Tämä "kamala" tilanne on jo jatkunut jonkin aikaa, parisen vuotta tarkemmin sanottuna.. Olen varmaan kamala ihminen osittain mutta kaikin puolin kaikki on johtanut kaikkeen.Olen muutaman vuoden halunnut hirveästi mieheni parasta ystävää, siis syvemmällä tasolla, ei ole kyse seksistä eikä sitä ole ollutkaan, en todella halua sellaista soppaa ikinä tehdä enkä sellaista kenellekkään tehdä. Suhteemme on ollut karikolla sanotaanko jo ennen sitä mutta olemme vain olleet puolisoni kanssa yhdessä, onhan meillä lapsi ja kaikkea. Muutakin epämiellyttävää suhteeseemme on kuulunut paljonkin vuosien mittaan. Ollaan eletty jo pitkään kavereina vaan. Aina ulkona ollessamme kun olen tämän ihmisen tavannut joka on sitä jotain, ihan uskomaton tunne. En tunnusta tälläistä tunteneeni koskaan ennen. Siinä on jotain syvempää. Kaikki keskustelut hänen kanssaa ja kaikki, tuntuu vaan niin uskomattomalta ja siltä että tuo ihminen oikeasti ymmärtää minua kaikin puolin ja minä häntä. Kaikki aratkin asiat ollaan jaettu.Asiat on sinänsä tuntuneet olevan molemmin puolisia mutta kun näinkin arka suhde kyseessä kaikin puolin tämä hirveää sen osin. Mutta olen sitä mieltä että kaikesta selvitään. Ja asiat selvitetään. Nyt kun me viimein ja vihdoin teemme eroa puolisoni kanssa näiden "ystävyysvuosien" jälkeen, ehkä ne asiat siitä lutviutuu. Mutta siihen en suostu että päästäisin ihmisen käsistäni jonka tunnen olevan se oikea sielunkumppani. Voi ulkopuolisesta kuulostaa oudolta.. Olemme puolisoni kanssa myös naimisissa ja olen aina ajatellut että hän on se, mutta en voi kuvitella tunnetta miten sen muille selittäisin kun sanon että joku vaan tuntuu siltä kenelle en häpeä sanoa mitään, useimmiten ei tarvitsekaan mitään sanoa hän tietää ja ymmärtää. Kuten minä hänestä. Osittain vaikka eroa tässä aletaan käydä läpi ajattelen tunnetasolla että tuonhan piti olla se mutta toisaalta vapauttavaa kun olen tiennyt jo jonkin aikaa tavanneeni sen sielunkumppanin. Uskomatonta miten voi olla sellainen ymmärrys kahden ihmisen välillä. Nykyisen liittoni perusteella tuntuu että olisin taivaassa. Ongelmani tässä on se että varsinaista kontaktia en ole häneen uskaltanut ottaa.. Olemme usein samassa porukassa viettäneet iltaa, jutelleet ja muutenkin olleet todella paljon tekemisissä mutta kuinka viestitän hänelle kaiken tämän, kun tilanne on suhteiden kannalta niin vaikea ja hänkin "pelkää" tilannetta. Hän on kyllä sinkku , ollut todella pitkään. Ei sen suhteen mitään.. Tätä "ihana-kamala" elämä on.. En saa öisin nukuttua, en ole saanut pitkään aikaan. Nukahdan miettiessäni häntä, kaikki mitä teen, mitä musiikkia kuuntelen , missä ajan, niin aina muistan hänet, aivan kamalaa. Kaipuu on aivan uskomaton! Toivottavasti joku ymmärtää mitä tarkoitan.. :/ *Neuvoton
Haluan sut! :S
sielunkumppani
191316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Edwaed mya - stereo love
Ei tossa mun mielestä ole mitään kamalaa, elämää vaan. Osaan varmaan kuvitella tunteesikin tuota sielunkumppania kohtaan, se on jotain käsittämätöntä, pysäyttävää, ennen kokematonta ja ohittamatonta. Sitä ei voi mitenkään sivuuttaa. Turhaan mietit ollenkaan mitä muille selität, sanot vaikka juuri noin. Et elä muita varten.
petturijättäjä.
Miten sen sanon hänelle, sen näkee molemmat haluaisivat lähestyä enemmän, miten sen sanon, mitä jos hän "pakeneekin" tilanteesta? Jäänkö häpeämään yksin.. Mitä jos hän ei olekaan valmis vaikeassa tilanteessa haluamisesta huolmatta lähentymään.. Tosin olen kyllä häneen aina voinut luottaa, mikä on uutta minulle mies rintamalla. Hän ei ole koskaan kertonut kenellekään puheistamme yms. Outo uusi ihana tilanne.
Ei tässä kukaan ketään jättämässä ole vaan tilanne tiedetty jo pitkään ja mieshän kaiken haluaa lopunkin luovuttaa avioliitostamme.
Ei muuta kuin onnea uuteen suhteeseen. Ei tuo niin tavatonta ole. Nykyään monet menevät useamman kertaa naimisiin ja eroavatkin useammin. Ei huonossa suhteessa ole pakko olla, jos kerran on parempaa tiedossa. Toivottavasti uusi suhde antaa sulle sen mitä kaipaat, eli rakkautta, ei pelkkää ystävyyttä.
Kun kerran keskustelette asioista niin sun taäytyy nyt vaan rohkeasti puhua asioita hänelle ja ajattele mikä parasta, hänellä saattaa olla sinua kohtaa samanlaisia tunteita. Ja uskon että onkin, jos olette sielun kumppaneita. Jos hän onkin ollut sinkku kauan siksi, ttä on vaan sinua ajatellut:) Voimia, mitä ikinä päätätkään tehdä!
Pettäjä on pettäjä niin kauan kuin on suhteessa, oli se suhteen tola, mitä ikinä. Ei se ole kaksiselitteistä, että onko vapaa vai ei. Lisäksi yrittää vierittää syyn miehensä niskoille, että mies ei ole eronnut, vaikka itsekin voisi sen tehdä. Lisäksi ei ole yrittänyt korjata omaa suhdettaan vaan ruokkinut tunteitaan toiseen naimisissa ollessaan. Se loukkaa aviopuolisoa aina, oli aikomus erota tai ei, mutta ei siinä olla vapaita etsimään muita, varsinkaan puolison kaveria. Oma moraali luistaa ja löysää niin paljon, että myy itsekunnioituksensa tolskaamalla toisen kanssa silti vaikka avioliitossa ei ole mitään konkreettista tehnyt, että se ero toteutuisi.
Eikä ota huomioon sitäkään, että toinen mies voi haluta itselleen reilun ja rehdin suhteen, eikä mitään kaverin pettäjävaimoa, vaan ihmisen, joka tunnistaa tosiasiat, eikä yritä syödä kahdesta kuormasta. Tuskin sekään mies kovin kauan katselee sellaista, että ei ota vastuuta siitä elämäntilanteestaan vaan leijuu vaan typeränä jossain pilvissä ja haikailee turhia, vaikka voisi kääriä hihansa ja pakata laukkunsa ja tehdä asialle jotakin. Ja jos ei ole tekemässäkään, niin siinä on tavallaan sitten pettänyt kaikkien luottamuksen, syönyt oman moraalinsa ja vetänyt itsekunnioituksen vessanpytystä alas.
Mitäs se sitten itse lässyttää tällä neidille???se mies?useimmille miehille kyllä riittää pelkkä pillukin sehän on nähty & sitä varten pitää osata se lässytys. saatana.
Sielläkö joku kokee asian noin omakseen? no miehethän nyt voi puhua ja voi naisetkin toisille aivan vapaasti, mut kyl se oma homma ja vastuu on huolehtia siitä, mitä tai ketä kuuntelee milloinkin ja miksi ja mihinkään ei ole pakko lähteä mukaan vaikka joku muu tekisi mitä. Ja ei ne fyysiset tarpeet oikeesti ole suhde, mitä nyt joku voi niin luulla, mut aika köykäsesti ihmissuhteiden päälle silloin ymmärtää.
ootko nyt valmsi jättämään miehesi vaikak sielunkumppanin kanssa ei romanssia syntyisikään? Tuntuu että pelkäät ettei sielunkumppani otakaan sinua avosylin vastaan.
Toivottasti ymmärrät jättää sen miehesi joka tapauksessa eikä vasta sitten kun olet varmistanut että saat sielunkumppanisi
Ymmärrän hyvin joskin ihastukseni kohde on naimisissaoleva.Avioliitto ja pitkä elämä takanapäin ja lapset kuitenkin on aika kova yhdistelmä mennä rikottavaksi.Eikä se arki ehkä ole herkkua kummassakaan vaihtoehdossa.Kaukaa kaikki näyttää kauniimmalta.
Pettäminenkään ei ole mikään kiva juttu kenellekkään.Silti ymmärrän koska minä haluan kovasti olla yhdessä tämän oman ihmisen kanssa jota rakastan.Silti en ole ottanut askeltakaan siihen suuntaan ja tuskin otankaan.Hän itse ei tiedä tunteistani vaan salaan ne.Hän kyllä tietää sen että en mitään tekisi mutta ei tiedä mitä tunnen häntä kohtaan.Enkä aio koskaan kertoakkaan koska hän ei tunne samoin oletettavasti ja hänen avioliittonsa on onnellinen.
Niin siis sinänsä pettämisestähän tässä ei ole kyse, emme ole hänen kanssa kertaakaan seksiä harrastanut yms. Vähän erilaisella pohjalla asiat edenneet.
Tietysti ja juuri niinkuin ilmaisit moni kakku päältä kaunis.. Mutta jos 14 11 tiedät hänen avioliittonsa noinkin tarkkaan niin ehkä se sitten kannattaa jättää rauhaan. Nämä suhde asiat eivät ole koskaan helppoja, ja vaikka muu suhde toiminta loppuu ei silti yleensäkään se rakkaus toista kohtaan katoa ystävänä joka vuosia seisonut vierellä.
Se on totta.Luulen että pitkäaikainen kiintymys ja rakkaus toista kohtaan pitää kuitenkin heidät vielä yhdessä.
Siksi en koskaan ja muistakaan syistä kuitenkaan valitsisi varattua mutta tunteilleen ei tietenkään voi mitään.
plaa plaa
kysymys ei ole siitä, miten pitkälle kärsii mennä vaan siitä, että toinen on naimisissa. Henkinen pettäminen tai fyysinen pettäminen, ei tyylillä ole merkitystä, pettämistä se on silti, voi loukata eroavaakin kumppania aivan yhtä paljon. Kun on sitoutunut, on itse niin kauan sitoutuneena, että se tilanne muuttuu, vaikka pikkupäissään tuntuiskin, että eihän tässä nyt vielä olla toisen housuihin hypätty ja että oma suhde ei ollutkaan se unelmien suhde. Itsekunniotusta sais olla sen verran, et kykenis hoitaan asiat aikuismaisesti. Ei se ole olennaista, miten pitkälle menee toisen kanssa, vaan se, että ne lähtökohdat jo on persiillään ja hoitamatta niin, että olis vapaa miettimään mitään muita. Se on sitoutuneen velvollisuus ja niin kauan kuin on naimisissa, on henkinenkin pettäminen aivan yhtä pettämistä kuin mikä muu malli hyvänsä. Jos pystyy ylipäätään "asioita edistämään" naimisissa ollessaan toisen kanssa suhdemielessä, niin onhan se aivan selkeää väärintekemistä aina.
naisilla on tapana kuvitella koska naiset ovat tunneihmisiä.miehet ajattelevat useimmiten vain pillua joten ole varovainen keneen alat näitä syviä tunteitasi luotsata ettei koko elämä mene säpäleiksi ja saat miehesi ikuiset vihat päällesi ja jos tämä toinen mies ei olekaan sinuun millään tavalla sen kummemmin ihastunut vaan käyttää vain huolisäiliönä ja tunteet kohdistuvat aivan muualle sinuun tulee sattumaan vielä tosi kovaa :( miehet on sellaisia ja naiset tällaisia.ota siitä selvä!ennen kuin lähdet suhteesta kannattaa uusi suhde pedata valmiiksi koska yhärinä eläminen eksän vihojen kera on helvettiä joten koeta jutella nyt asiasta jomman kumman miehen kanssa ennen kuin kaikki päättyy tragediaan, asioilla kuin on tapana paljastua ennen pitkää.ei tilanteesi siinä mielessä ole ainutlaatuinen että jos oma mies ei täytä tunnetyhjiötä täyttää sen helpostikin joku läheiseksi tullut mies olipa kuka tahansaa vaikka postinkantaja sehän on sama miehillä seksin kanssa..
ei silloin kukaan mies eikä nainenkaan voi luottaa kun pelaa suhteessa likaista peliä muualle. Paras vaihtoehtohan se olisi, että olisi hetken aikaa yksin ja eläisi itselleen. Ei naisen ole pakko olla aina muka suhteessa. Varsinkaan huonossa suhteessa tai hypättävä suhteeseen tietämättä mikä se toinen ihminen tai edes itse on.
Ei se toinen osapuoli taas pysty ja mistä kuvittelet, että koskaan edes haluaisi alkaa petaamaan suhteessa olevan kanssa mitään ja luottamaan, joten ei se yksipuolisestikaan onnistu se valmiiksi suhteen petaaminen, joten neuvosi ei ole mistään kotoisin eikä minkään arvoinen aikuisten oikeesti.
Saat tästä uudesta miehestä voimia ja energiaa. Tilanteesi avioliitossasi ei ole hyvä ja tunnet olosi ihanaksi ollessasi ihastuksesi lähellä, se on ihan ymmärrettävää. Haluat tulla kuulluksi, olla tärkeä ja mielenkiintoinen ja ehkä haluttavakin ja ihastuksesi tekee sen mitä et saa mieheltäsi, on läsnä sinulle ne hetket kun on lähellä. Ei kannata kuitenkaan nojautua siihen luuloon, että teistä tulee pariskunta ja elätte elämänne onnellisina loppuun asti. Niinkuin naisena ehkä haaveilet... Mies on ehkä eri mieltä. Hän on ollut jo kauan sinkku ja haluaa olla jatkossakin. Mutta teillähän on ainutlaatuinen yhteys, mikä hienompaa, ja seksi voi pilatakin kaiken tuon.