Tuli korppi, velhon lintu.
Munat laski paskat ruiski,
siitä skeptikot sikesi,
valtavat valehtijat nousi."
Eipä korppi viisas lintu,
munillensa sonnikana.
Munista skeposet sikisi,
homelöiset ruikustansa.
Kuulehan sen puhehista
lukee viisas kirjahista.
"Skeposet valtaa veivas,
Pilsut sulle, massi mulle,
Rahaa haaskalle lekurille,
Kultasuulle kusettajalle."
Munistansa syntynehet,
lääkehet hyvät rakensi.
Tauin pahan turmioksi,
vaivan vakavan menoksi.
Sonnastansa syntynehet,
taikauskonsa opetti.
"Tuli hoito hirmuinen,
energiat ovella ärjyi,
sokeripillerit dosetissa paukkui."
Ei nuo runoa osanne,
korpin tunne viisautta.
Hömelö runoa rakensi,
hukkui riimi vaipui aatos,
vaan ei lopu tyhjä paatos,
vähene joutava jorina.
"Skepo parka huokaeli,
huokaeli, henkäeli,
Vesi silmässä valitti:
"Näimpä tiesin, Näimpä luulin,
arvelin ala ikäni:
Tiedot, luulot rakkahat repivät,
sokkotutkimukset paukuttavat.
Minä valheessa likoan." "
Hömelöinen, metsäläinen,
kaukana tiedon kaivot,
kauempana viisauuven.
Jok on sonnasta kyhätty,
sen mieli lantalahan.
Jok on viisahan munasta,
sen mieli tietämähän.
Se on ero hömelöisen
taikka viisaan skeposen.
Toinen luulee tietävänsä,
skepo tietää luulevansa.
Se on viisahan ajatus,
aatos syvä skepolaisen,
korpin pojan,
velhon veljen.
Munat laski paskat ruiski,
siitä skeptikot sikesi,
valtavat valehtijat nousi."
Eipä korppi viisas lintu,
munillensa sonnikana.
Munista skeposet sikisi,
homelöiset ruikustansa.
Kuulehan sen puhehista
lukee viisas kirjahista.
"Skeposet valtaa veivas,
Pilsut sulle, massi mulle,
Rahaa haaskalle lekurille,
Kultasuulle kusettajalle."
Munistansa syntynehet,
lääkehet hyvät rakensi.
Tauin pahan turmioksi,
vaivan vakavan menoksi.
Sonnastansa syntynehet,
taikauskonsa opetti.
"Tuli hoito hirmuinen,
energiat ovella ärjyi,
sokeripillerit dosetissa paukkui."
Ei nuo runoa osanne,
korpin tunne viisautta.
Hömelö runoa rakensi,
hukkui riimi vaipui aatos,
vaan ei lopu tyhjä paatos,
vähene joutava jorina.
"Skepo parka huokaeli,
huokaeli, henkäeli,
Vesi silmässä valitti:
"Näimpä tiesin, Näimpä luulin,
arvelin ala ikäni:
Tiedot, luulot rakkahat repivät,
sokkotutkimukset paukuttavat.
Minä valheessa likoan." "
Hömelöinen, metsäläinen,
kaukana tiedon kaivot,
kauempana viisauuven.
Jok on sonnasta kyhätty,
sen mieli lantalahan.
Jok on viisahan munasta,
sen mieli tietämähän.
Se on ero hömelöisen
taikka viisaan skeposen.
Toinen luulee tietävänsä,
skepo tietää luulevansa.
Se on viisahan ajatus,
aatos syvä skepolaisen,
korpin pojan,
velhon veljen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo, jossa ei ollut lainausmerkkejä pysyikin jo Kalevalan runomitassa. Ihan eri tasoa kuin edelliset.
Taisi kuitenkin olla lainaus ja kirjoitettu ihan eri nimimerkillä. Taitaa olla itse hömelöinen ottanut taas kerran toisen nimmarin käyttöönsä.