Olen aina ollut hyvin hajamielinen ja taiteellinen ihminen, en osaa pitää järjestystä yllä ja olen siivoton. Äitini taas on hyvin järjestelmällinen ja motivoitunut ja hänen asunnossaan on aina paikat tip top. Miksei sitä ole tullut perintönä sitten minulle? Olen myös joutunut useasti noloihin tilanteisiin hajamielisyyteni kanssa, monesti unohtanut ruuan levylle jolloin palanut pohjaan yms. Joskus keskustellessani ihmisen kanssa ja kun joku keskeyttää, unohdan asiayhteyden, enkä muista enää mitä piti sanoa.
Lapsuudesta muistan sen, että ajattelin ajavamme jollain toisella autolla. Kun pääsimme kotipihalle kysyin isältä: "Missä auto on?" ja sitten isä vastasi "me ajamme sillä autolla". Olin toki nolona tuon jälkeen, kun hajamielisyyteni tuli taas ilmi. Ihankuin aivoni olisi välillä nukkumistilassa. Se on vaikuttanut myös itsetuntooni, olen pitänyt itseäni tyhmänä ja yksinkertaisena. Olen miettinyt, että onko mahdollisesti tämä vaivani neurologinen. Onko muita hajamielisiä täällä?
Lapsuudesta muistan sen, että ajattelin ajavamme jollain toisella autolla. Kun pääsimme kotipihalle kysyin isältä: "Missä auto on?" ja sitten isä vastasi "me ajamme sillä autolla". Olin toki nolona tuon jälkeen, kun hajamielisyyteni tuli taas ilmi. Ihankuin aivoni olisi välillä nukkumistilassa. Se on vaikuttanut myös itsetuntooni, olen pitänyt itseäni tyhmänä ja yksinkertaisena. Olen miettinyt, että onko mahdollisesti tämä vaivani neurologinen. Onko muita hajamielisiä täällä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen monesti ostanut "vääriä" juttuja kaupasta, koska en tarkkaan muistanut, mitä piti olla.... jotain "sinne päin"....
Työkengät on unohtuneet jalkaan useamman kerran ja vasta kotimatkalla olen huomannut, että onpa kumman viileää jaloista x)
Koulussa olin usein väärään aikaan väärässä paikassa, jos aikatauluja oli muutettu alkuperäisestä.
Kerran puin paidan väärinpäin aamukiireessä kotona. Kukaan ei koulussa kehannut sanoa..... onneksi väri oli musta, ettei saumoja helpolla huomannut, mutta valkonen lappu törrötti kyljestä.
Olen aikamoinen haaveilija ja mietiskelijä. Johtuu varmaan siitä...
että luulin pikaruuan hintaa ajaksi, jolloin ruoka on valmis. Kello sattui olemaan niillä paikkeilla. Okei, olin väsynyt ja nauroin itselleni niin että vedet lensi. Onneksi "äiti tietää, etten ole ihan normaali lapsi."