Miks mä edes synnyin?

Älä menetä toivoas! Kyllä sä vielä jonkun löydät ja itse ainakin pidän enemmän ujoista, koska itse olen hirveä papupata, enkä usko kovinkaan monen naisen pitävän mistään kova äänisistä miehistä... Kannattaa ruveta harrastamaan jotain, niin löydät saman kaltaisia ihmisiä kuin sinä.

Onnea sulle ja muista oot vaa oma ihana itsesi, etkä anna toisten loukata sua! kyl sä vie jonku ihanan löydät rinnalles!

Lässyn lässyn. Miksi kaikki jankkaa samaa et kyllä sä vielä jonkun löydät. Jos ei 5 vuoteen ole ketään löytynyt niin ei se löydy lainkaan. Mä en edes etsi ketään enään, koska se on turhaa

Ei pidä luulla ettei.. Toivotaan, että kohtaat hänet.. jokupäivä.. jossakin :)

Miksi et hae apua itsellesi? Onko sittenkin ok rypeä itsesäälisså? sulla on sos.tilanteiden pelkoa?ujoiletko kaikkien seurassa vaiko vain naisten? Psykologi t lääkäkäri voisi auttaa..joku lääkehoito ok jos sen tukemana uskaltautuisit lähestymään--Tämä ei ole ilkeilyä vaan toivon minäkin että saisit apua ja mahdollisuuksia löytää joku..ujoudesta huolimatta..

Ei et syö jotain pillereitä niin saa naisen. Taidat olla vi.tun idiootti. ja et joku perkeleen lääkäri niinku hoitelee ujouden tosta vaan pois. En ole tollastakaan pas..kanjauhantaa ennen kuullut.
jos mies saa pelkkiä pakkeja niin onkai selvää että rohkeemmastakin miehestä tulee arka pupu joka ei uskalla ketään enään lähestyä

Ujous ei ole suhteen syntymisen este. Se on, että asiasta tulee sinun maailmasi keskipiste. Itse etsin introverttia, sisäänpäin kääntynyttä, mutta ei se ole ainoa kriteeri. Kokonaisuus ratkaisee, ja siihen kokonaisuuteen liittyy paljon, paljon muuta kuin tietyt ominaisuudet. Asenne johonkin omaa ominaisuuteen on tärkeämpi. Oletko ujo vain naisten seurassa? Milloin et tunne ujoutesi haittaavan? Onko sinussa ehkä jokin muu piirre tai ominaisuus, joka vaikeuttaa suhteen syntymistä, mutta et ole huomannut, kun ajattelet että ongelma on ujous?

Jos ujoudesta paisuu sinun elämäsi napa, niin se vääristää elämääsi, ja sitten sinun kanssasi ei ole mukava elää. Kerron omakohtaisen esimerkin. Tapailin miestä, joka oli 90-luvulla tehnyt konkurssin ja on nyt velkasaneerauksessa. En ole eurokeskeinen enkä käy kenenkään toisen rahapussilla, joten nämä asiat eivät haitanneet. Mutta se alkoi haitata, että mies oli ottanut uhrin elämänasenteen, vinkui ja vetosi, Se kuului jo tavassa, jolla hän pyysi minua tulemaan ruokapöytään. Niinkuin jokin hiton palvelija. Se nyppi. Ja se mies varmaan ajattelee, että voi kun minä olen velkasaneerauksessa, kukaan ei huoli minua. Hemmetin uikuttaja. Semmoinen sinustakin tulee, jos jatkat uikuttamista. Keskity myönteisiin asioihin, niin tulet nähdyksi niiden kautta.

Toiset vaan on yksin, loppuelämänsä. Niin uskon itsenikin olevan, olenkin jo hyväksynyt asian.

Viestin aloittajalle: Et ole yksin... Itse olen kärsinyt ujoudesta pitkään (ikää itselläni 40v)... Viimeisestä parisuhteesta aikaa 15v (en kyllä ole aktiivisesti seuraa etsinytkään, mm. ujoudesta johtuen)....

Mutta itse olen hieman erakkoluontoinen, yksinäisyydessä toimeentuleva; en välttämättä kaipaa toisten ihmisten seuraa... Työt/harrastukset saavat ajan kulumaan... Kieltämättä ajoittain kaipaan läheisyyttä ja toisen ihmisen seuraa, mutta nyt on jo niin pitkään tullut yksin oltua, että on jo vaikea kuvitella ottavansa kahletta jalkaan (tottunut touhuamaan omia touhuja omalla aikataululla)... Tällä hetkellä itse koen vaikeaksi edes ajatella parisuhdetta, kun menisi elämänjärjestys täysin uuteen uskoon...

Ei se yksin eläminen aina todellakaan herkkua ole, mutta löytyy siitä hyviäkin puolia....

Hyi helvetti ite en ainakaan pystyis edes kuvitella seurustelevani jonkun papupata miehen kanssa. Itseäni miellyttää miehet jotka on rauhallisia ja hiljaisia. Kuule älä missään nimessä luovuta, ootko esim. kokeillu netistä etsiä naisia? Netissä on helppo tutustua ja sitten on helpompi sopia tapaaminenkin. Ei tarvitse yhtään HÄVETÄ sitä ujoutta, koska jos itseään häpeää, ei varmasti saa aikaan kovin hyvää ensivaikutelmaa. Oot nyt vaan reilusti sellanen kun oot, älä edes ajattele että sun pitäis olla erilainen.

No jos vastailen jonkun treffi ilmoitukseen niin yleensä kerron itsestäni totuuden mukaisen kuvan ja ehkä jotain 5 kysymystä heitän sille toiselle. ihan simppeliä kysymystä et mitä harrastaa, mitä musaa kuuntelee, tykkääkö käydä konserteissa, tykkääkö kävellä luonnossa ja tollasta. Ei mun mielestä voi ekalla kerralla mitään henk. kohtaista kysellä kun muutenkin varmaan pelästyy jo et joku vastaa.

Itse en netistä etsi, koska se tuntuu jotenkin säälittävältä... Ikäänkuin viimeinen oljenkorsi. Lisäksi iskee ahdistus siinä vaiheessa kun pitäisi henkilö tavata oikeasti ja aloittaa tapailu. En ole tekopirteä niinkuin jotkut vaan aidosti iloinen jos aihetta on, jotenka hyvä ensivaikutelma jäisi laihaksi. Näihin ja moniin muihin syihin vedoten en tiedä haluanko edes aloittaa kenenkään tutustumista.
Eikä kukaan muukaan ole halukas minuun tutustumaan vaikka viihteellä tulee oltua.

mitä nää ihmiset oikee vinkuu?? menkää baariin ja nostakaa vähä kuppia, ni kyllä se siittä!

ujot miehet on söpöjä ;) ja monesti paaaljon huomaavaisempia ja kohteliaampia ku jotku ylisosiaaliset....

mä kyllästyin tohon touhuun jo ennen ku se pääs ees alkuunsa. sano ihmisille: "haistakaa vittu ja kuolkaa" nii kyllä se elämä taas paremmalta näyttää

Elämä on paskoo.

okei