Kun olin "lapsi" ihan pien ennen eskarii niin meil oli kissoi ihan älyttömäst,mut muistan niist 6(me mentii äiskän kaa maalle ja ne ammuttii siel ((ne päästettii eka vapaaks)),nyt itse asiaan:
-Olen jo 13,mut silti itken kissojen perään ja nukahdan omaan itkuuni...
-pohdiskelen aika paljon meediointia (ystäväni on kerran melkein koulussa onnistunut ja minä haluaisin aloittaa kanssa)
-En sitten millään saa mitään jäämään päähän (sis.opiskelussa)
-olen koulussa TOSI hiljainen ja ujo,mutta kotona ja sukulaisilla ynm. aika määräilevä ja muutenkin haluaisin päättää kaikesta.esim jos pelaamme sims:i niin tahdon määrätä minne menemme mitä teemme ynm.
-Minä karsastan eli olen "kierosilmäinen",kun muut koulussa puhuvat selkänitakani ja luovat pitkiä katseita niin ajttelen että se koituu joskus HeIdÄn kohtalokseen???
-Olen jo 13,mut silti itken kissojen perään ja nukahdan omaan itkuuni...
-pohdiskelen aika paljon meediointia (ystäväni on kerran melkein koulussa onnistunut ja minä haluaisin aloittaa kanssa)
-En sitten millään saa mitään jäämään päähän (sis.opiskelussa)
-olen koulussa TOSI hiljainen ja ujo,mutta kotona ja sukulaisilla ynm. aika määräilevä ja muutenkin haluaisin päättää kaikesta.esim jos pelaamme sims:i niin tahdon määrätä minne menemme mitä teemme ynm.
-Minä karsastan eli olen "kierosilmäinen",kun muut koulussa puhuvat selkänitakani ja luovat pitkiä katseita niin ajttelen että se koituu joskus HeIdÄn kohtalokseen???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä olet ihan normaali, herkkätunteinen vaaka.
Kukapa ei itkisi kissojen perään, jotka ammuttiin. Ampuminen on niin raaka teko, ettei sitä pysty aina aikuinenkaan hyväksymään. Ei sellaisesta pitäisi kertoa lapsille ollenkaan. Yritä siis vaan unohtaa se tapahtuma, se on jo mennyttä eikä sille enää voi mitään.
Meedionti sua viehättää ehkä siksi, että siinä tapahtuvia asioita ei aina voi selittää järjellä. Ne on niin sanottuja "henkimaalilan juttuja" ja nehän kuulostaa aina jännältä.
Koulu vaatii keskittymistä. Vaaka turhautuu yleensä siihen, että koulussa kaikki tapahtuu aina samaa rataa. Kaikki tunnit muistuttavat toisiaan, joten mitään ei tunnu jäävän päähän.
Kotona voit kokeilla tehdä asioita ihan toisella tavalla. Kokeilepas opiskella ja lukea tenttiin vaikkapa yhdessä kaverin kanssa. Kyselkää läksyjä toisiltanne jne. Vaihtelu virkistää.
Kouluun mahtuu niin monenlaisia tyyppejä, että on ihan luonnollista tuntea olonsa epävarmaksi ja ujoksi. Kotona ja sukulaisissa ihmiset ovat tuttuja, joten niitä voi pomottaakin ihan toiseen malliin. : )
Itseluottamusta tulee kyllä iän ja kokemusten myötä sullekin eikä sua sitten enää ujostuta olla isossakaan joukossa.
Meillä kaikilla on pieniä vikoja. Toisten viat näkyvät päällekin päin ja toisten taas ei. Minkäs sinäkään silmillesi mahdat, ovat sellaiset kuin ovat ja sillä sipuli.
Koulussa ne kuiskivat selän takana siksi, etteivät uskalla tulla kysymään ja juttelemaan suoraan sulle. No, omapa on häpeänsä, eivät pääse tutustumaan mukavaan nuoreen vaakanaiseen. : )
Mukavaa kesää sulle!
ja samoin!