Hei.
Haluaisin kertoa tarinani kaikille aborttia harkitseville, tai naisille, jotka ovat sen edessä. Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen tehnyt 2 aborttia lyhyen elämäni aikana. Kummatkin niistä tein erittäin nopean harkinta-ajan kuluessa. En tuolloin miettinyt (etenkään henkisiä) seurauksia lainkaan, enkä puhunut kenellekään abortista ennen sen tekoa. Tein kummatkin päätökset omasta tahdostani ja luulin sen olevan paras vaihtoehto.
Vuoden päästä viimeisemmästä abortista tulin uskoon. Se taakka mikä harteillani oli näiden aborttien jälkeen, oli valtava. Ja anteeksiantaminen oli kovan työn takana... Rakkaat naiset, älkää koskaan tehkö aborttia! Se tuo tuskaa sinulle koko elämäsi ajaksi. Niin kuin Raamatussakin sanotaan: Älä tapa. Se pätee myös abortin kohdalla.
Tulen katumaan koko loppu elämäni omien lapsieni tappamista kohtuuni... Se on niin raskas taakka , että en halua kenenkään koskaan kokea sellaista. Usein illalla itken, ja pelkään Jumalan rangaistusta lapsieni veren vuodattamisesta... Se tuntuu niin pahalta - kun kuulen lapsieni veren huutavan maasta.
Tämän takia rukoilen ja pyydän armoa Jumalalta joka päivä. Katumus tästä synnistä on niin raskas - älkää rakkaat koskaan tehkö sitä! Puhun kokemuksesta , tämä ei ole mitään turhaa saarnausta. Mutta onneksi olen löytänyt tien vapauteen tuon synnin tuskasta, ja niin voit sinäkin joka olet jo abortin tehnyt ja tunnet samalla tavoin kuin minä.
Kirjoitin tämän kirjoituksen rakkaudella. Toivottavasti pystyisin pelastamaan edes yhden sielun tai lapsen tämän kirjoituksen avulla, toivon sitä hartaasti... älkää tehkö kuten minä - pelastakaa itsenne ja lapsenne.
Haluaisin kertoa tarinani kaikille aborttia harkitseville, tai naisille, jotka ovat sen edessä. Olen 22-vuotias nuori nainen ja olen tehnyt 2 aborttia lyhyen elämäni aikana. Kummatkin niistä tein erittäin nopean harkinta-ajan kuluessa. En tuolloin miettinyt (etenkään henkisiä) seurauksia lainkaan, enkä puhunut kenellekään abortista ennen sen tekoa. Tein kummatkin päätökset omasta tahdostani ja luulin sen olevan paras vaihtoehto.
Vuoden päästä viimeisemmästä abortista tulin uskoon. Se taakka mikä harteillani oli näiden aborttien jälkeen, oli valtava. Ja anteeksiantaminen oli kovan työn takana... Rakkaat naiset, älkää koskaan tehkö aborttia! Se tuo tuskaa sinulle koko elämäsi ajaksi. Niin kuin Raamatussakin sanotaan: Älä tapa. Se pätee myös abortin kohdalla.
Tulen katumaan koko loppu elämäni omien lapsieni tappamista kohtuuni... Se on niin raskas taakka , että en halua kenenkään koskaan kokea sellaista. Usein illalla itken, ja pelkään Jumalan rangaistusta lapsieni veren vuodattamisesta... Se tuntuu niin pahalta - kun kuulen lapsieni veren huutavan maasta.
Tämän takia rukoilen ja pyydän armoa Jumalalta joka päivä. Katumus tästä synnistä on niin raskas - älkää rakkaat koskaan tehkö sitä! Puhun kokemuksesta , tämä ei ole mitään turhaa saarnausta. Mutta onneksi olen löytänyt tien vapauteen tuon synnin tuskasta, ja niin voit sinäkin joka olet jo abortin tehnyt ja tunnet samalla tavoin kuin minä.
Kirjoitin tämän kirjoituksen rakkaudella. Toivottavasti pystyisin pelastamaan edes yhden sielun tai lapsen tämän kirjoituksen avulla, toivon sitä hartaasti... älkää tehkö kuten minä - pelastakaa itsenne ja lapsenne.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Haluaisin vielä lisätä, että kävin aborttien takia psykiatrilla joka totesi minut työkyvyttömäksi. Uskon tulon myötä elämäni on mennyt parempaan suuntaan ja olen tullut onnellisemmaksi - sekä nykyään pystyn keskittymään sekä kouluun että työhön :)
Älkää masentuko rakkaat naiset. Suosittelen puhumaan edes jonkun kanssa asiasta syvällisesti. Se auttaa paljon.
Kiitokset kirjoituksesta. Kokemuksesta puhuva varoituksen sana on paikallaan.
Aborttien edistäjät houkuttelevat epävarmoja äitejä lapsen teilaukseen, jolloin usein tuhotaan molempien elämä.
"En tuolloin miettinyt (etenkään henkisiä) seurauksia lainkaan, enkä puhunut kenellekään abortista ennen sen tekoa. Tein kummatkin päätökset omasta tahdostani ja luulin sen olevan paras vaihtoehto."
Anteeksi, mutta miten abortin edistäjät ovat mitenkään tässä tapauksessa voineet vaikuttaa yhtän mihinkään?
Luuletko nyt että heillä on kyky nähdä missä kohdussa asuu tuore alkio, ja painostavat sitten telepaattisesti aborttiin?
Aloittajalle:
Toisessa viestissäsi sanot
"Uskon tulon myötä elämäni on mennyt parempaan suuntaan ja olen tullut onnellisemmaksi - sekä nykyään pystyn keskittymään sekä kouluun että työhön :) "
Ensimmäisessä sanot kuitenkin
"Usein illalla itken, ja pelkään Jumalan rangaistusta lapsieni veren vuodattamisesta..."
Mikä siis oli syy uskoon tulemiseesi?
Abortitko?
Tulit uskoon aborttien takia, ja uskon takia itket itsesi uneen?
En oikein ymmärrä...
Jaksaisitko kirjoittaa vähän enemmän siitä miten päädyit uskoon?
Itse olin pitkään "tapauskovainen", mutta erosin sitten kirkosta.
Minun on jotenkin vaikeaa ymmärtää miten nykypäivä ihminen "hurahtaa" tuollaiseen....
Muuta kuulisin (lukisin...) mielelläni kokemuksestasi, ja miten päädyit uskoon.
Tulin uskoon pian psykiatri-käyntien jälkeen, jolloin psykiatri totesi minulla olevani post-traumaattinen shokkireaktio (tai jokin muu vastaava). Siis masennusdiagnoosi. Taistelin pitkään tämän kanssa , ja uskoontulo tapahtui aivan kuin "loppuna" tälle pahalle ololleni. Monethat alkavat ottamaan lääkkeitä ja ties mitä... minulla auttoi uskoontuleminen. Itse tunsin sen tapahtuneen eräänä iltana , kun palasin kotiin ja kotimatkalla itkin paljon.. kotiin päästyäni käperryin sängylleni ja rukoilin pitkästä aikaa pelastusta tästä kamalasta tuskasta. Päästin irti kaikesta... Annoin kaiken Herran haltuun. Sen jälkeen tuntui kuin iso taakka olisi nostettu harteiltani, olin vapautunut. Siitä eteenpäin rauhoituin täysin. Voi kuulostaa hullulta, mutta siitä päivästä lähtien sydämessäni on ollut rauha. Meni siis monta vuotta, ennen kuin siihen pääsin - kuten sanoin se oli kovan työn takana.
Itse olen sitä mieltä, että syntinen elämäni (siis mukaan luettuna kaksi tekemääni aborttia) vaikuttivat hyvin paljon uskoontulemiseeni. Abortit olivat siis vain jäävuoren huippu - en kestänyt enää toisen jälkeen , siitä tämä pitkäaikainen masennus. Ajattelen, että uskoontulo oli "palkinto" kovasta kivustani sisälläni, ja nyt sain vapautuksen tuosta tuoskasta. Sillä voin tällä hetkellä paremmin kuin koskaan, olen rauhallinen, myönteinen, rakastava, iloinen ja onnellinen pienistä asioista. Jos se ei ole parannusta, niin mikä sitten? :)
Se, että "pelkään Jumalan rangaistusta" tarkoittaa että pelkään vain ja ainoastaan Jumalan sanan rikkomista. Koska aikaisempi ahdinkoni (helvetti jossa jo olin täällä maan päällä) johtui juuri siitä. Mikään muu ei minua pelota tässä maailmassa enää, jos elän Jumalan sanan, eli rakkauden, voimalla. Se tekee elämästä kaunista ja onnellista!
"Usein illalla itken, ja pelkään Jumalan rangaistusta lapsieni veren vuodattamisesta... Se tuntuu niin pahalta - kun kuulen lapsieni veren huutavan maasta.
Tämän takia rukoilen ja pyydän armoa Jumalalta joka päivä. Katumus tästä synnistä on niin raskas - älkää rakkaat koskaan tehkö sitä!"
Olet kristitty? Siis tulit juuri kristinuskoon? Mietin vaan, koska muista uskonnoista tiedän suorastaan luvattoman vähän, mutta kristinusko on minulle hyvin tuttu.
Jos olet kristitty, niin tiedäthän, että kristinopin mukaan teoillaan ei kukaan meistä pelastu, vaan usko Jeesukseen Kristukseen ja hänen ristikuolemansa merkitykseen syntien sovittajana on se pelastuksen avain? Jos tähän uskot, niin tietänet, ettei sinun enää tarvitse pelätä Jumalan rangaistusta ainakaan abortista? Uskot kai Jumalan näkevän vilpittömyyden ihmisessä ja vilpittömän katumuksen tekemistään synneistäkin?
Mietin vaan, että katumuksesi tuntuu nyt niin selkeältä ja vilpittömältä, jotta eiköhän tuo Jumala jo sen anteeksi antaisi? Ei kai kuitenkaan elämäänsä tarvitse käyttää katuen jotain mitä jo muutenkin katuu? Ei kai elämäänsä tarvitse käyttää pelätessään Jumalan rangaistusta, jonka Hän jo anteeksi antoi?
Oli uskontosi mikä hyvänsä, niin anna itsellesi anteeksi. Sehän ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö katuisi, se vain tarkoittaa sitä, että haluaa olla taas onnellinen. Eiköhän Jumala ole jo sinulle ne kaksi aborttiasi anteeksi antanut. Eiköhän Jumalasi halua nyt sinun olevan onnellinen, koko lopun elämäsi.
Juuri näin olenkin tehnyt - kuten sanoin, minulla on nyt hyvä olla. Olen kyllä kristitty ja kuuluin evankelisluterilaiseen seurakuntaan, jo ennen niin kutsuttua täydellistä uskoontuloani. Kuten myös mainitsin, olen jo antanut anteeksi itselleni. Syy miksi en elänyt uskossa, oli aikaisempi syntinen elämäni, välinpitämättömyys... olin kuvainnollisesti kääntänyt selkäni Jumalalle.
Kysymys ei ollutkaan enää tästä päivästä, vaan tulevasta. Siksi selvensin, että ainoa asia mitä ihmisen tulee pelätä on Jumalan rangaistus synneistä. Aitoa parannusta ei voi tapahtua, jos ei tee muutosta ja elä Jumalan tahdon mukaisesti eli lopettaa tiedostaen syntiset teot ja ajatukset. Olen aidosti sitä mieltä. Kristityn tulee toimia Raamatun ohjeiden mukaisesti ja anoa anteeksiantoa ja armahdusta synteihinsä aina tarvittaessa (=rukoilla). Kukaan meistä ei ole täydellinen joten siksi jokainen meistä tarvitsee Jumalan armoa, joka tulee puhtaasta katumuksesta, puhtaasta sydämestä, USKOSTA...
Tätä mieltä minä olen kristittynä.
Ja se että vieläkin pelkään rangaistusta aborteistani on yksinkertaisesti se, että ei sellaista syntiä voi unohtaa koskaan... Vaikka anteeksi olisikin saanut. Se sattuu vieläkin, ja tulee aina sattumaan kun sitä ajattelen. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu kun muistelee jotakin kipeää, jotakin mikä on satuttanut syvältä sydämestä.
Siksi onkin tärkeää, näiden tapettujen lasten tähden, säilyttää tämä kipeä muisto mielessään ja rakastaa niitä menetettyjä viattomia sieluja. Ja muistuttaa itseään päivä toisensa jälkeen olla tekemättä näitä virheitä uudestaan...
"Ja se että vieläkin pelkään rangaistusta aborteistani on yksinkertaisesti se, että ei sellaista syntiä voi unohtaa koskaan... Vaikka anteeksi olisikin saanut."
Oletko tosiaan sen jo anteeksi saanut? Siis uskontosi mukaan Jumalalle se lienee jo anteeksi annettu, MUTTA annathan anteeksi myös itsellesi? Ethän elä elämääsi loputtomasti vain kärsien ja anteeksi pyydellen? Jumalasi jos jo tekosi anteeksi antoi, niin anna se anteeksi itsellesikin. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi kipeitäkin muistoja tuntea. Se tarkoittaa vain sitä, että voi lakata pelkäämästä, ja voi alkaa nauttia siitä, mitä on nyt.
Sille tielle uskon sinun olevan jo matkalla, joten toivotan sinulle kaikkea hyvää ja Jumalasi siunausta :)
Kiitos tuestasi, ja kaikkea hyvää myös sinulle :)
Anteeksi olen -ainakin jollain tasolla- antanut itsellenikin, mutta aikaa siinä vielä menee.. ja paljon työtä se on vaatinut. Sen takia varoitankin kaikkia aborttia suunnittelevia naisia tässä vaiheessa, sillä katumuksen tuska mikä ainakin minulla on ollut - oli sietämätön.
Kai otat huomioon, että vaikka sinä pidät aborttia syntinä ja sellaisena asiana, jota pitää katua, niin kaikki muut ihmiset eivät koe asiaa siten?
Olen sitä mieltä, että kaikki mikä aiheuttaa ihmisessä masennusta, ahdistusta, päihteiden käyttöä, epänormaalia käytöstä, rauhattomuutta ja aggressiivisuutta on peräisin synneistä. Ja on erittäin omituista jos näistä ei esiinny mitään abortin jälkeen tai sitä ennen (toisin sanoen omatunto ei soimaa) - voiko joku vilpittömästi väittää moista?
Sellaista ihmistä jos jotakin kutsuisin sekopääksi!
Kyse ei ole siitä, että ihminen tekee abortin vaan siitä mikä JOHTAA tämän abortin tekoon - SYNNIT. Niistä mainittakoon ainakin itsehillinnän puute (=himo, yksi 7 kuolemansynnistä) sekä piittaamattomuus omasta ja toisen ihmisen elämästä! Miten pitkälle tässä täytyy mennä että sen ihmiset ymmärtää. Pienistä synneistä kasvaa isoja syntejä.
Kyseessä on erittäin vakava asia nykypäivänä. En haluaisi että tälläiset moraalittomat teot saavat jatkua. Sehän tarkoittaisi, että ihminen saa himoissaan tehdä mitä huvittaa ilman mitään seurauksia. En haluaisi omien lapsieni koskaan kokevan jotain tälläistä...
"Kyseessä on erittäin vakava asia nykypäivänä. En haluaisi että tälläiset moraalittomat teot saavat jatkua. Sehän tarkoittaisi, että ihminen saa himoissaan tehdä mitä huvittaa ilman mitään seurauksia. En haluaisi omien lapsieni koskaan kokevan jotain tälläistä... "
millä tavoin vakava asia nykypäivänä? voisitko mahdollisesti selittää? mitään moraalitonta ei mun mielestäni ainakaan aborteissa ole.. ne vain ovat yhtä luonnollisia mulle kuin synnytys toisille.. ihminenhän tekee himoissaan just sitä mitä haluaa ja joskus jotkut joutuu maksaa siitä liiankin suuren hinnan.. toiset taas eivät.. tän voit käsittää miten haluat..
et haluaisi omien lastesi kokea jotain "tällaistä".. hmm.. pistää vain miettimään että mitä teet lapsellesi jos hän on raskaana ja kertoo sinulle että haluaa abortin eikä siis näin ollen halua koskaan olla äiti.. hylkäätkö hänet siltä istumalta? vai pakotatko lapsesi hankkimaan väkipakolla lapsen jota hän ei halua missään nimessä? jolloin myöskin syyllistyt rikokseen jos pakotat lapsesi synnyttämään lapsen jos hän ei sitä itse halua.. koska tuossa tilanteessa jopa alaikäinen saa abortin ilman että vanhemmat siitä saavat välttämättä tietää ikuna.. ellei sitten lapsi siitä kerro itse..
ja tuo sekopääksi haukkuminen sinulta.. eikös sekin ole syntiä? itse en tiedä.. uskonto kun ei ole koskaan ollut mulle millään tasolla tärkeä enkä siis näin ollen ole koskaan sitä opiskellut.. riparin kävin mut noh.. se oli vain kokemus muiden elämäni retkien seassa..
en puutu sun uskomisees.. mutta on väärin että haukut ihmisiä sekopäiksi jolle abortti ei ole maata kaatava kammotus.. vaan jotkut osaavat asian kanssa elää ja unohtavat sen.. miksi se on sinun mielestäsi sekopäistä?
haluatko että kaikki jotka ovat tehneet abortin ajattelevat sitä joka päivä, ruoskivat itseään typerillä ajatuksilla ja menettävät näin ollen elämänilonsa ja jotkut joutuvat hoitoon ja toiset voivat päätyä lopulliseen ratkaisuun josta ei ole paluuta koskaan..
ei kaikki halua olla äitejä.. eivätkä näin ollen kaikki myöskään osaa surra aborttia jonka ovat kokeneet elämäänsä helpottavaksi teoksi..
Luin mitä vastasit minulle, ja se oli suurinpiirtein järkeenkäypää ja ymmärrettävää.
Kun ihmisellä on pahaa olla, hän haluaa lievittää pahaa oloaan.
Uskoon tuleminen on ns. helppoa: Jumalaa antaa anteeksi, eikä vastuuta tarvitse kantaa, mutta samalla saavuttaa erinomaisuuden jonka turvin voi tuomita muita.
Nyt siis JUmala on antanut sinulle anteeksi, ja näin ollen voit antaa itsellesi anteeksi...
Ja tuomita muut jotka elävät niinkuin sinä silloin...?
Eikö kaikki vaain voi elää miten sattuu, ja sitten kuolinvuoteellaan katua ja tulla uskoon, niin saa anteeksiannon Jumalalta ja pääsee taivaaseen?
Minusta se olisi aika moraalitonta...
Huomasin tässä että ajatus katkeili vähän kirjoittaessani eilen, jatkan siis tähän.
Eli ensimmäiset vastaukset minulle ja henkilö X:lle antavat sinusta aika hyvän kuvan, olet löytäny rauhan ja toivot sitä myös muille.
Sitten lähdit julistamaan synnistä jne ja minä näin punaista...
Entä masennus ja ahidstus kun johtuisivat synnistä, omastako vai muiden?
Ja miksi muiden synneistä pitäisi kärsiä ja joutua pyytämään anteeksiantoa?
Esimerkiksi koulukiusaus josta uhri kärsii, ahdistuu ja masentuu.. Mitä anteeksipyydettävää uhrilla on?
"Ja on erittäin omituista jos näistä ei esiinny mitään abortin jälkeen tai sitä ennen (toisin sanoen omatunto ei soimaa) - voiko joku vilpittömästi väittää moista?
Sellaista ihmistä jos jotakin kutsuisin sekopääksi!"
Tämähän riippuu ihan siitä omasta näkemyksestään.
Jos ajattelee alkiota lapsena, ja kokee abortin jälkeen että on lapsensa tappanut, uskon hyvin että siitä kärsii.
Suurin osa kuitenkin taitaa uskoa siihen että alkio ei ole yhtä kuin lapsi, ja että abortissa keskeytetänn raskautta, ei anneta alkion kehittyä lapseksi,
Jos on sinut ratkaisun kanssa, eikä ratkaisu sotii omaa moraaliaan vastaan, ei ole sekopäistä että siitä ei ahdistu.
Mutta siis sinusta abortti ei ollutkaan se pahin, vaan se mikä siihen johti, eli himo...?
Seksi on siis se synti...?
Onneksi en ole uskovainen, enkä tarvitse ajatella että olen syntinen kun nautin=)
Nojoo, tyydyn toteamaan tähän että olen pahoillani siitä että abortit lähestulkoon pilasi elämäsi.
"kaikki mikä aiheuttaa ihmisessä masennusta, ahdistusta, päihteiden käyttöä, epänormaalia käytöstä, rauhattomuutta ja aggressiivisuutta on peräisin synneistä."
Ihminen, joka ei pidä aborttia syntinä, tuskin sen takia kokee moisia tunteita. Surua ym. voi tuntea ihan muistakin syistä, kuten siksi, ettei voinut ottaa tulevaa lasta vastaan jostain syystä tai siksi, että kokee ympäristön, joka ei hyväksy aborttia, sosiaalisen painostuksen.
"Ja on erittäin omituista jos näistä ei esiinny mitään abortin jälkeen tai sitä ennen (toisin sanoen omatunto ei soimaa) - voiko joku vilpittömästi väittää moista?
Sellaista ihmistä jos jotakin kutsuisin sekopääksi!"
Edelleen, jos ei moraalisesti pidä aborttia sen pahempana kuin vaikkapa ehkäisyä, ei tule tarvetta moiseen. En minäkään sure tai ole masentunut sen takia, että käytän ehkäisyä.
Siitä voidaan olla montaa mieltä kenen mielestä se on syntiä ja kenen mielestä ei. Minun mielestäni se ON.
En haukkunut ketään yksittäisesti sekopääksi, tarkennan nyt mitä sillä tarkoitin: MINUN MIELESTÄNI henkilö, jonka omatunto ei soimaa oman lapsen hengen riistämisestä ja siitä, ettei ole tunnustanut omia virheitään (mitä ennen raskaaksi tuloa on tehnyt, välinpitämättömyys ehkäisystä esimerkiksi) synneiksi, on siinä mielestäni jotain pielessä. Kyse on siis välinpitämättömyydestä seurauksia kohtaan!
Ja miten muka haukun ketään muuta tai arvostelen? Minähän aloitin tämän keskustelun OMISTA synneistäni ja virheistäni ja yritän auttaa muita, varoittaa, pyytää olla tekemättä samoja virheitä kuin minä. Mitä väärää siinä on? Ei ollut tarkoitus ketään haukkua sekopääksi, mutta on pieni miettimisen paikka joka viattoman elkein, puhtaasta sydämestään väittää, ettei abortissa ole mitään väärää.
Minusta tässä mennään nyt pahasti hakoteille kun ruvetaan kiistelemään aivan turhasta asiasta. Ei ollut tarkoitus aloittaa riitaa eikä jokaiseen sanaan tarvitse tarttua ja viilata. Minä sanoin miltä minusta tuntuu sydämessäni, en siis halua kuunnella jaarittelua siitä. Jos et ymmärrä mitä haluan tai yritän sanoa niin voi sen mielestäni sanoa ystävällisesti - pyydän vain hiukan ymmärrystä. Tarkoitukseni oli kuitenkin hyvä, joten onko jokaiseen sanaan tartuttava noin kovalla kädellä? Neuvoni on : keskittykää olennaiseen, eli sanomaan!
Mainitsin myös aikaisemmin, että minä itse olin sekaisin abortista, eli olin "sekopää" aikaisemmin (siitä diagnoositkin, eli masennus), mitä kamalaa sen tunnustamisessa on?
Ihminen on "sekaisin" niin kauan kuin ei tunne katumusta vääristä teoistaan, etkö sinäkin muka ole sitä mieltä?
Ja olit oikeassa siinä, että ihmiset tekevät himoissaan mitä tahtovat, mutta onko se oikein? Onko meillä tosiaan oikeus tehdä mitä huvittaa, ilman seuraamuksia? Mihin on kadonnut vastuumme ja tämän myötä omatuntomme, eikö sitä enää ole?
Abortit eivät pilanneet elämääni, kuten sanoin olen täysin voimissani. Ennen en ollut. Uskoon tulo ei ole helppo ratkaisu, se on kovan työn tulosta. En osaa sitä sinulle sen paremmin selittää. Toivoisin vain hiukan enemmän ymmärrystä asian tiimoilta. En ole haukkunut ketään, joka ei tunne pahaa oloa abortistaan. Puhuin täälä omista kokemuksistani , ei sen enempää. Yritän myös auttaa - en tuomita ketään. Miten minä voisin tuomita, olenhan itse tehnyt jo kaksi aborttia.
Toivoisin, että ihmiset ymmärtävät myös niitä, jotka tuntevat pahaa oloa abortista jotka tunnustavat sen synniksi, kuten minä. Jokainen ihmistaimen on Jumalan kuvaksi luotu, niin arvokas se on... Itselleni tulee suorastaan paha olo jo siitä ajatuksesta, että olen itse riistänyt oman lapseni hengen. Siinä ei ole mitään oikeaa, eikä mitään luonnollista mielestäni.
Suomessa vielä ennen aborttilakia arvostettiin jokaista ihmishenkeä, myös syntymätöntä ja laitettiin vankilaan lapsiensa tappajat. Niin moraalitonta se vielä joskus oli. Mitä tulevaisuus onkaan täynnä tälläisten vääryyksien puolustelusta ja oikeelliseksi tekemisestä, pelkkää tuskaa ja surua...
ole sitä inhimillistä moraalia mikä onneksi enemmistöltä löytyy, ja ihan ilman uskoon tulemisiakin. On täysin normaalia ajatella sekopäiseksi omien lasten tappamista itsekkäistä mukavuudenhaluista! Miksi lasten turha tappaminen EI ois vakavaa???
"jolloin myöskin syyllistyt rikokseen jos pakotat lapsesi synnyttämään lapsen jos hän ei sitä itse halua.. "
Höpö höpö.. tai sitten vähintään yhtä rikollista kai sitten ois pakottaa ja aivopestä aborttiin?
Vaikka ei koskaan haluaisi lapsia, monella se abortti vaan tuntuu sinne takaraivoon jääneen kummitteleen ja syyllisyys kalvaa..
"Höpö höpö.. tai sitten vähintään yhtä rikollista kai sitten ois pakottaa ja aivopestä aborttiin?
Vaikka ei koskaan haluaisi lapsia, monella se abortti vaan tuntuu sinne takaraivoon jääneen kummitteleen ja syyllisyys kalvaa.. "
et siis ymmärtänyt lukemaasi???
missään en sanonut että ap pakottaisi muksunsa aborttiin.. vaan MITEN ap hoitaa tilanteen jossa lapsensa on paksuna ja ilmottaa tekevänsä abortin!!??
JOS ap PAKOTTAA lapsensa pitämään lapsen niin se on rikos jossa ap on kajonnut lapsensa itsemääräämis oikeuteen.. eikö??
ihan turhaan vastasit kun et ilmeisesti ymmärtänyt mitä kirjoitin..ja sulta en edes asiaa kysynyt..
tietenkin "turhia ja ymmärtämättömiä" vastauksia on aina ne jotka on eri mieltä sun kanssa tai osoittaa suoranaisia valheita teksteistäsi..
No voithan sä sitten laittaa tänne vaikka ihan näytille sen lakipykälän joka tekee alaikäsen synnyttämään kannustamisesta ('pakotuksesta') rikollista :)
Anteeksi että sekaannun, mutta eikö pointti ollut se että ei pakottaisi aborttiin joa tyttö haluaa synnyttää, mutta ei myöskään pakota synnyttämään jos haluaakin abortin?
Ei ole mitään väärää siinä että kannustaisi synnyttämään, kunhan muistaa että päätös on tytön, ja jos tyttö haluaa abortin, häntä ei voi pakottaa synnyttämään.
Ja periaatteessa, jotta voisit pakottaa synnyttämääjn, pitäisi valvia ettei pääse aborttiin, eli vapaudenriisto kun valvoo tytön jokaista liikettä, ei päästä yksin mihinkään....
"tietenkin "turhia ja ymmärtämättömiä" vastauksia on aina ne jotka on eri mieltä sun kanssa tai osoittaa suoranaisia valheita teksteistäsi.. "
missä kohtaa olen mielestäsi valehdellut? voitko kertoa?
"No voithan sä sitten laittaa tänne vaikka ihan näytille sen lakipykälän joka tekee alaikäsen synnyttämään kannustamisesta ('pakotuksesta') rikollista :) "
siis sun mielestä pakottaminen ja kannustaminen ovat kaksi samaa asiaa?? kun en ole sanallakaan sanonut kannustamisesta yhtään mitään.. et vain ole tajunnut lukemasi ja se ei todellakaan ole mun vikani..
7 §
Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen
9 §
Liikkumisvapaus
10 §
Yksityiselämän suoja
tuossa on muutama pykälän nimi suomen perustuslaista joita rikkoo silloin jos pakottaa toisen väkisin synnyttämään ja näin ollen joutuu ko naista valvomaan 24/7 päästämättä häntä yksin mihinkään siinä pelossa että nainen tekee abortin..
ymmärrätkö nyt vihdoin että pakottaminen ja kannustaminen ovat tasan kaksi eri vaihtoehtoa.. ja mä puhuin pakottamisesta.. kannustamisesta en ole sanonut halaistua sanaa..
ja vielä kerran (kun tuo luetun ymmärrys taitaa olla vaikeaa) niin kysyin asiaa ap:ltä en sinulta..
Laita suorat lakipykälät jotka totee että _synnytykseen_pakottaminen_ (kannustamalla) on rikollista :) noihan ei liittyny tähän suoraa mitenkään. Väännät itse kannustamisen pakottamiseksi. Ei tässä mistään vapaudenriistoista kukaan ollu puhunu, eikä raskaus luonnollisena tilana liity mitenkään koskemattomuuden rikkomiseen. Pikemminkin lapsen koskemattomuutta rikotaan mitä törkeimmin abortilla...
"Väännät itse kannustamisen pakottamiseksi."
Esimerkki. Jos lapsesi ei halua olla valveilla vaan mennä nukkumaan ja sinä et anna hänen mennä nukkumaan niin onko se silloin pakottamista vai 'kannustatko' vain valvomaan?
Miks mä en antas lapsen mennä nukkuun?
No, kuitenkaan kaikki pakottaminen nyt vaan ei oo rikollista.
Kumpi onkaan julmempaa pakottamista, pakottaa joku olemaan tappamatta muita vaiko pakottaa tappaan.. ja vielä oma lapsensa?!
sinä tässä intät ja intät tajuamatta asiaa ollenkaa..
kukaan ei voi eikä saa pakottaa naista synnyttämään lasta jota nainen ei halua.. mitä kohtaa et nyt niinku oikeesti ymmärrä?
jos lapsesi kertoo olevansa raskaana ja kertoo ettei halua lasta pitää niin mitä teet? hylkäät lapsesi vai pakotat hänet synnyttämään lapsen jota ei halua?
Kukas sen estää, kun ei lakikaan näytä kieltävän vaikka kuinka intät? :) mikään ei pakota myöskään hyväksyyn lapsen kaikkia tekoja tai estä vieroksumaan väärien valintojen jälkeen..
harmillistahan se on kun ne totuudet on joidenkin muiden kun sun puolella :) kannattaa varmaan lähtee sitten muualle mutuileen kun leikkiin ryhtymisen jälkeen ei sitten kestäkään.
Ei ole valhe että joudut syyllistymään rikokseen jos haluat olla varma että nainen ei pääse aborttiin!
Vain ja ainoastaan jos saat puhumalla naisen muuttamaan mielensä, että nainen vapaaehtoisesti jatkaa raskauttaan, jää rikos tapahtumatta.
kyse alaikäisestä, jota saa kyllä estää "kotiarestilla" ilman mitään rikosta lähtemästä jonnekin pahoille teille.
missä vaiheessa kukaan on puhunut alaikäisestä?
ja tiesitkö että jopa kotiarestikin rikkoo lakia.. sillä estetään lapsen vapaa pääsy ulos..
"rikokselle" ei taida löytyä mitään faktaa oikeista lakipykälistä ;)
tarkotit nimenomaan aikuisia lapsia?
"missään en sanonut että ap pakottaisi muksunsa aborttiin.."
ootko kuullut rikosnimikkeestä vapauden riisto??
eikös lapsi ole aina äidilleen ja isälleen lapsi olipa ikä sitten mikä tahansa??
mutta monetkohan niitä sanoo muksuiks vielä aikuisinakin..?
alaikäsen vapautta on pakko rajottaa, eikä se silti mikään rikos oo! Vai tehdäänkö sillonkin rikos kun rikollisen vapaus riistetään vankilalla?!
muista että rakkaalla lapsella monta nimeä..
muksu,pentu,lapsi...
ja kyllä aika monikin kutsuu aikuisia lapsiaan muksuiksi ja tenaviksi tms.. entäs sitten?
viestistä (sun mielestä 26.11.2011 12:36) lähtien on puhuttu nimenomaan alaikäsestä muksusta.
http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/lapsiin-kohdistuvat-vapaudenriistot-erittäin-harvinaisia/540305
http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1565041
>Artikla 37 kieltää vapauden riistämisen lapselta laittomasti tai mielivaltaisesti. Lapsen pidättämisessä, muussa vapaudenriistossa tai vangitsemisessa tulee noudattaa lakia ja näihin toimiin on turvauduttava vasta viimeisenä ja mahdollisimman lyhytaikaisena keinona. Vapaudenriiston kohteeksi joutunutta lasta on kohdeltava inhimillisesti ja kunnioittaen synnynnäistä ihmisarvoa ottaen huomioon hänen ikäistensä tarpeet.>
>Vapautensa menettäneitä alaikäisiä voi olla esimerkiksi tutkintavankeudessa, vankilassa, ulkomaalaisten säilöönottopaikoissa, lastensuojelu- sekä kehitysvammalaitoksissa. Lukumäärältään eniten vapautensa menettäneitä alaikäisiä on lastensuojelulaitoksissa. >
Lapsien vapaudenriistolla ei tarkoteta mm. kotiaresteja ym. välttämättömiä kasvatuskeinoja, eikä se ole tietenkään rikollista.
nii ja mä oon puhunut kaiken ikäisisitä mukeloista..
puhunu naisista ja pakotuksista vapaudenriistoilla.
miks sit oot vastannu mun kirjoituksiini jos ei kerran edes puhuta samasta asiasta??
Miks ite oot? Mikset oo lopettanu? Mistähän mä oisin voinu tietää että puhut aikuisistakin muksuina?!
mä olen alunperin kysynyt asiaa ketjun aloittajalta en sinulta.. joten miksi edes aloit mulle läpisee mitään kun et edes puhunut missään vaiheessa samasta asiasta? ihan turha mua alkaa taas kerran syyttelee yhtään mistään..
Jonkunhan niitä sun vääristelyjä ym. valheita on oiottava.. ja ihan turha taas kitistä kun täällä saa aivan vapaasti kuka tahansa kommentoida mitä vaan.
Joten miksi jatkoit vaikka en puhunu samasta asiasta?
joo.. eiköhän tää nyt ollu tässä..
en mä sulle enää ala selittelee yhtään mitään.. kun et usko niin et usko..sä voit kuvitelmissas "oikoa mun valheita" mut totuus on jotain ihan muuta yleensä..
Ja sä voit kuvitella jatkossakin että joku joskus uskookin sun mutujas "totuudeks".
Alaikäinen ei ole täysivaltainen (koska ei ole täyttänyt 18vuotta) ja vanhemmilla on oikeus päättää asioista jotka näkevät haitalliseksi alaikäiselle (koska ovat laillisestikin tämän huoltajia). Että tässä ei nyt mistään rikoksesta ole kysymys.
millään kotiaresteilla estä lastasi lääkäriin menemästä!!
PERIAATTEESSA kotiaresti on vapaudenriistoa.. MUTTA en ole missään vaiheessa sanonut että se sitä todellisuudessa olisi!!
kyllä mä tiedän miksi annetaan kotiarestia.. olen mäki joskus lapsi ollut.. ja eipä siinä mutsi silloin lakia rikkonut.. mutta edelleen PERIAATTEESSA se sitä on!!!
No minä tein abortin, mutta en tullut uskoon. Miten nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa?
Suuren katumus/surutyön johdosta tulin uskoon, halusin pelastua ja muuttua. Kuten jo sanoin, kuuluin jo ennen uskoon tuloa kirkkoon mutta olin kääntänyt selkäni Jumalalle. Abortti ja uskoon tuleminen liittyivät minun kohdallani toisiinsa sillä tavalla, että aikaisempi syntinen elämä, mukaan lukien tekemäni abortit, saivat minut havahtumaan. Toivomaan muutosta parempaan. Enkä uskoon tullutkaan saman tien, vaan siinä meni monta monta vuotta.
Abortit olivat siis ikään kuin viimeinen pisara, jonka jälkeen en enää kestänyt. Mutta elämäni menee päivä päivältä vain parempaan suuntaan ja uskossa eläminen tuo paljon onnellisuutta näihin päiviin.