Arki uuden vauvan kanssa

Meillä on nyt 3,5 kk ikäinen temperamentikas tyttö :). Jo heti syntymän jälkeen tyttö on ollut kovin vaativa ja itkulla, milläs muullakaan, ilmoittaa hyvin selvästi jos jokin harmittaa :). Tämä tuli meille molemmille vanhemmille aika yllätyksenä, että vauva on niin "vaativa". Alkuun meni hetki vauvaan tutustuessa, mutta aika nopeasti vauva-arki tuli osaksi elämää. Tyttömme syntyi rv 41 1 sektiolla ja oli heti syntymän jälkeen aika seurallinen, ei siis mikään perinteinen vastasyntynyt, joka vain syö ja nukkuu. Toki meidänkin vauva nukkui ja etenkin söi paljon, mutta oli myös heti hyvin tarkkaavainen. Imetys oli meillä alkuun hankalaa kun tyttö ei osannutkaan "oikein" ja ehkä siitä johtuen maito nousi hitaasti. Tuntuu, että vasta nyt imetys alkaa sujua. Yllätyin myös, miten sitovaa imettäminen on. Sairaalassa ollessa ja ensimmäisen 1,5 kk ajan en tehnyt vauvan kanssa oikeastaan mitään muuta kuin makoilin sohvalla ja imetin vauvaa. Sitten vauva yleensä nukahti rinnalle ja siinä välissä söin itse taikävin suihkussa. Ensimmäiset kuukaudet menee kyllä niin vauvan kanssa ollessa, etenkin jos aiot imettää. Useat vauvat syövät noin 3 tunnin välein, mutta meidän tyttö syö edelleen noin 1,5-2 tunnin välein. Meidän tyttö alkaa vasta nyt viihmään hetkiä yksin lattialla. Eli noin 3 kk iässä tyttö alkoi kiinnostua leluista. Myöskään sitteristä ei meillä ollut hyötyäkun tyttö halusi olla vain sylissä ja vielä mielellään liikkuvassa sylissä. Mutta ihan pieni vauva siis syö ja nukkuu paljon. Paljon riippuu sitten vauvan luonteesta kuinka paljon hän kaipaa syliä ja seuraa. Meidän tytölä on satunnaisesti ollut iltaitkuja, mutta mielestäni ei ole ollut varsinaista koliikki. Itkukohtaukset ovat alkuun aika pelottavia kun vauva ei meinaa rauhoittua millään, mutta vinkiksi antaisin, että vanhempien kannattaa vain pysyä rauhallisina vaikka se voikin olla vaikeaa kun pieni itkee naama punaisena. Kyllä se itku jossain vaiheessa loppuu.

Meillä tyttö syö tiheästi myös yöllä, joten vauva on nukkunut varmaan enemmän meidän sängyssä kuin omaasa sängyssään. Sekin oli yllättävää, miten sitä osaa nukkua vauva vieressä. Alkuun se tuntui ainakin itsestäni pelottavalta kun pelkäsin että kierähdän vauvan päälle.

Isän kannattaa ottaa vastuu kodin hoidosta isyysloman aikana, että sinä voit keskittyä pelkästään vauvaan ja siihen, että saat itse levättyä.

Niin niin yksilöllisiä juttuja ovat, tulet varmaan huomaamaan kun monet vastailee :) Meillä puolestaan on 2kk ikäinen poika. Ensimmäinen viikko oli aika pitkälti pelkkää nukkumista ja syömistä, ehkä tunnin tai kaksi päivässä hereillä oloa "muuten vain". Meillä lähti imetys heti hyvin käyntiin ja sitä suorastaan tulvi! Onneksi se maidontuotanto tasaantuu suht äkkiä, vaikka sitä tahtoo vieläkin suihkuta niin sentään liivinsuijukset riittää. Poika oli kuulemma taitava imemään tissiä alusta asti :) Me taas yllätyttiin siitä miten rauhallinen poikamme on. Valtaosan ajasta on ihan tyytyväinen, tykkää köllötellä lattialla tai sitterissä eikä mitään iltahuutoja ole ollut kuin viitisen kertaa, nekin yliväsymystä. Jotkut vauvat syövät alussa "taukoamatta" ja oikein tankkaavat pitkiä pitkiä aikoja, jotkut taas syövät äkkiä mahansa täyteen 10 minuutissa.
Alussa meidän poika söi 3h välein (sairaalassa), kotiin päästyä se venyi 4h väleihin ja nyt poika on jo monta viikkoa nukkunut öisin jopa 6-7h putkeen ja siihen päälle vielä normaalin 3-4h ruokailuvälin ajan. Päivisin syö sitten taas parin tunnin välein. Meillä poika on kyllä ollut jo tovin hyvin kiinnostunut sitterin lelukaaresta, leikkimaton väreistä, tauluista, valoista jne ja on nykyään päivät kokonaan hereillä mutta nukkuu parit lyhyet ja joskus yhet oikein pitkät päikkärit. Välillä näyttäisi olevan kausia kun poika taas nukkuu päivät pitkät JA yöt, varmaan kasvaa niin kovaa vauhtia :)

Meillä alettiin hymyilemään 3 viikon iässä ja samoihin aikoihin vauvasta alkoi kuoriutumaan se oma persoona :) joskus puolentoista kk ikäisenä kuvioon tuli kunnon "juttutuokiot" kun jokellellaan ja hymyillään hirmuisesti :D (mikään ei ole parempaan kun oman lapsen hymy!). Useimpiin sittereihin voi laittaa kolmeviikkoisesta eteenpäin, mutta on myös sittereitä joihin voi laittaa ihan vastasyntyneen, käyttöohjeissa lukee !

Tosiaan noita tilanteita kun vanhempaa alkaa toden teolla turhaututtamaan tulee väistämättä, mutta koitappa muistaa kuitenkin pysyä rauhallisena (helpompi sanottu kuin tehty :D ) ja multa paras neuvo mitä keksin on luota vaistoihisi äläkä pelkää kysyä neuvoja jos siltä tuntuu! :) (älä usko kuitenkaan kaikkea mitä täällä sanotaan :D !! )

Meillä taas muksu oli vauvana kova nukkuja. Ensimmäiset kolme viikkoa oikeastaan vain nukkui, kolmen tunnin välein heräsi päivällä syömään ja sitten jatkoi taas unia. Yöllä söi harvemmin. Sittenkin kun alkoi olla muutamia tunteja päivässä hereillä oli hyvin tyytyväinen, oli sitten sylissä, lattialla tai sitterissä jne.

Meillä oli aika nukkuvainen vauva. Viihtyi ekat kuukaudet ihan vaan rinnalla.. Oli aika pieni syntyessään ja häntä sai herätellä jatkamaan syömistä kun nukahti tissille.. Hyvä, että ehti välillä itse syödä ja vessassa käydä! Onneksi kuitenkin söi alusta lähtien yöllä ylllättävän harvoin ja tehokkaasti. Paljon muuta sitä ei ensi kuukausina juuro tehtykään. Tietysti otettiin katsekontakitia, lauloin vauvalle ja hieroin välillä vauvaöljyllä..

Kerronpa omasta kokemuksestani, joka on yksi muiden joukossa ja voi olla hyvin erilainen kuin omasi.

Meillä päivät koostui huonon maidonnousun vuoksi syömisestä ekat 2kk. Syömisestä ja sylittelystä. Ei tarvinnut muuta tekemistä keksiä :) Ihan vastasyntyneestä lähtien pidin vauvaa päivittäin vähän massullaan, aluksi oman mahan päällä ja sitten napakalla sängyllä, siinä oli meidän puuhastelut. Meidän aarre piti huolen ettei äiti karkaa, eli vaati fyysisen kontaktin lähes koko ajan. Käytännössä vauva oli sylissä tai kantoliinassa ekat 2kk, kävin vessassa vauva sylissä ja söin vauva sylissä, päiväunet nukuttiin "pesimällä" (paljaat ihot vastakkain yhteisen peiton alla). Vaunuissakaan ei tuntenut oloaan turvalliseksi.

Noin 2kk iässä hänestä sitten kasvoi iso tyttö. Kaivettiin sitteri esille ja saatoin esim. tyhjentää tiskikoneen samalla vauvalle laulaen. (Sittereitähän on ihan vastasyntyneillekin sopivia.) Tässä vaiheessa katseli innolla selkeimpiä kuvia ja alkoi kiinnostua leluista. 2,5kk iässä taisin käydä ihan lelukaupassa, eli silloin kai koin vauvan ekaa kertaa kaipaavan jo oikeasti sellaista virikettä. Tässä vaiheessa vauva viihtyi myös hyvin lyhyitä hetkiä matolla, kuunteli innolla juttelua/lauluja/loruja. Syliä kaipasi edelleen tiiviisti.

3kk iässä löytyi kädet, ja niillä oli kiva yrittää kaikkiin leluihin käsiksi. Vauva alkoi nauraa, ja oli tosissaan innoissaan jutelusta ja lauluista. 3kk neuvolassa terkkari oli huolissaan kun ei kääntynyt kyljelleen - missäs välissä sen olisi opetellut kun minä pidin koko ajan sylissä, kun siihen asti se oli ollut se mitä hän tarvitsi, jotta olo olisi turvallinen. 3,5kk iässä kääntyi molempien kylkien kautta ympäri. Siitä lähtien lattialla oli entistä hauskempaa, koska hän viihtyi vatsallaan ja nyt osasi itse kääntyä niin ja jaksoi paremmin olla siinä asennossa. Ympärille pari lelua katsottavaksi ja koskettavaksi.

Nyt ikää on reilut 4kk. Laulut ja lorut on edelleen pop, sitterissä ja lattialla viihtyy hetkiä omissa touhuissaan ja vähän pidempiä hetkiä kun leikittää. Kaikkea pitää saada maistaa, joten pehmokirjoja tilasin just (tuo pahvinen alkaa kärsiä nuolemisesta). Vauva kaipaa paljon touhua, mutta myös niitä rauhallisia hetkiä että saa tuijottaa omia sormiaan ilman että kukaan hössöttää. Päikkärit meillä nukutaan alkuaikojen ansiosta edelleen kantoliinassa tai rinnalla, vaunuihin asettuu erittäin harvoin. Suihku on aina nautinnollinen hetki, siitä tykkää. Käydään myös vauvajumpassa (2kk->) ja äiti vauva-bailatinossa (3kk->).

Ekaan 2kk:een ei oikein voinut käydä missään. Sit vauva alkoi nukkua kunnon unia liinassa ja olin vapaa kuin taivaan lintu, 3h unet kaupungilla kierrellen :) Nyt taas maailma kiinnostaa niin paljon, että pitkät unet ei liinassa enää onnistu, mutta esim. markkinoilla katseli ihmisiä innolla herättyään. Nykyään syöntivälikin saattaa olla jopa 2h vaikka vauva ei nukkuisi koko väliä!

Nyt istuu sylissä ja tuijottaa tietokoneen näyttöä herättyään juuri tissipäikkäreiltä. Tällaista tämä. Ihanaa :D Ja ihanaa että joku miettii aikaa synnytyksen jälkeen, fiksua!

meillä nyt 2,5kk ikäinen tyttö vauva ja mies oli vain 1 viikon kotona josta melkeen koko aika jouduttiinkin olemaan sairaalassa neidin sokerien takia ekat 3 viikkoa meni niin että neiti heräili öisin n. 3-4 h välein ja päivisin oli yllättävän paljon hereillä nukku kahdet 2h päivä unet aika välillä 10-23 ja yllättävän hyvin sitä jaksoi heräillä itse öisin vaikka en päivisin nukkunut kun en sitä taitoa osaa :) Ja valveillä neiti rakasti olla sitterissä ja tuijotella ympäriinsä tai lattialla huovan päällä :) Nykyisin tarttuu jo leluihin mitkä roikkuu sitterissä :) 3 viikon-2kk ikäisenä nukku jo 5-6h yöunia ja päivisin enään 2x1h unoset :) ja kauheasti hääräsin vauvan kanssa esim. jalkajumppaa lattialla värikkäiden kuvien katsomista isoista kuva kirjoista yms. pientä touhua koko ajan ettei neiti hermostunut :D neiti ei kauheasti tykkää olla rintarepussa vaan haluaa mielummin olla sylissä naama menosuuntaanpäin kauhean tarkkaavainen neiti kun on :) ja 2kk jälkeen nyt nukkunut letkeesti 8h yöunet ja yhdet 2h päikkärit ja yhdet 1h päikkärit :) Ja nyt harjotellaan kääntymistä vähän joutuu viellä avittamaan :) AIniin ja melkein unohtu jokapäiväinen rasvaus ja talkkaus sessio ja joka toinen päivä käydään 10-15min kylvyssä :)

Omasta kokemuksesta kahden lapsen äitinä voin sanoa, että se on urbaanilegenda, että on olemassa lapsia, jotka syö ja nukkuu :D Meillä on kumpainenkin ollut jo vauvasta paljon hereillä, vaatineet hanakasti läheisyyttä ja itkeneet mahavaivoija. 2 vkon iän jälkeen on alkanut kummallakin iltaitkuisuus/yöhuudot, aamupäivät on menneet torkkuessa mutta n. klo 15 jälkeen päivä on ollut yhtä kantamista ja seurustelua. Neidit saattaneet olla 7 tuntiakin hereillä putkeen jo viikon iästä. Tosin loppuajasta melkoisen väsyneinä ja kiukkuisina.

Oikeastaan vasta siellä lähempänä puolta vuotta esikoinen alkoi viihtyä esim. ruuanlaiton ajan puuhamatolla/ sitterissä. Minun ollessa vieressä, saattoi katsella leluja jo joskus 4kk jälkeen, mutta kyllästyi hyvin pian. Tämä kuopus on kulkenut paljon kantoliinassa, jotta saan jotain edes tehtyä ja paaaalijo aikaa kuluu jo pelkästään imetykseen.

Nyt odotellaan tämän kuopuksen kanssa sitä maagista 3kk ikää, että mahavaivat taas helpottaa ja pääsee mammakin vähän helpommalla. Harmi, että nuo miehet joutuu töihin juuri silloin, kun se 2-3 viikkoa täyttyy ja nuo vaivat alkaa eniten häiritä yöunta :(

Mutta onneksi on hormoonit ;) Näillä unilla tuskin normaalitilassa jaksaisi, mutta nyt paahtaa täydellä teholla ja kun oppii, että "oma aika" tarkoittaa pikaista paljon alotettuja juttuja, jotka ei ikinä pääse loppuun ja syömiselle/juomiselle/suihkulle jne on vain otettava se oma aika vaikka vauva itkisikin niin mukavaa tämä vauva-arki on. Silti minä nautin enemmän sen 6kk ikäisen kanssa, joka ottaa jo kontaktia ja leikkii :D

Meillä on kohta 5 kk tyttö Nella. Oli aika uninen. Olemme pitäneet Nellaa sitterissä ja puuhamatolla ihan syntymästä saakka. Yöt on kyllä rankkoja mutta muuten hyvin menee. Alussa tuntui ihan uskomattomalta ja että Nella olisi joku ulkopuolinen. Mutta parissa päivässä kun tutustuttiin niin kyllä se omalta tytöltä tuntuu.

Hei

Kiitos kaikille vastauksista! Tuli vähän varmempi olo noita lukiessa, vaikka joka vauvahan on tietysti oma tapauksensa. Täytynee mennä päivä kerrallaan ja katsoa millainen pikku persoona meille muuttaakaan. Ja hyvä kuulla että muillakin se oma vauva on tuntunut hiukka vieraalta alussa, pelottaa etten osaakaan rakastaa ja hullaantua ihan ensisilmäyksellä, vaikka koitan olla ottamatta lisäpaineita tuosta.

Hyvää joulunalusta kaikille =)

Oma esikoiseni on nyt 6.5 kk, ollut alusta asti ns. "helppo tapaus" varmasti, vaikka en voi verrata kun ensimmäinen on. Joka tapauksessa, sairaalassa syntymän jälkeen hieman jännitti, että miten sitä osaa hoitaa, mistä tiedän mitä pitää tehdä jne. Sitten kolmen sairaalassaolopäivän (sektio) jälkeen tuli vain sellainen olo, että nyt pitää päästä kotiin ja että kyllä tästä selvitään. Ja niinhän se oli. Tärkeintä on antaa ruokaa silloin kun on nälkä, antaa nukkua silloin kun nukuttaa ja huolehtia muutenkin perustarpeista, kuten puhtaudesta. Ensimmäiset kuukaudet menee täysin "vailla agendaa", reaktiivisesti vastaat vauvan tarpeisiin ja yrität saada hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi. Neuvolasta sain ehkä parhaan neuvon; hymyilkää vauvalle paljon! Jännä juttu, ehkä sitä ei muuten olisi 'älynnyt' hymyillä niin paljon ilman tuota muistutusta, onhan se alussa aika yksipuolista kommunikaatiota ennen kuin vauva alkaa hymyillä. En tiedä johtuiko siitä vai muusta, mutta vauva on ollut tosi hymyileväinen alusta alkaen ja edelleen on hymy herkässä. Samoin luin jostain, että kosketus on tärkeää ja sitä tein paljon, koskettelin ja silittelin sormista varpaisiin varmoin ottein, ei mitään 'hipaisua'. Muuten arki meni niin, että yöllä herättiin parin tunnin välein syömään, mutta hormoonit auttavat, jotenkin sitä jaksaa vaikka minkälaisilla herätyksillä kummasti. Aamulla saatettiin kömpiä sängystä joskus vasta kymmeneltäkin, minä keitin aamukahvit, poika istui sitterissä keittiössä katsellen tyytyväisenä kuvia, jotka olin kiinnittänyt keittiön kaappien oviin. Sitten taas jonkun ajan päästä tuli uni ja laitoin pojan nukkumaan. Unia hän otti lyhyissä, puolen tunnin pätkissä pitkin päivää. Käytiin myös paljon ulkona kävelemässä tai kaupungilla - paljon nukkui vaunuissa, hereillä ollessaan ihmetteli sen mitä vaunukopasta pystyi näkemään. Alussa se on helppoa kulkea ympäriinsä kun ei tarvitse ruokien kanssa läträtä, maitoa vaan, rinnasta tai pullosta. Illalla vauva nukahti yöunille vasta joskus 10 tai 11 aikoihin. Ensin oli sohvalla, johon mielellään nukahti kun itse katselin televisiota ja toisella kädellä laitoin tuttia paikoilleen kun tippui. Siitä sitten siirsin pojan omaan sänkyynsä. Noin 2-3 kk:n iässä tarvitsi hieman enemmän rauhaa nukahtamiseen, joten meni nukkumaan suoraan sänkyynsä. Luota siis omiin vaistoihisi, kummasti sitä oppii omaa lastansa lukemaan aika nopeasti.

Tässä nyt meidän tarina lyhy(?)käisyydessään! Onnea odotukseen!