Pysähdyin ajoissa

Vasta 28-vuotiaana pysähdyin miettimään miksi teen näin kuin teen. Miksi haluan vahingoittaa itseäni ja polttaa loppuun ennen kuin olen vasta 30 v.
Perheeni ei hyväksy ratkaisuani, he rutkuttavat siitä että joudun jatkuviin velkoihin. Mutta, tänä syksynä tajusin, että kuukauden irtiotto arjesta voi tuoda sen kiireettömyyden ja rentouden tähän arkeen taas.

Mitä siis tein? Teen edelleen töitä, mutta vain sen verran että saan vuokran maksettua, lyhennettyä velkaa ja myös elettyä tätä elämää. Harrastuksissa olen mukana aktiivisesti edelleen, ystäväni keskustelun jälkeen jätin nyt hieman asioita pois. Nautin elämästä nyt ainakin vuoden loppuun asti himmaamalla tahtia ja lisään työkuvioita uudestaan tammikuussa. Perheessäni on hieman hankalaa, toinen vanhemmistani on sairastellut jo 3 vuotta, toinen siskoistani tekee liikaa töitä jne.. Vaarini kuoli helmikuussa, ja tämä myös vaikutti kokonaisuuteen. Omat harrastukseni veivät aikaa vuorokaudesta 16-24, aika monesti jouduin kavereilleni sanomaan, että en ehdi nähdä.
Totesin eilen että taidan nyt elää sitä elämää, mitä muut elää 18-21 vuotiaina.
Itseasiassa hyvän ystäväni erottua tyttöystävästään (miespuoleinen ystävä, ja tyttöystävä on minun kaveri) olen nähnyt tänä syksynä hänen avullaan sen, että joku välittää minusta, myös ystävänä. Elämää on myös opiskelujen ja harrastusten ulkopuolella ja olen pystynyt lisäämään aikaani kavereiden kanssa yhdessäoloon.

Mitä tässä yritän ajaa takaa, on se että ei kannata asettaa itselleen liikaa paineita elämän vastamäissä, vaan ottaa rennommin.