Tässä hyvä artikkeli, valitettavasti kovin pitkä mutta perusteellinen.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/pg/tuomola/tyopaikk.pdf
Voisin nostaa sieltä monta asiaa esiin mutta nyt kun on puhuttu omasta "osuudesta" omaan hyvinvointiin (siis!) niin nappaan pari juttua.
"Kiusattujen kirjoittaessa selviytymisestä korostuu henkisen selviytymisen tapojen erittely eli se prosessi, jota kiusattu käy läpi mielessään tai lähipiirinsä kanssa päästäkseen yli kokemastaan"
- asiasta puhumisen tarve voi olla "pakkomielteinen" coping-keinona.
"Aineiston perusteella kiusaamisesta selviytyminen näyttää olevan kiinni viime
kädessä siitä, kuinka hyvin kokemukset pystytään työstämään ja pääsemään niistä yli.
Selviytymisessä on tässä mielessä kyse pitkälti yksilön sisäisistä
stressinsäätelykeinoista: uhan poistamisesta, ongelman ratkaisusta, tunteiden
käsittelystä tai torjunnasta. Selviytyminen ei tarkoita sitä, että pystyisi muuttamaan elämää aina mieleisekseen – joskus on muututtava itse. (Viitamaa-Tervonen & Mielonen 1994, 20.)
Tässä mielessä kiusaamisesta, sen aiheuttamista kokemuksista
ja tunteista sekä itse kiusaamisesta selviytymisessä onkin pitkälti kyse
identiteettiprojektista, jossa omaa minää on arvioitava refleksiivisesti uudelleen, jotta elämäntarina pysyisi käynnissä rutiininomaisen elämänkulun katketessa
95 kriisitilanteessa (Giddens 1991, 53–54; Hänninen 1999, 61, 62)."
"Elämänhallinnan eli koherenssin voi tässä mielessä nähdä
kykynä kohdata vaikeitakin elämäntilanteita ja ehkäistä niihin liittyvää ahdistusta.
Kiusaamisesta selviytymisessä tarvitaan sekä ulkoista että sisäistä elämänhallintaa.
Edellisessä on kyse siitä, että yksilöllä on kyky hallita omaa elämäänsä niin, etteivät ulkoiset tapahtumat horjuta sitä liikaa ja jälkimmäisessä taas siitä, että yksilöllä on kyky sopeutua ja säädellä tilanteen psykologista merkitystä mielessään. (Viitamaa-Tervonen & Mietala 1994, 20.)"
"Selviytymisen – etenkin sen henkisen puolen – ajallista kestoa on
äärimmäisen vaikea arvioida. Siinä missä yksi saattaa selviytyä kiusaamisesta sillä, että lähtee pois kiusaavasta työpaikasta, saattaa toinen kituutella vuosia henkistä väkivaltaa täynnä olevassa työyhteisössä tai tehdä lähdön jälkeen vielä kauankin surutyötä.
Tältä pohjalta on huomattava, että aineistossa kirjoittajat saattoivat
kirjoittaa jopa vuosia sitten tapahtuneesta kiusaamisesta."
"Selviytymisen prosessuaalisessa tarkastelussa on toisaalta kuitenkin määritettävä päätepiste, jotta pystyttäisiin vastaamaan siihen onko kiusattu selviytynyt vai ei.
Käytän tässä selviytymisen lopputulosta painottavassa tarkastelussa Heikkilän (1998,105) tavoin selviytymisen kriteerinä sitä, että yksilö ei ole enää kokemastaan katkera tai vihainen vaan on päässyt kokemastaan ja tunteistaan yli, hyväksynyt sen ja pystyy jatkamaan elämäänsä siitä huolimatta."
Neljä ryhmää
- hyvin selviytyneet.
"Kun itsensä sekä tunteidensa kanssa on sinut, voi kiusaajan jopa armahtaa siitä huolimatta, että oma moraalinen identiteetti tietäisi kiusaajan teot vääriksi"
- kohtalaisesti selviytyneet, vielä vihaiset
"Siinä missä kiusaamisesta hyvin selviytyneet ja siitä jo ylipäässeet ovat valmiita
armahtamaan ja ymmärtämäänkin kiusaajaansa, tässä ryhmässä anteeksianto ei ole vielä ajankohtaista, jos tuleekaan ajankohtaiseksi. Päinvastoin toivotaan, että kiusaajat joutuisivat kokemaan samaa."
- Selviytyminen vielä kesken – elämästä kiinni saaneet
tai kiusaamiselle alistuneet
"Tässä ryhmässä selviytymisen taustalla on havaittavissa tietty kontrollin tunne, se että ollaan valmiita ottamaan kipeistä tapahtumista huolimatta oma elämä haltuun.
Tässä on riskinsä, yksilön pitäisi pystyä katkaisemaan siteensä menneisyyteen,
muuttaa toimintatapojaan ja löytää uusi suunta. (Giddens 1991, 73.)"
- Eivät selviytyneet – katkeruuden kurjistamat
"Kiusatut kokevat tulleensa hyvin syvästi loukatuksi ja epäoikeudenmukaisesti
kohdelluksi. Kirjoituksista paistaa läpi tietynlainen katkeruus, toisaalta ollaan jo
alistuttu siihen, että kiusaamiskokemuksesta ei ehkä päästäkään koskaan yli."
"Tässä ryhmässä silmiinpistävää on se, että läheisten tuki on ollut vähäisempää kuin muissa luokissa. Joko läheisille ei olla lainkaan puhuttu tai tukea ei syystä tai toisesta ole saatu. Koettua myös hävetään ja häpeällä eristetään se muiden näkymättömiin.
Luottamus sosiaalisiin suhteisiin on heikko, ollut jo sitä alun alkaenkin"
"Kiusaamisesta selviytyminen näyttää näillä kiusatuilla kariutuneen siihen, että
elämässä ollaan saatu tarpeeksi monta kertaa henkisesti turpiin. Jos ei ole aiempia onnistuneita selviytymiskokemuksia, ollaan epävarmoja omasta vahvuudesta, resursseista ja jaksamisesta selviytymisen suhteen. Identiteettiprojektissa oma identiteetti on joutunut kyseenalaiseksi sen sijaan, että se olisi vahvistunut (Kortteinen 1999, 359)."
Käykää tsekkaa ja "ottakaa omanne".
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/pg/tuomola/tyopaikk.pdf
Voisin nostaa sieltä monta asiaa esiin mutta nyt kun on puhuttu omasta "osuudesta" omaan hyvinvointiin (siis!) niin nappaan pari juttua.
"Kiusattujen kirjoittaessa selviytymisestä korostuu henkisen selviytymisen tapojen erittely eli se prosessi, jota kiusattu käy läpi mielessään tai lähipiirinsä kanssa päästäkseen yli kokemastaan"
- asiasta puhumisen tarve voi olla "pakkomielteinen" coping-keinona.
"Aineiston perusteella kiusaamisesta selviytyminen näyttää olevan kiinni viime
kädessä siitä, kuinka hyvin kokemukset pystytään työstämään ja pääsemään niistä yli.
Selviytymisessä on tässä mielessä kyse pitkälti yksilön sisäisistä
stressinsäätelykeinoista: uhan poistamisesta, ongelman ratkaisusta, tunteiden
käsittelystä tai torjunnasta. Selviytyminen ei tarkoita sitä, että pystyisi muuttamaan elämää aina mieleisekseen – joskus on muututtava itse. (Viitamaa-Tervonen & Mielonen 1994, 20.)
Tässä mielessä kiusaamisesta, sen aiheuttamista kokemuksista
ja tunteista sekä itse kiusaamisesta selviytymisessä onkin pitkälti kyse
identiteettiprojektista, jossa omaa minää on arvioitava refleksiivisesti uudelleen, jotta elämäntarina pysyisi käynnissä rutiininomaisen elämänkulun katketessa
95 kriisitilanteessa (Giddens 1991, 53–54; Hänninen 1999, 61, 62)."
"Elämänhallinnan eli koherenssin voi tässä mielessä nähdä
kykynä kohdata vaikeitakin elämäntilanteita ja ehkäistä niihin liittyvää ahdistusta.
Kiusaamisesta selviytymisessä tarvitaan sekä ulkoista että sisäistä elämänhallintaa.
Edellisessä on kyse siitä, että yksilöllä on kyky hallita omaa elämäänsä niin, etteivät ulkoiset tapahtumat horjuta sitä liikaa ja jälkimmäisessä taas siitä, että yksilöllä on kyky sopeutua ja säädellä tilanteen psykologista merkitystä mielessään. (Viitamaa-Tervonen & Mietala 1994, 20.)"
"Selviytymisen – etenkin sen henkisen puolen – ajallista kestoa on
äärimmäisen vaikea arvioida. Siinä missä yksi saattaa selviytyä kiusaamisesta sillä, että lähtee pois kiusaavasta työpaikasta, saattaa toinen kituutella vuosia henkistä väkivaltaa täynnä olevassa työyhteisössä tai tehdä lähdön jälkeen vielä kauankin surutyötä.
Tältä pohjalta on huomattava, että aineistossa kirjoittajat saattoivat
kirjoittaa jopa vuosia sitten tapahtuneesta kiusaamisesta."
"Selviytymisen prosessuaalisessa tarkastelussa on toisaalta kuitenkin määritettävä päätepiste, jotta pystyttäisiin vastaamaan siihen onko kiusattu selviytynyt vai ei.
Käytän tässä selviytymisen lopputulosta painottavassa tarkastelussa Heikkilän (1998,105) tavoin selviytymisen kriteerinä sitä, että yksilö ei ole enää kokemastaan katkera tai vihainen vaan on päässyt kokemastaan ja tunteistaan yli, hyväksynyt sen ja pystyy jatkamaan elämäänsä siitä huolimatta."
Neljä ryhmää
- hyvin selviytyneet.
"Kun itsensä sekä tunteidensa kanssa on sinut, voi kiusaajan jopa armahtaa siitä huolimatta, että oma moraalinen identiteetti tietäisi kiusaajan teot vääriksi"
- kohtalaisesti selviytyneet, vielä vihaiset
"Siinä missä kiusaamisesta hyvin selviytyneet ja siitä jo ylipäässeet ovat valmiita
armahtamaan ja ymmärtämäänkin kiusaajaansa, tässä ryhmässä anteeksianto ei ole vielä ajankohtaista, jos tuleekaan ajankohtaiseksi. Päinvastoin toivotaan, että kiusaajat joutuisivat kokemaan samaa."
- Selviytyminen vielä kesken – elämästä kiinni saaneet
tai kiusaamiselle alistuneet
"Tässä ryhmässä selviytymisen taustalla on havaittavissa tietty kontrollin tunne, se että ollaan valmiita ottamaan kipeistä tapahtumista huolimatta oma elämä haltuun.
Tässä on riskinsä, yksilön pitäisi pystyä katkaisemaan siteensä menneisyyteen,
muuttaa toimintatapojaan ja löytää uusi suunta. (Giddens 1991, 73.)"
- Eivät selviytyneet – katkeruuden kurjistamat
"Kiusatut kokevat tulleensa hyvin syvästi loukatuksi ja epäoikeudenmukaisesti
kohdelluksi. Kirjoituksista paistaa läpi tietynlainen katkeruus, toisaalta ollaan jo
alistuttu siihen, että kiusaamiskokemuksesta ei ehkä päästäkään koskaan yli."
"Tässä ryhmässä silmiinpistävää on se, että läheisten tuki on ollut vähäisempää kuin muissa luokissa. Joko läheisille ei olla lainkaan puhuttu tai tukea ei syystä tai toisesta ole saatu. Koettua myös hävetään ja häpeällä eristetään se muiden näkymättömiin.
Luottamus sosiaalisiin suhteisiin on heikko, ollut jo sitä alun alkaenkin"
"Kiusaamisesta selviytyminen näyttää näillä kiusatuilla kariutuneen siihen, että
elämässä ollaan saatu tarpeeksi monta kertaa henkisesti turpiin. Jos ei ole aiempia onnistuneita selviytymiskokemuksia, ollaan epävarmoja omasta vahvuudesta, resursseista ja jaksamisesta selviytymisen suhteen. Identiteettiprojektissa oma identiteetti on joutunut kyseenalaiseksi sen sijaan, että se olisi vahvistunut (Kortteinen 1999, 359)."
Käykää tsekkaa ja "ottakaa omanne".
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Aineiston perusteella kiusaamisesta selviytyminen näyttää olevan kiinni viime
kädessä siitä, kuinka hyvin kokemukset pystytään työstämään ja pääsemään niistä yli. "
Joo, asiaa, ei puhuta tärkeimpänä itsetutkiskelusta vaan kokemusten työstämisestä. Samoin narsimissa on käytävä uuden tiedon valossa kokemukset läpi. Minulla meni koko liiton aikainen paletti uusiksi, olen käynyt läpi tapahtumia alusta asti. Nyt ymmärrän miksi on mitäkin asioita tapahtunut ja myös mitä virheitä olen tehnyt.
Päävastuu tekemisistään on joka tapauksessa narsistilla, minun virheet ei ole väärintekoja vaan yrityksiä elää läheistä harmoonista elämää valitsemani kumppanin kanssa. Mistäpä minä olisin voinut tietää että ko.henkilö vihaa läheisyyttä ja halveksii ja pitää heikkona sellaista ihmistä joka kaipaa läheisyyttä. Siis narsistilta aivan sairasta touhua ja kaukana normaalista, nyt sen kuitenkin ymmärtää.
"Päävastuu tekemisistään on joka tapauksessa narsistilla"
Juuri näin, ja tarkemmin sanottuna kaikki vastuu tekemisistään.
Aika mittava tietopaketti, siitä huolimatta kiitos ;)
Tuo 'Selviytyjiä-onko heitä'- osio (s 110-120) on mielenkiintoinen, ja toi mieleen täällä olevan porukan. Meistäkin kukin on erilaisessa vaiheessa; 1 ryhmään kuuluvat alkavat unohtaa 3 ryhmän ihmisten tuntemukset keskeneräisessä prosessissaan.
4-ryhmä, 'katkeryyden kurjistamat' (onkohan täällä yhtäkään noin totaalisesti uhria?) eivät varmaankaan pysty ollenkaan ymmärtämään 4 ryhmäläisten elämänilon palautumista.
Kukaan meistä täällä(ja elämässä yleensäkin) ei ole toistaan huonompia tai parempia, olemme vain eri vaiheissa.
Hmm ... Jos kiusaus jatkuu niin, itsepuolustus koostuu kolmesta pääelementistä:
1. Rooliharjoitukset
Rooliharjoituksilla opetellaan suhtautumaan erilaisiin arkielämän tilanteisiin. Esimerkiksi mitä tehdä, kun tuttu ihminen tulee liian lähelle bileissä tai kun tuntematon siirtää käden reidelle bussissa. Yksi metodi on "nimeä - kritisoi - sano mitä tahdot".
"Sun kätesi on nyt mun reidellä. Mä en pidä siitä että kätesi on mun reidellä. Ota kätesi pois mun reideltä."
2. Fyysinen leikkiminen
Tällä pyritään pääsemään kosketuksiin oman vartalon kanssa ja oppimaan mihin se pystyy. Varsinkin tytöille, joille on aina sanottu, ettei puihin saa kiivetä, tämä on erityisen tärkeää. Fyysinen leikki voi olla mitä tahansa hipasta painimiseen.
3. Tekniikkaharjoitukset itsepuolustustilanteisiin
Harjoittelemme puolustamaan itseämme ja tappelemaan. Opettelemme pääsemään irti erilaisista otteista. Ihmiset eivät voi kasvattaa lihaksia polviin, kaulaan, silmiin tai jalkoväliin, joten nämä ovat kriittiset kohdat.
1. Joskus joutuu "lyömään laukulla päähänkin" =) Usein sana riittää, painokkaasti annettuna.
2. Paini, paini, paini (saat perspektiivin siihen kuinka heikko oletkaan miehen tai treenanneen alla ja opettele kepulikonsteja jolla saat pari sekkaa aikaa). Opettele käyttämään kovaa ääntä.
Nosta puntteja eri tavoin (yhdellä jallla maastanosto, yhden jalan kyykky, tasapainoilua yhdellä jalalla silmät kiinni, nopeusharjoituksia juoksemalla kahden pisteen väliä ja harjoittelemalla ympäristön hahmottamista mahd uhkien varalta, mielikuviakin).
Juokse intervalleja. Hyppää. Kiipeä. Hakkaa säkkiä. Pelaa sulkista. Harjoittele äänenpainoja. Opettele hallitsemaan elekieltä tiukkaan tilanteeseen. Ole varovainen mutta älä vainoharhainen.
Saat hyvät refleksit ja tasapainoa.
Opettele ryhti kävellessä ja seisoessa (!) ja silmiin katsominen. Opettele ne äänenpainot vielä kerran. Älä kävele kumarassa, älä sätki, hätki tai peräänny huomattavasti koska kaikki sellainen on "pelon ele".
Esitä jos et osaa.
3. Eikä selkäpuolen elinten päälle tai nenään.
Vedä intervallijuoksuja ja opettele maailman tehokkain itsepuolustuskeino ; omat jalat.
Jos ei muu auta, opettele tarvittaessa ohjauksessa pitämään kädet esille uhattoman näköisesti, ottamaan hieman etäisyyttä, tarkkailemaan ympäristöä ajatuksella 1 1 tai 1 2 ja puhumaan hyvin. Käytä jalkoja ja tähtää polvien alueelle mielummin kuin nivusiin jonne ei osu niin helposti ellei toinen ole kännissä.
Sitten ruuuuuuun beibe ruuuun.
Seiso peilin edessä ja sano että nyt vee...sillain että se näyttää siltä =)
Mutta älä kokeile sitä hupia, saattaa käydä huonostikin =)
Säästä se siihen mihin sitä oikeasti tarttee mutta kertaus on opintojen äiti. Paini vaikka kaverin kanssa.
Naisten itsepuolustuslaji koska ei ole voimakysymys, ei kun reeanaamaan, suosittelen !
http://www.youtube.com/watch?v=2wOnMgxeSBw
Paitsi jos päästää treenanneen ukon potkaseen kuten videolla näkyy ; multa lähti kerran olkapää sijoiltaan sen takia tana !
Minut on ainakin hyvät refleksini pelastanut jo monta kertaa...
Esim. jos joku on ollut tulossa takaapäin kimppuuni olen odottanut viime hetkeen ( nähnyt jostain heijastavasta pinnasta, että joku lähestyy ), mennyt kyykkyyn pyörähtänyt ja vetäissyt jalallani toiselta jalat alta, jossain tapauksessa potkaissut polven alle sääreen, ennenkuin edes olen tajunnut mitä olen tekemässä...Sitten vasta kun toinen on siinä rähmällään maannut, olen kysynyt, että mitä asiaa. ( toisinaan on kuulunut osana leikkimielistä "painia" ) Toinen osapuoli oli muuten mies.
Siinä ole silloin mitään väliä, miten iso äijä on, jos ei anna toisen edes päästä lyöntimatkan päähän. Sitä paitsi ei se minun vika ole, jos joku kompastelee jalkoihini. :) Tuossa tapauksessa tosin pitää olla valmiina kierähtämään alta pois, ennenkuin toinen kaatuu niskaan...Syöksy-käsillä vastaan-kuperkeikka-jaloilleen maahan on hyvä, siinä pääsee samantien jaloilleen turvallisen välimatkan päähän, siltä varalta, että toinen haluaa yrittää uudestaan. Tuota kai sanotaan puolivoltiksi, sen voi tehdä koskettaen päällään maahan, tai ilman. Mitä enemmän kaikenlaisia "kommervenkkeja" hyppyjä, kierimisiä, kyykkyjä, voltteja, "pelottelu-potkuja" ilmaan, sen vaikeampi toisen on päästä sinuun käsiksi. :D Tämä tosin vaatii hieman käytännön harjoitusta.
Muutenkin jos olet treenaamaton nainen ( tai mies ) kannattaa käyttää itsepuolustuksessa jalkoja hyödykseen. Päähän potkaisu esim. vastaa suurinpiirtein samaa, tai enemmänkin, kuin ison miehen nyrkin isku. Tosin molemmista voi lähteä vaikka henki, joten en suosittele, kuin ehkä siinä tapauksessa, kun on oikeasti elämästä ja kuolemasta kyse...Samoin kaulaa suosittelisin varomaan. Ehkä tehokkainta itsepuolustusta onkin potkaista, vaikka mahaan...Siinä ei vähään aikaan liikuta. Itselläni kerran vatsalihakset revähti mahaan osuneen potkun seurauksena, enkä liikkunut, enkä syönyt kahteen päivään.
Kaikista parasta tietenkin on, jos ei joudu käyttämään tällaisia ollenkaan, mutta onhan ne hyvä pitää korvan takana...eihän sitä esimerkiksi voi koskaan tietää, koska joku käy yöllä pimeällä kadulla kimppuun. Karkuun juokseminenkaan, kun ei aina ole se paras ratkaisu, varsinkin jos et omaa nopeita jalkoja.
Mutta tällaisia ääritilanteita nyt harvemmin tulee kenellekään vastaan.
-Mental training
- ylösnouseminen yhä uudelleen ja uudelleen
Takaapäin tulevat hyökkäykset on pahoja.
Kieltämättä mielenkiintoinen ja aina ajankohtainen artikkeli.
"Kun itsensä sekä tunteidensa kanssa on sinut, voi kiusaajan jopa armahtaa siitä huolimatta, että oma moraalinen identiteetti tietäisi kiusaajan teot vääriksi"
Antamalla anteeksi, ei voi kuin tehdä hyvää itselleen ja muille.
Sinulle Lynett :
http://www.youtube.com/watch?v=QTQ6MOEkq90