:lle, vaan sitten, 2 vuotiaana kun kodihoiudotuki ja virkavapaa on päättynyt, PÄIVÄKOTIIN jossa on ammattitaitoista henkilökuntaa.


      • Sääli lapsia
        annika kirjoitti:

        Olen utelias tietämään, mikä muutti mielesi?

        Ensimmäinen viestisi oli loukkaava, asenteellinen vuodatus, jonka syvimpänä tarkoituksena tuskin oli muu, kuin vastareaktioiden herättäminen kanssaihmisissä. Nyt kuitenkin (lopulta) ymmärrät, että kotiäitiys ei ole kaikkien juttu ja asenteesi on muutenkin huomattavasti kypsempi.

        Kasvoitko kenties odottamatta aikuiseksi?

        Olen kahden mallikkaasti käyttäytyvän pikkutytön äiti. Olen pitänyt äitiyslomaa kummankin tytön kohdalla 3 kk. Lapsia ei viety hoitoon tämän jälkeen, vaan minä ja lasten isä vuorottelimme lasten hoidossa. Nyt lapset ovat päivähoidossa ja kesälomaa ehti mennä kolme päivää, kun tytöt jo ehdottelivat äidille töihin lähtöä, jotta pääsisivät päiväkotiin leikkimään. Eivät siis tunnu päivähoidostakaan kärsivän.

        Jos herää kysymys, miksi niin aikaisin työhön (joka muuten oli osa-aikainen), niin totuus on, että minä olen niitä, joille kotiäitiys ei sovi. Kieltäydyn ehdottomasti tuntemasta syyllisyyttä. Olen tehnyt oikean ratkaisun.

        Mistäkö tiedän? Siitä, että lapseni ovat tasapainoisia ja onnellisia. He sopeutuvat erinomaisesti muutoksiin ja suhtautuvat ihmisiin luottavaisesti ja ovat niin lapsia kuin aikuisiakin kohtaan avoimia ja ystävällisiä. Kuinka olisin voinut valita paremmin?

        Muille vanhempien syyllistämisestä ärsyyntyville: Olette oikeassa! Pitäkää pintanne, älkää provosoituko ja luottakaa omaan arvostelukykyynne! Säälikäämme yhdessä ihmisiä, joiden itsetuntoaan pönkittääkseen pitää moittia muiden valintoja!

        Oletko kotiäiti tai -isä? Onko lapsesi päiväkodissa? Vietkö kullanmurusi perhepäivähoitajalle? Käykö kotonasi hoitaja? Onnea! Olet valinnut juuri oikein!

        En todellakaan vastusta kodinulkopuolistahoitoa, vaan haluan keskustelua sen lieveilmiöistä. Mutta pidän kotihoitoa lapsen kannalta parempana. Ei kotonaolo tarkoita sitä, että nökötetään kotona vain.

        En ole vieläkään saanut vastausta kysymykseeni, miksi hankitaan lapsia, jos oma ura ja riennot ovat niin tärkeitä, että lapsen olemassa olo häiritsee.


      • pph
        äiti kirjoitti:

        Väität, ettet hauku äitejä, ja kuitenkin jatkat samaa äiten mollaamista!
        Kun kerran et kaikkea ymmärrä, kun et ymmärrä ja kun kerran haukut ja syyllistätkin vanhempia - niin silloin sinä - pph - teet sitä! Ja sillä selvä!
        Siinä on turha selitellä muuta.

        Hoitoalan ihmisenä, ja ihmisenä muutenkin, ei liene vaikeaa kunnioittaa toisten ihmisten päätöksiä ja ratkaisuja, vaikka ne erilaisia olisivatkin kuin sinun. Tai toisten perheiden erilaisia tapoja, vaikka ne toisenlaisia ovatkin kuin sinun.
        Olipa se ruoka sinun mielestäsi sitten niin tai näin tai lapsen hoitoon vienti niin tai näin.

        Tee sinä työsi äläkä halveksi toisia ihmisiäkummallisine tapoineen.

        Ja muuten: minä en pue lapselleni mummon tekemiä villasukkia. Teen ne itse. Ja lämpimiä ovatkin. Ja nättejä muuten!
        Kuten ne itse tehdyt vaatteetkin, joita lapselleni teen.

        Ps: mummi on täysin kaupunkilaismummi, ja jos pyydän häneltä lapselle villatakkia, hän menee stokkalle ja ostaa .
        Kamalaa! Miksi ei neulo! Kauhea mummo, ei mikään mummo siis.

        Ps: lapseni ei muuten mene pph:lle, vaan sitten, 2 vuotiaana kun kodihoiudotuki ja virkavapaa on päättynyt, PÄIVÄKOTIIN jossa on ammattitaitoista henkilökuntaa.

        En olisi muuten vastannutkaan viestiisi, mutta yritin selittää hoitajankin näkemystä asiaan. Tämä on yleinen keskustelupalsta ja haluan tästä lähtien keskustella yleisellä tasolla ja kaikkien kanssa aiheesta. Älä ota kaikkea henkilökohtaisesti, jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Toivotan sinulle hyvää kesää ja lapsesi saa varmasti hyvän hoidon niin kotona kuin tulevassa päiväkodissakin. Lapsen hoitopaikasta päätetään lapsikohtaisesti ja se voi olla lain mukaan joko perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäivähoidossa tai päiväkodissa. On mistä valita itselleen ja lapselleen sopiva. Lopullisesti asiasta päättää ko. viranomainen. Yksityinen hoito ja -hoitajat tekevät hekin valvottuina työtään omassa kodissaan. Itse työskentelin aikaisemmin päiväkodissa, mutta vanhempien toivomuksesta ja heidän lastensa parhaaksi valittiin tämä hoitotapa. Nyt ollaan kaikki tyytyväisiä valintaamme. Käydään usein lasten kanssa vieläkin entisessä päiväkodissa vierailulla leikkimässä yms., tapaamassa entisiä kavereita. Osallistutaan yhteisretkille ja tehdään kaikkea muuta mukavaa. Jokainen saa puolestani elää tavallaan ja jokaisen koti on yhtä arvokas, en ole edes miettinyt mitä kukin tekee kotonaan! Positiivinen palaute työstäni on saanut minut viihtymään työssäni. Kasvokkain keskustelu eri osapuolien kanssa antaa tyydytystä ja monivuotinen työskentely ammatissani tuo siihen lisänsä.


      • Sääli lapsia
        Sääli lapsia kirjoitti:

        En todellakaan vastusta kodinulkopuolistahoitoa, vaan haluan keskustelua sen lieveilmiöistä. Mutta pidän kotihoitoa lapsen kannalta parempana. Ei kotonaolo tarkoita sitä, että nökötetään kotona vain.

        En ole vieläkään saanut vastausta kysymykseeni, miksi hankitaan lapsia, jos oma ura ja riennot ovat niin tärkeitä, että lapsen olemassa olo häiritsee.

        Kaikki lapseni ovat koulussa, joten tarvetta kotiäidin uralle ei enää ole. Eläkettäkin on tienattava.


      • Sääli lapsia
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Kaikki lapseni ovat koulussa, joten tarvetta kotiäidin uralle ei enää ole. Eläkettäkin on tienattava.

        vastusta kodinulkopuolista lastenhoitoa on se, että se takaa minulle työpaikan, jossa hoidan näitä uraputki-, kaikkihetitässäjanytvanhempien aikaansaamia häiriöitä lapsissaan.


      • äiti
        pph kirjoitti:

        En olisi muuten vastannutkaan viestiisi, mutta yritin selittää hoitajankin näkemystä asiaan. Tämä on yleinen keskustelupalsta ja haluan tästä lähtien keskustella yleisellä tasolla ja kaikkien kanssa aiheesta. Älä ota kaikkea henkilökohtaisesti, jokaisen mielipide on yhtä arvokas. Toivotan sinulle hyvää kesää ja lapsesi saa varmasti hyvän hoidon niin kotona kuin tulevassa päiväkodissakin. Lapsen hoitopaikasta päätetään lapsikohtaisesti ja se voi olla lain mukaan joko perhepäivähoidossa, ryhmäperhepäivähoidossa tai päiväkodissa. On mistä valita itselleen ja lapselleen sopiva. Lopullisesti asiasta päättää ko. viranomainen. Yksityinen hoito ja -hoitajat tekevät hekin valvottuina työtään omassa kodissaan. Itse työskentelin aikaisemmin päiväkodissa, mutta vanhempien toivomuksesta ja heidän lastensa parhaaksi valittiin tämä hoitotapa. Nyt ollaan kaikki tyytyväisiä valintaamme. Käydään usein lasten kanssa vieläkin entisessä päiväkodissa vierailulla leikkimässä yms., tapaamassa entisiä kavereita. Osallistutaan yhteisretkille ja tehdään kaikkea muuta mukavaa. Jokainen saa puolestani elää tavallaan ja jokaisen koti on yhtä arvokas, en ole edes miettinyt mitä kukin tekee kotonaan! Positiivinen palaute työstäni on saanut minut viihtymään työssäni. Kasvokkain keskustelu eri osapuolien kanssa antaa tyydytystä ja monivuotinen työskentely ammatissani tuo siihen lisänsä.

        Minä en henk-koht. ole tätä viestiä ottanutkaan. Hoidan lapseni kotona 2-vuotiaaksi näillä näkymin. Kotihoidontuki on naurettavan pieni ja riittää meillä just ruokaan. En tiedä miten pärjäämme (tämä on edessä, ä-loma loppui just) mutta toivon että pärjäämme.

        En siis ole kiukustunut ja omaa päätöstäni puolustelemassa.

        Olen kiukkuinen tästä yleisestä asenteesta; että vain yksi tapa on oikea = hoitaa lapsi kotona. Minua suututtaa tuo asenne, että ne äidit, jotka vievät lapsena hoitoon ovat rahan ja uran perässä juoksevia ynnä muuta tommosta.

        Kovin harva pienipalkkainen mitään uraa tekee. Monen on myös pakko PAKKO olla töissä koska varaa ei ole olla kotona. Kotihoidontuki on todellakin hyvin pieni, ja jo pelkkien opintolainojen maksaMINEN saatikka muu eläminen on mahdotonta niin pienillä tuloilla, vaikka mies olisikin, vaikka kotona itse kaiken tekisikin.

        Miksi sitten me pärjäämme mutta niin monet muut ei? Miksi joku pärjää ja joku toinen ei?
        En tiedä.
        Ehkä kyse on elämänarvoista.
        Tai siitä, että on tottunut tiettyyn elintasoon eikä halua että se niin radikaalisti heikkenee? Tai sitten ei vaan jaksa olla "vain" kotona, "vain " lapsen kanssa. Puuttuu aikuiskontaktit, puuttuu tunne että tekee arvokasta ja puuttuu tunne että on osa yhteiskuntaa jos ei ole mukana työelämässä? Ehkä, en minä tiedä.

        Minä viihdyn kotona. Jos kodinhoidotukea ja kuntalisää myönnettäisiin enemmän ja paremmin, olisin kotona pidempäänkin. Nyt olen lapsen 2 ikävuoteen asti, koska 2-3-vuotiaasta maksettava kuntalisä on niin pieni, että sitten kotihoidontuesta käteenjäävä osuus on niin pieni, sillä emme pärjää. Ilman kuntalisää en olisi voinut kotiin jäädä - pelkkä kotihoidotuki noin 240 euroa miinus verot, se on liian vähän meillekin.

        Lapsi menee sitten nimenomaan päiväkotiin. Haemme vain ja ainoastaan päiväkotipaikkaa. Ei perhepäivähoitoon. Syy tähän on se, että minulla on vanhemmista lapsistani kokemusta perhep-hoitajasta. ja yksi huono hoitsu voi pilata koko amaattikunnan maineen.
        Ammattitaidottomuus ja huono hoito kun kohdistuu nimenomaan lapseen. Enkä halua tälle lapselle ikinä enää samanlaista kokemusta kuin mitä vanhemmat lapseni saivat pph:lla - joka oli itsekin äiti ja jonkun kurssituksenkin saanut pph:ksi.
        Täällä on paljon päiväkoteja mutta vähän perhep.hoitajia, joten mahdollisuus päästä p-kotiin on parempi kuin pph:lle. Etenkin kun olemme päivätyössä.

        Nauti sinä työstäsi ja lapsista. Hoida hyvin myös ne pienet ja kunnioita heidän vanhempiaan, vaikka lapsensa sulle uskovatkin päiväksi.


      • äiti
        Sääli lapsia kirjoitti:

        En tiedä, kuinka paljon kotihoidontuki on nykyään. Mutta tuskinpa huonompi kuin ennen. Sitäpaitsi monet vanhemmat jäävät sen turvin kotiin lastensa kanssa.

        Lasten myötä on osattava arvottaa elämänsä uudelleen. Pistää asiat erilailla tärkeysjärjestykseen kuin ennen lapsia. Ei tietenkään kaikista harrastuksistaan ole pakko luopua. On vain osattava järjestää aikansa lapsen tarpeista lähtien.

        Edelleen ei lapsia ole pakko hankkia. Lapsista on menoja ja heistä on vaivaa. Mutta ennen kaikkea paljon iloa, heidän kehityksestään, monista pikku asioista.

        Sairas ja huonokuntoinen lapsi tarvitsee lepoa, syliä ja oman vanhemman läheisyyttä. Päivähoito-paikoissa pitää pystyä osallistumaan ryhmän toimintaan: ulkoiluun, leikkiin ja muuhun. Päiväkodeissa ei ole tiloja sairaita lapsia varten eikä henkilökuntaa huonokuontoisen lapsen vaatimaa erikoishoitoa varten. Tarhojen tädeillä ei ole myöskään lupaa lääkkeiden antoon eikä tarhoissa ole tiloja lääkearsenaalien säilytykseen.
        MIettikääs: kymmeniä pulloja erilaisia lääkkeitä, erilaisia annosteluohjeita, ulkopuolisia sijaisija, jotka eivät tunne lapsia nimeltä( vakkarit sairaslomaalla saatuaan tartunnan). Saisimme sitten raflaavia uutisia iltapäivälehtiin kun hoitaja vahingossa myrkyttänyt lapsen väärällä lääkkeellä.

        Minulla ei ole mitään, sitä vastaan että lapsia hoidetaan ryhmiksissä, perhepäivähoitajilla tai päiväkodeissa. On vain ryhmä lapsia, joita ei pitäisi tuoda hoitoon joko ollenkan tai hoitopäivän olisi oltava lyhyempi ja vain parikolme päivää viikossa.

        Ylivilkkaiden lasten vanhemmat: käyttäkää lastanne perheneuvolassa, kyseessä voi olla joku tarkkaavaisuushäiriö (ADHD esim) Siihen on mahdollisuus saada lääkitystä ja kasvatusohjeita.

        Minä itse olen useamman lapsen äiti ja hoitanut lapseni kotona. Tiukkaa oli mutta selvittiin. Lapseni ovat saaneet harrastaa, olla erilaisissa kerhoissa, joten sitenkin oli sosiaalista kanssakäymistä. Omat aikuisten harrastuksemme muutimme talouteemme sopiviksi. Elämäni paras ammatti: kotiäiti. Mutta en oletakaan että se sopii kaikille.

        Olen lukenut tätä keskustelua aika vihaisena. Itse joudduin tekemään ratkaisun, jossa yhdeksän kuukauden ikäinen poikani lähti hoitoon, minä opiskelemaan. Syy oli siinä, että olisin joutunut ottamaan vanhemman poikani pois päiväkodista, joka on pojan kehitykselle erityisen tärkeää. (Eristäytyvä yms..) ongelma on siinä, että sieltä mainitsemastasi perheneuvolasta ei niin vain apua saa ainakaan minun kotikunnassani. Olin huoltani purkanut jo kauan, erityislastentarhanopettajakin jouti päiväkotiin useiden kuukausien päästä vasta. Jos olisin joutunut ottamaan poikani pois tarhasta, en tiedä miten olisin selvinnyt- olen eräänkin kerran juossut karkailevan poikani perässä, ja läheltäpititilanteita on paljon... Jospahan heräisit tähän maailmaan ja lopettaisit arvostelun ja syyllistämisen. Jokainen perhe tekee omat ratkaisunsa, ja kuten tiedettyä on, päivähoito on järjestelmänä ihan mätä. Vanhempia kyllä lasten ongelmista syytetään, mutta peiliin ei katsota. Onko lapselle hyväksi, että esim kesällä on hiukan yli vuoden ikäisen lapsen hoito järjestetty neljään eri paikkaan, ja niistä yksikään ei ole sama kuin isoveljellä??? syytetään resurssien puutetta, mutta suurin puute on virkamiesten tahdosta kiinni. Ainoa keino päästä kunnallisesta päivähoidosta eroon on yksityinen hoito. Mutta ongelmia on siinäkin järjestää, ja jokaisessa ratkaisussa jompi kumpi lapsistani kärsii. Kyllä siinä vanhemmat saa miettiä ja murehtia, mutta apua ei saa...

        Ja vielä siitä perheneuvolasta ja muusta avusta. Lastenneurologeille on vuoden jonot. Perheneuvolaan yli puoliu vuotta. Sen kun lisää siihen, että päiväkoti (erityislastentarhanopettaja) tekee työnsä on jonotus aika liian pitkä. Mikä siis neuvoksi. Ihan realistisesti... Maksaa itse tutkimukset. Se tarkoittaa ainakin meillä suoraan sitä, että vanhempien täytyy tehdä enemmän töitä, ja sekin aika on suoraan pois lapsilta...


      • -P-
        Sääli lapsia kirjoitti:

        En todellakaan vastusta kodinulkopuolistahoitoa, vaan haluan keskustelua sen lieveilmiöistä. Mutta pidän kotihoitoa lapsen kannalta parempana. Ei kotonaolo tarkoita sitä, että nökötetään kotona vain.

        En ole vieläkään saanut vastausta kysymykseeni, miksi hankitaan lapsia, jos oma ura ja riennot ovat niin tärkeitä, että lapsen olemassa olo häiritsee.

        Myös kotihoidossa on lieveilmiöitä. Olen itse ns. kotona kasvatettu lapsi ja puhun nyt omasta kokemuksestani.

        Meillä oli paljon lapsia, kaikki kotona päivät pitkät äidin kanssa. Ei siitä noin vain mihinkään lähdetty, kun asuimme vähän syrjemmässä (isä meni töihin autollamme, minkäänlaista julkista liikennettä ei ollut, 2-autoon/takseihin ei ollut varaa). Kökötettiin aina vaan kotona. Aika suppeaksi jäi siis maailmankuvamme, minäkään en tiennyt mistään mitään kun menin kouluun, ja pelkäsin suunnilleen kaikkea mahdollista. Äidillä ei mitenkään riittänyt aikaa eikä voimavaroja meille kaikille. Jouduimme myös ottamaan liikaa vastuuta liian pieninä, kun äiti ei yksin jaksanut/pärjännyt. Kotona kasvatetuista ja äidin helmoissa pyörineistä lapsista tulee varmasti herkemmin kaikkia ja kaikkea pelkääviä arkajalkoja.

        Tunnen myös sellaisia tapauksia, joissa olisi lapselle parempi olla päivähoidossa kuin äidin kanssa kotona. Esim. yläpuolellamme asuva äiti, joka jäi kotiin "muka" hoitamaan lapsiaan, mutta käytännössä työntävää pienet, alle kouluikäiset lapsensa pihalle muiden vahdittaviksi ja menee sitten itse naapuriin kahville. Ja tätä tapahtuu melkein joka päivä. Nuo lapset ovat sitten pihalla omin päineen ja tekevät mitä lystäävät, äidin välittämättä paskaakaan. Sitten taas kun he ovat kotona, hän huutaa ja karjuu lapsilleen kuin jellona koko ajan, kun ei hermot kestäkään kotiäitiyttä.

        Nämä ovat tietysti vain esimerkkejä, mutta niillä tahdon sanoa, että on turha jankuttaa että kotihoito olisi aina lapselle parhain vaihtoehto.

        Hyvä äiti on mielestäni sellainen äiti, joka tajuaa omat voimavaransa ja osaa ajatella lapsensa parasta, tarvittaessa vaikka viemään hänet vaikka päivähoitoon jos se on lapsen kannalta parempi. Kaikki eivät sovi kotiäideiksi.


      • Sääli lapsia
        -P- kirjoitti:

        Myös kotihoidossa on lieveilmiöitä. Olen itse ns. kotona kasvatettu lapsi ja puhun nyt omasta kokemuksestani.

        Meillä oli paljon lapsia, kaikki kotona päivät pitkät äidin kanssa. Ei siitä noin vain mihinkään lähdetty, kun asuimme vähän syrjemmässä (isä meni töihin autollamme, minkäänlaista julkista liikennettä ei ollut, 2-autoon/takseihin ei ollut varaa). Kökötettiin aina vaan kotona. Aika suppeaksi jäi siis maailmankuvamme, minäkään en tiennyt mistään mitään kun menin kouluun, ja pelkäsin suunnilleen kaikkea mahdollista. Äidillä ei mitenkään riittänyt aikaa eikä voimavaroja meille kaikille. Jouduimme myös ottamaan liikaa vastuuta liian pieninä, kun äiti ei yksin jaksanut/pärjännyt. Kotona kasvatetuista ja äidin helmoissa pyörineistä lapsista tulee varmasti herkemmin kaikkia ja kaikkea pelkääviä arkajalkoja.

        Tunnen myös sellaisia tapauksia, joissa olisi lapselle parempi olla päivähoidossa kuin äidin kanssa kotona. Esim. yläpuolellamme asuva äiti, joka jäi kotiin "muka" hoitamaan lapsiaan, mutta käytännössä työntävää pienet, alle kouluikäiset lapsensa pihalle muiden vahdittaviksi ja menee sitten itse naapuriin kahville. Ja tätä tapahtuu melkein joka päivä. Nuo lapset ovat sitten pihalla omin päineen ja tekevät mitä lystäävät, äidin välittämättä paskaakaan. Sitten taas kun he ovat kotona, hän huutaa ja karjuu lapsilleen kuin jellona koko ajan, kun ei hermot kestäkään kotiäitiyttä.

        Nämä ovat tietysti vain esimerkkejä, mutta niillä tahdon sanoa, että on turha jankuttaa että kotihoito olisi aina lapselle parhain vaihtoehto.

        Hyvä äiti on mielestäni sellainen äiti, joka tajuaa omat voimavaransa ja osaa ajatella lapsensa parasta, tarvittaessa vaikka viemään hänet vaikka päivähoitoon jos se on lapsen kannalta parempi. Kaikki eivät sovi kotiäideiksi.

        Olet oikeassa. On vanhempia, joiden ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan. Miksi siis lapsia tehdään?


      • Johanna
        ex-tarhantäti kirjoitti:

        Tilanteelle ei titetenkään voi mitään, jos molempien vanhempien on pakko mennä töihin kun ei taloudellisesti ole mahdollista olla kotona. Mutta kyllähän hoitoalan työntekijät näkevät paljon ja he juuri ovat niitä jotka hoitavat näitä lapsia jotka vanhemmat "hylkäävät" päivähoitoon. On monia perheitä joilla olisi taloudellisesti mahdollista olla lasten kanssa kotona, mutta lapsi (n.9kk ikäinen) tuodaan päiväkotiin kun ei itse jaksa hoitaa kotona. Itse päiväkodissa työskennellessäni olen monen äidin kuullut sanovan, että he eivät jaksa olla molempien lasten kanssa kotona. Tällöin tuodaan isompi päiväkotiin koko päiväksi ja illalla haetaan vauvan kanssa pois. Mikäli isompi lapsi on päivähoidossa puolipäiväsenä niin asia on ok!

        Kyllä päivähoidon väellä on empatiaa, mutta me ajattelemme lapsen parasta. Ymmärrämme vanhempia joiden on PAKKO mennä töihin ja tuoda lapsi hoitoon, mutta meiltä ei löydy ymmärrystä näille jotka vain lykkäävät lapsensa hoitoon kuin johonkin säilytykseen.

        On monia vanhempia jotka eivät pidä lapsella mitään lomaa. Itse ollaan lomalla/vapaa päivällä, mutta lapsi pidetään päiväkodissa kun muutten jää jostain jälkeen tai äidin/isän vapaa menisi aivan "hukkaan". Kyllähän vanhemmat voivat olla vapaalla ja antaa lapsen olla päiväkodissa, muttta kunhan lapsellekin suodaan niitä lomapäiviä.

        Ja miski ihmessä sairas tai puolikuntoinen lapsi tuodaan päiväkotiin tartuttamaan muita lapsia ja henkilökuntaa???? Eihän lapsellakaan ole hyvä olla päiväkodissa kun ei ole kunnossa, empatia taitaa tässä tilanteessa puuttua kotona... Sitten ihmetellään ja raivotaan päiväkodissa kun lapsi on aina kipeä. Kyllä varmasti on kipeä jos edellisestä taudista ei anneta parantua kunnolla vaan tuodaan päiväkotiin, jossa on liikkeellä koko ajan kaikenlaisia pöpöjä.

        Sitten jokainen hoitoalan ihminen joka ei ymmärrä sitä että yötyössä oleva vanhempi tarvistee seuraavan päivän nukkumiseen ja tuo lapsensa siksi hoitoon vaikka itsellä olisi vapaapäivä, nostaa käden ylös virheen merkiksi.


      • Johanna
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Olet oikeassa. On vanhempia, joiden ei olisi pitänyt tehdä lapsia ollenkaan. Miksi siis lapsia tehdään?

        Onnittelut! Onneksi suomen maassa on kaltaisiasi täydellisiä perheenäitejä jotka katsovat oikeudekseen arvostella kaikkea ja kaikkia.Onneksi sinä olet tehnyt lapsesi ja yhteiskuntamme saa heistä nauttia kun hulttiovanhempien häirikkölapsia ei edes sinun pätevä parantamisesi ja ohjaamisesi ehkä korjaa.
        Jatka samaa rataa.tsemppiä.
        Btw. lapsien tekeminen on ihmiselle luontaista toimintaa joka takaa suvun hengissäsäilymisen.


      • Mie
        Johanna kirjoitti:

        Sitten jokainen hoitoalan ihminen joka ei ymmärrä sitä että yötyössä oleva vanhempi tarvistee seuraavan päivän nukkumiseen ja tuo lapsensa siksi hoitoon vaikka itsellä olisi vapaapäivä, nostaa käden ylös virheen merkiksi.

        En usko, että kyse onkaan siitä, että vuorotyössä käyvät vanhemmat vievät lapsensa hoitoon saadakseen itse nukkua! Totuus on kuitenkin se, että monet päivätyötäkin tekevät vanhemmat viettävät vapaapäiviä (vuosilomapäiviä ym.)pitkin vuotta ja lapset ovat hoidossa. Pitkin hampain lapsille annetaan sitten kesälomaa viikko, koska päivähoitopaikasta on "pakotettu" lapsikin lomalle!

        Ja tänä päivänä on ihan turhaa jeesustella sillä että lapsia saadaan eikä tehdä. Toki on paljon tahattomasti lapsettomia pariskuntia, mutta kyllä nykyajan ehkäisytaivaassa on mahdollisuus valita perheenperustamisen ajankohdan. Ja mikäli olisi niin, että lasten maailmaantulolla olisi vain sukua jatkava ajatus, täytyy hieman ravistaa sinua hereille ja todeta, että tervetuloa 2000-luvulle=)


      • Johanna
        Mie kirjoitti:

        En usko, että kyse onkaan siitä, että vuorotyössä käyvät vanhemmat vievät lapsensa hoitoon saadakseen itse nukkua! Totuus on kuitenkin se, että monet päivätyötäkin tekevät vanhemmat viettävät vapaapäiviä (vuosilomapäiviä ym.)pitkin vuotta ja lapset ovat hoidossa. Pitkin hampain lapsille annetaan sitten kesälomaa viikko, koska päivähoitopaikasta on "pakotettu" lapsikin lomalle!

        Ja tänä päivänä on ihan turhaa jeesustella sillä että lapsia saadaan eikä tehdä. Toki on paljon tahattomasti lapsettomia pariskuntia, mutta kyllä nykyajan ehkäisytaivaassa on mahdollisuus valita perheenperustamisen ajankohdan. Ja mikäli olisi niin, että lasten maailmaantulolla olisi vain sukua jatkava ajatus, täytyy hieman ravistaa sinua hereille ja todeta, että tervetuloa 2000-luvulle=)

        Sarkasmi on vaativa taiteenlaji, pitäisi kai jättää se muille.
        Vastasin vain ketjun aloittajan kysymykseen miksi lapsia tehdään, totesin sen olevan ihmiselle luontaista suvunjatkamistoimintaa.
        JOskus pistää vaan vituttamaan nämä besserwisserit niin että punaista näkyy. Jokaisen tilanne on elämässä erilainen, eikä kenenkään perheen yksilöllisiä tarpeita tai pulmia tulisi noin rankasti yleistäen lähteä huutelemaan asenteella, joka kielii huutelijan asettavan itsensä ja perheensä ylempiarvoiseen asemaan muihin nähden.
        Mielestäni mielipiteeni lapsien saamisesta vs lapsien tekemisestä ei ole jeesustelua.
        Ehkäisytaivaalla tai lastensaannin ajankohdan valitsemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että suurinosa raskauksista elää omaa aikatauluaan välittämättä vanhempien työtilanteesta tai taloudesta.


      • Sääli lapsia
        Johanna kirjoitti:

        Sarkasmi on vaativa taiteenlaji, pitäisi kai jättää se muille.
        Vastasin vain ketjun aloittajan kysymykseen miksi lapsia tehdään, totesin sen olevan ihmiselle luontaista suvunjatkamistoimintaa.
        JOskus pistää vaan vituttamaan nämä besserwisserit niin että punaista näkyy. Jokaisen tilanne on elämässä erilainen, eikä kenenkään perheen yksilöllisiä tarpeita tai pulmia tulisi noin rankasti yleistäen lähteä huutelemaan asenteella, joka kielii huutelijan asettavan itsensä ja perheensä ylempiarvoiseen asemaan muihin nähden.
        Mielestäni mielipiteeni lapsien saamisesta vs lapsien tekemisestä ei ole jeesustelua.
        Ehkäisytaivaalla tai lastensaannin ajankohdan valitsemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa että suurinosa raskauksista elää omaa aikatauluaan välittämättä vanhempien työtilanteesta tai taloudesta.

        Siis sinä toteutat suvunjatkamisviettiä.

        En ole vastaan kodin ulkopuolista hoitoa, vaan huonoja vanhempia, jotka vähän välittävät lastensa hyvästä.

        Kotihoito minusta on kuitenkin tietyn ikäisille lapsille parempi. Huonoja vanhempia on toki niin työssäkäyvissä kuin kotona olevissa.


    • lto

      Joten nyt vasta luin tämän viestiketjun. Ymmärrän hyvin alkuperäisen kirjoittajan kiukun, sen saman jota töissä päivittäin tapaamme.
      Tämä keskustelu on kuitenkin lipsunut päiväkotihoidon ja kotihoidon väliseksi taisteluksi ja kotihoidontuen pienuuden surkutteluksi. Ongelma ei ole siinä, että päiväkotihoito ei olisi yhtä hyvää kuin kotihoito, vaan siinä, että lapsella, isolla tai pienellä pyörii päässä monenlaisia ajatuksia siitä, miksi hän on päiväkodissa vaikka tietää äidin ja vauvan olevan kotona. Eikä sekään ole ongelma, jos lapsen kanssa on keskusteltu asiasta ja hän on ymmärtänyt tilanteen. Lisäksi hoitopäivän on oltava kohtuullisen pituinen, ei siis 10-tuntinen. Lisäksi lapsen on hyvä pitää vapaapäiviä tarpeen mukaan.

      Kiukku ja turhautuminen lasten puolesta syntyy siitä, kun lapset tekevät pitkiä päiviä, tulevat hoitoon huonossa kunnossa, eivät saa jäädä kotiin, vaikka olisivat väsyneitä, ovat liian pienissä, liian suurissa ja likaisissa vaatteissa. Vaatteet ovat sopimattomia, kuravaatteet ja villavaatteet puuttuvat ja kengät ovat liian pieniä.

      On tietysti tilanteita, jolloin keskustelu vanhempien kanssa auttaa ja kaikki ovat tyytyväisiä, tai ainakin ymmärrämme toisiamme paremmin.Joskushan on olemassa syitä, jotka selittävät vaikean tilanteen. Useimmiten tilanne on kuitenkin sellainen, että vanhemmat kuuntelevat sujuvasti, ymmärtävät lapsen hädän, lupaavat toimia lapsen parhaaksi...ja tilanne ei muutu miksikään. Ei huvita hakea lapsia, koska he kiukuttelevat (kuuluu lapsen kehitykseen), vaatteita ja kenkiä ei osteta, ostetaan mieluiten itselle jotain kivaa tai käydään kampaajalla. Lasten vaatteet ovat niin kalliitakin ja saattavat mennä rikki.

      Jos tilanne ei teillä kotona ole kuvatun kaltainen, et siis ole sitä ryhmää, joka meitä ammattilaisia hermostuttaa. Suurin osa vanhemmista on kuitenkin mukavaa ja viisasta porukkaa, joiden kanssa on miellyttävää tehdä yhteistyötä.

      • ...

        Jos isä ja/tai äiti tekee täyttä työaikaa, eli 8 tuntia työtä ja tunnin ruokatunti välissä, jää työmatkoihin aikaa tällä laskukaavalla vain puoli tuntia yhteen suuntaan. Useimmille ehkä riittää, mutta kaikilla ei ole esim. autoa.

        Tällaisissä tilanteissa ei siis ole vanhemman syy, jos hoitopäivä ei ole "kohtuullisen" pituinen. Valita vanhemman työnantajalle.

        "eivät saa jäädä kotiin, vaikka olisivat väsyneitä,"

        En minä ainakaan voi jäädä työstä pois väsymyksen takia. En edes lapsen väsymyksen. Opettaisinko lapselle, että valvo vaan yömyöhään, huomenna ei tarvitse lähteä.Väsymys poistuu nukkumalla.
        Oppiipahan menemään aikaisemmin sänkyyn illalla.


      • Sääli lapsia
        ... kirjoitti:

        Jos isä ja/tai äiti tekee täyttä työaikaa, eli 8 tuntia työtä ja tunnin ruokatunti välissä, jää työmatkoihin aikaa tällä laskukaavalla vain puoli tuntia yhteen suuntaan. Useimmille ehkä riittää, mutta kaikilla ei ole esim. autoa.

        Tällaisissä tilanteissa ei siis ole vanhemman syy, jos hoitopäivä ei ole "kohtuullisen" pituinen. Valita vanhemman työnantajalle.

        "eivät saa jäädä kotiin, vaikka olisivat väsyneitä,"

        En minä ainakaan voi jäädä työstä pois väsymyksen takia. En edes lapsen väsymyksen. Opettaisinko lapselle, että valvo vaan yömyöhään, huomenna ei tarvitse lähteä.Väsymys poistuu nukkumalla.
        Oppiipahan menemään aikaisemmin sänkyyn illalla.

        Kerropa se lapsellesi, miksi hän tulee aina ensimmäisenä hoitoon, odottamassa hoitopaikan oven takana tarhan aukeamista. Tai miksi hänet aina haetaan viimeisenä kun päiväkoti on suljettu. Kyllä hoitajat voivat arvailla miksi tänäänkin olet myöhässä, mutta ymmärtääkö lapsi? Ei lapsesta ole kivaa seistä loskaisella hämärällä pihalla yksin hoitajan kanssa, kun kaikki kaverit on haettu aikoja sitten.

        Vanhempi on voinut jonain päivänä luvata lapselleen hakea hänet aikaisemmin, vaikka heti ruokailun jälkeen. Sitähän lapsi odottaa, kun kerrankin haetaan ennen muita, ihan ensimmäiseksi. Eipä haetakaan, ei edes ilmoiteta hoitopaikkaan muutoksesta. Lapsihan sitten odottaa koko päivän miksi äiti tai isä ei tule.

        Mikä sitten on lapselle paras hoitomuoto? Minusta se on oma koti. Omassa kodissa voi noudattaa lapsen ja kodin päivärytmiä. Oma vanhempi on normaalisti paras hoitaja, pitäisihän hänen olla lapsensa asiantuntija. Omassa kodissa voi olla myös hoitotäti lapsen kanssa. Kotonaolo ei tarkoita sitä, että sitten vain ollaan ja nökötetään kotona. Lapsen kanssa päivisin pitää harrastaa monenmoista.

        Edelleenkin jos työ ja omat riennot ovat niin tärkeitä, että niistä ei voi luopua, miksi lapsia tehdään?


      • ...
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Kerropa se lapsellesi, miksi hän tulee aina ensimmäisenä hoitoon, odottamassa hoitopaikan oven takana tarhan aukeamista. Tai miksi hänet aina haetaan viimeisenä kun päiväkoti on suljettu. Kyllä hoitajat voivat arvailla miksi tänäänkin olet myöhässä, mutta ymmärtääkö lapsi? Ei lapsesta ole kivaa seistä loskaisella hämärällä pihalla yksin hoitajan kanssa, kun kaikki kaverit on haettu aikoja sitten.

        Vanhempi on voinut jonain päivänä luvata lapselleen hakea hänet aikaisemmin, vaikka heti ruokailun jälkeen. Sitähän lapsi odottaa, kun kerrankin haetaan ennen muita, ihan ensimmäiseksi. Eipä haetakaan, ei edes ilmoiteta hoitopaikkaan muutoksesta. Lapsihan sitten odottaa koko päivän miksi äiti tai isä ei tule.

        Mikä sitten on lapselle paras hoitomuoto? Minusta se on oma koti. Omassa kodissa voi noudattaa lapsen ja kodin päivärytmiä. Oma vanhempi on normaalisti paras hoitaja, pitäisihän hänen olla lapsensa asiantuntija. Omassa kodissa voi olla myös hoitotäti lapsen kanssa. Kotonaolo ei tarkoita sitä, että sitten vain ollaan ja nökötetään kotona. Lapsen kanssa päivisin pitää harrastaa monenmoista.

        Edelleenkin jos työ ja omat riennot ovat niin tärkeitä, että niistä ei voi luopua, miksi lapsia tehdään?

        Pointti on se, että jos sillä alalla, jolla vanhempi työskentelee, työaika on sen 8 tuntia, ei voi mitään, että lapsen hoitopäivä venyy pitkäksi.

        Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, mistä kirjoitit, että esim. lupauksista huolimatta lapsia ei haeta. Tai että lapsi haetaan sulkemisajan jälkeen (eikös siitä seuraa sanktioitakin). Lupaukset on aina pidettävä.

        Jos lapsi jää viimeiseksi päiväkotiin ja hoitaja on kaikessa viisaudessaan arvannut, että lapsen isä/äiti on työssä (tai talsimassa lumimyrskyssä hakemaan ilman sitä autoa), kai hän voisi lasta lohduttaa tai viedä vaikka sisälle loskasta? Eihän se lapsen syy ole, että vanhemmat tulee "myöhässä".

        Sekin on aina outoa, että juuri päiväkotihenkilökunta kehuu, että koti on lapselle paras paikka. Miksi itse olette sitten työssä ja viette lapsenne hoitoon? Vai oletteko kaikki lapsettomia, jotka eivät tosiaan voikaan ymmärtää, kuinka tavallista lapsiperheen elämää on eletty vuosisatojen ajan? Tai oletteko kenties olleet kotona lapsen kouluikään saakka? Jos kaikki tekisivätkin näin, silloinhan teidänkään virkoja ei tarvittaisi ollenkaan, vaan rahat voisi antaa lapsiperheille, kun he harrastaisivat kotona päivät pitkät lapsen kouluikään saakka.

        Jos ei olla rikkaita (esim. mies hyväpalkkaisessa työssä), niin kotirouvaksi ei yksinkertaisesti voi jäädä. Emme voi elää ilman ruokaa eikä asuntoa.

        Työnantajapuolihan haluaa jopa pidentää työaikaa ja tuo asian ehkä tämän syksyn Tupoonkin. Kuinkahan pitkiä hoitopäivät sen jälkeen ovat? Olisikohan aika valittaa muillekin tahoille kuin vanhemmille ja herättää keskustelua eikä aina vain narista?


      • Sääli lapsia
        ... kirjoitti:

        Pointti on se, että jos sillä alalla, jolla vanhempi työskentelee, työaika on sen 8 tuntia, ei voi mitään, että lapsen hoitopäivä venyy pitkäksi.

        Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin se, mistä kirjoitit, että esim. lupauksista huolimatta lapsia ei haeta. Tai että lapsi haetaan sulkemisajan jälkeen (eikös siitä seuraa sanktioitakin). Lupaukset on aina pidettävä.

        Jos lapsi jää viimeiseksi päiväkotiin ja hoitaja on kaikessa viisaudessaan arvannut, että lapsen isä/äiti on työssä (tai talsimassa lumimyrskyssä hakemaan ilman sitä autoa), kai hän voisi lasta lohduttaa tai viedä vaikka sisälle loskasta? Eihän se lapsen syy ole, että vanhemmat tulee "myöhässä".

        Sekin on aina outoa, että juuri päiväkotihenkilökunta kehuu, että koti on lapselle paras paikka. Miksi itse olette sitten työssä ja viette lapsenne hoitoon? Vai oletteko kaikki lapsettomia, jotka eivät tosiaan voikaan ymmärtää, kuinka tavallista lapsiperheen elämää on eletty vuosisatojen ajan? Tai oletteko kenties olleet kotona lapsen kouluikään saakka? Jos kaikki tekisivätkin näin, silloinhan teidänkään virkoja ei tarvittaisi ollenkaan, vaan rahat voisi antaa lapsiperheille, kun he harrastaisivat kotona päivät pitkät lapsen kouluikään saakka.

        Jos ei olla rikkaita (esim. mies hyväpalkkaisessa työssä), niin kotirouvaksi ei yksinkertaisesti voi jäädä. Emme voi elää ilman ruokaa eikä asuntoa.

        Työnantajapuolihan haluaa jopa pidentää työaikaa ja tuo asian ehkä tämän syksyn Tupoonkin. Kuinkahan pitkiä hoitopäivät sen jälkeen ovat? Olisikohan aika valittaa muillekin tahoille kuin vanhemmille ja herättää keskustelua eikä aina vain narista?

        Ymmärrät varmaan, että en tarkoita satunnaista myöhästymistä, tarkoitan säännöllistä päivittäistä. Suurin osa vanhemmista, jotka hakevat lapsensa sovitunajan sisällä, soittavat, kun huomaavat, että eipä ehdikään ajoissa. Tai heillä on sopimus varahakijan kanssa, joka hakee lapsen.

        Lapsiaan arvostavilla ja rakastavilla vanhemmilla, jotka tekevät pitkiä työpäiviä pitkien työmatkojen päässä on palkattuna vaikka koululainen, joka hakee lapsen ja hoitaa lasta lapsen kotona kunnes vanhempi tulee.

        Säännöllisistä hoitoajan ylittymisistä yli hoitopaikan aukiolon ei seuraa sanktioita, mutta traumansa se jättää lapseen. Se on nähty hoitolasten kohdalla myöhemmissä ikävaiheissakin.

        Miksi sitten lapsen kanssa odotellaan ulkona, johtuu taas ihan vanhempien toiveista. Ensinnäkin sisällä riisutaan tietty ulkovaatteet pois. Vanhempi, kun tulee, on kovin kiireinen ja vihainen kun ei ole ulkovaatteita päällä ja muutenkin saman tien valmis lähtemään. Edestakaisin riisuminen ja pukeminen ei ole lapsellekaan mukavaa. Ulkona kyllä hoitaja leikkii ja touhuaa lapsen kanssa, vastailee lapsen uudestaan ja uudestaan esittämään kysymykseen, miksei isä, tai äiti, tule.

        Enemmistö vanhemmista on ihan hyviä vanhempia. Mutta joka ryhmässä on vanhempia, jotka ei toimi oikein lapsen kannalta. Hulttiot ja juopot ovat asia erikseen. Suurin osa huonoista lapsia ymmärtämättömistä vanhemmista on niitä, jotka ovat ns. uraihmisiä. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä kuuluu vanhemmuuteen tai lapsien maailmaan. Tietenkään kaikki uraihmiset eivät ole huonoja vanhempia.

        Päiväkoti-ihmiset usein pitävät täydet vanhempainvapaat ja hoitavat lapsia kotihoidontuen turvin. Joku on perhepäivähoitajana lastensa kouluun menoon asti. Eivät kaikki hoitajatkaan ole hyviä vanhempia.

        Kotirouvana/kotiherrana olo ei ole huonompi vaihtoehto. Elämän asiat täytyy vain pistää oikeaan arvojärjestykseen. Pikkulapsuus on niin lyhyt aika. Pankkien kanssa voi sopia lainajärjestelyistä pitää välivuosia lyhennysten kanssa. Näin me teimme. Emme ole rikkaita rahallisesti. Näes ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

        Työnantajaedustajien puolellakin on vanhempia, ehkä heissä on suurin osa ns. huonoista "tavallisista" vanhemmista. Eikä kaikkeen työnantajien esittämiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Tuponeuvotteluihin tasvitsisi saada mukaan lastenasioita esille tuova taho.

        Vielä yksi, juttu. Monet vanhemmat lomittavat tuonnin ja haun, näin hoitoaika ei tule pitkäksi. Myös on palkattuja hakijoita tai hoitolasten vanhemmat ovat tehneet sopimuksia keskenään. Siis "hyvät" vanhemmat.


      • Isän kädestä
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Kerropa se lapsellesi, miksi hän tulee aina ensimmäisenä hoitoon, odottamassa hoitopaikan oven takana tarhan aukeamista. Tai miksi hänet aina haetaan viimeisenä kun päiväkoti on suljettu. Kyllä hoitajat voivat arvailla miksi tänäänkin olet myöhässä, mutta ymmärtääkö lapsi? Ei lapsesta ole kivaa seistä loskaisella hämärällä pihalla yksin hoitajan kanssa, kun kaikki kaverit on haettu aikoja sitten.

        Vanhempi on voinut jonain päivänä luvata lapselleen hakea hänet aikaisemmin, vaikka heti ruokailun jälkeen. Sitähän lapsi odottaa, kun kerrankin haetaan ennen muita, ihan ensimmäiseksi. Eipä haetakaan, ei edes ilmoiteta hoitopaikkaan muutoksesta. Lapsihan sitten odottaa koko päivän miksi äiti tai isä ei tule.

        Mikä sitten on lapselle paras hoitomuoto? Minusta se on oma koti. Omassa kodissa voi noudattaa lapsen ja kodin päivärytmiä. Oma vanhempi on normaalisti paras hoitaja, pitäisihän hänen olla lapsensa asiantuntija. Omassa kodissa voi olla myös hoitotäti lapsen kanssa. Kotonaolo ei tarkoita sitä, että sitten vain ollaan ja nökötetään kotona. Lapsen kanssa päivisin pitää harrastaa monenmoista.

        Edelleenkin jos työ ja omat riennot ovat niin tärkeitä, että niistä ei voi luopua, miksi lapsia tehdään?

        tuulimyllyjä vastaan. Eivät nämä vanhemmat jotka laiminlyövät lapsiaan ja hoitovastuutaan tule koskaan myöntämään virheitään eivätkä muuttamaan tapojaan. En voi kuin halveksia sellaista äitiä tai isää joka sanoo, että lapsen on parempi olla "ammattilaisen" hoidossa kuin kotona vanhempiensa luona. 20 vuotta sitten ei tällaista keskustelua olisi tarvinnut käydä. Ihmiset ja ehkä naiset miehiä enemmän ovat tässä ajassa tulleet hyvin itsekeskeisiksi. Ei tule kuuloonkaan, että lapsi saisi rajoittaa isän tai äidin menoja oli sitten kyse työ- tai vapaa-ajanmenoista. Lapsen pitäisi olla mahdollisimman huomaamaton. Jos lapsi kiukuttelee viedään hänet heti terapiaan ja unikouluun kun ei itse osata/viitsitä tehdä mitään asian hyväksi. On tämä maailman meno mennyt niin hulluksi, että ihan puistattaa.


      • Sääli lapsia
        Isän kädestä kirjoitti:

        tuulimyllyjä vastaan. Eivät nämä vanhemmat jotka laiminlyövät lapsiaan ja hoitovastuutaan tule koskaan myöntämään virheitään eivätkä muuttamaan tapojaan. En voi kuin halveksia sellaista äitiä tai isää joka sanoo, että lapsen on parempi olla "ammattilaisen" hoidossa kuin kotona vanhempiensa luona. 20 vuotta sitten ei tällaista keskustelua olisi tarvinnut käydä. Ihmiset ja ehkä naiset miehiä enemmän ovat tässä ajassa tulleet hyvin itsekeskeisiksi. Ei tule kuuloonkaan, että lapsi saisi rajoittaa isän tai äidin menoja oli sitten kyse työ- tai vapaa-ajanmenoista. Lapsen pitäisi olla mahdollisimman huomaamaton. Jos lapsi kiukuttelee viedään hänet heti terapiaan ja unikouluun kun ei itse osata/viitsitä tehdä mitään asian hyväksi. On tämä maailman meno mennyt niin hulluksi, että ihan puistattaa.

        Voi olla, että taistelen, mutta edes joku vanhempi heräisi ymmärtämään lapsen hyvän ja edun. Todennäköisesti harvempi sellainen vanhempi, jota asia koskee, lukee alkua pidemmälle koko ketjua.

        Vanhemmuuden vastuuta ei todellakaan ymmärretä. Syyt, miksi lapsia tehdään! ovat kummallisia: suvun painostus, toisen puolison painostus, "kun ne on niin ihania ja söpöjä", vauvakuume. Vauvakuumekin kummasti häviää kun harjoittelee, jonkun omaisen koliikkivauvan kanssa viikon.

        Kouluissa ja/tai neuvoloissa pitäisi olla perhe-elämän realiteetit-, ja vanhemmuuden vastuu- ja merkityskursseja pakollisina lapsen hankintaa harkitseville, vähän niinkuin ajokortti ennen kuin saa ajaa autoa :). Näin siksi, koska 70- ja 80- luvuilla syntyneillä ei ole omakohtaista kokemusta vanhemmuudesta. Omat vanhemmat kun eivät ole heitä hoitaneet vaan olleet itse päiväkodeissa.


      • ...
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Ymmärrät varmaan, että en tarkoita satunnaista myöhästymistä, tarkoitan säännöllistä päivittäistä. Suurin osa vanhemmista, jotka hakevat lapsensa sovitunajan sisällä, soittavat, kun huomaavat, että eipä ehdikään ajoissa. Tai heillä on sopimus varahakijan kanssa, joka hakee lapsen.

        Lapsiaan arvostavilla ja rakastavilla vanhemmilla, jotka tekevät pitkiä työpäiviä pitkien työmatkojen päässä on palkattuna vaikka koululainen, joka hakee lapsen ja hoitaa lasta lapsen kotona kunnes vanhempi tulee.

        Säännöllisistä hoitoajan ylittymisistä yli hoitopaikan aukiolon ei seuraa sanktioita, mutta traumansa se jättää lapseen. Se on nähty hoitolasten kohdalla myöhemmissä ikävaiheissakin.

        Miksi sitten lapsen kanssa odotellaan ulkona, johtuu taas ihan vanhempien toiveista. Ensinnäkin sisällä riisutaan tietty ulkovaatteet pois. Vanhempi, kun tulee, on kovin kiireinen ja vihainen kun ei ole ulkovaatteita päällä ja muutenkin saman tien valmis lähtemään. Edestakaisin riisuminen ja pukeminen ei ole lapsellekaan mukavaa. Ulkona kyllä hoitaja leikkii ja touhuaa lapsen kanssa, vastailee lapsen uudestaan ja uudestaan esittämään kysymykseen, miksei isä, tai äiti, tule.

        Enemmistö vanhemmista on ihan hyviä vanhempia. Mutta joka ryhmässä on vanhempia, jotka ei toimi oikein lapsen kannalta. Hulttiot ja juopot ovat asia erikseen. Suurin osa huonoista lapsia ymmärtämättömistä vanhemmista on niitä, jotka ovat ns. uraihmisiä. Heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä kuuluu vanhemmuuteen tai lapsien maailmaan. Tietenkään kaikki uraihmiset eivät ole huonoja vanhempia.

        Päiväkoti-ihmiset usein pitävät täydet vanhempainvapaat ja hoitavat lapsia kotihoidontuen turvin. Joku on perhepäivähoitajana lastensa kouluun menoon asti. Eivät kaikki hoitajatkaan ole hyviä vanhempia.

        Kotirouvana/kotiherrana olo ei ole huonompi vaihtoehto. Elämän asiat täytyy vain pistää oikeaan arvojärjestykseen. Pikkulapsuus on niin lyhyt aika. Pankkien kanssa voi sopia lainajärjestelyistä pitää välivuosia lyhennysten kanssa. Näin me teimme. Emme ole rikkaita rahallisesti. Näes ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

        Työnantajaedustajien puolellakin on vanhempia, ehkä heissä on suurin osa ns. huonoista "tavallisista" vanhemmista. Eikä kaikkeen työnantajien esittämiin vaatimuksiin tarvitse suostua. Tuponeuvotteluihin tasvitsisi saada mukaan lastenasioita esille tuova taho.

        Vielä yksi, juttu. Monet vanhemmat lomittavat tuonnin ja haun, näin hoitoaika ei tule pitkäksi. Myös on palkattuja hakijoita tai hoitolasten vanhemmat ovat tehneet sopimuksia keskenään. Siis "hyvät" vanhemmat.

        Jos päiväkoti on auki, olisi tosi naurettavaa vielä palkata erikseen joku muu hoitaja loppuajaksi hakemaan ja hoitamaan lasta. Hyvä motiivi tälle voisi olla tietysti se täydellisen vanhemman esittäminen.

        Pankit saattavat antaa lainassa maksuvapaata, mutta vuokranantaja ei anna. Jos siis asut vuokralla, on pakko on nykyisellä hintatasolla paiskia töitä.

        Kaikkiin työnantajan määräyksiin ei tosiaan tarvitse suostua, mutta kuten sanoit pikkulapsuus on lyhyt aika. Senkin jälkeen täytyy elää, mutta jos ei "niskoittelun" takia ole enää sitä työpaikkaa, kun lapsi menee kouluun, ei sitä välttämättä löydykään. Kituutan kurjuudessa lopun ikääni, vai?

        Oletko huomannut, että Suomessa on aika paljon työttömiä ihmisiä. Ei niitä unelmatyöpaikkoja löydy juuri silloin, kun sinua huvittaisi tehdä työtä, vaan jos sellaisen työpaikan on sattunut löytämään lapsen ollessa vauva, on siitä tavallisen ihemisen pidettävä kiinni.

        Erikseen on tietysti ne täydelliset vanhemmat, kuten sinä, jotka varmasti heti löytävät sen täydellisen työpaikan, kun vähän sormeaan heilauttavat.

        Unelmatyöpaikka, joka minulla on nyt, on säännöllinen päivätyö (sekä miehellä, että minulla), meillehän jää kaikki illat ja viikonloput vapaaksi viettää aikaa lapsen kanssa. Päiväkodin silmissä ollaan tietysti huonoja ihmisiä, kun ollaan "aina" töissä.


      • Sääli lapsia
        ... kirjoitti:

        Jos päiväkoti on auki, olisi tosi naurettavaa vielä palkata erikseen joku muu hoitaja loppuajaksi hakemaan ja hoitamaan lasta. Hyvä motiivi tälle voisi olla tietysti se täydellisen vanhemman esittäminen.

        Pankit saattavat antaa lainassa maksuvapaata, mutta vuokranantaja ei anna. Jos siis asut vuokralla, on pakko on nykyisellä hintatasolla paiskia töitä.

        Kaikkiin työnantajan määräyksiin ei tosiaan tarvitse suostua, mutta kuten sanoit pikkulapsuus on lyhyt aika. Senkin jälkeen täytyy elää, mutta jos ei "niskoittelun" takia ole enää sitä työpaikkaa, kun lapsi menee kouluun, ei sitä välttämättä löydykään. Kituutan kurjuudessa lopun ikääni, vai?

        Oletko huomannut, että Suomessa on aika paljon työttömiä ihmisiä. Ei niitä unelmatyöpaikkoja löydy juuri silloin, kun sinua huvittaisi tehdä työtä, vaan jos sellaisen työpaikan on sattunut löytämään lapsen ollessa vauva, on siitä tavallisen ihemisen pidettävä kiinni.

        Erikseen on tietysti ne täydelliset vanhemmat, kuten sinä, jotka varmasti heti löytävät sen täydellisen työpaikan, kun vähän sormeaan heilauttavat.

        Unelmatyöpaikka, joka minulla on nyt, on säännöllinen päivätyö (sekä miehellä, että minulla), meillehän jää kaikki illat ja viikonloput vapaaksi viettää aikaa lapsen kanssa. Päiväkodin silmissä ollaan tietysti huonoja ihmisiä, kun ollaan "aina" töissä.

        Niinpä niin, sinusta niinkuin useasta muustakin vanhemmasta vastuu lapsesta on ensisijaisesti päivähoitopaikalla ei teillä vanhemmilla. Kun on päivähoidosta maksettu niin siitä otetaan kaikki irti, jopa lapsen kustannuksella.

        Lapsesi on varmaan innoissaan aikaisiin aamu heräämisiin, olemisesta ensimmäisenä oven takana ja odottamisiin viimeisenä kun kaverit on haettu aikoja sitten. Huomaa se, että odottavan aika on pitkä.

        Lapsestasi on varmaan myös mukava lähteä pikku lämmössä ja kipua tuntien hoitopaikkaan. Ja olla siellä se tavanomainen pitkä päivä.

        Hauskaa on varmaan myös turhaan odotella aikasempaa hakua, vaikka lounaan jälkeen, kun on kerran isä/äiti luvannut, eikä viitsi soittaa hoitopaikkaan olosuhteiden muutoksesta.

        En tunne myötätuntoa laisellasi ajatusmaailmalla varustettuja vanhempia kohtaan. Lapsiesi vuoksi on paha olo.

        Jonot on pitkiä perheneuvoloihin ja lasten psykiatriseenhoitoon on mahdoton päästä. Ei paljon tarvitse katsoa ympärilleen, kun näkee nykynuorten pahanolon. Runsas alkoholin käyttö, huumekokeilut, pahat rikokset, ja itsemurhatilastot kertovat totuutta, jolta vanhemmat haluaa sulkea silmänsä.
        Näiden nuorten taustalla on urahakuisia, itsekeskeisiä vanhempia.


      • ...
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Niinpä niin, sinusta niinkuin useasta muustakin vanhemmasta vastuu lapsesta on ensisijaisesti päivähoitopaikalla ei teillä vanhemmilla. Kun on päivähoidosta maksettu niin siitä otetaan kaikki irti, jopa lapsen kustannuksella.

        Lapsesi on varmaan innoissaan aikaisiin aamu heräämisiin, olemisesta ensimmäisenä oven takana ja odottamisiin viimeisenä kun kaverit on haettu aikoja sitten. Huomaa se, että odottavan aika on pitkä.

        Lapsestasi on varmaan myös mukava lähteä pikku lämmössä ja kipua tuntien hoitopaikkaan. Ja olla siellä se tavanomainen pitkä päivä.

        Hauskaa on varmaan myös turhaan odotella aikasempaa hakua, vaikka lounaan jälkeen, kun on kerran isä/äiti luvannut, eikä viitsi soittaa hoitopaikkaan olosuhteiden muutoksesta.

        En tunne myötätuntoa laisellasi ajatusmaailmalla varustettuja vanhempia kohtaan. Lapsiesi vuoksi on paha olo.

        Jonot on pitkiä perheneuvoloihin ja lasten psykiatriseenhoitoon on mahdoton päästä. Ei paljon tarvitse katsoa ympärilleen, kun näkee nykynuorten pahanolon. Runsas alkoholin käyttö, huumekokeilut, pahat rikokset, ja itsemurhatilastot kertovat totuutta, jolta vanhemmat haluaa sulkea silmänsä.
        Näiden nuorten taustalla on urahakuisia, itsekeskeisiä vanhempia.

        "Niinpä niin, sinusta niinkuin useasta muustakin vanhemmasta vastuu lapsesta on ensisijaisesti päivähoitopaikalla ei teillä vanhemmilla. Kun on päivähoidosta maksettu niin siitä otetaan kaikki irti, jopa lapsen kustannuksella. "

        Haloo, Perustele nyt ensin kuinka se koululainen hoitaa paremmin sitä lasta minun kodissani, kuin sinä ammatti-ihminen työpaikallasi?

        "Lapsesi on varmaan innoissaan aikaisiin aamu heräämisiin, olemisesta ensimmäisenä oven takana ja odottamisiin viimeisenä kun kaverit on haettu aikoja sitten. Huomaa se, että odottavan aika on pitkä. "

        Meidän päiväkoti on auki 6.30-17.00 Lapseni ei ole näin pitkiä päiviä koskaan hoidossa. Eli ei olla odotettu oven takana aukeamista ja aina on haettu pois ennen viittä.

        "Lapsestasi on varmaan myös mukava lähteä pikku lämmössä ja kipua tuntien hoitopaikkaan. Ja olla siellä se tavanomainen pitkä päivä."

        ÖÖ, milloin sanoin vieväni lapsen sairaana hoitoon? Vai keksitkö kenties omasta päästä. Ei ole koskaan ollut lapsi sairaana hoidossa. Eikä ole koskaan soitettu vielä päiväkodista kesken päivän hakemaankaan.

        "Hauskaa on varmaan myös turhaan odotella aikasempaa hakua, vaikka lounaan jälkeen, kun on kerran isä/äiti luvannut, eikä viitsi soittaa hoitopaikkaan olosuhteiden muutoksesta. "

        Kuten jo sanoin lupaukset on pidettävä. Keksitkö taas omasta päästäsi, että minä en tule luvattuani?

        "En tunne myötätuntoa laisellasi ajatusmaailmalla varustettuja vanhempia kohtaan. Lapsiesi vuoksi on paha olo. "

        Mistä? Siitäkö, etten ole samaa mieltä kanssasi.

        "Jonot on pitkiä perheneuvoloihin ja lasten psykiatriseenhoitoon on mahdoton päästä. Ei paljon tarvitse katsoa ympärilleen, kun näkee nykynuorten pahanolon. Runsas alkoholin käyttö, huumekokeilut, pahat rikokset, ja itsemurhatilastot kertovat totuutta, jolta vanhemmat haluaa sulkea silmänsä.
        Näiden nuorten taustalla on urahakuisia, itsekeskeisiä vanhempia. "

        Eikä ketään muuta, aamen.


      • Sääli lapsia
        ... kirjoitti:

        "Niinpä niin, sinusta niinkuin useasta muustakin vanhemmasta vastuu lapsesta on ensisijaisesti päivähoitopaikalla ei teillä vanhemmilla. Kun on päivähoidosta maksettu niin siitä otetaan kaikki irti, jopa lapsen kustannuksella. "

        Haloo, Perustele nyt ensin kuinka se koululainen hoitaa paremmin sitä lasta minun kodissani, kuin sinä ammatti-ihminen työpaikallasi?

        "Lapsesi on varmaan innoissaan aikaisiin aamu heräämisiin, olemisesta ensimmäisenä oven takana ja odottamisiin viimeisenä kun kaverit on haettu aikoja sitten. Huomaa se, että odottavan aika on pitkä. "

        Meidän päiväkoti on auki 6.30-17.00 Lapseni ei ole näin pitkiä päiviä koskaan hoidossa. Eli ei olla odotettu oven takana aukeamista ja aina on haettu pois ennen viittä.

        "Lapsestasi on varmaan myös mukava lähteä pikku lämmössä ja kipua tuntien hoitopaikkaan. Ja olla siellä se tavanomainen pitkä päivä."

        ÖÖ, milloin sanoin vieväni lapsen sairaana hoitoon? Vai keksitkö kenties omasta päästä. Ei ole koskaan ollut lapsi sairaana hoidossa. Eikä ole koskaan soitettu vielä päiväkodista kesken päivän hakemaankaan.

        "Hauskaa on varmaan myös turhaan odotella aikasempaa hakua, vaikka lounaan jälkeen, kun on kerran isä/äiti luvannut, eikä viitsi soittaa hoitopaikkaan olosuhteiden muutoksesta. "

        Kuten jo sanoin lupaukset on pidettävä. Keksitkö taas omasta päästäsi, että minä en tule luvattuani?

        "En tunne myötätuntoa laisellasi ajatusmaailmalla varustettuja vanhempia kohtaan. Lapsiesi vuoksi on paha olo. "

        Mistä? Siitäkö, etten ole samaa mieltä kanssasi.

        "Jonot on pitkiä perheneuvoloihin ja lasten psykiatriseenhoitoon on mahdoton päästä. Ei paljon tarvitse katsoa ympärilleen, kun näkee nykynuorten pahanolon. Runsas alkoholin käyttö, huumekokeilut, pahat rikokset, ja itsemurhatilastot kertovat totuutta, jolta vanhemmat haluaa sulkea silmänsä.
        Näiden nuorten taustalla on urahakuisia, itsekeskeisiä vanhempia. "

        Eikä ketään muuta, aamen.

        Ehkä vastaus ei koskenut juuri sinua, vaan yleisesti ottaen sitä, mistä alustuksessa oli kirjoitettuna ja muissakin kommenteissani. Vastauksestasi sain käsityksen, että sinusta ei ole mitään kummaa asioista mistä protestoin.

        Valitettavasti kaikki noi asiat, mistä kirjoitan on totta. Onneksi ei sinun ja teidän perheen kohdalla.

        Koululaisissa on ollut ihan hyviä hoitajia.


      • Sääli lapsia
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Ehkä vastaus ei koskenut juuri sinua, vaan yleisesti ottaen sitä, mistä alustuksessa oli kirjoitettuna ja muissakin kommenteissani. Vastauksestasi sain käsityksen, että sinusta ei ole mitään kummaa asioista mistä protestoin.

        Valitettavasti kaikki noi asiat, mistä kirjoitan on totta. Onneksi ei sinun ja teidän perheen kohdalla.

        Koululaisissa on ollut ihan hyviä hoitajia.

        Se mitä väitin nuorista on mitä enemmässä määrin totta, siis välinpitämättömien vanhempien lapsia. Kun ura on tärkeä ei lapsille ole aikaa. On myös vanhempia, jotka osaavat yhdistää uran ja vanhemmuuden. He ovat ymmärtäneet, että uran kehittäminen voi vähän aikaa odottaa, lapsi ei. Mihin siis perustan väitteeni, -ihan jokapäiväisiin havainnointeihin.


      • ...
        Sääli lapsia kirjoitti:

        Ehkä vastaus ei koskenut juuri sinua, vaan yleisesti ottaen sitä, mistä alustuksessa oli kirjoitettuna ja muissakin kommenteissani. Vastauksestasi sain käsityksen, että sinusta ei ole mitään kummaa asioista mistä protestoin.

        Valitettavasti kaikki noi asiat, mistä kirjoitan on totta. Onneksi ei sinun ja teidän perheen kohdalla.

        Koululaisissa on ollut ihan hyviä hoitajia.

        Vanhempi saattaa olla työhönsidonnainen laillisesti 9 tunnin ajan (8 h työtä, tunnin palkaton ruokatunti), eikä kotimatkoihin jää aikaa kuin puoli tuntia suuntaansa. Siitä ei voi kukaan viisas ihminen automaattisesti olettaa, että vien lapseni sairaana hoitoon, vai? Eihän nämä asiat liity mitenkään toisiinsa.

        Itselläni on asiat ihan hyvin, kun kokotyöaika on vain 35 h viikossa. Jos kuitenkin tupossa tuntimäärää korotetaan, saattaa tilanne olla ensi keväänä ihan toinen (ja joillekin todellisuutta jo nyt). Tällehän minä yksittäisenä ihmisenä en voi yhtään mitään. Jos irtisanoudun tai lyhennän työaikaa, se auttaa vain minun lastani; entäs ne kaikki muut lapset?

        Jos taas kaikki muutkin vanhemmat antaisivat vain periksi ja jäisivät kotiin, koska työelämä vaatii lapsiperheeltä liikaa, millaiseksi se työelämä sitten muotoutuisi? Perheen elättäjä olisi varmaan 80 tuntia viikossa työssä. Työnantajapuoli varmaan mielellään ajaisikin pikkulasten vanhemmat pois työelämästä, niin ei tulisi kustannuksia esim. "ylimääräisten" sairaspoissaolojen takia.

        Tämän takia olisikin tärkeää, että asiaa ajettaisiin suuremmalla joukolla ja ihan julkisesti. Työaikoja ei saa pidentää entisestään, koska siitä kärsivät eniten pienten lasten vanhemmat. Mieluummin lyhentää ja tehdä joustavaksi.

        Siinä en näe mitään hyötyä, että vanhempia vain syllistetään ja haukutaan.


      • Sääli lapsia
        ... kirjoitti:

        Vanhempi saattaa olla työhönsidonnainen laillisesti 9 tunnin ajan (8 h työtä, tunnin palkaton ruokatunti), eikä kotimatkoihin jää aikaa kuin puoli tuntia suuntaansa. Siitä ei voi kukaan viisas ihminen automaattisesti olettaa, että vien lapseni sairaana hoitoon, vai? Eihän nämä asiat liity mitenkään toisiinsa.

        Itselläni on asiat ihan hyvin, kun kokotyöaika on vain 35 h viikossa. Jos kuitenkin tupossa tuntimäärää korotetaan, saattaa tilanne olla ensi keväänä ihan toinen (ja joillekin todellisuutta jo nyt). Tällehän minä yksittäisenä ihmisenä en voi yhtään mitään. Jos irtisanoudun tai lyhennän työaikaa, se auttaa vain minun lastani; entäs ne kaikki muut lapset?

        Jos taas kaikki muutkin vanhemmat antaisivat vain periksi ja jäisivät kotiin, koska työelämä vaatii lapsiperheeltä liikaa, millaiseksi se työelämä sitten muotoutuisi? Perheen elättäjä olisi varmaan 80 tuntia viikossa työssä. Työnantajapuoli varmaan mielellään ajaisikin pikkulasten vanhemmat pois työelämästä, niin ei tulisi kustannuksia esim. "ylimääräisten" sairaspoissaolojen takia.

        Tämän takia olisikin tärkeää, että asiaa ajettaisiin suuremmalla joukolla ja ihan julkisesti. Työaikoja ei saa pidentää entisestään, koska siitä kärsivät eniten pienten lasten vanhemmat. Mieluummin lyhentää ja tehdä joustavaksi.

        Siinä en näe mitään hyötyä, että vanhempia vain syllistetään ja haukutaan.

        Teillä on siis kaikesta päätellen asiat hyvin, myös lasten kannalta.

        Ehdotuksesi siitä, että lapsiperheiden asiaa ajettaisiin suuremmalla joukolla on kannatettava. Asia on aivan oman mielipideketjun arvoinen vaikka äitien jutut- ja isien jutut palstalla.

        Nyt on perustettu lapsiasiainvaltuutetun virka, minä ainakin mielenkiinnolla seuraan hänen tekemisiään. Lehtitietojen mukaan kunkin ministeriön on ollut määrä ottaa huomioon lasten etu ratkaisuissaan!

        Työmarkkinoiden ihannetyöntekijä? Siitäkin voisi keskustella omalla palstallaan.
        ----
        Luulisi vanhempien itse olevan kiinnostuneempia lastensa eduista ja hyvästä, nyt siitä huolehtivat tarhojen tädit. Vanhemmat ovat luovuttaneet vanhemmille kuuluvia velvollisuuksia hoitajille, eivätkä itse ymmärrä lapsuuteen kuuluvista asioista. Yleistin, ei tietenkään kaikki vanhemmat.


    • dilemma

      Suomalaisilla naisilla on vaikeaa, varsinkin jos olet yh-äiti. Mikäli olet kotona niin sinulle v..tuillaan siitä että olet yhteiskunnan elätti ja haet rahasi sossusta. Mikäli laitat lapsen hoitoon ja käyt töissä, niin johan alkaa itkuvirsi lapsen kotihoidosta ja sen ihanuudesta. Hauskaa tässä on se, että usein kyseessä on samat ihmiset, jotka itkevät molemmista asioista.

      • Katja

        Pääsitpä suoraan asian ytimeen.


      • Sääli lapsia

        YH-vanhemmissakin on monenmoisia ihmisiä vanhempina ja tilanteita kaikenlaisia. Yh-vanhemmalla ei varmaankaan aina ole valinnan mahdollisuusia. Edelleenkin painotan, että kokonaisuus ratkaisee: mikä on lapsen etu? Toimitaanko sen mukaan, mikä on lapselle hyvä?


      • Isän kädestä

        pääsi sinultakin unohtumaan, nimittäin lapsen etu. Sen pitäisi olla suurin vaikutin vanhempien tekemisiin.

        Uskoisin, että tuo kotona oleville äideille kettuilu on enemmän tai vähemmän urbaani legenda. Vaan onhan sillä hyvä perustella miksi lapsi on "vietävä" hoitoon. Kyllähän näitä tekosyitä löytyy ikävä vain, että se on se pieni lapsi joka tästä kaikesta maksaa sen kovimman hinnan. Kukapa haluaisi jo vuoden iässä tuntea olevansa hylätty, ei toitottu yksilö? Miettikääpäs sitä te vanhemmat jotka raahaatte lapsianne hoitoon.


      • Tella

        Olet niin oikeassa. Joidenkin elämäntarkoitus on varmaankin arvostella toisten tekemisiä. Yleensä nämä arvostelijat ovat niitä heikko itsetuntoisia, joiden toisia arvostelemalla täytyy korottaa itsensä!


      • Sivusta seurannut
        Tella kirjoitti:

        Olet niin oikeassa. Joidenkin elämäntarkoitus on varmaankin arvostella toisten tekemisiä. Yleensä nämä arvostelijat ovat niitä heikko itsetuntoisia, joiden toisia arvostelemalla täytyy korottaa itsensä!

        omaan napaan tuijottavan ja lapsensa lähes heitteille jättävän vanhemman puolustus. Taidatte olla aivopesseet itsenne niin hyvin, että jopa tosissaan uskotte, että lapsen on parempi olla hoidossa kuin kotona. Toisaalta se varmasti pitääkin paikkaansa teidän kodissanne jossa lapsi saa vähemmän huomiota osakseen kuin tarhassa.


      • Tella
        Sivusta seurannut kirjoitti:

        omaan napaan tuijottavan ja lapsensa lähes heitteille jättävän vanhemman puolustus. Taidatte olla aivopesseet itsenne niin hyvin, että jopa tosissaan uskotte, että lapsen on parempi olla hoidossa kuin kotona. Toisaalta se varmasti pitääkin paikkaansa teidän kodissanne jossa lapsi saa vähemmän huomiota osakseen kuin tarhassa.

        no nyt ei osunut. Hoidan nimittäin lastani kotona. Mutta ei silti tulisi mieleen arvostella niitä jotka syystä tai toisesta eivät niin tee.


    • peppi

      tulipa mieleen, etta miksei ensin tehtaisi lapsia, ja vasta sitten, kun lapset ovat suurin piirtein kouluiassa, keskityttaisi uran luomiseen/kovaan tyontekoon?

      suomessa on hyva sosiaaliturva. jos toinen vanhempi on tyossa ja toinen saa kotihoidontukea, silla parjaa. silla ei makseta ainakaan suurta asuntolainaa, mutta vuokralla asutaan loistavasti. ja syodaan hvyin ja harrastetaankin.

      yli 3-vuotiaan voi laittaa paivahoitoon muutamaksi tunniksi, joten silloin myos toinen puoliso voisi tehda puolipaiva tyota. alle 3-vuotiasta ei kannata laittaa hoitoon, nain kerotvat useimmat aiheesta tehdyt (psykologiset) tutkimukset.

    • tarhan täti

      Uusi kausi on alkanut meillä tarhassa ja uusia lapsia tulee hoitoon. Meille tuli hoitoon tyttö jonka kanssa ei oltu käyty tutustumassa eikä ollut mukana hoitokassiakaan. Äiti kehuskeli että nyt pääsee lepäämään töihin. Tyttö oli heti täyden päivän eli 10 tuntia.

      • Isän kädestä

        Tuo on hyvin yleinen lausahdus nykyäitien suusta. En todellakaan ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos suhtautuminen heihin on tuollaista. Pakkohan heitä ei ole tehdä sen kai ymmärtää joikainen vai ymmärtääkö? Ja huomatkaa, että yhä useammin tällaisen lauseen päästää suustaan ns. ylempään sosiaaliluokkaan kuuluva "äiti". Äiti sana on lainausmerkkien sisällä syystä, että en pidä tuollaista "äitiä" oikeana äitinä.


      • Lida
        Isän kädestä kirjoitti:

        Tuo on hyvin yleinen lausahdus nykyäitien suusta. En todellakaan ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos suhtautuminen heihin on tuollaista. Pakkohan heitä ei ole tehdä sen kai ymmärtää joikainen vai ymmärtääkö? Ja huomatkaa, että yhä useammin tällaisen lauseen päästää suustaan ns. ylempään sosiaaliluokkaan kuuluva "äiti". Äiti sana on lainausmerkkien sisällä syystä, että en pidä tuollaista "äitiä" oikeana äitinä.

        Ymmärrän kyllä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta tekeekö se sit jotenkin paremman ihmisen, että kovin kärkkäästi arvostelee ja tuomitsee, ja pitää vain omaa ajattelutapaansa oikeana????


      • äitin ja isän tyttö
        Isän kädestä kirjoitti:

        Tuo on hyvin yleinen lausahdus nykyäitien suusta. En todellakaan ymmärrä miksi hankitaan lapsia jos suhtautuminen heihin on tuollaista. Pakkohan heitä ei ole tehdä sen kai ymmärtää joikainen vai ymmärtääkö? Ja huomatkaa, että yhä useammin tällaisen lauseen päästää suustaan ns. ylempään sosiaaliluokkaan kuuluva "äiti". Äiti sana on lainausmerkkien sisällä syystä, että en pidä tuollaista "äitiä" oikeana äitinä.

        Kiukuttaa kun arvostellaan vanhempia jotka vievät lapsen alle kolmevuotiaina hoitoon. Itse olen mennyt hoitoon vuoden ikäisenä, enkä todellakaan ole tämän vuoksi tuntenut itseäni hylätyksi. nyt olen 25-vuotias ja minulla on kumpaankin vanhempaani mitä parhaimmat välit. Tiedän missä ovat ne ihmiset joita olen valmis auttamaan milloin he sitä tarvitsevat ja jotka myös ovat aina olemassa milloin heitä tarvitsen


      • Isän kädestä
        Lida kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä, että jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, mutta tekeekö se sit jotenkin paremman ihmisen, että kovin kärkkäästi arvostelee ja tuomitsee, ja pitää vain omaa ajattelutapaansa oikeana????

        mutta tässä ollaan lasten asialla. Jos se on tuomittavaa niin sitten asiat on todella huonolla mallilla. On kovin ikävä katsoa kuinka ihmiset suu vaahdossa puolustavat omaa huonoa käyttäytymistään lapsiaan kohtaan. Luulisi, että olisitte tyytyväisiä ja kiitollisia siitä, että joku sanoo suoraan että teette hallaa lapsillenne, mutta ei. Meitä jotka todella haluamme vain lastenne parasta haukutaan milloin milläkin nimellä. Outoa käytöstä tuollainen.


    • Oletteko tulleet ajatelleek...

      ...että nämä vanhemmat, joihin Sääli lapsia:n kirjoitus viittaa, ovat epäilemättä itsekin olleet juuri niitä pikkupoikia ja tyttöjä, jotka ovat turhaan itkeneet vanhempiensa perään. Jos on lusikalla saatu, on vaikeaa kauhalla antaa.

      Sen sijaan siis, että päivitellään ja kauhistellaan, voisi miettiä, mitä tilanteelle voisi oikeasti tehdä. Itselläni ei ole valmiita ratkaisuja, mutta yksi vaihtoehto olisi se, että tiettyjen ehtojen täyttyessä (esim. äiti on lomalla vastasyntyneen kanssa ja vanhempi lapsi laitetaan kokopäivähoitoon) vanhempien olisi pakollista tavata ryhmässä esim. sosiaalityöntekijä tai psykologi, joka selvittäisi, mistä perheen tilanteessa on kysymys. Sen jälkeen vaihtoehtoja voisi olla monia lausunnosta riippuen.

      (Sikäli kun joku tästä provosoituu, tuloksena voisi siis myös olla se, että vanhempien ratkaisu on kokonaistilanteen huomioonottaen täysin järkevä.)

      Toinen tilannetta helpottava vaihtoehto on omahoitajajärjestelmä, josta tehdään pilottitutkimuksia parhaillaan. Siinä jokaisella hoitajalla on vastuullaan tietyt lapset, ja hoitajan ja lapsen välille pyritään luomaan tunneside. Vanhempia ei unohdeta, vaan lapsi voi halutessaan esim. soittaa vanhemmille töihin tai katsella yhdessä hoitajan kanssa vanhempien kuvia. Alustavat tulokset ovat olleet lupaavia - lasten rauhoittaminen on myös hoitajille helpompaa, kun lapsi alkaa vähitellen luottamaan hoitajaansa ja hänen ikävänsä tunnustetaan.

      Siinä yhdyn täysin edellisiin keskustelijoihin, että päivähoito- ja muistakin lasten asioista olisi pidettävä paljon nykyistä suurempaa haloota.

      • Vieno

        Alkoholiongelmaisten osuus odottavista äideistä on jo 6%. Lisäksi on huumeriippuvaisia äitiliinejä. Noille sopii varmasti ihan hyvin elää yhteiskunnan rahoilla kotona lasta muka hyvin hoitaen. Tutkimukseen pitäisi nykypäivänä alistaa lapselleen kotihoitoa haluavat vanhemmat. Toki tulos voisi sitten olosuhteista riippuen olla myös se, että kotihoito sallitaan.


    • Anonyymi

      Tyttäreni on äitiyslomalla ja perheen 4 ja puolivuotias poika on päiväkodissa, koska hän kaipaa siellä olevia kavereitaan. Kotona herätään rauhassa, syödään aamupala ja äiti lähtee vauvan kanssa saattamaan leikki-ikäistä isoveljeä päiväkotiin.
      Kotona on lapsiaan rakastavat vanhemmat, vaikka molemmat ovat ns. uraihmisiä.
      Molempien sukujen isovanhemmat antavat perheelle apua lastenhoidossa.
      Ei elämä ole mustavalkoista, vaan siinä on vivahteita. Olen yli 60-vuotias isoäiti ja kokemukseni on, että vanhemmat rakastavat lapsiaan, huolehtivat heidän turvallisesta arjestaan, järjestelevät töitään niin, että lasten hoitopäivä ei kestäisi turhan pitkään.

      Aurinkoisia ajatuksia kaikille vanhemmille, annetaan tukemme heille ja lisätään lämpöä ja rakkautta keskuuteemme.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      203
      8248
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      42
      4668
    3. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      28
      2240
    4. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      19
      2148
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      28
      1945
    6. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      40
      1825
    7. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      77
      1746
    8. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      23
      1736
    9. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      17
      1653
    10. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      39
      1458
    Aihe