Jokainen on varmaan kokenut hetkiä, jolloin jokin tuttu tuoksu on saanut jo unohtuneen muiston tulvahtamaan mieleen : kenties tutun parfyymin tai partaveden häivähdys väkijoukossa herättää voimakkaan elämyksen rakkaasta ihmisestä. Hajumuisti säilyy muistisairaallakin, tuoksujen avulla voi saada yhteyden itseensä ja menneisyyteensä. Aromaterapiassa käytetään hyväksi hyvää tekeviä luonnosta saatavia kasvien aromeja. Kun kysytään, mikä on mielestäsi paras tuoksu, vastauksina on yleensä tietyt kukat, sateenjälkeinen luonto, juurileikattu ruoho.
Sylivauvoja yleensä nuuhkitaan ihastuneina ja väistämättä tulee mieleen elävänä hetki, kun sai omat pienokaisensa ensi kertaa syliinsä. Vauvan ominaistuoksu tuntuu varsinkin untuvaisessa lämpimässä päälaessa, maidon häivähdys on mukana, vastasyntynytkin taas tunnistaa oman äitinsä imetyksen tuoksun takia. Lasten rakkaat unilelut ja -rätit tuovat turvallisuutta , salaa niitä joskus pestään. Jokainen on varmaan nuuhkinut ikävissään rakkaan poissa ollessa tyynyä, jolla rakastetun pää on levännyt eikä sitä raaskisi pesuun laittaa. Parinmuodostuksessa on tutkimustenkin mukaan tuoksuilla suuri merkitys eikä todellakaan sen takia, että treffeille peseydytään huolella, laitetaan dödöjä, partavesiä ja parfyymiä.
Pyykkiä silittäessäni tulee mieleen äidin vastasilitetyn esiliinan tuoksu . Ulkona tuulessa kuivatut lakanat vedettiin niin että lapset saivat tuuletusta alla, ja sitten mankeloitiin kolisevilla kaulauslaudoilla. Muistan iloisen tunnelman, kun äiti järjesti sileitä lakanakääröjä kaappiin.
Lapsuuskotiin liittyy myös ruuan tuoksut, erityisesti lauantain lämmin pulla koulusta tultua, saunan lämmityksen hajuista pidin myös erityisesti. Muistan myös, että jokaisen ystäväni kodissa oli ominaishajunsa, joka saattoi vetää peremmälle tai aiheutti halun pyörtää takaisin. Jossain hajahti kiillotusvaha yli muun, jossain lapsen pissa, jossain märät lapaset ja villasukat. Nykyisin on hajuttomampaa, ehkäpä mauttomampaakin, sillä ne kaksi aistiahan toimivat läheisesti.
Marraskuu on luonnossa vähätuoksuinen, yleensäkään kylmyys ei saa aromeja irtoamaan – kuusikin tuoksuu vasta sisään tuotuna. Mutta kohta alkaa tuoksujen juhlakausi ! Jouluisimpia tuoksumuistoja herätellään , kenelle se on hyasintti, kenelle pipari, kenelle appelsiini neilikoin koristettuna.
Sylivauvoja yleensä nuuhkitaan ihastuneina ja väistämättä tulee mieleen elävänä hetki, kun sai omat pienokaisensa ensi kertaa syliinsä. Vauvan ominaistuoksu tuntuu varsinkin untuvaisessa lämpimässä päälaessa, maidon häivähdys on mukana, vastasyntynytkin taas tunnistaa oman äitinsä imetyksen tuoksun takia. Lasten rakkaat unilelut ja -rätit tuovat turvallisuutta , salaa niitä joskus pestään. Jokainen on varmaan nuuhkinut ikävissään rakkaan poissa ollessa tyynyä, jolla rakastetun pää on levännyt eikä sitä raaskisi pesuun laittaa. Parinmuodostuksessa on tutkimustenkin mukaan tuoksuilla suuri merkitys eikä todellakaan sen takia, että treffeille peseydytään huolella, laitetaan dödöjä, partavesiä ja parfyymiä.
Pyykkiä silittäessäni tulee mieleen äidin vastasilitetyn esiliinan tuoksu . Ulkona tuulessa kuivatut lakanat vedettiin niin että lapset saivat tuuletusta alla, ja sitten mankeloitiin kolisevilla kaulauslaudoilla. Muistan iloisen tunnelman, kun äiti järjesti sileitä lakanakääröjä kaappiin.
Lapsuuskotiin liittyy myös ruuan tuoksut, erityisesti lauantain lämmin pulla koulusta tultua, saunan lämmityksen hajuista pidin myös erityisesti. Muistan myös, että jokaisen ystäväni kodissa oli ominaishajunsa, joka saattoi vetää peremmälle tai aiheutti halun pyörtää takaisin. Jossain hajahti kiillotusvaha yli muun, jossain lapsen pissa, jossain märät lapaset ja villasukat. Nykyisin on hajuttomampaa, ehkäpä mauttomampaakin, sillä ne kaksi aistiahan toimivat läheisesti.
Marraskuu on luonnossa vähätuoksuinen, yleensäkään kylmyys ei saa aromeja irtoamaan – kuusikin tuoksuu vasta sisään tuotuna. Mutta kohta alkaa tuoksujen juhlakausi ! Jouluisimpia tuoksumuistoja herätellään , kenelle se on hyasintti, kenelle pipari, kenelle appelsiini neilikoin koristettuna.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulle tuli sodan jälkeen aina kauppaan mennessäni muisto lapsuuden ajan kaupasta.
Se oli fritsun kauppa nimeltään ja kun ovesta sisään meni tulvahti aina nenään tuo kaupan hieno tuoksu.
Appelsiinit hedelmät kaikki sekatavarat, ne olivat liittyneet samaan ihanaan tuoksuun,
Ja lisäksi se, kun joka kerran kaupasta pois lähdettyämme antoi fritsu meille pienen karamellitötterön mukaan. Kaikki tuo ihanuus tuoksui nenässäni monta vuotta , sodan yli, ja kun kaupasta alkoi taas saada appelsiinejä kahvia voita ja muutakin, tuo tuoksu saapui nenääni uuteenkin pieneen kauppaan.
Nyt ovat pikkukaupat tapettu ja tavarataloissa ei tuoksu enää miltään.
Se kesä, se kesä...ja kaikki sen mukanaan tuomat tuoksut! Kotini puutarhassa kävelen vieläkin unissani joskus, ja varsinkin puutarhaa ympäröivä lilakukkainen syreeniaita tuoksuineen ja kukkineen luo sen tunnelman, mikä näillä käytävillä liikkuessa tulee mieleeni vieläkin. Muistan silti niiden hiekkaisten käytävien rikkaruohojen poistamisenkin, muistan mansikkamaat, uuden ja vanhan, marjapensaat, kasvimaan, jolla kuumana kesänä harvennettiin porkkanaa niin että seisomaan noustessa pyörrytti.Sitten uimaan, se auttoi aina.
Niin paljon samaakin kuin Ramoonalla, että on pakko lainata:
"Pyykkiä silittäessäni tulee mieleen äidin vastasilitetyn esiliinan tuoksu . Ulkona tuulessa kuivatut lakanat vedettiin niin että lapset saivat tuuletusta alla, ja sitten mankeloitiin kolisevilla kaulauslaudoilla. Muistan iloisen tunnelman, kun äiti järjesti sileitä lakanakääröjä kaappiin.
Lapsuuskotiin liittyy myös ruuan tuoksut, erityisesti lauantain lämmin pulla koulusta tultua, saunan lämmityksen hajuista pidin myös erityisesti. Muistan myös, että jokaisen ystäväni kodissa oli ominaishajunsa..."
Ennenvanhaan nuo liinavaatekaapit olivat perheenäidin kunnia-asioita - monen muun asian ohessa tietenkin.
Nykyisistä tuoksumuistoistani yksi on miesvainajani partavesipullo, jota en ole heittänyt pois.
Varmasti tuo Fiiulinin karkkitötterön tuoksumuisto antoi niukkoina aikoina toivoa paremmasta. Kaupan siirtomaaosastolla pääsi lapsena hiukan eksotiikkaa nuuhkimaan, kahvin aromi leijui ylimpänä, kun se siinä asiakkaalle jauhettiin.
Suuretkaan hedelmäröykkiöt eivät marketeissa tuoksu enää juuri miltään, kun ne on raakoina tuotu ja tehotuuletus pitää lopusta huolen. Lukemani perusteella varsinkin Amerikassa suihkutellaan keinotekoisia hajusteita lisäämään ostohaluja, vaikkapa kotoista pullantuoksua ja autoliikkeissä ylellisen nahan tuoksua.
Sadun tapaan vahvimmin lapsuuskodin pihan tunnelmaan voi muistoissa palata kesäpäivän helteessä. Jasmiinipensaat levittivät huumaavaa tuoksuaan melkein päätäsärkevästi, hienoin tuoksu oli Mustialanruusussa, hiukan sitruunainen. Puutarhassani on lapsuuskodista tuotuja perennoja ja samanlaisia kukkivia pensaita , aina kasvatan tuoksuhernettäkin, mutta samaa tunnelmaa ei saa koskaan aikaan. Turhaan ei puhuta tuoksumaailmasta, joka koostuu lukemattomista tekijöistä.
Dejavu-ilmiö.
Minusta tuossa on dejavun tapaista kokemusta. Olen monta kertaa elämässäni havahtunut tilanteeseen, jonka olen ikäänkuin kokenut aikaisemmin elämässäni, tällaisia kokemuksiani on montakin ja kesäaikaan.
Muistan jonkun väittäneen, että tallaiset kokemukset olisivat henkiuskontoon liittyviä, uudelleen syntymisen kokemuksia.
Varmasti täällä on déjà-vu -ilmiöstä kiinnostuneita, sen kokeneita ja siitä lukeneita. Suomenkielinen termi on "entiselämys", käännettynä "jo nähty".
En osaa sijoittaa sitä sielunvaellukseen enkä parapsykologiaankaan, molemmat ovat outoja alueita minulle. Tuollainen "Tuttuuden tunne" on minulle silloin tällöin tullut keskusteluissa :tavallaan tiedän, mitä tuo toinen sanoo ja mitä minä taas siihen. Kuulemma paljon lukeneilla ja matkustaneilla on paljon paikkoihin liittyviä entiselämyksiä, onhan elämysvarastokin silloin laaja. Ihmeen järisyttävä tuollainen kokemus voi tosiaan olla.
Mielen sopukoissa alitajunnassa on niin paljon unohdettua ja piilossa, josta jokin tuttu merkki ne pulpauttaa esiin, kytkee piuhoja, vai mitä sanontaa nyt maallikko käyttäisi.
muistelen joskus ennenkin vastanneeni tähän tuoksu-kysymykseen, edelleenkin se ihanin tuoksu on ollut vastasahatun koivupuun purun tuoksu. On jännää, miten voin vieläkin 7-8-vuotiaana koetun tilanteen palauttaa mieleeni, silmiini ja siihen tuoksuun. Maalaiskansakoulun pihalla oli sahattu puita iso pino, ja minä osuin siihen nenineni.
Déjà-vueta oon kans muistaaksein täällä selitellyt oman oivallukseni mukaan. Taas ne ikivanhat geeniperimät syynä, joku esivanhempi on kokenut samanlaisen tilanteen, ja se on siirtynyt minuun satojen, jopa tuhansien vuosienkin takaa...kenties.
Muistaako joku, kun vouhotin kerran siitä musiikkielämyksestä Hervannassa. Kuulin ihanaa piano-huilimusiikkia istuessani jalkojain leppuuttamassa penkillä, sydämein ihan sykertyi siitä tuttuuden tunteesta. En minä ollut sellaista musiikkia koskaan "oikeesti" ennen kuullut. Syöksyin (jos nykyistä liikkumistain voi syöksyilyksi sanoa !!!) ottamaan selvää, mistä se kuului. Eräässä pikku Lähetyskahvilassa sitä duo soitti. Tohkeissain kysyin, mitä musiikkia se oli, se oli israelilaista, ilmeisesti hengellistä musiikkia. Kävin myöhemminkinkin sitä kuuntelemassa, muttei se enää kolahtanut niin vahvasti.
Käsittämättömän ihana hetki se oli.
Joku mies tuoksuu aina "mieheltä", en nyt tarkoita erityisesti niskaa enkä hien tuoksua !!! Vaan mieheltä ilman dödöjä ja partavesiä, oikeestaan ihan neutraalilta
saunasta tulleelta.
Hyvälle mies tuoksuu mm, voisin ihan nuuhkia:D
Ihanaa, ettei uimahallien vesi enää tuoksu kloorille, otsoonipuhdistus ei jätä mitään tuoksua. Höyrysaunan yrttituoksussa olen tänään nautiskellut syvään hengittäen.
Vasta silitetty pyykki, pullan tuoksu..kaikki on jo lueteltu:D
Pihlajakosken Papan tervatun veneen ihana tuoksu kuuluu lapsuuden kesiin. Katajan puhdasta tuoksua ei myöskään unohda, eikä mikään tuoksu saunassa voita uutta vihtaa!
Äsken tuoksuivat jauhelihapihvini lautasella hurmaavalle, Myrttisen suolakurkkukin siinä ohessa.
Valkoiset ruusut.
Niitten tuoksu tuovat minulle mitä huvittavimman muiston nuoruudesta mieleeni.
Varmaan suurin pahantekoni mitä siinä iässä tuli tehtyä johtui valkoisista ruusuista.
Kävelimme tyttöporukassa siihen aikaan asumani kunnan hautausmaalla
Ei ollut silloin niin hyvin hoidettuja hautausmaita kuin nykyisin.
Tämäkin paikka oli melko hoitamaton ja valkoisia ruusuja kasvoi villeinä joka paikassa missä tyhjää paikkaa oli.
Ja kun yksi tytöistä hoksasi nuo ruusut niin oksia katkomaan jokainen.
Syli täynnä ruusuja jokaisella kun kuljimme ehkä km matkan kotiimme.
Ei kai muita ihmisiä edes ollut liikkeellä, ei ainakaan kukaan mitään sanonut..
Minulle oli annettu väliaikaiseen käyttöön talon (jossa asuimme) pojan huone ja tietenkin vein ruusut huoneeseen.
Kuinka ihanalta se tuntuikaan, olla ja lueskella omassa huoneessa valkoisten ruusujen tuoksussa.
Ei muuta tarvittu onnellisuuteen nuoruudessa kun vain että sai olla ja nauttia.
Olen nuhassa, mikään ei oikein tuoksu eikä haise millekkään, siihenköhän perustuu ettei ruokakaan maistu. Väkeviä minttupastilleja imeskelen kurkkukipuun, niissä sentään jotain makua on ja tuntuu nokkaakin avaavan.
Eräällä omaisella on Parkinsonin taudin takia hajuaisti lähes mennyt, suuri menetys sekin on. Kyllä syömisen ilo on sentää suurimpia iloja ja lähes kaikki pilaantumattomat ruuat tuoksuu hyvälle, varsinkin kun on nälkä, kaalin ja silakan hajukin käy.
Aika hyvin arvaan tuoksun perusteella, mitä ruokaa missäkin laitetaan.
paras joulun tuoksu kinkku, iltasella myöhään pannaan uuniin ja aamulla herää sen muhkeaan sulotuoksuun.Näin on aina ollut ja tulee olemaan, mikäli minusta riippuu.
Voihan olla, että nokkani tuoksu- tai hajuherkkyys on kasvahtanut kieroutuneeksi, mutta kun joku valkosipulilla terveyttään ylenmääräiseti hoitanut ja lisäksi ladannut reippaasti hajusteita itseensä, muodostuu siitä sellainen paketti, tekeepä ihan pahaa, jos lähistöllä tai vieressä joutuu olemaan. Sitä ei peitä hieno pukeutuminenkaan. Tunsin kaverin, joka astmaatiikkona käytti jatkuvasti "hengityskonetta", hän ei uskaltanut lähteä mihinkään baariin, koska hänellä oli huonoja kokemuksia näistä elävistä "hajupakkauksista," Näin arka en sentään ole ollut.
Minusta myönteisimmät hajut ja ilma löytyy vankasta kuusikosta, sellaisesta jossa vielä naavaa oksilla roikkuu. Sehän on merkki hyvästä ilmasta. Kesäkuumalla se on vielä lisäksi viilentävä pakopaikkakin.
Selvä muistoni hajuista - voihan niitä tuoksuiksikin nimittää - on metsäkämpiltä. Samassa tilassa, kaksi kerroksisilla rikseillä oli n. 60 - 70 miestä vierekkäin päänpuolelta vähän jaetuissa pilttuissa. Järeä kamina, metrin haloilla oli hataran kämpän lämpölähde, jota vahti kämppäukko koko yön lisäämällä pököä pesään. Yläpetillä, kaminan lähellä virtasi hiki, alapetillä kauempana tuppasi palelemaan. Koska vaatteiden,kenkien, sukkien ja jalkarättien kuivattamiseen ei ollut erillistä tilaa, kaminan ympärille oli viritetty naruja, joihin asusteet ripustettiiin kuivamaan. Metsässähän ne kastuivat, varsinkin suojailmoilla.
Kerron tämän laajasti siksi, että voi jotenkin kuvitella lähtökohdan "tuoksuille." Siihen kun vielä lisää joukon "ilmapäästöt", sekä kuorsauskonsertin, tuoksupaketti alkaa olla valmis. Kyllä se etova haju tuntui, tuntui että se ei ole enää hajua, vaan joku muukin leijailee sakeana ilmassa. Kaikkeen sitä kuitenkin nälissään sopeutuu. Sielläpä asuttiin monen viikon pätkiä poistumatta, koska matkat olivat pitkiä ja hankalia.. Jäi niistä kuitenkin pykälä muistiinikin.
Vuosikymmeniä myöhemmin palasin uteliaisuuttani sille pahimalla kämpälle. Autiohan se oli, mutta silloin jo pääsi autolla lähelle, koska oli tehty metsäteitä puutavaran siirtoon. Kyllä sillä vierailullani "elämykset palasi", ihan tuoksuja myöten.
Tähän vielä lopuksi kirkkoherran ruustinnan kuvaus:" Kyllä metsätyömiehet saavat olla onnellisia, kun voivat kahlailla valkoisessa puhtaassa lumessa päivät ja siitä vielä maksetaan. Tulla sitten illalla lämpöiseen kämppään syömään ja lepäämään." Tällaisena ruustinnan aatos kerrottiin ja uskon että se oli tottakin.
Ynnämuun eloisa ja väkevä kämppäkuvaus todistaa, miten nautittavan lykuelämyksen saa, kun kirjoittaja on tehnyt havaintoja kaikilla aisteillaan ja pystyy ne palauttamaan sekä elämänmakuiseksi tekstiksi muotoilemaan. Mahtoiko kämpillä olla saunaakaan tai kaivoa, hyvässä lykyssä se sijaitsi joen tai puron varressa. Savotta-Sannin suloinen kahvin tuoksu aamuisin herätteli metsien miehet ja sulautui hajujen sinfoniaan. Tukkipuita sahatessa sai vetää sieraimiinsa tuoreen sahausjäljen aromia, housun persuukset ja rukkaset keräsivät raikkaankirpeää pihkaa. Vielä kun nuotiolla sai savua hengitellä ja sillä lisätä patinaa hikiseen työpusakkaan, ruustinnakin sai lisää väriä mielikuvaansa. Miehen ja naisen toisiinsa tuntemaa vetovoimaa on selitetty feromonilla, jonka lähde on kainalohiki.
Navetan ja tallin haju tarttuu herkästi, eikä oma nenä sitä niin tunnekaan. Haen tyttöjä joskus ratsastustunneilta, ja auto lemahtaa sen jälkeen ihan pollelta.
Tämänaamuisen sateisen lenkin jälkeen meidän koiran paksu turkki haisee niinsanotusti ulolle, hellepäivänä se tuoksuu sulolle.
Puista riittää tuoksujenkin maailmaan annettavaa. Kuusesta saadaan vaniljaista aromia, norjalaiset sen keksivät. Keuhkotautiparantolat rakennettiin mäntykankaille, ja tunteehan sen neulasten erittämän otsonin lämpimänä kesäpäivänä männiköissä nenälläänkin. Hajuvesien mainoksista näkee, että moneen on käytetty puiden eteerisiä öljyjä :seetriä, eukalyptusta, santelia tai sitruspuita. Kasveista mainitaan monasti miehinen patsuli , on bergamottia ja vetiveriä - kiehtovaa luettavaa ne kuvaukset, kuin hienoilla viineillä ikään. Katajasta veistetään usein voiveitsiä, koska katajaöljy on bakteereja tappavaa ja raikkaista raikkainta haisteltavaa.
Pian alkaakin hömppäsarja Tunteita ja tuoksuja, jota tunnustan aika usein katsovani.
Rattoisaa Lempin päivää ! Eipä näillä näkymin ole huomenissa tietoakaan Kaisan kaljamista.
bensiini ollut miehen paras hajuste ennen vanhaan, kun auto oli ylellisyyttä. Kuka nyt konille halusi haista ? Väitettiin että jotkut sitä hölväsi käsiinsä ennen kuin lavatansseihin menivät, kävi parempi flaksi naisten kanssa.
Enpä malta olla vielä tulematta ketjuun. Ettei vain kukaan kuule - hiljaa kiitän, Ramoona, kohteliaista sanoistasi. Hyvinpä olet aiheeseen perehtynyt, myös puiden antamiin sivutuotteisiin. Yksi merkittävä ja harvemmin käytetty tuli mieleeni, kuusenkerkkä, oksien päissä olevat hentoiset uusien haarautumien alut. Niistä saa mainiota siirappia vaikkapa yskän taltuttamiseen. Sokerin kanssa kun niitä keittelee, saa tuotteesta makoiset, hiukan pihkalle, kuuselle maistuvan "liköörinapsin." Tietysti koivun mahla on jo paremmin tunnettu.
Kyllähän esimerkkikämpälläni oli savusauna, oikein reippaan kokoinen. Joka lauantaihan se lämmitettiin ja sehän oli sitä parasta antia. Hyvin monet kävivät lumessakin piehtaroimassa, minäkin. Pieni purohan siinä kämpän vierestä mennä lirutteli. Yleensähän ne metsäkämpät olivat veden vieressä tai lähellä. Sehän oli jo tarkoituksenmukaisuus, uittamallahan sieltä puiden kuljetus tapahtui. Nuotiollahan se kahvi metsässä keitettiin, pannu kuului välttämättömyysvarusteisiin. Ne keittelyhetket olivat myös parasta antia, vaikka pienellä hätäilyllähän sekin oli tehtävä - työ oli urakkaa ja eikä tulen ääressä kököttely ja haaveilu tavoitetta lihottanut.
Pihkaa kyllä tarttui pöksyihin ja pusakkaan. Varsinkin kesällä pöllimetsässä. Puuthan parkattiin ja niitä käsitellessä tuli niin tuoksut kuin vaatteiden "panssarointi"ja kun ne sattui repeilemään. maitoliimalla lätkäistiin paikkaa päälle. Yhä tukevampaa vaatetta tuli ja tietysti kämppään entisten lisäksi aromisävyjä. Pihka kyllä tarttui hanakasti käsiinkin, kun väliin paljain käsinkin tuli työtä tehtyä. Muutoinkin kämmenet patvittuivat niin, etteipä niillä hellää siloittelua toisen poskille aikaan saanut. Vaha sanontahan olikin, että "käsistäänhän tekijä tunnetaan"
Eihän se metsurin urani kovin pitkä ollut. Muutamia vuosia ja kymmenkunta kämppää joihin tutustuin. Oli joukossa hylätty talo, varsinainen lutikkalinna, kämppä, jossa oli lattiana pelkkä maapohja. Oman tuoksunsa sekin jakaa. Viimeisen savottani olin kämpällä, jota mainostettiin maan parhaimmiksi. Olihan se, diissel- agrekaatti jauhoi sähköä, jo se oli uutuus. Kerrossängyt kyllä oli, mutta tilaa oli avarammin, vaatteille kuivaushuoneet, ruokailuun oma tila. Sehän jo tuntui voittavan monenkin kotiolot.
Tällä kämpällä oli myös radio ruokailutilassa. Uutiset kuunneltiin tarkkaan. Kerran tuli kirkkoherra valistamaan työkansaa. Hänet tunnettiin yksioikoisena, vähän kärttynä sananjulistajana. Olimme jo valmiina odottamassa - tosin uutisia ja radio rallatteli vielä lauluja. Kirkkoherra rykäisi ponnekkaasti ja tokaisi: - Pankaapa tuo mölytoosa kiinni, että pääsemme alkamaan!
Hätäisin miehistä jo lähti tottelemaan, mutta ronski jätkä nousi seisomaan: - Äläpä koske radioon! Nyt me kuuntelemme uutiset ja pappi saa istua rauhassa. Ei papin sana ehdi tässä piloille vanheta!
Kuuntelimme uutiset. Sitten väliin tullut mies nappasi radion kiinni ja sanoi kirkkoherralle, että "nyt on sinun vuorosi" ja käveli saman tien kämpän asuinpuolelle. Perästä tuli suurin osa joukosta, minäkin. Ja opinpa siitäkin kohtauksesta vähän jotakin.