Miten tuodaan lapsi koiran luo niin että arvojärjestys on heti selvä, eikä koira rupea lapselle vihaiseksI??? laskettuaika kuukauden päästä, ja mietinkin että miten tuon lapsen kotiin niin että koiran kanssa kaikki menis hyvin.? kyseessä iso koira.
Koira ja vastasyntynyt lapsi
apuvaa
252373
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
En osaa sanoa, koska arvojärjestykset on minulle vieraista asioita.
Koira, kuten muutkin eläimet, tunnistaa lapsen, pennun, poikasen jne. Tästä ei ole kahta sanaa. Asia hoituu miettimättä ja kun aluksi annat koiran haistella vauvaa sylistä käsin, niin tuskin ongelmaa tulee. Ainoa, mitä pitää hieman seurata, kon se, että koira saattaa kuonolla "kääntää" tökkiä. kun hajutunnisteita hakee.
"eikä koira rupea lapselle vihaiseksI???"...jos tälläinen tapahtuu syystä tai toisesta, on koira piikkitavaraa ja välittömästi. Nämä ovat asioita, joiden kanssa ei leikitä ja oma vastuu niissä on tiedettävä. Tosin mahdollista epävarmuutta ei saa sotkea vihaisuuteen, ja ne onkin helppoja erotella ilmeen ja eleiden perusteella.
Tässäkin lähtökohta, kuten monessa muussakin asiassa on hallittavuus ja oma suhde siihen.
Ja nyt vasta tuli mieleen?
Koiralla ei ole enää mitään arvoa. Etsi uusi koti sille.
itse ajattelen aina asia niin että jos koira jostain syystä muuttuu vihaiseksi tai muuten jotenkin oudoksi niin syy on aina ihmisessä ei koirassa, jokin asia ihmisen käyttäytymisessä saa koiran toimimaan niin kuin se toimii. ei koiraa viedä piikille ennen kuin on pikkusen tutkittu omaa sisintä voisiko vika ollakkin siellä?? tyhmiä ihmiset jotka heti laittaa kaiken koiran syyksi ja se viedään piikille tutkimatta ensin taustoja. siksi kysyinkin nyt täällä että mitä osaisin omalla elekielellä tehdä niin että koiran ei tarvitse tulkita minua ja lasta väärin ,ja muuttaa sen mukaan omaa käytöstään.
Ei koira omasta tahdostaa rupea ihmiselle vihaiseksi vaan yleensä ihminen omalla toiminnaallaa sen aiheuttaa tekemällä omalla energiallaan jotain minkä koira yhdistää negatiiviseksi.
Ja tuo hallittavuus muuten tulee siitä missä asemassa olet koirallesi sen silmissä. johtajaa totellaan alamaista ei.!!!!
C.F antoi sinulle hyviä neuvoja asian suhteen, samalla systeemillä itsekin on menty. Liikoja miettimättä ja asiaa sen kummemmin stressaamatta. Ihan samalla tavalla kuin koiralle muutenkin pitää opettaa käytöstavat (siis kasvattaa se kunnon koiraksi), opetetaan sille kuinka lapsen kanssa ollaan. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Toki aikanaan myös lapselle opetetaan miten koiran kanssa ollaan. Ei siitä sen kummempaa ongelmaa tai johtajuus- ja arvojärjestysongelmaa tartte tehdä.
Ja kyllä meilläkin ollaan niillä linjoilla, että koiralta ei siedetä agressiivisuutta lasta kohtaan (eikä kyllä muitakaan). Ei sitten minkäänlaista. Vaikka koira onkin rakas perheenjäsen ja suurin osa sen kanssa ongelmista ja vaikeuksista onkin johtunut hihnan tästä päästä, niin silti. Pahimmillaan kun tuossa voisi käydä todella huonostikin. Joten kertakin on liikaa, ja koira piikille jos näin käy. Enkä nyt siis tarkoita, että heti eka murahduksesta tms oltaisiin koiraa lopettamassa, mutta jos koirasta oikeasti tulee vihainen ja arvaamaton, niin ei sitä oikein viitsisi lapsenkaan hengellä leikkiä.
"Ja tuo hallittavuus muuten tulee siitä missä asemassa olet koirallesi sen silmissä. johtajaa totellaan alamaista ei.!!!!"
Nää johtajuus- ja arvojärjestysasiat on aika turhia pohtia, ihan turha tehdä elämästä koiran kanssa niin kamalan monimutkaista kun ei se oikeasti sitä ole. En minä ainakaan jaksa pohtia mitä mieltä ja missä asemassa koirani minun tai muidenkaan ajattelee olevan (ja ajatteleeko asiasta, tai muustakaan ylipäänsä yhtään mitään). Ja silti väittäisin, jollen nyt erinomaisesti, niin ainakin hyvin koirani hallitsevani. Ja ihan oma maalaisjärki on meillä käytetty koulutusmetodi, suosittelen muillekin.
no ajatellaan tilanne että esim kun lapsi itkee niin koira alkaa vouhaamaan ja vinkumaan tai haukkumaan vimmatusti, (se on varmaan meillä nyt se tuleva suurin ongelma) millä saan sen pois?? pelottaa kauheesti että jos teen jonkun virheen koiran kanssa niin saan vaan vielä pahempaa aikaiseksi. Koska nyt kun olen raskaana ja ns epätasapainossa niin koira käyttäytyy nyt jo ihan oudosti minua kohtaan, kyttää koko ajan ja haluaisi vaan seurata. ulkona yrittää hallita minua koko ajan ja määrätä mitä tehdään. Narussa jos jossain kävellään niin vetää ja ei keskity ollenkaan minuun vaan puuhaa vaan niitä omia juttujaan.eli jos tulee hyvä haju niin vetää minut vaikka ojaan että pääsee hajun luokse.
"no ajatellaan tilanne että esim kun lapsi itkee niin koira alkaa vouhaamaan ja vinkumaan tai haukkumaan vimmatusti, (se on varmaan meillä nyt se tuleva suurin ongelma) millä saan sen pois??" -> Opeta koira rauhoittumaan käskystä esim. omalle pedilleen. Tee opetus palkitsemalla äläkä käytä mitään rangaistuksia tai pakotteita - syitä tähän monia, tärkeimpänä pitäisin sitä että palkitsemalla kouluttamalla ei niitä isoja virheitä yleensä tule kuten voi esimerkiksi voimakkaiden rangaistusten käytössä tulla. Varmista, että koira saa vauvan tulonkin jälkeen tarpeeksi ulkoilutusta, huomiota ja aktivointia. Tämä siksi että koiralla ei olisi ylimääräistä energiaa jota se purkaisi esim. kuvaamallasi ongelmakäytöksellä. Muutenkin olisi hyvä, että koiran rutiinit säilyisivät suht samanlaisina jos vaan mahdollista, se auttaisi myös koiraa sopeutumaan vauvan tuloon.
"ulkona yrittää hallita minua koko ajan ja määrätä mitä tehdään. Narussa jos jossain kävellään niin vetää ja ei keskity ollenkaan minuun vaan puuhaa vaan niitä omia juttujaan.eli jos tulee hyvä haju niin vetää minut vaikka ojaan että pääsee hajun luokse." -> Hihnassa vetämisellä ei ole kyllä mitään tekemistä hallitsemisen tai määrämisen kanssa. Se on vain opittu käytös: koira haluaa eteenpäin haistelemaan hajuja -> se kiskoo -> se pääsee lähemmäksi hajuja -> kiskominen on kannattavaa ja se jatkossa kiskoo lisää. Myöskin kontaktin ottaminen hihnakävelyllä, tai etenkin sen puute, on normaalia jos koiraa ei opeteta ottamaan kontaktia. Sitä omaa emäntää/isäntää pääsee näkemään sisälläkin, kun koira on ulkona ja siellä on miljoona hajua ja ohimeneviä koiria ja ihmisiä niin kyllä ne on lähtökohtaisesti koiran näkökulmasta paljon mielenkiintoisempia. Koiralle pitää opettaa palkitsemalla, että kontaktin ottaminen ohjaajaan on koiralle kannattavaa ja siitä seuraa sille mukavia asioita. Kontaktin opettaminen muuten helpottaa myös kiskomisen poisopettamista.
Kuvailustasi kuinka koira vetää lenkillä ojanpohjia pitkin välittämättä kävelyttäjästä, herää kysymys onko koiran liikuttaminen ja aktivointi tasapainossa koiran tarpeiden kanssa? Ja kun koiran käytöksen muokkaamisen perusteet tuntuvat vähän olevan hakusassa niin teille voisi olla hyötyä joko paikallisen koirayhdistyksen tai koirakoulun arkitottelevaisuuskurssista, tai ottaen huomioon tulevan perheenlisäyksen, ehkä jopa ongelmakoirankouluttajan käymisestä kotona. Ei sillä, että vielä valtavia ongelmia koiran kanssa olisi, mutta sellaisen kouluttajan neuvot saattaisivat hyvin ennaltaehkäistä ongelmia. Täältä voisi löytyä sopiva kouluttaja: http://elainkouluttajat.net/index.php?option=com_content&view=article&id=15&Itemid=35
"ulkona yrittää hallita minua koko ajan ja määrätä mitä tehdään. Narussa jos jossain kävellään niin vetää ja ei keskity ollenkaan minuun vaan puuhaa vaan niitä omia juttujaan"
Eihän tuo nyt mitään hallitsemista ole vaan silkkaa tottelemattomuutta ja kouluttamattomuutta. Jos koiralle on opetettu miten hihnassa kuuluu kävellä (se ei siis sitä automaattisesti itse osaa), niin ei se silloin kisko omistajaansa pitkin ojanpohjia. Mitä koiralle ei ole opetettu, ei sen sitä voi olettaa osaavankaan..
Niimpä. Sitä se on -Tottelemattomuutta/kouluttamattomuutta.
Jos koira pyrkii hallitsemaan, niin eikö se silloin kohdista sen siihen ketä hallita yrittää. Eli kohdentuu hallittavan liikkumiseen ja sen rajaamiseen.
Yks mikä tuli mieleen on se et jos koira kiskoo ja vetää lenkillä niin on varmaan syytä rueta jo nyt opettelemaan rattaiden vieressä kävelyä ennen kun siellä on lapsus kyydissä. Omasta kokemuksesta sanon et se on aika helvetillistä sit kun siellä rattaissa on se maailman arvokkain asia kyydissä ja koira meinaa määrätä et minne mennään ja millä vauhdilla.
Meillä onneks opittiin nopeesti se et miten rattaiden kanssa liikutaan, mut kyllä alku oli aika hankala. Nykyään Rontti ei pyri missään tilanteessa rattaiden ohi vaan pysyy mun vieressä, joskus jopa tuntuu et ukko käyttäytyy maltillisemmin rattaiden kanssa kun ilman.
Koira siis osasi kävellä hihnassa kanssani todella hienosti ennen raskautta.??? ja rattaiden kanssa olen harjoitellut ja kävelee ainakin kotona missä ei ole häiriö tekijöitä niin tosi hienosti... tuo hihnassa vetäminen tapahtuu siis kylällä jossa käymme ehkä kerran kk kävelemässä, kotona muuten koira irti melkein koko ajan.
toisaalta ymmärrän hyvin koiraakin että kun ollaan kylällä niin onhan sielä paljon hajuja,joita pitää tutkia. kylälle en koiran kanssa ajatellut edes lapsen synnyttyä lähteä ettei tarvitse riidellä. Nyt vaan raskaana ollessa siis ongelmat tulleet esille, mutta eiköhän tästä selvitä kohan itse muistan vaan pysyä rauhallisena.
Että mitä... "kylälle en koiran kanssa ajatellut edes lapsen synnyttyä lähteä ettei tarvitse riidellä" . Miten koiran kaa riidellään????????
-Vedän
-Etkä vedä!
-Kyllä vedän! Mur! Hau!
Lopeta etukäteen stressaaminen. Itselläni oli kotona viisi koiraa ja kissa kun lapseni syntyi. Monet vauhkosivat että koira puree lasta ja olihan useampi sukulainen kuullut kauhutarinoita vaunuihin nukkumaan menneestä kissasta joka oli tukehduttanut vauvan.Useampi ihminen oli luopunut lemmikeistään vauvan parhaaksi. Meillä vauva tuotiin taloon ja koko karvanaamakatras tutustui uuteen perheenjäseneen. Koirat tulivat yöllä vauvankopan viereen jos lapsi itki, terveydehoitajaakaan ei helpolla lapsen lähelle päästetty vaan vahdittiin että kaikki on ok. Kissa ei raapinut eikä tukehduttanut lasta.Lapsi otettiin osaksi porukkaa.Kun kohtelet koiraa edelleenkin perheenjäsenenä etkä eristä muusta perheestä yms. niin ongelmia ei tule. Kun lapsi vanhenee niin kannattaa opettaa lapselle että koira ei ole leikkikalu.Tsemppiä koko perheelle.
sain kyllä tosi paljon varmuutta kyseiseen asiaan kun hommasin cesarin kirjan "perheen koira" siellä on selitetty tosi hyvin tuo vauvan ja koiran kohtaaminen ja kaikki muukin, niin että huomasin stressaavani ihan turhaan, ihan perus jutuilla selviää näköjään. vauvalle luodaan omatila jonne koiralla ei asiaa, haistella saa mutta ei liian innokkaasti, ja vauva tulee ensin taloon sitten vasta koira ynm... ja koiran pitää väistää lasta.
Mutta koirahan on ollut jo talossa ennen lasta?? En itse lähtis näitä Cesarin juttuja seuraamaan, tyyppi on sentään parturikampaaja...
Meillä oli hieman eri tilanne, kun tutustutin koiran ensimmäisenä taaperoon, joka jo liikkui vilkkaasti suuntaan ja toiseen. Minkäänlaista aggressiivisuutta, hyvänen aika, ei ilmennyt, mutta koirani oli erittäin kiinnostunut ja halusi leikkiä ja nuolla taaperoa jatkuvasti. Iso ja innokas koira kun on, lähestyminen ei tapahtunut aina taaperon edellyttämällä rauhallisuudella.
Niinpä otin koiran hihnaan. Ja hihnassa se oli. Taapero sai mennä pitkin kämppää miten halusi ja koiran kanssa istuttiin sohvalla. Koira seurasi taaperoa, minä katselin telkkua. Pari päivää opeteltiin hihnan kanssa, miten taaperoa lähestytään ja miten taaperon kanssa ollaan ja sen jälkeen asia oli uponnut koiran kaaliin, eikä hihnaa enää tarvittu. Koira oppi varomaan lasta.
Heippa!
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kerrompa oman stoorin.
Meillä kaksi suurta koiraa, ja mietin kanssa miten käy kun vauva tulee.
Ensin koirat olivat tietty todella kiinnostuneita, ja annoimme niiden haistella vauvaa niin, että vauva oli sylissäni. (Ostimme myös oikein mehevät luut koirille valmiiksi, jotka annoimme niille kun olivat haistelleet nätisti vauvaa. En tiedä vaikuttaako moinen positiivisesti, mutta ajatuksena oli kiva :D )
Mutta koirat oppivat itsestään, että vauvan lähellä ei riehuta, ja edelleenkin kohta 2 v lapsemme on koirien yläpuolella. Kädestä ei viedä leipää jne.
Tottakai mekin oltiin aluksi varuillamme, emmekä jättäneet poppoota hetkeksikään kolmisteen, mutta nyt se jo onnistuu lapsen ollessa vanhempi.
Tsemppiä teille!
uskon kyllä kaikki järjestyy kun muistaa vaan itse olla tekemättä asiasta numeroa, ei koiran kaan tarvitse sressata jos ihmiset on rauhallisia..=)
Meillä on 4-vuotias sileäkarvainen kettuterrieri, joka käyttäytyy dominoivasti lapsia kohtaan.. on näykkinytkin ja nappassut enemmänkin hihasta.. nyt on kesällä tulossa vauva ja kyllä hirvittää mitä se tuo tullessaan.. koira kunnioittaa aikuisia ja tottelee, mutta lapsia se ei oikein osaa noteerata auktoriteettinä. Varsinkin alle 5-vuotiaita. Vähän isompien kanssa homma taas jo sujuu...
ajattelimme ostaa jo hyvissä ajoin kuonokopan ja totuttaa koiraa siihen ennen lapsen syntymää. Sitten kun vauva on syntynyt ja koira saa haistella vauvaa ensin kopan kanssa, koska jos vaikka jostain syystä nappaisi kiinni niin mitä siinä ehtii tehdä? ja tilanteen tulisi muutenkin olla rento eikä pingottunut... vai mitä mieltä muut olette?
Huh kuulostaa, että nyt tehdään tilanne. Koiralla on varmasti vaisto vauvaa kohtaan. Sellainen jo liikkuvaikäinen on erikseen, mutta niitäkin tervepäinen koira varoittaa aika selkeästi. Jo käveleviä/juoksevia lapsia voi jo napsiakkin, jos eivät varoittelua usko. Vahemmilla on tässä asiassa iso osa.
Näet kyllä koiran reagoinnin siitä, kun vauva kotiin tulee. Näytä koiralle vauvaa mielummin sylistäkäsin, kun vauva on vaikka sängyssä. Rauhoitat ja olet rento. sitten toisin päin. Ei koiraa voi laskea tekemään ominpäin mitään vaan aina ja ainoastaan kontroloidusti halliten, oli sitten kuonokoppa tai ei. Se saa ikävää aikaiseksi koppapäässäkin. Tuuriin ei kannata asiassa luottaa.
Totta tuokin.. ajattelin vaan josko koira ei aikaisella totuttamisella koppaan osaisi yhdistää sitä vauvan tuloon ja näin olisin lähinnä itse rauhallinen (ja sitä kautta koirakin ja totuttaisi koiran koppaan samalla lailla kuin vaikka valjaisiin tai pantaan)... pitää vaan tsempata itseäni enemmän! Harmi, ettei läheisillä ole lapsia joiden kanssa koira voisi tutustua ja oppia ettei muksut ole pahasta ja niitä pitää kunnioittaa.. Vieraiden lapsilla kun on huono "testata"...
Oliko teillä lapsia ennestään, vai ei? Ymmärsin, että on
Ei ole ennestään lapsia... ja koira on ollut todella vähän lapsien kanssa tekemisissäkin. Foxi on muuten loisto kaveri... mutta tässä tilanteessa en siihen oikein luota.. ja sen tietty vaistoaa sitten koirakin! äh, mikä tilanne.
Onko sinulla caniis familiaris trimmaamaton karkkari kuvassa? :)
"Onko sinulla caniis familiaris trimmaamaton karkkari kuvassa? :"..on 3v. foxi uros.
"Ei ole ennestään lapsia..."...älä ole huolissasi. Et voi verrata koiran suhtautumista vieraisiin lapsiin vs. omiin. Epäilen että yllätyt koiran käytöksestä / suhtautumisesta positiivisesti. Anna kuitenkin aikaa. Totutat arjen ohessa vähän kerrassaan. Vauvahan nukkuu alussa aika paljon ja sitä hoitaessa koirakin siihen tottuu.
Pidä koira mukana hoitojutuissa, anna huomiota jne. Kerro miten meni...
Luota koiraasi, mutta älä tarjoa liikaa liian aikaisin. (siedättäminen)
Hei kiitos kovasti rohkaisusta!
Täytyy ottaa vastaan tilanne niinkuin se nyt sitten tulee ja psyykata itseänsä olemaan rauhallinen.. :) Territ kun vaan osaavat olla jästejä ja hieman tempperamenttisia.. ^__^
Niin katselinkin, että näyttää ihan foxilta.. mainio rotuvalinta sinulla! ;) Meillä on on ollut tätä terrierin mallia ihan minun lapsuudestani saakka.. ja nyt on menossa 4. foxi.. muiden kanssa samaa ropleemaa ei ole ollut. Siksi olenkin vähän ollut huolissani. Tosin vanhemmiten ensimmäisestä tuli kiukkuinen.. liekö sitten vanhuuden kolotuksia..Elikin 15-vuotiaaksi.
Mukavaa joulun odotusta teille sinne ja rattoisaa eloa terrisin kanssa :)
Lukematta ketjua vastaan.
Pidä huoli siitä, että koiralle ei tule minkäänlaista tarvetta dominoida, jos se on siihen taipuvainen, kuten varmaan on, kun kerran tuollaisia vihaisuus juttuja joudut kyselemään.
Dominanssi on nokkimisjärjestys, joka ilmenee kilpailutilanteessa. Jos koirasi ei joudu kilpailemaan mistään perustarpeestaan vauvan kanssa, sillä ei ole mitään syytä olla vihainen vauvalle.
Jos taas se joutuu kilpailemaan mielestään jostain, niin vauvasi mahdollisuudet koiran kanssa kisaan lähtiessään on melkoisen olemattomat, eikä vauva myöskään voi tehdä valintaa lähteekö kisaamaan vai ei.
koirasi perustarpeet ovat ruoka, rauha, turvallisuus, fyysinen koskemattomuus, vastakkainen sukupuoli, nukkuminen, liikunta ja muu aktiviteetti, hellyys ja sitten ne kaikki koiran ikiomat jutut, eli jos sillä on vaikka ihan oma pesä joka on sille tärkeä. Mistään noista koira siis ei saa tuntea jäävänsä paitsi vauvan takia ja jos jää paitsi, niin se voi sopeutua tilanteeseen tai sitten jos se on dominoiva, se voi haluta pitää saamansa edut ja sille on tasan yksi keino siihen: eliminoida se joka sen tarpeen tyydytyksiä uhkaa.