Minussa tapahtuu, jotakin valmistuu,
sen tunnen, aavistuksen lailla koen.
Jossain minussa kivikkoa raivataan
ja siihen rakennetaan sinulle satamaa.
(Viljo Kajava)
sen tunnen, aavistuksen lailla koen.
Jossain minussa kivikkoa raivataan
ja siihen rakennetaan sinulle satamaa.
(Viljo Kajava)
Vastaukset 17
Vanhimmat
kaunista jos sinulle-tuntematon näin tapahtuu
minulle huutaa tyhjyys (henkisen) rikkauteni keskellä
Mutta henkinen rikkaus, sehän on rikkauksista tärkeintä. Ja henkinen rikkaus poikii näkemykseni mukaan ennmmin tai myöhemmin jotain hyvää.
Tyhjyydessä on tilaa, kivikot kun tiedostetaan;
rakkaudelle sataman : )
: )
Olisipa hienoa parkeerata oma pieni purtilo satamaan.
http://www.youtube.com/watch?v=MV3GDrybmmc
Elän, olen, ajattelen.
Tunteiden todeksi tekminen on jo vaikeampaa.
Valmiiksi ajatellun tekeminen onkin jo helpompaa.
Sitä tämä siis on. Sielun suunnitelmia rakkaudesta.
Valmistelemme hiljaisesti, jotta olisi oikein tehdä :)
olisi tarvittu toisenlaisia otteita, nettileikit ei riitä siihen. Valitettavasti.
ne ei valmista
niillä ei valmistu
niillä rikkoo
niillä särkee
niillä purkaa
niillä tuhoaa.
oma valintasi
mitä valintaa tarkoittanet ? minun elämäni ihmiset ovat irl, ei täällä, minä vain kommentoin mutta ketään ihmistä ei täällä ole jos sitä tarkoitit.
noin helposti sekoitella ihmisiä jos ajattelee että jotakin oikeasti valmistuu.
Mitään ei valmistu syyttelemällä vaan yhteisellä yrityksellä.
Aloitus ja ketju ei kerro samaa . Paljon on vielä opittavaa ja ymmärrettävää.
Ketju meni leikin puolelle mikä taas tekee aloituksen tyhjäksi.
Itselleni tulee tuosta runosta mieleen, että toisin kuin ihastuminen, joka voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, rakastuminen ja rakastaminen vaatii aikaa ja tunteen työstämistäkin tavallaan, ei tapahdu ehkä ihan itsestään. Äh, vaikea pukea ajatuksia sanoiksi, kun ne ajatuksetkin ovat niin hataria, en saa oikein punaisen langan päästä kiinni mutta toivottavasti joku tajusi, mitä ajan takaa. Joka tapauksessa ajatuksia herättävää.
"Keskustele rakastamisen jalosta taidosta, rakkaudesta ja sen eri muodoista."
Noinhan tuossa palstan ylälaidassa määritellään, mutta kaikki täällä (anteeksi yleistys) janoavat sitä tunnistettavuutta... Minusta on mukava välillä miettiä syntyjä syviä perinteisen minä-minä-minä-vouhotuksen sijaan. Sekin voi olla ihan kehittävää. Kokeile, saatat yllättyä!
Mun pikku venoseni, tai optimistijollani, ei vaadi mitään valtavaa satamaa!
Ihan pieni suojaisa poukamakin riittää, rannalla joku puu johon veneen sitoa.
Sinua
Ajattelen,
Tunteitasi
Aavistelen.
Minäkö
Armaasi?