Nyt varmaan moni ajattelee että siellä se 13v. pikkuneiti naiseutensa kynnyksellä harjoittelee ihastumista turvallisella ja saavuttamattomalla kohteella.
Valitettavasti vain olen reilu parikymppinen nainen jolla sattuu olemaan opettajanaan kaunis vajaa kolmikymppinen nainen. Mitään turvallista tässä siis ei ole, vaikka saavuttamaton hän onkin.
Asia on hieman vaivaannuttava luultavasti hänellekkin, kun en mahda mitään sille että joskun jään tuijottamaan häntä, tajuan asian ja lopetan. Taikka saatan tunnilla tai tunnin jälkeen jumittua juttelemaan ihan vain ollakseni hänen seurassaan hieman pidempään. Ei hän tähän mennessä ole mitenkään töykeästi suhteutunut, enemminkin kuin aineestaan kiinnostuneeseen oppilaaseen. Silti toivoisin että saisin ihastukseni napsaistuksi pois päältä.
Onko kenelläkään on vastaanvanlaista tilannetta esim. pomon, kaverin, kenenkään kanssa ja miten pystyitte normaaliin kanssakäymiseen ilman että kaikki tunteet loistaa kasvoilta?
Valitettavasti vain olen reilu parikymppinen nainen jolla sattuu olemaan opettajanaan kaunis vajaa kolmikymppinen nainen. Mitään turvallista tässä siis ei ole, vaikka saavuttamaton hän onkin.
Asia on hieman vaivaannuttava luultavasti hänellekkin, kun en mahda mitään sille että joskun jään tuijottamaan häntä, tajuan asian ja lopetan. Taikka saatan tunnilla tai tunnin jälkeen jumittua juttelemaan ihan vain ollakseni hänen seurassaan hieman pidempään. Ei hän tähän mennessä ole mitenkään töykeästi suhteutunut, enemminkin kuin aineestaan kiinnostuneeseen oppilaaseen. Silti toivoisin että saisin ihastukseni napsaistuksi pois päältä.
Onko kenelläkään on vastaanvanlaista tilannetta esim. pomon, kaverin, kenenkään kanssa ja miten pystyitte normaaliin kanssakäymiseen ilman että kaikki tunteet loistaa kasvoilta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihanaa!!! kuinka moneen auktoriteettiin olet ihastunut ennen häntä?
Eräs melko normi tapa on luoda sellainen syvä, intensiivinen katse syvälle silmiin -siis sellainen, jota ei voi ymmärtää väärin. Siitä nyt ei voi mitenkään väärin tulkita kiinnostustasi nimenomaan ystävänä että kiinnostuksena ko oppiainetta kohtaan.
Jos hän nyt kuitenkin sattuisi tajuamaan "väärin" katseesi, niin ota koko perhe mukaan luentoa seuraamaan ja pommita sitä kyseenalaistavilla kysymyksillä ja kyseenalaista koko hänen olemassaolon tarkoitus koko paikassa.
Sanoisin että aika normaalia. Ei siinä mitään onoff nappeja tarvita.
AI mutta kysymys olikin että miten pystyitte normaaliin kanssakäymiseen. No, virheistä oppii. Eli ei noin kuin ylhäällä.
Tiedän et ei auta tippaakaan jos sanotaan et se on ihan tavallista. Mutta mitä välii, juttele vaan sille ja kattele silmiin, ei tunteet kenenkään naamasta loista, sä kuvittelet vaan. Siinä ammatissa varmaan tottuu monenlaiseen ja jos haluut jutella sille niin juttele. Ei se oo keltään pois.
Samaa mieltä edellisen kanssa. Parastahan se on kun keskustelu on dialogista :-)