Mieleeni tuli näkymä, kuinka me tämän ikäiset olemme ainutlaatuisessa asemassa. Hyvinvointi on pohjoismaissa itsestään selvyyttä demokrattisen systeemimme ansiosta.
Ei tarvitse kuin verrata etelän maihin, jossa vielä hiljattain isän eläke oli välttämätön turvaamaan perheen elatuksen kuolemankin jälkeen. Muista alikehittyneistä maista puhumattakaan.
Eliniän noustua tulee vanhusten määrä nousemaan kansakunnassa. Kestääkö maapallon resurssit ilman uusia innovaatioita, työikäisten osuuden vähentymisen ilman korvaavia esim. robotteja?
Jo nyt on teollisuudella robotit käytössään massatuotannon takaajana. Entä ruuan tuottaminen, voidaanko sekin autatisoida enemmän kuin nykyään?
Robotit eivät syö ravintoamme, siinä yks etu, koska ihmismäärän kasvaessa tulee raja elintarvikkeiden tuottamiselle.
Me tämänpäivän seniorit elämme aikaa, jolloin vähitellen huomataan ettei entinen jatkuvaan hyvinvoinnin kasvuun ole varaa, älytön velkaantuminen on herättänyt sen huomaamaan.
Onnellisia voimme olla siitä, että valtavasta kehityksestä huolimatta omana aikanamme, emme edes voi uneksia mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa!
Ei tarvitse kuin verrata etelän maihin, jossa vielä hiljattain isän eläke oli välttämätön turvaamaan perheen elatuksen kuolemankin jälkeen. Muista alikehittyneistä maista puhumattakaan.
Eliniän noustua tulee vanhusten määrä nousemaan kansakunnassa. Kestääkö maapallon resurssit ilman uusia innovaatioita, työikäisten osuuden vähentymisen ilman korvaavia esim. robotteja?
Jo nyt on teollisuudella robotit käytössään massatuotannon takaajana. Entä ruuan tuottaminen, voidaanko sekin autatisoida enemmän kuin nykyään?
Robotit eivät syö ravintoamme, siinä yks etu, koska ihmismäärän kasvaessa tulee raja elintarvikkeiden tuottamiselle.
Me tämänpäivän seniorit elämme aikaa, jolloin vähitellen huomataan ettei entinen jatkuvaan hyvinvoinnin kasvuun ole varaa, älytön velkaantuminen on herättänyt sen huomaamaan.
Onnellisia voimme olla siitä, että valtavasta kehityksestä huolimatta omana aikanamme, emme edes voi uneksia mitä se tulee olemaan tulevaisuudessa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eipä tuosta tulevaisuudesta ole mahdollista saada luotettavaa tietoa.
Eurooppalaisilla olisi erinomaiset mahdollisuudet hyvinvointiin, suureen kansainväliseen vaikutukseen jne. kaikki on tuhottu riitelyllä ja Ranska on tässä ollut pääosassa.
Nyt odotamme vain uutta suurmiestä, joka pystyisi vaikuttamaan Eu:n toimintaan niin, että voimme saavuttaa eurooppalaisina meille kuuluvan aseman.
sitä suomalaislasten kokemaa asiaa, että heidän äitinsä joutuvat käymään työssä joka päivä,
ja 1 -6- vuotiaat lapset kerätään koko päiväksi lapsitehtaaseen orpoina ikävöimään ja odottamaan jossain epämääräisessä tulevaisuudessa olevaa kello viittä.
Kreikassa naiset ovat kotona, samoin muissa etelän maissa.
Lapset saavat olla äitiensä kanssa turvassa leikkimässä ja uimassa lämpimässä Välimeressä, istumassa toisten perheiden kanssa tutussa lounaspaikassa, elämässä yhdessä äidin kanssa niin kauan kuin ovat alle kouluikäisiä, usein vielä kouluikäisinäkin.
Nyt meidän pitää antaa vielä äitiemme työn tulokset, eli rahat, sinne heille .
Ja te hoette, miten hyvin meillä on.
Keskitytte vielä vanhoinakin vain omaan napaanne.
,
Koskee se hyvinvointi ,muitakin kuin lapsia. Onko suomalaisten lasten hoito noin kelvotonta.
En ollenkaan usko uinnin Välimeressä olevan noin korvaamatonta.
Suomalaiset naisetkin kouluttautuvat hyvin ja haluavat myös päteä tasollaan työelämässä.
Kuulun itsekin ansiotyössä käyneisiin äiteihin, jonka lapset ovat olleet päiväkodissa.
Maamme taloudellinen nousu sodan jälkeen oli myös naistemmekin ansiota, vaan aloituksen aihe ei ollut taakse katsominen, vaan tulevaisuuteen vanhusmäärän lisääntyessä globaalisesti elintason myötä.
Huomenna on uusi päivä, uusille aatoksille.
Hyvää yötä!
Hyvää huomenta! - Tänä aamuna heräsin aivan epätavalliseen aikaan.
Mielessäni olivat lasten asiat, ja pieni suru siitä, etteivät he saa viettää huoletonta lapsuutta, mikä heille kuuluisi.
Kun olin nuori ja ''lapsellinen'', ei päiväkoteja vielä ollut,
eikä meidän lapsillamme ollut mitään mahdollisuutta
silloisiin lastentarhoihin päästä, koska tulotasomme juuri sen takia, että kävimme molemmat työssä, oli ''liian korkea', ja
meillä oli pääkaupungin korkeiden hintojen mukainen valtava asuntovelka maksettavanamme, ja juuri siksi molempien työssäkäynti oli välttämätöntä. Vuokra-asuntoon meillä ei ollut varaa eikä mahdollisuutta.
Vielä lapsenlapsillammekin on sama tilanne, äitikin on työssä, ja lasten lapsuus tuntuu liian aikaisin kääntyvän omista asioistaan huolenpitämiseen, aamulla kotoa päiväkotiin ja illalla vasta äiti nähdään ekan kerran, vaikka noin pienen pitäisi saada olla vanhempansa turvassa vielä.
Tässä päivänä muutamana piti isän viedä vanhempi lapsi. joka on musiikkiluokkalainen, harjoituksiin esiintymistä varten ennen kahdeksaa.
niin hän oli sanonut 5-v.:lle pojalle, että syö sillä aikaa aamiainen, että tulen takaisin sitten ja vien sinut päiväkotiin.
Takaisintultuaan poika oli seisonut pihassa ulkovaatteet päällä ja päiväkotireppu sekä muovipussi, jossa oli sadevaatteet, kädessään, sekä laatikosta kaivamansa toiset hanskat käsissään, kun edelliset olivat olleet vielä kosteat.
Oli sanonut, että olitpa pitkään.
.
Kolme vuotta olin kotona lasten ollessa pieniä, mutta sitten piti kyllä työhön mennä. Vieläkin muistan sen tunteen aamuisin, kun vein lapsia yksityiseen päivähoitoon, että olisi pitänyt pystyä olemaan kahdessa paikassa yht'aikaa. Se tuntui pahalta aluksi, kyllä silloin kadehdin etelän ihmisten elämää, kun voivat olla kotona hoitamassa lapsensa. Anoppini oli sen pystynyt tekemään, vaikka oli hänellä pitkä koulutus.
Esikoinen piti viedä yksityiselle hoitotädille vuoden ikäisenä, sen verran sain kesälomalla ja palkattomalla virkapavapaalla sumplittua lisäaikaa. Asunto- ja opintolainoja oli maksettavana, mutta silloin jaksoi tehdä kotitöitä lapsen mentyä nukkumaan . Eipähän tuokaan lapsi tuntunut mitään traumoja saaneen eikä tarvinnut itkevänä hoitotädille jättää. Joskus ihan harmitti, kun hän olisi halunnut jäädä vielä kaveriensa kanssa hoitopaikkaan leikkimään, kun minulla oli aika lyhyet työpäivät.
Kunnalliseen päiväkotiin ei silloin ollut asiaa juuri muilla kuin yksinhuoltajien lapsilla.
Nuorimmaisen synnyttyä oli talouskin paremmalla mallilla, jäin kuudeksi vuodeksi äitiysloman jälkeen kotiin, kunnes kuopus aloitti koulun.Välillä hoidin omieni lisäksi naapurien lapsia tilapäisesti, lämmöllä muistelen tätä aikaa ja yhteyksiä pidetään vieläkin. Olimme juuri muuttaneet Espooseen paritaloasuntoyhtiöön, lähistöllä oli paljon samanikäisiä lapsiperheitä. Perustimme paikalliseen puistoon hoitoringin, jotta kukin äiti vuorollaan pääsi yksin asioilleen tai vaikka hetkeksi lepäämään, jos niin oli tarvis. Länsiväylä teki meistä useammankin jutun. Vielähän työelämäänkin ehti ja varhennetulle eläkkeelle jäin osittain lastenlasten takia. Eläkettä ei täyttä määrää kertynyt , mutta iloa ja henkistä rikkautta sitäkin enemmän.
Pirteänä minäkin sängystä pomppasin ja ennen kuin lähettelen päivänsakareille sähköisiä kortteja, kurkistan palstan muita aamuvirkkuja. Subjektiivinen oikeus lasten päivähoitoon on mahdollistanut äitien työssäkäynnin , onneksi myös pienempien kotihoitoa tuetaan. Mielestäni alle 3-vuotiaan ei pitäisi olla ainakaan koko päivää hoitopaikassa, vaikka suomalaisen päiväkodin laatuun luotankin.Sitten lapsi alkaakin kaivata kavereita ja ryhmätoimintaa. Olen monasti ollut seuraamassa isovanhempien päivänä, miten siellä käytännössä eletään.Lapset ovat leiponeet opettajien ja hoitajien kanssa tarjottavaa, esitellään askartelut ja laulutaidot, joka lapsella on oma kasvun kansiokin kehityksestä. Surullisia poikkeuksia on ja henkilökunnan puute vaivaa, mutta vashaiskasvattajat ovat yleensä työstään innostuneita . Mielelläni minäkin annan aikaani, että nämä koulutetut äidit saavat käydä töissä, nyt pienimmäisetkin ovat 4- ja 5-vuotiaita. Eilisessä presidenttifoorumissa Halonen puhui juuri tästä 70-luvun valtavasta kansantalouden voimavarasta, äitien tulosta työmarkkinoille.
Texsanell puhui roboteista, joita on jo kokeiltu muistaakseni Kustaankartanossa pelikavreina. Toivottavasti petikavereiksi ei sentään niitä tarjoilla, ja eihän mikään korvaa lämpimiä hoitajan käsiä. Siivoamaan ovat robotit kyllä omiaan, sekä muistuttamaan lääkkeitten ottoajoista ja voisivathan ne tunnistaa lattialle tuupertuneen ja hälyttää apua , kun osaavat vaikeita leikkauksiakin suorittaa. Hinnastahan se on kiinni, mihin robotteja voi käyttää. Miksei robotti oppisi ulkoiluttamaan ja kokkaamaankin. Neliraajahalvaantunut pystyy apuvälineitten kanssa käyttämään tietokonetta silmien liikkeillä - tekniikalla on huikeat mahdollisuudet, emme tosiaan osaa edes kuvitella.
Museoissa käydessään huomaa, että muutamassa vuosisadassa ihmisten koko on kasvanut kymmeniä senttejä, ja äitejään sekä isiään pitempiä tulee jälkikasvustakin. Voisihan leikitellä ajatuksella, että jokin ihmeprosessi kutistaisi ihmiset, ruoka riittäisi kun yhdestä mansikasta saisi koko perhe jälkiruuan. Ajatusleikki ei ole ollenkaan uusi : Liisa seikkaili ihmemaassa jättiläisenä, On Peukalo-Liisa ja Nils Holgersson, joka villihanhien selässä risteili, Gulliverin matkat lilliputtien ja jättiläisten maassa. Nykyversio on elokuvassa Kulti, kutistin kakarat. Olisihan se jännittävää ja taloudellistakin, kun voisi lokin selässä lentää ja kissalla ratsastaa.
nykyihmiset itseään, liikalihavuus senkun lisääntyy. Mutta taitaa olla niin, että köyhät syövät halpaa lihottavaa ruokaa ja heiltä puuttuu vitamiineja ja hivenaineita.
Auttaiskohan lihavien sakotus !
Minun henkilökohtainen putoamiseni aineellisesta hyvinvoinnista ei voi millään olla korkea, vaikka kuinka suuri pudotus tulisikin.
Koskaan en ole omistanut mitään.Lapsuuden ja nuoruuden kiertelin sotapakolaisena paikasta toiseen, nurkasta nurkkaan.
Kun isä osti tämän mökin sotakorvauksilla saaduilla varoilla, olin saanut elämälleni jonkunlaisen turvapaikan.
Töihin kuitenkin jouduin menemään aamulla viideltä ylös illalla kuudelta kotiin.
Isä kuoli, turva meni, äiti sairas, jota jouduin piikittämään kaksi kertaa yöllä.
Äitikin kuoli.
Minä hupsu menin sokeana naimisiin, lapsia syntyi, en saanut heitä minnekään päiväkoteihin, kun ei niitä ollut.
Mitään ihmeempää ei kokoontunut40 työssäkäynnin aikana, lapset oli huollettava.
Nyt lapsilla menee sentään paremmin kun alkuun pääsivät.
Olen saanut heiltä tämän tietsikan, joka on ainoa pudotus minulle kun alaspäin mennään.
Onpa niitä ollut tiukkoja aikoja nuoruudessa-kin, silloin omakohtaisesti, nyt muitten.
Yksi vaihe oli kahden vanhimman lapsemme ollessa, toisen kolmen kieppeillä, toisen alle kahden vuoden. Mieheni oli vasta kadettikoulussa, itse oln siinä vaiheessa töissä Helsingin Hakaniemessä Huoltovirastossa, silloinen sossu. Lapsilla on ikäeroa noin puolitoista vuotta.
Asuin lasten kanssa yksiössä Pakilassa, sieltä kuljin kahdella bussilla ensin viemään lapset Mechelininkadun lastenseimeen, siinä Sibeliuksen muistomerkin lähellä, sitten itse ratikalla Hakaniemeen. Aikaisin piti aamulla lähteä.
Sitä ennen opiskelin, oli vain vanhin lapsi. Sitten syntyi toinen, asuimme anoppilassa Kannelmäessä. Kyllä sitä ennen ahtaasti asuttiin, siellä oli kolme huonetta ja keittiö, meitä kaikkiaan seitsemän plus mieheni vapaa-ajallaan.
Sitten sain kyllikseni tästä tilanteesta ja sain sen yksiön. No, en nyt jaarittele, mitä sitten tapahtui. Mutta tietysti en malta olla kertomatta, että kirjailija Hannu Salama perheineen asui siellä Pakilassa samassa rapussa juuri Juhannustanssien kirjoittamisen aikoihin, oli hänellä tapanaan ilmeisesti pitkiäkin kävelyreissuja tehdä mietteliään näkösenä.
Meidän lasten ollessa vauvoja ei saanut kaupungin tarhaan lapsiaan, oli vietävä yksityiseen päiväkotiin, olihan siellä kaikki neuvola jutut sitten samalla, ei tarvinnut itse lähteä viemään kesken työpäivän.
½ vuoden kuljetuksen jälkeen sain aivan ihanan päivähoitajan, se helpotti monella tapaa elämää, oli valmiit ruuat kun työstä palasin.
Jäi iltaisin aikaa mennä puistoon lasten kanssa, yritettiin elokuviakin mennä katsomaan mutta nuorin pelkäsi piirrettyjä kovaäänisiä 'otuksia'.
Ennen lasten kouluikää jäinkin sitten kotiin, siinä oli sitten uuden asian edessä, kaikki sujuu pienellä keskittymisellä ja omilla voimilla niin arjessa kuin pyhinä, ja niillä päivillä ei paljon ollut eroa, samaa pakertamista.
Ei nekään ajat mitenkään helppoja olleet, nyt perästä ajatellen olen monesti hymyillyt itsekseni miten ihmeessä sitä jaksoi?
Kyllä jaksaa kun on päämääriä!
Mehän elämme hyvinvointivaltiossa, kaikkea on liian kanssa, ja todella paljon hyödytöntäkin, toisin kuin etelämpänä jossa tytöt on tarkassa vartioinnissa kotona äitinsä kanssa aikuisikään saakka.
Hyvää huomenta minultakin tähän perjantaiaamuun.
Ajatukseni eilen liitelivät kyllä ohi meidän elinaikamme, aikaan jolloin tätä aikakautta vielä pidetään *vanhana hyvänä aikana*
niin paljon enemmän veikkaan ympäristömme teknistyvän ja muuttuvan.
Roboteista puheenollen onhan autoteollisuus pitkään jo käyttänyt automatiota kokoonpanossa.
Tuon ravinnon tuottamisessa pelloilla sitä enemmänkin pohdin:)
Onhan jo parikymmentä vuotta sitten jo kokeiltu avaruusaluksella kasvien viljelyä, missä tomaatit leijuvat vapaasti painottomuudessa, juuret ilmassa ottaen suihkutuksesta veden ja ravinteet. YK alaisen tiedemiesten
ryhmä Wienissä näitä ravintoon tulevaisuudessa kokeitaan keskitti.
Nythän on kaupungeissakin kasvatettavia kattovihannesviljelmiä ihan muodissa ja mikäs sen ihanampaa jo näkymänä, saati sitten sadon keruu. Kahvi on vielä juomatta, ei liidä ajatus kauas tulevaisuuteen,
jatkuuuuu,....
http://www.oamk.fi/~pesillan/hailuoto.html#tulevaisuus
Kiitos linkistä, tuttua olivat nuo vanhan filosofimme Wrigt'in mietteet tulevaisuudesta.
Uskoisin jo olevamme ajassa jolloin luonto iskee takaisin, kuinka kiihtyvällä vauhdilla emme tiedä, syy ja seurauslaki siinä vain toteutuu.
Mieluimmin luen hänenkin ajatuksiaan kuin Pentti Linkolan ääriradikalismiaan, vaikkakin kunnioitettava omakohtainen esimerkki onkin yksilönä.
Ramonan hauska ajatus pienenevästä ihmisyksilöstä on realistispohjainen, näinhän meillä on japanilaisista esimerkki lienevät eniten saaneet pituutta lisää hyvinvoinnin myötä!
Meillä länsimaalaisilla on tuota volyymiäkin liikaa huolestuttavasti nuorisollakin.
Me elämme elämäämme tämä ikäpolvi, voimatta suurestikaan vaikuttaa kehityksen kulkuun, saamme sentään julkisessa mediassa tuoda ajatuksiamme esiin. Hieno juttu!