Eli käytännön syitä mitä olette huomannut tulevan vastaan siinä ettette saa uusia kavereita/pääse ystävystymään ihmisten kanssa?
Mitä asioille voisi ehkä tehdä/korjata?
Ite huomannut seuraavia ongelmia kun yritän tutustua uusiin ihmisiin:
1. Aikuisiällä on vaikea tutustua kehenkään, koska tuntuu että kaikilla on jo ne omat porukat, näihin onkin vaikea päästä sisälle ulkopuolisen. Tai sitten ihmiset ovat hyvin keskittyneitä vain omaan perheeseensä/parisuhteisiinsa eivätkä kaipaa kuin satunnaista ja hyvin pintapuolista jutustelua.
Ratkaisua en tähän oikein tiedä. Jollakin? Ehkä jos tutustuu ensin yhteen tyyppiin kunnolla ja sitä kautta ehkä pääsee porukkaan mukaan, mutta huomannut ettei useinkaan viedä vaik kui läheisiä oltas uutena ns. vanhaan porukkaan..
2. Syrjäytyminen yhteiskunnasta. Jos olet työtön tai et missään koulutuksessa tms. jää ainoiksi sosiaalisiksi kontakteiksi pitkälti kaupankassalle "päivän"-sanominen. Kaupassa ja kahvilassa yms. tälläisissä paikoissa juttelu suomessa jää yleensä ottaen asiapainotteiseksi, ja jos yrität näissä paikoissa tutustua ni katotaan kummasti kieroon sekä vaikutat epätoivoiselta.
Ratkaisuna toimis ehkä mennä harrastuksiin, jossa voi jutella ja tavata saman henkisiä ihmisiä..
3. Nettiin jumiutuminen. Kun yrittää netistä saada tuttuja/ystäviä niin vaikka juttu luistais kuinka hyvin ja ois yhteistä niin tuntuu että siltikään ei uskalleta ikinä nähdä kasvotusten. lopulta se lupaava kirjoittelukin sitten jää, kun tajuu ettei tästä mitään kaveruutta seuraa. Samoin miiteissä, kukaan ei lopulta tunnu tulevan paikalle, tai miitit järjestetään aivan liian kaukana.
Niin mitäs tälle voisi tehdä? Ehkä etsiä seuraa aktiivisemmista ihmisistä kuin ehkä itsekään, ei yksinäisistä..
4. Pituus. Siis mä olen huomannut näinkin järjettömän asian kuin sen, että jotkut säikähtävät siinä vaiheessa kun tajuavat kui pitkä olen. Aivan kuin häpeäisivät että kaveri on noin pitkä. Olen siis nainen. Tia sitten häpeävät omaa lyhyyttään en tiedä. Mun kans ei haluta näyttäytyä aina julkisesti välttämättä
Taitaa tulla vaan paskoja ihmisiä kohalle, joita ei edes pitäs kelpuuttaa ystäväksi :D
Mitä asioille voisi ehkä tehdä/korjata?
Ite huomannut seuraavia ongelmia kun yritän tutustua uusiin ihmisiin:
1. Aikuisiällä on vaikea tutustua kehenkään, koska tuntuu että kaikilla on jo ne omat porukat, näihin onkin vaikea päästä sisälle ulkopuolisen. Tai sitten ihmiset ovat hyvin keskittyneitä vain omaan perheeseensä/parisuhteisiinsa eivätkä kaipaa kuin satunnaista ja hyvin pintapuolista jutustelua.
Ratkaisua en tähän oikein tiedä. Jollakin? Ehkä jos tutustuu ensin yhteen tyyppiin kunnolla ja sitä kautta ehkä pääsee porukkaan mukaan, mutta huomannut ettei useinkaan viedä vaik kui läheisiä oltas uutena ns. vanhaan porukkaan..
2. Syrjäytyminen yhteiskunnasta. Jos olet työtön tai et missään koulutuksessa tms. jää ainoiksi sosiaalisiksi kontakteiksi pitkälti kaupankassalle "päivän"-sanominen. Kaupassa ja kahvilassa yms. tälläisissä paikoissa juttelu suomessa jää yleensä ottaen asiapainotteiseksi, ja jos yrität näissä paikoissa tutustua ni katotaan kummasti kieroon sekä vaikutat epätoivoiselta.
Ratkaisuna toimis ehkä mennä harrastuksiin, jossa voi jutella ja tavata saman henkisiä ihmisiä..
3. Nettiin jumiutuminen. Kun yrittää netistä saada tuttuja/ystäviä niin vaikka juttu luistais kuinka hyvin ja ois yhteistä niin tuntuu että siltikään ei uskalleta ikinä nähdä kasvotusten. lopulta se lupaava kirjoittelukin sitten jää, kun tajuu ettei tästä mitään kaveruutta seuraa. Samoin miiteissä, kukaan ei lopulta tunnu tulevan paikalle, tai miitit järjestetään aivan liian kaukana.
Niin mitäs tälle voisi tehdä? Ehkä etsiä seuraa aktiivisemmista ihmisistä kuin ehkä itsekään, ei yksinäisistä..
4. Pituus. Siis mä olen huomannut näinkin järjettömän asian kuin sen, että jotkut säikähtävät siinä vaiheessa kun tajuavat kui pitkä olen. Aivan kuin häpeäisivät että kaveri on noin pitkä. Olen siis nainen. Tia sitten häpeävät omaa lyhyyttään en tiedä. Mun kans ei haluta näyttäytyä aina julkisesti välttämättä
Taitaa tulla vaan paskoja ihmisiä kohalle, joita ei edes pitäs kelpuuttaa ystäväksi :D
Vastaukset 2
Vanhimmat
1. Mielenterveysongelmat
Omalle sairaudelleni en mitään voi, ja tämän vuoksi olenkin syrjäytynyt pahasti. Perhettä lukuunottamatta minulla ei ole ketään. Tunnen itseni myöskin hyvin erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Enää en helpolla aio edes kertoa sairaudestani, koska se tekee ihmisen ennakkoluuloiseksi.
2. Absolutismi.
Olen tylsää seuraa, kun en käytä alkoholia enkä lähde baareihin. En ole löytänyt sellaisia ihmisiä, jotka eivät pahemmin joisi alkoholia. Ratkaisu tähän on se, että suomalaiset alkaisivat käyttää alkoholia harkitusti. :D Mikä ei tietenkään tule koskaan tapahtumaan.
1. Totta. Tälle ei sinänsä voi itse mitään jos toisella ei ole aikaa/kiinnostusta/tarvetta ystävystyä, epätoivoiseksi ei kannata alkaa ja väkisin yrittämään. Mielestäni ratkaisu tälle on kuitenkin se, että on monessa asiassa mukana jossa automaattisesti tilanteenpakon takia tapaa ihmisiä, ja yrittää näissä tilanteissa mahdollisimman paljon saada kontakteja ihmisiin, olla ystävällinen, jutella jne. Niistä sitten kyllä vastavuoroisesti kehittyy jotain syvempääkin jos on kehittyäkseen. Täytyy muistaa kehittää omia sosiaalisia taitojaan ja hoitaa itseään ja keksiä omia harrastuksia, tehdän itsestään mielenkiintoinen ja mukava johon toiset haluavat tutustua, sekä kehittää itsetuntoaan.
2. Ratkaisuna yksinkertaisesti mennä töihin, opiskelemaan tai työharjoitteluun, tai vaikka johonkin vapaaehtoisjärjestöön?? Kai nyt aina jotain löytää. Harrastuksia edes jos ei muuta. Monet valittavat masennusta, mutta entä jos masennus johtuukin siitä toimettomuudesta/yksinäisyydestä, se oravanpyötä pitäisi vaan pinnistellä loppumaan? On myös olemassa järjestöjä, jotka auttavat syrjäytyneitä pääsemään takaisin yhteiskuntaan, auttavia puhelimia...
3. Ratkaisuna rohkaistua ja mennä miitteihin. Joko sitä on yksin tai menee tapaamiseen vaikka jännittääkin. Sosiaalisiin pelkoihinkin on apua tarjolla.
4. Ulkonäkö ei mielestäni vaikuta kuin pieneen pinnalliseen osaan ihmismassasta, jos on muuten mukava. Jos itse tuntee olonsa epävarmaksi ulkonäkönsä takia niin se onkin jo pahempi juttu. Itsetunnon kasvatusta tai etsintään vielä pidempi (mies)?