Päivä kerrallaan

Fraasihan on kysymyskin ja fraasiin yleensä vastataan fraasilla. Iloa ja jaksamista teille vetäjille, että jaksatte yrittää vetää hijaisempia mukaanne. On paljon sellaisia, jotka tarvitsevat kannustusta ja mukaan vetäjiä. Meissä on niin monenlaisen elämän eläneitä omine kokemuksinemme, sairauksinemme ym.
Aina kun saan itseni johonkin aktiviteettiin lähtemään houkuttelen kaverin mukaan, niin saa ikäänkuin kaksinkertaisen ilon siitä, että on saanut toisenkin piristymään.

Minulla on aina ollut käsitys, että kysymys on retoorinen. Jos aistisin, että puolituttu henkilö kysyisi oikeasti miten menee t.m.s., voisin vastata "Haluatko todella tietää?". Ei kai sitä voisi ymmärtää pottuiluksi?

Varmaan on! Ei sitä passaa ahmia liian suuria paloja elämästä kerrallaaan. Päivä on juuri sopiva, sekunti lyhyt ja kuukausi tai vuosi pitkä. Näinköhän se elämä opettaa?

Vastakysymykseni on: Oletko todella kiinnostunut?

Mutta jos se on niin että otetaan jo tälläiällä päivä kerrallaan, odotetaan mitä päivä tuo tulessaan ymmärrän että kaikki johtuu luonteesta, toiset ovat hyvinkin pidättäytyviä kertomaan olotilastaan, jopa pitää sitä uteluna.

Sekin on vähän yksilöllistä lähteekö ulos muiden joukoon jos on luonne että viihtyy yksinään ja sattuu kolottamaa sieltä sun täältä, sillä elämmehän sitä ikäluokkaa että voi olla useampiakin vaivoja, jotka asettaa rajoituksia lähteä liikkeelle.

Kyllä ymmärrän tämän ikäisten vastaukset kun itsekkin kuulun niihin, että laiskuus ja saamattomuus lähteä johonkin tilaisuuksiin vetää pidemmän korren, joten kovin helpolla jään kotiin,