Miten iskeä nainen?

Ensin ehkä kuitenkin kantsii ottaa vähän silmäkontaktia, ja tehdä itsensä siten näkyväksi sille toiselle, ettei suoraan rynnistä ''kimppuun''. Jos joku on vähän tuijotellut ja ehkä hymyillytkin ensin, niin minä ainakin sit itse antaisin signaalin omalla katseellani että saako tulla lähelle vai ei... mut jos haluaa vaan juttuseuraa niin mikäs siinä et rynnistää kylkeen kiinni ja alkaa selostaa, tosin itselleni sekin olis liian tungettelevaa käytöstä vieraalta ihmiseltä.

päinnäin kirjoitti:

Ensin ehkä kuitenkin kantsii ottaa vähän silmäkontaktia, ja tehdä itsensä siten näkyväksi sille toiselle, ettei suoraan rynnistä ''kimppuun''. Jos joku on vähän tuijotellut ja ehkä hymyillytkin ensin, niin minä ainakin sit itse antaisin signaalin omalla katseellani että saako tulla lähelle vai ei... mut jos haluaa vaan juttuseuraa niin mikäs siinä et rynnistää kylkeen kiinni ja alkaa selostaa, tosin itselleni sekin olis liian tungettelevaa käytöstä vieraalta ihmiseltä.

toi on niin suomalaista nyhjäilyä, ei siihen kuole jos joku tulee juttelee, kyllä siin voi sanoa että kiitos mut ei kiitos. Ei kukaan käskekkää käymää kimppuun, ei sitä kieltä heti tarvi sinne kurkkuun työntää vaa käyttää sitä puhumiseen. Kyl mä sanon että aina voi moikata ja kysästä tanssimaa tai mitä vaa. Mä en kyl ikinä oo ekana tuijotellu ja koittanu signaalisoida ja oon saanu niin juttuseuraa, kavereita ja ihan muutaki seuraa. Reippaus on valttia, ja kasvattaa myös sitä omaa rentoutta tutustumiseen.
Tietty jokainen tekee tän tyylillään ja persoonalleen sopivalla tavalla.

f4ck kirjoitti:

toi on niin suomalaista nyhjäilyä, ei siihen kuole jos joku tulee juttelee, kyllä siin voi sanoa että kiitos mut ei kiitos. Ei kukaan käskekkää käymää kimppuun, ei sitä kieltä heti tarvi sinne kurkkuun työntää vaa käyttää sitä puhumiseen. Kyl mä sanon että aina voi moikata ja kysästä tanssimaa tai mitä vaa. Mä en kyl ikinä oo ekana tuijotellu ja koittanu signaalisoida ja oon saanu niin juttuseuraa, kavereita ja ihan muutaki seuraa. Reippaus on valttia, ja kasvattaa myös sitä omaa rentoutta tutustumiseen.
Tietty jokainen tekee tän tyylillään ja persoonalleen sopivalla tavalla.

Pyh, suomalaisia me kuitenkin ollaan, ja jos joku tulee iholle ilman mitään ennakkovaroitusta, niin torjunta on melko varma juttu...ellei tässä sit puhuta siitä et ollaan baariympäristössä ja suomalaisessa perskännissä.
Edelleen sitä mieltä, et ensin katsekontakti, sitten vasta muuta toimintaa, ja suht selvin päin kiitos.
Tietenkin aina löytyy epätoivoisia, jotka ovat tosi iloisia siitä että joku vaan roiskahtaa eteen ja alkaa jutella, ja se on niiden mielestä sitten siinä, elämän nainen, ihan varmasti onnaa näínkin.

päinnäin kirjoitti:

Pyh, suomalaisia me kuitenkin ollaan, ja jos joku tulee iholle ilman mitään ennakkovaroitusta, niin torjunta on melko varma juttu...ellei tässä sit puhuta siitä et ollaan baariympäristössä ja suomalaisessa perskännissä.
Edelleen sitä mieltä, et ensin katsekontakti, sitten vasta muuta toimintaa, ja suht selvin päin kiitos.
Tietenkin aina löytyy epätoivoisia, jotka ovat tosi iloisia siitä että joku vaan roiskahtaa eteen ja alkaa jutella, ja se on niiden mielestä sitten siinä, elämän nainen, ihan varmasti onnaa näínkin.

onko se siis iholle tulemista jos tulee juttelee? Sähän oot ihan ku tarkoitus ois käydä rintoihin suoraa kii ja raahata mimmi sänkyyn. Nythä oli kyse just ett baarissa, eiks siellä olla vähän niinku ihmisten keskellä ja ei tarvi olla kauhissaa jos joku tosiaan sanoo moi. Mä en tiedä miten se elämän nainen osuu parhaiten kohdalle jos eka tuijottelee, varmistaako se jotenkin ett on elämän nainen jos se katsoo takaisin?

Mun mielestä ku ollaa ulkona ja pidetää hauskaa ni siinä on hyvä mahis tutustuu kivoihin ihmisii ja se on helppoa ku saa sitä suutaan auki eikä ajattele jokaisesta ennen ku ees saa sitä suutaan auki ett tuleekohan meistä paria. Ei se niin mene, vaan sillai ett tutustuu ihmisii ja joskus saattaa kolahtaa joku kovemmin. Ehkä baariinki kandee lähtee periaatteella ettei eti sitä oikeeta vaa tutustuu ihmisiin. Mut ehkä se onnaa sitte niiki ett tuijottelee ja miettii tarkkaa mitä siitä voi sitte tulkita.

päinnäin kirjoitti:

Pyh, suomalaisia me kuitenkin ollaan, ja jos joku tulee iholle ilman mitään ennakkovaroitusta, niin torjunta on melko varma juttu...ellei tässä sit puhuta siitä et ollaan baariympäristössä ja suomalaisessa perskännissä.
Edelleen sitä mieltä, et ensin katsekontakti, sitten vasta muuta toimintaa, ja suht selvin päin kiitos.
Tietenkin aina löytyy epätoivoisia, jotka ovat tosi iloisia siitä että joku vaan roiskahtaa eteen ja alkaa jutella, ja se on niiden mielestä sitten siinä, elämän nainen, ihan varmasti onnaa näínkin.

Jos joku viinalta haiseva nainen tervehtii mua tuijottamalla mun tissejä ja hivuttamalla käden reidelle ni varmasti torjun. Mut jos joku mukava ihminen tulee asiallisesti juttelemaan ilman keskustelua edeltävää järjestelmällistä silmäpeliä ni en mä nää mitään syytä paeta ja pitää sitä luuserina. Mist sitä tietää millanen nainen jäänyt vahingossa huomaamatta, ennen ku se pamahtaa siihen.

Kyl se luonne ja vaimomateriaali selviää tutustumal eikä tuijottamalla, ja aina voi torjua jos naaman eteen roiskahtava ei miellytä. Kyl mä itse suosin sitä, että mahdollisuuksien mukaan katsekontakti mut sit reippaasti (mut ei tunkeilevasti) juttelemaan. Tilanteesta ja paikasta riippuen sitten normaalia keskustelua. Olla ystävällinen ja kiinnostunut. Esitellä itsensä, kysyä tai kommentoida jotain. Mut suomalaisil on tapana jämähtää siihen katseeseen ja alkaa vatvoa, et kattooks se mua vai ohi ja onks se kiinnostunu vai onks mul purkkaa hiuksis mitä se kattoo, voinks mä nyt tällee tuijottaa, oho se lähtee jo.

Aapee, jos keskustelun aloittaminen on ihan ylivoimasta ni voihan sitä yrittää tehdä itsensä näkyväks sille toiselle, vaikkapa sitten tuijotella ja flirttailla katseella ja eleillä, ja toivoa parasta, että se toinen uskaltaa ja haluaa lähestyä.

f4ck kirjoitti:

onko se siis iholle tulemista jos tulee juttelee? Sähän oot ihan ku tarkoitus ois käydä rintoihin suoraa kii ja raahata mimmi sänkyyn. Nythä oli kyse just ett baarissa, eiks siellä olla vähän niinku ihmisten keskellä ja ei tarvi olla kauhissaa jos joku tosiaan sanoo moi. Mä en tiedä miten se elämän nainen osuu parhaiten kohdalle jos eka tuijottelee, varmistaako se jotenkin ett on elämän nainen jos se katsoo takaisin?

Mun mielestä ku ollaa ulkona ja pidetää hauskaa ni siinä on hyvä mahis tutustuu kivoihin ihmisii ja se on helppoa ku saa sitä suutaan auki eikä ajattele jokaisesta ennen ku ees saa sitä suutaan auki ett tuleekohan meistä paria. Ei se niin mene, vaan sillai ett tutustuu ihmisii ja joskus saattaa kolahtaa joku kovemmin. Ehkä baariinki kandee lähtee periaatteella ettei eti sitä oikeeta vaa tutustuu ihmisiin. Mut ehkä se onnaa sitte niiki ett tuijottelee ja miettii tarkkaa mitä siitä voi sitte tulkita.

Eiku sähän sen sanoit et rintoihin kiinni jne. mun kirjotuksessa ei ollut mitään sellasesta.
Mikä siinä on nyt niin hidasta ja väärää, että pikku silmäpeli ja flirtti kauempaa on sun mielestä jotenkin junttimaista ja sitä pitää vähätellä. Musta se on just söpöä. Enkä mä kyllä muutenkaan oo mikään suoran toiminnan kannattaja, se kuuluukin enempi heteroäijien tapoihin. Mielummin niin että asiat tehdään nätisti.
Eiks alottaja puhunu naisen iskemisestä, se kannattaa sit varmaan tehdä hänen oman luonteensa mukaisesti, sain käsityksen ettei sekään ihan mikään kamikaze ole, kun täällä asiasta kyselee.
Hän pyysi neuvoja, sai erilaisia, miks sä täällä alat eri vastaajien kanssa riiteleen et ei noin vaan näin, ei sellasesta ollut kyse et mikä on oikein tapa, eikä oikeinta tapaa ole edes olemassa, kukin tyylillään.

8 +18 kirjoitti:

Jos joku viinalta haiseva nainen tervehtii mua tuijottamalla mun tissejä ja hivuttamalla käden reidelle ni varmasti torjun. Mut jos joku mukava ihminen tulee asiallisesti juttelemaan ilman keskustelua edeltävää järjestelmällistä silmäpeliä ni en mä nää mitään syytä paeta ja pitää sitä luuserina. Mist sitä tietää millanen nainen jäänyt vahingossa huomaamatta, ennen ku se pamahtaa siihen.

Kyl se luonne ja vaimomateriaali selviää tutustumal eikä tuijottamalla, ja aina voi torjua jos naaman eteen roiskahtava ei miellytä. Kyl mä itse suosin sitä, että mahdollisuuksien mukaan katsekontakti mut sit reippaasti (mut ei tunkeilevasti) juttelemaan. Tilanteesta ja paikasta riippuen sitten normaalia keskustelua. Olla ystävällinen ja kiinnostunut. Esitellä itsensä, kysyä tai kommentoida jotain. Mut suomalaisil on tapana jämähtää siihen katseeseen ja alkaa vatvoa, et kattooks se mua vai ohi ja onks se kiinnostunu vai onks mul purkkaa hiuksis mitä se kattoo, voinks mä nyt tällee tuijottaa, oho se lähtee jo.

Aapee, jos keskustelun aloittaminen on ihan ylivoimasta ni voihan sitä yrittää tehdä itsensä näkyväks sille toiselle, vaikkapa sitten tuijotella ja flirttailla katseella ja eleillä, ja toivoa parasta, että se toinen uskaltaa ja haluaa lähestyä.

Ei missäänn nimessä yhtään silmäpeliä eikä ainakaan yhtään mitään tuijottelua ja tähän lisäisin myös kaiken muun minkä jätit ymmärtämättä ja ymmärsit väärin , jos jaksaisin kirjoittaa.
Jos on haku päällä, niin onhan se hyvä et joku osottaa kiinnostuksensa vaikka pitkillä katseilla ensin, eikä tule siihen selittämään ennen varmistamista että kohde on edes pikkuisen kiinnostunut lähestymisestä... menee kallista aikaa hukkaan, jos tällainen suora tunkeutuja tulee juttelemaan ja viipyy siinä ilman että on tervetullut. Silloin myös muut ajattelevat että noilla kahdella on kenties jotain meneillään ja tapahtuukin sen mielenkiintosen ''tuijottelijan'' ohimarssi. Se lähteekin sit pois kun tunkeutuja on ehtinyt mestoille ensin. Mikä tässä nyt on niin vaikeeta, tunnut ajattelevan että kuka vaan kelpaa kenelle vaan, ja nopein yrittäjä saa paikan.

laabalaabalaa kirjoitti:

Ei missäänn nimessä yhtään silmäpeliä eikä ainakaan yhtään mitään tuijottelua ja tähän lisäisin myös kaiken muun minkä jätit ymmärtämättä ja ymmärsit väärin , jos jaksaisin kirjoittaa.
Jos on haku päällä, niin onhan se hyvä et joku osottaa kiinnostuksensa vaikka pitkillä katseilla ensin, eikä tule siihen selittämään ennen varmistamista että kohde on edes pikkuisen kiinnostunut lähestymisestä... menee kallista aikaa hukkaan, jos tällainen suora tunkeutuja tulee juttelemaan ja viipyy siinä ilman että on tervetullut. Silloin myös muut ajattelevat että noilla kahdella on kenties jotain meneillään ja tapahtuukin sen mielenkiintosen ''tuijottelijan'' ohimarssi. Se lähteekin sit pois kun tunkeutuja on ehtinyt mestoille ensin. Mikä tässä nyt on niin vaikeeta, tunnut ajattelevan että kuka vaan kelpaa kenelle vaan, ja nopein yrittäjä saa paikan.

Mitä ihmettä sä selität? Yritä ny kuitenkii jaksaa kirjottaa järkevästi. Mä kirjotin oman mielipiteen, en yrittäny käydä oikoo ja ymmärtää kenenkään muun tekniikkaa.

Sanot: "Ei missäänn nimessä yhtään silmäpeliä eikä ainakaan yhtään mitään tuijottelua --", mutta samalla sanot: "onhan se hyvä et joku osottaa kiinnostuksensa vaikka pitkillä katseilla ensin,". Siis katseita vai ei katseita? Katseet voidaan joskus tuntea nimellä tuijottelu, silmäpeli tai katseella flirttailu, mutta pilkkua voi aina viilata jos sun mielest käytin väärää sanaa.

"Mikä tässä nyt on niin vaikeeta, tunnut ajattelevan että kuka vaan kelpaa kenelle vaan, ja nopein yrittäjä saa paikan."

Mikähä kohta mun sanois viittaa siihe et ajattelisin et kuka vaan kelpaa kelle vaan? Mä sanoin et mua itteä ei häiritse jos joku vaan käy puhuu, koska osaan kyllä torjua ei-kiinnostavan. Ja normaalisti toinen ymmärtää äkkiä jos sitä ei kaivata. Ja sanoin et mä suosin sitä että aluks ois joku katsekontakti ja sit vast juttelut ja ei-tunkeilevasti ja sanoin et toiseen vaan.

Lopuks, ihmiset ei oikeesti oo nii tyhmiä, et jos kaks ihmistä juttelee hetken ni niil on heti jotain molleminpuolista vipinää. Eikä kaikki tuijota koko ajan just heitä miettien et mitä niil on.

8+18 kirjoitti:

Mitä ihmettä sä selität? Yritä ny kuitenkii jaksaa kirjottaa järkevästi. Mä kirjotin oman mielipiteen, en yrittäny käydä oikoo ja ymmärtää kenenkään muun tekniikkaa.

Sanot: "Ei missäänn nimessä yhtään silmäpeliä eikä ainakaan yhtään mitään tuijottelua --", mutta samalla sanot: "onhan se hyvä et joku osottaa kiinnostuksensa vaikka pitkillä katseilla ensin,". Siis katseita vai ei katseita? Katseet voidaan joskus tuntea nimellä tuijottelu, silmäpeli tai katseella flirttailu, mutta pilkkua voi aina viilata jos sun mielest käytin väärää sanaa.

"Mikä tässä nyt on niin vaikeeta, tunnut ajattelevan että kuka vaan kelpaa kenelle vaan, ja nopein yrittäjä saa paikan."

Mikähä kohta mun sanois viittaa siihe et ajattelisin et kuka vaan kelpaa kelle vaan? Mä sanoin et mua itteä ei häiritse jos joku vaan käy puhuu, koska osaan kyllä torjua ei-kiinnostavan. Ja normaalisti toinen ymmärtää äkkiä jos sitä ei kaivata. Ja sanoin et mä suosin sitä että aluks ois joku katsekontakti ja sit vast juttelut ja ei-tunkeilevasti ja sanoin et toiseen vaan.

Lopuks, ihmiset ei oikeesti oo nii tyhmiä, et jos kaks ihmistä juttelee hetken ni niil on heti jotain molleminpuolista vipinää. Eikä kaikki tuijota koko ajan just heitä miettien et mitä niil on.

Hups, tokavikan kappaleen vikaa lauseesee jäi pari ylimääräst sanaa, jotka piti pyyhkiä pois. :DDD

8+18 kirjoitti:

Mitä ihmettä sä selität? Yritä ny kuitenkii jaksaa kirjottaa järkevästi. Mä kirjotin oman mielipiteen, en yrittäny käydä oikoo ja ymmärtää kenenkään muun tekniikkaa.

Sanot: "Ei missäänn nimessä yhtään silmäpeliä eikä ainakaan yhtään mitään tuijottelua --", mutta samalla sanot: "onhan se hyvä et joku osottaa kiinnostuksensa vaikka pitkillä katseilla ensin,". Siis katseita vai ei katseita? Katseet voidaan joskus tuntea nimellä tuijottelu, silmäpeli tai katseella flirttailu, mutta pilkkua voi aina viilata jos sun mielest käytin väärää sanaa.

"Mikä tässä nyt on niin vaikeeta, tunnut ajattelevan että kuka vaan kelpaa kenelle vaan, ja nopein yrittäjä saa paikan."

Mikähä kohta mun sanois viittaa siihe et ajattelisin et kuka vaan kelpaa kelle vaan? Mä sanoin et mua itteä ei häiritse jos joku vaan käy puhuu, koska osaan kyllä torjua ei-kiinnostavan. Ja normaalisti toinen ymmärtää äkkiä jos sitä ei kaivata. Ja sanoin et mä suosin sitä että aluks ois joku katsekontakti ja sit vast juttelut ja ei-tunkeilevasti ja sanoin et toiseen vaan.

Lopuks, ihmiset ei oikeesti oo nii tyhmiä, et jos kaks ihmistä juttelee hetken ni niil on heti jotain molleminpuolista vipinää. Eikä kaikki tuijota koko ajan just heitä miettien et mitä niil on.

Heh, no etsä vittuilua tajua, vaikka se sun nenän eteen tuodaan ja lauseen lopussa vielä paljastetaan...

mut elä vaan missään nimes lähde iskee ketään känni päällä. se ei oo kaunista katsottavaa! muuten lykkyä tykö!

Kännissähän sitä pitää tietenki olla! Ihan naamat!

Voi itku. Olin varmaan se testi, eli vähemmän kinnostava. Ja tyhmäkin olin. Luulin jotain. Ymmärsin lopulta että leikit. Mutta saatoit tietty testata taitojasi jotain muuta varten. Enemmän kiinnostavaa varten. Toivon että onnistuit. Mulle jäi muisto ihastuminen tunteesta. Yksipuolisen ihastumisen.

Just näin, paljon kontakteja vain.

Välillä pitää vaan itse ottaa se ensimmäinen askel ja lähestyä vaikka olisi kuinka kauheeta :) Itse oon jotenkin ottanut vakavasti sen asenteen ja ajattelumaailman, että en voi itse olettaa toisen tekevän aina sitä aloitetta vaan joskus itsekin pitää olla rohkea vaikka kuinka kauhealta tuntuisi.

Tiedän ihan omalta kohdaltani jopa, että se ensimmäisen liikkeen tekeminen on toisinaan oikeasti kauheeta. Välillä se palkitsee ja välillä taas ei. Kuitenkin jaksan uskoa (tai ainakin yritän jaksaa), että se olisi sitten joka kerta aina helpompaa.

Järkee taas nostella näitä 5 vuotta vanhoi ketjui

Mää en oo kenellekään ollut ykkösvalinta, en ees vaikka olis tutustunu mun ajatuksiin ja sanonu et oon hieno nainen ja kaikkee muuta, jonka perusteella vois olettaa et olis musta kiinnostunu. Aina joku muu menee mun eelle. Niin on käynny monta kertaa sillonki, ku oon hakenu johonkin työpaikkaan, vaikka olisin vienny mun ansioluettelon ihan paikan päälle ja vielä soittanu jonkun ajan kuluttua perään ja vaikka kaikki työnhakuasiat olis tehty työnhakuoppaan neuvojen mukaan, joiden perusteella pitäis kokemattomankin työnhakijan saada töitä. Et joku muu menee aina eelle siinäkin tapauksessa. Et mitä mää teen väärin? Tiesin et työmarkkinoilla on paljon kilpailua työpaikoista ja aina ei ole työtä tarjolla, mutta en aatellu et naisetki yhtä tarkalla silmällä kahtoo kuka on sopiva saamaan tyttöystävän ja kuka ei. Aattelin et meillä lesboilla ei ole niin paljon ulkonäkökriteereitä,ku eisim. monilla heteromiehillä, et luonne enemmän ratkasee, mut mitä oon tältäki palstalta lukenu eli Suomi24:n lesbopalstalta, niin aika monella naisella on unelmatyttöystävälleen pitkä lista kriteereitä ja monet niistä ulkonäköpuolella ja joillekin vielä koulutustason täytyy olla tosi korkee, et kelpaa. Et hyvä luonne on vasta kakkonen tai kolmonen rotunaisen ulkonäön jälkeen. Et meikäläinen ku ei oo mikään rotunainen, niin miten sitä ees voi kilpailla. Et mun kaltanen nainen ei taida olla ees kenenkään päiväuni. Itteni mielestä olisin kyllä hyvä tyttöystävä/puoliso jollekin toiselle naiselle, mut oon tässä ajan saatossa ruvennu aatteleen, et vaikka joku kehuis mua kauheesti ja tuntuis tykkäävän musta, niin aina vaan lopulta juttuseurana/kaverina. Ja sit mää petyn, kun on herätetty mun toivonkipinät, kun on annettu olettaa et olis musta kiinnostunu. Et aina joku muu on parempi tyttöystävänäkin. Ja anteeks nää mun surullisen kuuloiset jutut, mut musta tuntuu vaan tältä. Et herätetään toivonkipinöitä ja sit ei ookkaan muuta. Näin on käynny joissain muissakin asioissa.