Huono itsetunto aiheuttaa eron.

Itselläni miehenä johtui huonosta itsetunnosta mustasukkaisuus. Ainakin tyttöystävä (entinen) sanoi sillointällöin puolileikillä toki, että "siinäpä komea mies" tai muuta vastaavaa. Toki ei se vakavaa, mutta tuli itselle heti riittämättömyyden tunne. Ja tunne että "menkööt sen kanssa sitten jos niin kiinnostaa onhan tuokin paremmannäköinen ja oloinen kuin minä".
Ei näistä pääse varmaan eroon..huonosta itsetunnosta pitäisi päästä eroon, mutta se on kasvanu vuosin saatossa huonoksi joten sen parantaminen on lähes mahdotonta. Koska ei ole ulkonäköä tai muuta minkä varaan sen rakentaisi.

Eipä ihme jos tunnet itsesi arvottomaksi. Miehesi ei kuitenkaan ole sinun arvoinen. Ei kohtele fiksusti ja kunnioittavasti sinua. Siis miehesi ei ole fiksu mies. Jokainen kai on joskus katselleut pornoa, mutta jos se jää päälle aj sitä pitää harrastaa vakituiseen, ei se ole normaalia parisuhteessa elävälle miehelle. Laita ukkos käveleen ja katsele fiksumpi mies. Uskon etttä tuut onnelliseksi jonkun toisen, sinua arvostavan ihmisen kanssa. Noin itsekeskeinen tyyppi ei tee naistaan onnelliseksi, eikä itseäänkään. En tietenkään tarkoita että miehen pääasia on tehdä nainen onnelliseksi, koska vastuu omasta onnellisuudesta kuuluu myös itselle, mutta ota myös vastuu parisuhteessa siitä, onko mies käytökseltään sellainen että voit elää onnellista parisuhde-elämää.

Laita mies menemään ja ala viettää laatuaikaa lapsesi kanssa. Se palkitaan. Joka päivä muista ajaella että olet paras äiti mitä lapsellasi voi olla. Siitä on hyvä aloittaa rakentaa parempaa itsetuntoa. Minä olen pienen pojan yksinhuoltaja ja varmasti löytyy mies joka haluaa olla meidän kanssa ja arvostaa meitä.

Lasten tulosta se ero usein saa alkusysäyksen...ja naiset ovat sellaisia ohjastajia, ettei mies sellaista halua...tai on tossu.

Itse nimeäisin syyksi tulkin puutteen. Eli etenkin uusien vauvojen kanssa kumpikin osapuoli on väsynyt, eikä jaksa panostaa siihen miten toiselle asiat ilmoittaa. Ja liian usein jää myös sanomatta se, miten paljon toisen työpanosta kuitenkin arvostaa. Eli joutuu tilanteeseen, missä joutuu antamaan 150% ilman hyvää palautetta. Sanomattakin selvää, että sanomiset ja tekemiset eskaloituu, ja soppa on valmis. Asiaa tietenkin huonontaa se, että koska ei ole aikaa käydä tilanteita loppuun niin vähän joka päivä jää sitten jotain kytemään hampaankoloon. Ja vuoden päästä kun tilanne helpottaa, on jo ajauduttu erilleen. Pienistä syistä, joita kumpikaan ei muista.
Kumpikin tarkoittaa hyvää mutta kun se ei siinä muodossa tule suusta ulos niin ihmettelee sitten vaan että rakastaa toista joten miks se murjottaa.
Miehen kannalta ongelmaa ei olisi, jos muija tulis pari kertaa kuukaudessa, ja ottais poskeen ilman bullshittiä. Ja naisen kannalta taas, jos mies tulis välillä halaamaan, tois kukkia ja hierois hartioita pyytämättä. Mutta kumpikaan osapuoli ei tajua sitä, että se on siinä tilanteessa liikaa vaadittu toiselta. Pattitilanne.

Meillä ero tuli äskettäin, kun kävin odottamaan kolmatta lasta. Olin todella rakastunut ja onnellinen ja olimme kihloissa kun odotin ensimmäistä, joka syntyi keväällä -07. Lapsi oli kummankin ensimmäinen. Pian sen jälkeen huomasin että mieheni etsii seksiseuraa muualta, vaikka meillä meni todella hyvin myös makuuhuoneessa. Jatkoimme yhteiseloa, mutta omalta osaltani tunsin itseni rumaksi ja ällöttäväksi enkä yhtään haluttavaksi. Jossain vaiheessa suhteemme oli tasapaksua arkea vain ja usein riitelimme siitä kumman pitäisi tehdä aloite sänkyhommiin. Itse en enää uskaltanut tehdä aloitetta koska koin että mieheni ei halua minua koska haki seksiseuraa muualta. Yritin selittää hänelle sen. Aina kaikki ongelmat oli minussa ja vika ei ollut hänessä. Jollain lailla asiat sujuivat taas hetken ja aloin odottamaan toista lasta, joka syntyi vuosi sitten. Olin todella masentunut raskauden jälkeen ja pelkäsin että kaikki sama taas tapahtuu taas mitä ekan lapsen syntymän jälkeen tapahtui. Ja niinhän siinä kävi. Hän alkoi taas etsiä seksiseuraa muualta. Menimme terapiaan, että asiat selvenisi. Aloin laihduttaa raskauskiloja pois, jotka lähti aikas hyvin. Stressasin kotitöistä ja uuden kodin remontista. Meidän piti muuttaa isompaan asuntoon nyt tässä joulukuussa. Kaiken tuon keskellä stressaantuneena aloin odottaa kolmatta lasta, koska ehkäisypillerit eivät tehonneet. Kun mieheni sai tietää tuosta raskaudesta, hän pari päivää mietti ja ilmoitti että ei halua enää jatkaa yhteiseloa kanssani. Tästä on vähän reilu kuukausi kun muutin lapsien kanssa hänen luotaan pois. Minulle jäi kaikesta tapahtuneesta masennus, stressi, raskauskilot ja roikkuva oksettava raskausarpinen maha, ja sen myötä huono itsetunto ym. Mitä miehelleni jäi? Vapaus tehdä mitä huvittaa, milloin ja missä huvittaa! Miettii vain miksi toisten on kärsittävä......

No ei minustakaan pornon katsominen toisen tietäen ja runsaissa määrin nyt erityisen "normaalia" ole. Varsinkaan, kun hän tietää, että se loukkaa naista. Kaipa nyt pornoa äijät voi joskus katsella, mutta mua kyllä lähinnä ällöttää ajatus useinkin pornon edessä runkkailevasta miehestä. Ei ne miehet, joiden kanssa olen ja olen ollut parisuhteessa, ole koskaan katsoneet pornoa ainakaan niin, että mä siitä tietäisin. Ei todellakaan "kaikki" miehet tee niin!! Sopii paremmin johonkin äijien känniseen saunailtaan tai muuta vastaavaa..

Olen ihmeissäni. Normin rajoissa olevan pornon katselu ei taas minun mielestäni ole mitenkään kuvottavaa. Miten siitä voisi tulla mustasukkaiseksi? Miten naiseuteni tai itsetuntoni siitä kärsii? Naisena katson itsekkin joskus ja runkkailen. En katsele sitä, että onpa hyvän näköinen mies, onpa iso mulkku taikka onpa täydellisiä naisia tisseineen ja pilluineen. Katson itse aktia ja kiihotun. Tosin olenkin sinkku ja ei vielä vakiumppania. Mieluitenhan sitä seksiä ja läheisyyttä toki kokisi oman kullan kera. Elämäntilanne nyt vain on mikä on ja ei yksinkertiasesti jaksa vielä tässä vaiheessa ajatella vakavempia suhteita. Miksei myöskin pari keskenään voisi joskus katsella pornoa? En minäkään enää ymmärrä siinä vaiheessa jos porno menee parisuhteen edelle taikka porno kiinnostaa enemmän kuin oma kulta vierellä.

Siis en ole missään vaiheessa sanonut että mieheni olisi kamala ihminen yms. hänessä on todella paljon hyviä puolia ja myös ihana isä lapsellemme. En aio vaihtaa häntä uuteen (ja ihan kuin yh-äiti olisi kuumaa kamaa miesten silmin :D) koska en usko että kukaan muu olisi parempi. Lähinnä haluaisin olla aivan itsekseni, tietysti hän saisi lapsen elämään osallistua niin paljon kuin haluaa. Selvästikään luonteeni ei sovi parisuhteeseen koska vaadin täyttä uskollisuutta jota ei tänä päivänä tunnu löytyvän. yllä, taidan olla tämän asian suhteen luovuttaja! Miksi häpeäisin sitä? Myös mies kärsii suhteesta kanssani joten parempihan se olisi lopettaa. Pornoa en tällä tarkoita niinkuin sanoinkin jo, sitähän katsovat kaikki mutta ongelma oli lähinnä se että se vaikutti omaan olooni niin kielteisesti kun jouduin asian kanssa nokikkain...

Ja olemme katsoneet sitä myös yhdessä, tosin mies ei taida oikein siitä tykätä kun en osaa kaiketi suhtautua niihin naisiin niin suurella hartaudella kuin pitäisi, joten enempi hän siitä yksin saa irti :D

A.p. vielä täällä, halusin vain sanoa mamma82:lle että olen tosi pahoillani puolestasi, ihan oksettaa. Seksiseuran hakeminen on kyllä mun mielestä jo pettämistä, ei sitä tarvitse hakea jos ei sitä oikeesti etsisi! Kun jotkut aina selittelee "voi niillä sivuilla olla muuten vaan" just joo, ei pitäis olla mitään syytä olla. Toivottavasti saat elämäniloa lapsistasi ja jostain harrastuksesta, ystävistä yms. :)