Vedän puoleeni noloja tilanteita

No mut sellaista sattuu!..minkäs teet? :) meille kaikille sattuu ja tapahtuu..mutta toiset eivät tunnusta mitään koskaan..minä taas töppilen minkä kerkiän ihan tahattomasti..ja kivaa on ollut...

¨Siltähän se aina välillä tuntuu, mutta niin se on kaikilla muillakin, älä välitä! Itse sitä ei vain huomaa kun on kiinni niissä omissa asioissa, mutta usko tai älä, tulee aika jolloin huomaat, ettet enää niin välitä sillä kaikille sattuu ja tapahtuu. Älä ota niitä niin vakavasti ja opettele antamaan itsellesi anteeksi, sillä muut varmaan unohtavat mokasi lähes samantien, itse niihin vain jää kiinni.

Itse kaadoin vasta ruokajuomani pitkin pöytää erään korkea-arvoisen ihmisen kanssa ollessani päivällisellä, emämunaus. Sanoin anteeksi, pieni hetki, nousin täysin itsevarmasti ja hain hössöttämättä paperin, jolla tyynesti kuivasin sotkun. Laitoin paperin roskiin ja jatkoin tasan siitä lauseesta, missä olin ollut. En sanallakaan selittänyt asiaa, jolloin toinen alkoi siihen vähän vaikeana, että sattuuhan sitä. Nyökkäsin tyynesti ja jatkoin keskustelua. Homma vain pitää opetella tekemään tyylillä. Tyylikäs moka ei ole moka ensinkään, vaan saa jopa muut ihailemaan sitä kanttia ja todella ajattelemaan, että sitä sattuu.

Sovellettuna toimii joka vaikeaan tilanteeseen. Toteaa tyynesti vain, että ahaa, hetki pieni.. :D Ja aina pärjää, vaikka mokaisi miten.

Ihmiset pitävät Mr. Beanista. Käyttäydy kuin hän. Ole koomikko. Saa ihmiset nauramaan ja iloitsemaan.

Minä mieheni kanssa kävimme juuri kylpylässä viikonloppuna ja kotiin unohtuivat uikkarit. Piti siinä sitten matkalla mennä ostamaan uudet.. :D

No mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä. Minulla tulee suusta vaikka mitä, ihan oikeesti tuntuu, että suuni elää omaa elämäänsä, onneksi ympärillä on huumorintajuisia ihmisiä, eivät loukkaannu. Olen mokaillut elämäni aikani paljon, onneksi olen nopea unohtamaan, muuten olisin jo kuollut häpeästä.

Jos yhtään lohduttaa niin et ole ongelmasi kanssa yksin! :)

Ajattele, oikeasti on niin, että Mr Bean herättää sympatiaa, ei elokuvia muuten tehtäisi. Sattuneet mokat herättää sympatiaa, ainakin naisväessä. Kovaksi machoksi luultu mies onkin söpö ja sympaattinen. On aina erityistä, jos ulkokuori pettää ja sen alta paljastuu kohtelias ja auttavainen mies.
Jos olet tahattomasti mokaillut, ota vagingot takaisin olemalla kiinnostunut toisten hyvinvoinnista. Ett voi epäonnistua, jos aidosti haluat välittää muista.

Voin kertoa että samanlaista fiilistä täälläkin. Ikäviä asioita jotka ovat sattunut vuosia sitten tulevat takaisin mieleen, kun ei ole muuta ajateltavaa. Tulevat päähän ikävinä "flashbackina", ajatuksissani elän ikävissä tilanteissa aina välillä uudelleen ja uudelleen.

On joskus sellainen olo että jos voisi aloittaa elämän uudelleen ja poistaa ne pahimmat mokat kokonaan, jotka eivät suostu poistumaan muistoista.

Kiitti kannustavista viesteistä, mut toisinaan ihan oikeasti tuntuu samalta kuin mitä countrygirl1988 kertoo edellä. Osa mokista on oikeasti sellasia, joihin tokaistaisiin "Oho... Aika paha."

Kauheen näkönen tämä Ally mak fish akka.

mikä voi olla noin paha moka... :/

Täällä samanlainen. Vuosien myötä olen oppinut suhtautumaan kommelluksiini positiivisesti. Kaikki luulevat että tahallani heitä nauratan ja sehän on hyvä kun nauravat, kun yleensä kaikki on aina pitkällä naamalla.
Nauru ja hyvä mieli, pidentää ikää itsellekin.

Humoristeja kaivataan lisää, koska:
Tyhmyys on katoamaton luonnonvara, jonka määrä nousee toiseenpotenssiin, joka vuosi.
Itseäni tympäisee sellaiset puunaamat, jotka eivät ymmärrä huumoria ja sehän taas kertoo siitä, että huumoria ymmärt'mätön ihminen ei oikeastaan ole puunaama vaan puupää, joka ei ymmärrä mitään muutakan

Humoristit ovat harvinainen poikkeus nykyisessä maailmassa. He aivotoiminnan rasvatutsalamat ovat niin älykkäitä, että voivat lasettaa pilaa itsetäänkin ja saada toiset yhtäälykkäät nauramaan vaikka mistä aiheesta. Heitä kaivataan lisää!

Nyky Suomi on täynnä viihde julkkiksia jotka irvivät, pilkkaavat ja imitoivat toisia ja esittävät ränttätänttä lauluja muunnelluilla sanoilla ja luulevat olevansa tähtiä alallaan.
Heidän ''ns'' huumorissaan ei ole mitään naurettavaa.

Totuus on tämä he ovat, kuin loppuun lypsettyjä lehmiä, joilla ei ole enää mitään annettavaa, siksi he toistavat itseään ja typerät ihmiset heidän ympärillään hirnuvat hiihoota, kuin aasi lauma.

Jos ''ns'' humoristi on älykäs niin hän on hyvä ihmistuntija ja pääsee aikapian selville yleisöstä. Ovatko nämä aaseja, vai älyköitä, jos yleisö on aaseja niin älykäs humoristi ei viihdy heidän seurassaan, koska typerykset eivät ymmärrä huumoria.

Typerykset taas ymmärtävät oikein hyvin röyhkeyttä, pilkkaa, irvimistä ja ränttätänttää.
Myös tämän suhteen kasakuntaa punnitaan ja se näkyy tv-viihteen tasossa.

Luultavasti sinä olet ainoa, joka sinulle tapahtuneita noloja asioita edes muistaa. Tai jos joku muistaa niin luultavasti muistaa sen hauskana asiana, ei pidä sinua asian takia yhtään sen huonompana kuin muitakaan. Ajattele, jotkut ovat tehneet oikeasti tyhmiä asioita - hävinneet kaikki rahansa kasinolla ja menettäneet talonsa ja perheensä, saaneet lapsen jonkun yhden yön jutun kanssa ja elävät nyt virheensä kanssa (huono esimerkki ehkä, ei-suunniteltu lapsi on saattanut olla hyväkin asia jollekulle), ja ties mitä muuta. Ja silti he ovat jatkaneet elämäänsä.

Minä muutin miehen perässä toiseen maahan, luovuin kaikesta minulle tärkeästä, käytin kaikki rahani asunnon ostamiseen, elin väkivaltaisessa suhteessa, erosin ja sitten luikin häntä koipien välissä takaisin Suomeen, rahattomana, kodittomana ja työttömänä luuserina. En voi edes kavereilleni kertoa mitä minulle siellä ulkomailla oikein tapahtui, hävettää vieläkin niin paljon. Mutta mitä sitten? Olen päättänyt myöntää tehneeni virheen, oppia siitä ja unohtaa sen. Elämä jatkuu.

Miksi et sinäkin voisi vain unohtaa ja mennä eteenpäin?

juuri se, että yrität sulautua seinään, olla huomaamaton ja harkita mitä sanot/teet vetää noloja tilanteita puoleesi. kun esim. pyrkii olemaan korrekti kaikki pienimmätkin mokat korostuu ja se on entistäkin hauskempaa, jos joku jäykkis mokaa :D

itse olin saanut nettilaskuni tuplana jostain syystä tässä kuussa, ja tänään menin kysymään dna:sta mistä tämä lasku johtuu. olin tietenkin ottanut väärän laskun mukaan ja myyjä totesi, että se on puhelinlasku :D joka tapauksessa virheitä tekevälle sattuu.

Harjoittele mielessäsi onnistuneita kokemuksia.. Rentouta ensin itsesi ja sitten kuvittelet vaikka yksityiskohtaisesti tilanteita joissa onnistut , noin 15-30min. päivittäin .Pidä välillä hiukan taukoa ,mutta ole pitkäjänteinen ja saat tulosta.
Kun toimeksi vain ja ikävät muistot jää taakse .Onnea

Oletko kovin nuori? Jos olet niin voin kertoa että yleensä vanhemmiten alkaa helpottaa. Mokailtua tulee, mutta ei sillä ole enää niin suurta merkitystä...
Sitäpaitsi kaikki on suhteellista. Kerrot mokailevasi, muttet esimerkkejä. Joskus oma sisäinen häpeämme ilmoittaa mokasta mutta todellisuus ei sitä ole. Tarkista tämä ja juttele mokistasi jonkun kanssa niitten oikeilla nimillä että saat perspektiiviä!

FAIL.

Kato american piet 1-3 eli ne alkuperäiset, sä muistutat Jim hamoa american pie leffoist, siitä saat jotain ideoita ja ainakin näät miten miten ihminen siis jim selvii noloista tilaanteista, mä tiiä että se on elokuva mutta joka tapauksessa se joka on kahtonu se, ni ymmärtä tämän viestin idea! jospa saat jotain apua siitä! :)

Itse mokailen jatkuvasti, välillä enemmän, välillä vähän vähemmän, mutta olen myös oppinu nauramaan itselleni. Ajattele jos ei koskaan mitään tapahtuis? Kyllä ois tylsää.. Onpahan jotai muistelemista kunhan oppii ensin suhtautumaan rennosti mokailuihinsa. Mitäs pienistä. Ei kannata niin vakasti ottaa mokailuitaan, ei omia eikä muitten. Relax vaa :)

Moi, täällä toinen saman moinen. Älä hyvä ystävä häpeä, miksi pitäisi, tärkein tyyppi on se, joka saa iloa, naurua ja huumoria revittyä arkipäivän harmaudesta kaikille. Tosikot ovat niitä, jotka joutavat "naurunalaisiksi", tosikkoluonne on vailla huumoria ja se on sama kuin tylsä.

Itse olen päässyt kaiken häpeämisen yli. Periaatteessa se on vain mielestä kiinni. Kaikki me möläyttelemme tyhmiä asioita joskus tai teemme jotain idioottimaista. Ei sillä kuitenkaan ole mitään väliä. Nykyään en enää häpeä mitään ja ei sinunkaan kannata.
Vuosien takaisia noloja asioita ei kannata edes miettiä kun niistä on jo vuosia aikaa.
Painotan vielä, että kaikki mokaavat.

kuka jaksaa ihmisen ininää kuunnella
luuletko että ne nolot tilanteet katoaa jos itket siitä netissä...

elämähän onkin vain yksi suuri vitsi!!

Älä viitsi hyvä mies. Mokaaminen on lahja sanoo näyttelijä eli minä myös. Se todellakin on jos osaa mokata häpeilemättä. Älä ota niin vakavasti, heti kun et ota vakavasti mokia lakaat mokailemasta tuossa määrin. Mitä väliä mitä muut ajattelevat jos et tee mitään tahallista ja oikeasti pervoa jota vois jo hvetä. Rentoudu anna olla älä tarkkaile itseäsi älä varaudu niin johan noloutsei loppuvat. Lisäksi näet ns. mokina kaiken koska pelkäät sitä ja jos moka tuleekin suurennat sen sata kertaiseksi mielessäsi. Muut ovat sen jo uhohtaneet aikoja sitten. Lopeta pelkääminenb ja muiden mielipiteiden nuoleminen.

suhtaudu tähän kohtaloos vaan, elä huumorilla eikä niitä tarvi jäädä miettimään.. elämä jatkuu! :)

Welcome to club my dear friend... enään en jaksa niin välittää mut joskus olin ihan samoissa fiiliksissä kuin sinä :) keep it going it just a life.

Siksi kaikki rakastaa mr.Beata. me too

Nimim. "Mokailun taito" vei jalat suustani! Mokiaan ei pidä hävetä, koska kaikkihan niitä tekee. Innokkaana teatterin harrastajana olen nyt vanhempana huomannut, että parhaiten "noloista" tilanteista selviää, kun suhtautuu niihin huumorilla. Usein oma moka tuntuu itsestä pahemmalta, kuin se oikeasti on.

Paljon banaani maksaa?

Itsensä saa nolata kunhan ei tee pahaa toisille! kaikki ihmiset mokailee ja kaikkihan me samaan hautaan joudutaan joten nauti elämästä!

Sattuuhan sitä, toiset oppivat elämään niiden mokien kanssa pahemmin miettimättä. Itseäni hävettää päivittäin muutamat vuosia sitten tapahtuneet ns pahat mokat. En usko että kukaan muu muistelee niitä juurikaan...

Sama tunne siis minullakin. Tosin jos asiasta jotain hyvää haluaa hakea, niin eipä tule puhuttua juurikaan paskaa ihmisistä seläntakana kun tietää kuinka paljon se voi vituttaa.

Itse en näytä sitä kovin helposti ulospäin jos jokin asia hävettää suunnattomasti. Ihmiset ilmeisesti luulevat että minulla on hyvä itsetunto vaikka olenkin välillä ihan riekaleina henkisesti.

Yrität liikaa. pele

muahahhahhahhaaa....... itelle käyny monta kertaa!!!!!!!

Älä välitä siitä.

Sulla on ilmeisesti hyvä aihio, miten selvitä ongelmista. Pulmatilanteiden ratkaiseminen on hyvä apu ja edistää sua työalueella. On paljon ihmisiä, joilla ei ole ongelmatilanteissa selviytymismodea ja koska sulla on, niin laita se mode rahaksi avittamalla neuvoillasi muita avuttomia ihmisiä.

Minä olin mestari nolaamaan itseni kouluikäisenä. Ei naurattanut. Hidasti itsetunnon kehittymistä.

Nykyään olen vähän tietoisempi tekemisistäni ja siten mokia tulee vähemmän, ja jos tulee niin pystyn nauramaan itselleni.

Tietty pahat mokat ottaa päähän pidempään, mutta silloin kyse on yleensä jostain paljon pahemmasta kuin itsensä nolaamisesta.

Jos haluat elämääsi toisen sellaisen. tuu ja hae minut täältä. jaetaan tuo toisten päivät pelastava nolous.

Sama ja tuttu tunne. Olen nainen, jonka pitäisi osata käyttäytyä siististi ja fiksusti, mutta..... Kaikki muut sen hallitsevat, mutta minä ... mitä enemmän yritän olla fiksu ja rauhallinen ja asiallinen, sitä pahemmin mokaan...

45 v oon yrittäny tulla toimeen nuppini ja kroppani kanssa, joihinki juttuihin on jo tottunut,eikä aina ota hirveetä tressiä itsestään, mut jotkut asiat painavat mielen alas pitkiksikin ajoiksi.

Ehkä sut ja mut sit joskus muistetaan hauskoina ihmisinä..... ;)

Entäs jos ongelma onkin siinä, että otat itsesi liian vakavasti!
Voi olla paljon tilanteita joita vaan sinä mielessäsi haudot ja pidät kauheina mokina. Muut eivät ehkä edes huomanneet mitään tapahtuneen.
Joskus sitä vaan jää liikaa puntaroimaan omia tekojaan ja puheitaan.
(Nyt kait ei ole kyseessä kännimokat ja sen jälkeiset morkkikset? Se on sit taas ihan eri asia ja niitä pitääkin puntaroida.)

Sitten meitä on kaksi. Joskus kun mieli vetäsee mukaan hautaudun käsien taakse ja tekisi mieli itkeä. Joskus en saa edes hengitettyä kun silmät suurena mietin kaikkea noloa! Olen todellinen tumpelo...

Koitappa jaksaa - itse en näe muuta vaihtoehtoja; en peiton allakaan piilossa voi olla :)

Ilkka Kanervako se siellä ketjun aloittajana?

Jos on "taipumusta" mokailuun, kannattaisi ehkä miettiä ainakin viinan jättämistä vähemmälle. Kännissä kun ne mokat vielä usein moninkertaistuu. Selvinpäin useista mokista vielä selviytyy, tai ainakin mokailee paljon lievemmin. Niistä tulevat morkkiksetkin ovat oikeutettuja. Humalatilan vuoksi mokia ei voi puolustella, vaikka monet niin luulevat.

nauramaan mokille.Eipä silti minä ainakin RAKASTAN ylikaiken MR. BEANIA.

Joo ja sitten ne tekee sut ihan tahalteen naurunalaiseksi. Kiusataan ihan tahalteen. Ei niiden tarvitse kun kerran julistaa osoite, niin olet aina kohteena.

Mr. Bean on nolojen tilanteiden mies. Joop. Niin voin sanoa että sinulla on sellainen ohjelma, kuin olet ansainnut. Salut.

Täälläkin yksi mokailija, useimmiten kännissä tulee mokailtua jonka vuoksi yritän nykyisin ottaa vähän vähemmän varsinkin kun lähden baariin. Selvinkinpäin sattuu kaikkea pientä kivaa esim. kassalla työntää maksupäätteeseen plussa-korttia maksaakseen kunnes myyjä huomauttaa ettei täältä saa plussaa. Se on vähän saman värinen kuin Sampon kortti...
Viimeksi kun kävin apteekissa niin myyjän kanssa keskustellessa otin askeleen taaksepäin enkä huomannut että takana on joku ihme koroke, tipalla oli etten kaatunut.
Ja näitä sattuu paljon..

Itsestä tuntuu että mokailen jatkuvasti, en ehkä niinkään noloja tilanteita saa aikaiseksi kuin huolimattomuudesta ja keskittymiskyvyttömyydestä johtuvia virheitä. Olisihan elämä kivempaa jos ei jatkuvasti tuntuisi siltä että taas teki jotain pieleen, mutta toisaalta toiset oppii parhaiten virheistään - ja joskus "mokaamalla" mm. töissä löytää uusia ja tehokkaampia toimintatapoja joista muut eivät ole olleet edes tietoisia.

Se on kumma juttu että "mokailu" ja siihen liitetty "tyhmyys" ovat niin suuria tabuja, ainakin Suomessa. Miksei sitä saisi toisinaan epäonnistua? Ja tosiaan, eniten mokailutunteeseen ja siihen kuinka vakavasti ne ottaa vaikuttaa mm. heikko itsevarmuus. Suomessa hyvän itsevarmuuden katsotaan olevan jotenkin arroganttia ja röyhkeää ja siksi tuntuu että suurin osa suomalaisista luimistelee ja yrittää sulautua siihen seinään. Kun kaikki on niin NOLOA!

Itselleen nauramisen taito on jalo taito. Minä olin ennen epävarma itsestäni ja pelkäsin kaiken aikaa mokaavani. Jokainen asia sai valtavat mittasuhteet, koska pidin pieniäkin asioita emämokina, niinkuin vaikka veitsen tipauttamista lattialle julkisella paikalla.

Sitten aloin psyykata itseäni toisenlaiseen ajatteluun. Mietin, että jos esitän itsevarmaa, vaikutankin itsevarmalta ja pikkuhiljaa tulen oikeasti itsevarmaksi. Aloin oikein kaivata kömmähdyksiä, joissa voisin näyttää, kuinka vähän ne minua hetkauttavat :) Nykyään jos tapahtuu mitä tahansa, jos vaikka pyllähdän persiilleni liukkaalla kadulla, olen aidosti huvittunut, jollei käy liian kipeää. Arvaas, mitä ihmiset ajattelevat, kun näkevät minun hymyilevän istaallani kadulla? Eivät ainakaan pahaa, vaan ehkä ovat jopa kateellisia, ettei minua nolota se tippaakaan.

Joskus möläytän tyhmyyksiä, mutta sillekin voi vain nauraa, koska mistään muusta ei ole hyötyä.

Sitäpaitsi kun ei enää pelkää mokia, voi rentoutua ja rentona mokailukin vähenee.

Itse mokailen kaiken aikaa ja joskus toki ajattelen, että olisi mukava jos olisin joskus mukana niin, että näitä munauksia ei sattuisi. Joskus en kestä itseäni. Mutta. Minulla oli kerran työkaveri ja huomasin, että hän ei tehnyt virheitä koskaan (muka), tai ainakin yritti toimia koko ajan niin. Ajan kanssa panin merkille, että tämä henkilö panosti tähän virheettymyyteensä ja se myös rajoitti elämää. Esim. ala ovi aukeaa vasta kahdeksalta, jos tulee ennen saattaa lukko olla vähän vaikea ja miettikää nyt sitä, että joku tuntematon näkisi Hänet kadulla räpeltämässä lukon kanssa. Hänen ratkaisunsa oli olla tulematta ennen kahdeksaa. Itse en edes ajattele, että tuo nyt saattasia olla jotenkin noloa, räpeltää nyt lukon kanssa kaiken kansan nähtävänä?
Niin, että ehkä se kuinka kokee mokia tehneensä riippuu vähän ihmisestä itsestä. Vähän pipoa löysemmälle, käy elämä vähän helpommaksi ja loppujen lopuksi kaikki, Ihan kaikki ajattelevat vain itseään.

http://www.youtube.com/watch?v=JizFAhEpiEc&feature=player_detailpage

Edellisessä ketsissä housujen vetoketjun aukiolo ja nenäliinan puuttuminen rintataskussa tulee tästä sketsistä. Jutun tekijät plagioivat usein toisiaan.

http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=EPJY3PoVWKw#t=299s

http://www.youtube.com/watch?v=VjEt6CgMguk&feature=player_detailpage#t=105s

Idea alempaan videoon on tullut ylemmästä videosta aseen kiiltämisen suhteen. Naiset näkivät Dekorimamiehen kainalossa kiiltävän aseen (blänkande föremål) ja ylemmässä videossa todistajan näköhavainto kiiltävästä aseesta tyrmätään. Are you sure it glittered, kysyy syyttäjä joka puolustaakin syytettyä oman etiikkansa innoittamana. Palme draamassakin syyttäjät toimivat puolustajina, niinkuin olemme nähneet. Sekin tulee filmin juonesta, jota siis Palme draama plagioi minun mielestäni.

http://www.youtube.com/watch?v=oi_yaf9ThhA&feature=player_detailpage#t=60s

Myös naisten kääntymiset videolla laukaukset kuultuaan on suoraan boomerang filmistä.

http://www.youtube.com/watch?v=-r-_1riWOac&feature=player_detailpage#t=163s

http://www.youtube.com/watch?v=oi_yaf9ThhA&feature=player_detailpage#t=79s

Kukaan toinen todistaja ei ollut nähnyt näitä naisia ekä Dekoriman kulmalla seissysyttä suomea puhuvaa miestä, jonka on väitetty olleen virolaisista vanhemmista. Tällä videolla on haluttu herättää eloon yhteys filmiin, jonka voitte nähdä kokonaisenakin youtubessa ja jotenkin vihjata yhteys Suomeen. Muistakaa vetoketju ja nenäliina sketsit. Toinen on matkinut toista.

Tuttua juttua. Itsekkin olen nolannut itseni monessa työssä ja jopa joskus etenkin ohikulkijat ovat ratkenneet naurusta. Töissä jokapäivä sattuu ja tapahtuu niin paljon että kotona huokaissen helpotuksesta kun se on ohi. Sitten ammattikoulussa kun kehtaan aukaista hiljaisen suuni niin saatan ihan tietämättänikin sanoa jotain hassua, mistä vieruskaveri rupiaa nauramaan ja itse en ole tietoinen mikä siinä naurattaa.
Osittain olen kyllästynyt siihen ja osittain suututtaa etenkin kuin pahimmat tulevat uudelleen mieleen. Mutta elämä on ja se opettaa.

Tottakai kaikille sattuu ja tapahtuu, itsestä asiat voivat tuntua vakavammilta kuin ne oikeasti ovat, en kuitenkaan tunteitasi väheksy. Itselleen pitää nauraa ihan oikeasti, ei elämästä selviä hengissä muutenkaan. Itselläkin on vähän sama juttu-nolot tilanteet palailevat mieleen ja näin poispäin. Menneet on kuitenkin menneitä eivätkä muut niitä enää muistakaan, paitsi tietysti lapsena tehdyt kekseliäisyydet...

Minullekin sattuu välillä kaikkia outoja mokia, joita muistelen jälkeenpäin tuskalla ja häpeällä.. hävettää yhä vuosien takaiset jutut joita kukaan muu tuskin muistaa tai jos muistaakin niin ei edes miellä mokiksi. Ja sellaisiakin juttuja toki on, jotka taatusti ovat tilanteessa olleiden muistissa yhä ja aina. Hitto että hävettää! Mutta hengissä olen vielä. :)

Äitinikin on sellainen mokailija ja häröilijä, ettei paremmasta väliä. Kerran veljeni sanoikin hänelle, että "aina sun kanssas saa hävetä", ja sille me nauretaan vieläkin, siitä on tullut ihan slogan :D Äitini ei meinaa hävetä mitään, koska sattuuhan sitä :D Ja se voi aina vetää sellaista vanhan höperön naisen roolia niin ettei kukaan kehtaa liikaa nauraa tai ruveta moittimaan.

Kaikki on loppujen lopuksi asenteesta kiinni. Voihan sitä iloita, kun muilla on hauskaa, vaikka he nauravatkin sinun kustannuksellasi. Itsekin nauran sydämeni kyllyydestä kavereiden mokille, muutamat on ihan oikeasti sellaisia sketsinomaisia, tosi Mr Beanmäisiä... ei voi ajatellakaan, kun alkaa naurattaa niin hitosti. XD onhan se noloa ja ikävää, kun omalle kohdalle sattuu, mutta mitä pahemmaksi mokat menevät, sitä vaikeampi niille on olla nauramatta itsekin.. jos et oikeasti vaaranna omaa tai muiden henkeä mokaillessasi, niin mikäs hätä siinä on? Maailma tarvitsee hauskuutta! Mitä järjettömämpää, sen parempi! Ja totta sekin, että jos oikein tarkasti yrittää olla tekemättä mokia, niitä tulee entistä helpommin. Kannattaa siis ottaa rennosti ja heitellä rempseitä kommentteja aina mokaillessaan, niin muut saavat nauraa vielä enemmän.

Koen itsekin elämäni julmaksi vitsiksi, jonka ei pitäisi edes naurattaa ketään, mutta silti nauran itselleni ja muille ihmisille joka päivä. Me ollaan kaikki hauskoja ja tyhmiä, eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan ei tapeta toisiamme. Jos ei voi muuttaa itseään, pitää muuttaa asennettaan itseensä. Ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti, ja mokiaan pitää ajatella suhteessa muihi asioihin. Varmastikaan sinun mokasi eivät ole maailman katastrofaalisin juttu etkä ole kaikesta huolimatta maailman hirvein ihminen, joten ei sinun tarvitse liian kanssa hävetä itseäsi. Sinä vain olet mitä olet. Ei meistä kukaan pysty parempaan.

Hyvä kuulla että muitakin tunareita löytyy, itse mokaan aina kun siihen tilaisuus tulee, se syö miestä ja ehkä jopa aiheutti sen että välttelin sellaisia tilanteita missä voi nolata itsensä.

Tapasin kuitenki erään tytön jokin aika sitten, pyysin häntä ulos, sekin tuntui silloin mokalta kun hän kieltäytyi, ois voinu vajota maan alle. Lähti kuitenki myöhemmin ulos, siitä asti oon mokannu joka treffeillä, silti vieläkin on yhteisiä suunnitelmia ja tiedän jo etukäteen että sisäinen mr. Beanini tulee esille jossain vaiheessa iltaa. Mutta nyt kun tuntuu että joku hyväksyy mut sellaisena tunarina kuin oon niin se ei enää tunnukaan niin pahalta eikä niitä mieti jälkeenpäin samalla tavalla, kaikki on suhteellista.

Elämä on lyhyt ja tehty elettäväksi, joten pelko pois, oikealla asenteella nolotkin tilanteet on vain kokemuksia muiden joukossa. Ei se mr. Beankään anna minkään lannistaa itseään.

Nii-iin...
Onhan tääki että laitoit oikeen ilmoituksen siitä aika noloa...

Vasta sitten, kun kuulin Krista Kososen haastattelussa viisaimpia, mieleenpainuvimpia sanoja koskaan, ymmärsin itsekin lakata häpeemästä omia mokia: "Joskus on tervettä nolata itsensä"

No, joskus on joskus. Vaikka sinä teet sitä enemmän muista, että se tekee sinusta ainutlaatuisen. Ja niin kuin monet täällä jo ovat sanoneet, tuskin monet edes huomaavat "noloja tekojasi" tai sitten vain pitävät sinua hauskana.

Oma äitini on niin sählä kuin olla ja voi. Itse asiassa se tekee äidistäni juurikin niin upean ihmisen ettei sitä voi pukea sanoiksi!

Huumoria kehiin, sillä pärjää niin kuin monet jo ovat neuvoneet. Itseäni auttaa mokatilanteissa kivikautisella 60-luvulla sattunut pikku tapaus. Silloinhan oli vielä suurta syntiä käyttäytyä poroporvarillisista tavoista poikkeavasti. Olin noutopöydän ääressä vanhuuseläkeikäisen naisihmisen kanssa, tämä oli juuri ottamassa perunaa joka putosi pöydän alle. Nainen vain rauhallisesti totesi: no se meni sinne. Eikä sen kummempaa kummastelua tai muuta. Tapahtuma ohi.
Että sillälailla.

On kai sitä itse kullekin sattunut hyvin noloja tilanteita. Joskus se toinenkin ihminen mokaa samalla kertaa.

MINKÄS TEE5

Outoja netissä liikkuvat itsensä nolaajat, joilla aivan kuin olisi jokin outo perversio nolata itsensä julkisesti.
Nääkin tämmösiä http://www.facebook.com/harmainvalta
V*tun pellet menisitte kunnon töihin ensinnäkin, ja kävisitte joskus ulkona. Jos sivarihomot sais jotenkin ryhdistäytymään niin ei sitten olis ees mitään mr.biinejä.

kerchut tulee

Mokaamisen ongelma on ainakin mulla kömpelyys/hajamielisyys herkkyys. Se kömpelyys ja hitaus reagoida aiheuttaa ne tilanteet ja herkkyys saa aikaan sen, että ne jää mieleen eikä pysty välttämättä nauramaan omille mokille.

Kömpelyyteen ei kauheasti voi vaikuttaa, se taitaa olla temperamentista kiinni. Mutta asenteeseen voi ja voi opetella relaamaan ja nauramaan itselleen.

Omalla kohdallani mokat ovat aiheuttaneet itsetunnon menetyksen (tosin muitakin syitä on). Olen pitkään ollut ihan erakko koska en halua mennä ulos mokaamaan ihmisten edessä. Nyt olen alkanut opetella taas elämään. Helppoa ei ole kun tällasella yliherkällä itkupillillä tulee kyyneleet silmiin mokatessa. Mutta pikkuhiljaa huumori on alkanut löytyä. Auttaa kun ajattelee itsensä just joksikin sitcom-hahmoksi - elämä on mokien sarjaa mutta tuleepahan koettua ja nauratettua muita!

Hyvä vinkki on se, että otat omat mokasi esiin ja naurat muiden ihmisten kanssa. Se helpottaa ja huomaat, että ne eivät enää paina mieltäsi. Esim. itse olen mm. kussut housuun lapsena luokan edessä, ottanut bussin hevonkuuseen ja eksynyt, pilannut ihmissuhteita jne. Silloin ei naurattanut ja noloimpia en edes tänne laita... Mutta ehkä joku päivä.

Kiva etten ole se ainut "mr bean" Minä en ehkä vedä niin paljoa noloja tilanteita (enää) puoleeni, mutta ne saattavat silti nolottaa vuosienkin jälkeen. Lisäksi taidan kyetä muistaamaan lapsuudestani vain nolot muistot, ne jotka muut ovat jo luultavasti unohtaneet. Varsinkin kaikki oudot leikit nolottavat! Nykyään sitten nolot tilanteet syntyvät lähinnä väärinymmärryksistä. Muutenkin kärsin paikoin huonosta itsetunnosta ja tunnen syyllisyyttä ihan pienistä asioista sekä keksin kokoajan jotain huolenaihetta kun olen tylsistynyt ja yksin. Seurassa ne unohtuvat hetkeksi ja osaan piilottaa tunteet hyvin. Olen vasta alta 18 joten millainen elämä mahtaa olla edessä.

tekevälle sattuu ja jos ei mitään tee ei myös mitään satu..

Nohh, itsellä sattui tänään töissä käsittämätön tilanne kun piti alkaa puhumaan työkaverille kesken homman enkä jostain syystä muistanut tyhjentää suuhun kerääntynyttä sylkivarastoa nielaisemalla ja siitähän muodostui mielenkiintoinen "herp derp"-tilanne kun sönkkäsin kuola leualla. Oudon hiljaiselta vaikutti työkaveri loppupäivän, piti mua varmaan ihan vammaisena.

Kun aloitin nykyisessä työpaikassani, siellä oli töissä vanhempi rouva, joka jaksoi joka kerta muistuttaa tekemistäni virheistä. Aina kun olin tekemässä jotain, hän kommentoi toteamalla: "Ethän tällä kertaa tee sitä ja tätä". Yritän aina olla hirveän tarkka, koska pelkään virheitä. Kyse saattoi olla vuosien takaisista mokista, jotka olin tehnyt tietämättömyyttäni.

NAISET TYKKÄÄ MR.BEAN MIEHISTÄ!

ne jotka eivät tykkää, eivät sitten. et sinäkään luultavasti tykkäisi heistä!

Hi there! This http://easyflipping.net/ post couldn’t be written any better! Reading through this post reminds http://ideasonpage.com/ me of my previous roommate! He always kept talking http://handmadeseo.com/ about this. I will forward this http://lynxconcept.com/ article to him. Pretty sure he will have http://i-netwebdesign.com/ a good read. Thank you for sharing!

Heheh, no mä mokailen kans aina, useimmiten viimeistään jälkeenpäin tulee naurettua niille, ihan pokkana kerron myös muille mitä minäkin päivänä sattuu ja nauru raikaa :D

Kutsun itseäni Mrs. Beaniksi, mietin usein, että elämäni valkokankaalla voisi tappaa monta ihmistä myötähäpeästä ja enään en voi muuta kuin nauraa omille noloiluille:D Pieniä elämän piristeitä sanoisin:D

I like reading a post that will make people http://howtopleaseaman.org/ think. Also, http://fantasticdecks.com/ thanks http://lynxconcept.com/ for allowing me http://growingmushrooms.org/ to http://boatbuildingplans.org/ comment!