Bussissa on mukavaa istuskella. Etenkin tähän pimeään vuodenaikaan. Mutta. Ahdistun täysistä busseista. Ennen minulla tuli ihan sellanen olo, että voisin vaikka hypätä seuraavalla pysäkillä ulos koska ahdistaa ja tuntuu ettei saa henkeä. No sitä ei ole vähään aikaan tullut, mutta henki jotenkin salpaantuu usein. Etenkin jos joku istuu viereen. Ja se on maailman kamalinta se, kun bussi pysähtyy pysäkille/valoihin ym. ja kaikki ihmiset hengittää. Se, kun näkee kaikkien rintakehät liikkuu ylös alas, se on ihan kauheeta ja musta alkaa aina silloin tuntua, etten saa itse henkeä.
En tiiä onko tässä mitään järkeä enkä odota minkäänlaisia ratkaisuja ongelmaan, mutta ehkäpä vertaistukea, muiden vastaavia kokemuksia. :)
En tiiä onko tässä mitään järkeä enkä odota minkäänlaisia ratkaisuja ongelmaan, mutta ehkäpä vertaistukea, muiden vastaavia kokemuksia. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ettei sinulla olisi paniikkihäiriötä? Itseäkin ahdisti, kun sain aikoinaan paniikkikohtauksia bussissa. Ahdistaa vieläkin, vaikka ei enää kohtauksia tulekaan.
Samaa vikaa täälläkin, erityisesti aivan täydet linja-autot aiheuttaa kamalia kohtauksia. Sattuneesta syystä en moisiin enä ole uskaltautunut ahtautua.
Wikipediassa on lista paniikkihäiriön oireista, mutta ei mulla tule niistä kauhean montaa... Tai en tiedä mikä on "normaalia" mulle ja mikä liittyisi tohon :D Tärisen 24/7, korvissa humisee 24/7, epävarma olo tulee myös todella usein. Tuskin sentään on mitään ympärivuorokautista paniikkihäiriötä olemassakaan ::d Siis kun bussissa istuessa vaan se ahdistus ja se muiden ihmisten läsnäolo ja ne kamalat liikkuvat rintakehät, ei oikeestaan muuta tosta listasta. En ainakaan nyt muista.
Voisihan tähän luetella pitkän liudan muitakin oireita, mutta en kuitenkaan tiedä... en osaa luokitella niitä oman persoonan piirteiksi vai joksikin ahdistusoireiksi, se raja on vähän epäselvä/ hankala vetää.
Itsellä myös samaa esiintynyt, tosin nykyään jo paljolti lieventynyt. :) Yksi minkä oon huomannut itelläni auttavan, on kun lukee kirjaa bussissa.. tosin ensin pitää pystyä keskittymään siihen. Pitää vaan opetella rauhottumaan ja ajatella että ei ne muut suhun mitään huomiota juurikaan kiinnitä, ja tiedä vaikka vieressä istuisi samankaltainen ihminen jolla sama "ongelma". :D
Läheisyys ahdistaa, tuntemattomat pelottaa. Mitä jos et pääsekään ulos omalla pysäkillä? Joo joskus tuli käveltyä pitkiä matkoja tuon takia:) Hassua nyt muistella. Pelko lähtee pelkäämällä. Tunne pelko, se on vain tunne. Pelkää oikein kunnolla, ei siihen kuole. Sit keskity miettimään vaikka jotain kauppalistaa niin kohta helpottaa.
jennny.,
joo! Lukeminen auttaa, oon huomannut. :) Tätä tosin taas estää kaiken maailman huonovointisuudet kun lukee liikkuvassa kulkuvälineessä, sekä lukulasien mukana raahaaminen on vaivalloista. Mutta jos uppoaa siihen kirjaan/lehteen ym. niin ei kyllä tajua muusta maailmasta mitään :D
huiop,
kun se 'pelko' ilmenee, niin se on sellaista ahdistusta mitä ei vaan voi päästää valloilleen. Alkaisin varmaan parkua itsekseni siellä. :I Eihän siihen toki kuole, mutta ei siitä varmaan tolla tavalla eroonkaan pääse... Muiden asioiden miettiminen on se, mikä sit eniten luultavasti helpottais. :)