Otsikossa on mielestäni totuus. menneisyys on elämänhistoriaamme ja tulevaisuus, josta emme onneksi tiedä, edessämme.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jostain olen lukenut, että viinissä on totuus. Ehkäpä totuus onkin kuitenkin hetkessä.
Jokaisessa elämämsä hetkessä meitä ympäröi se totuus, joka kuuluu elämäämme. Jokaisella naapurilläkin on omansa.
Ihminen lienee ainoa elollinen, joka pystyy ajatuksissaan siirtymään menneisyyteen, samoin pohtimaan tulevaisuutta.
Totuus se tosiaan on, että elämme tässä ja nyt, kukin niillä edellytyksisllä mitä meille on suotu.
Joskus tuntuukin sen vuoksi turhalta viipyä menneisyydessä, se on jo koettu, ja koska ei tulevasta tiedä, voi täysin elää tietoisena joka hetken ainutlaatuisuudesta.
Kuitenkaan ei voi poissulkea niitä ihmisiä, jotka ovat olleet ja ovat, he jotka ovat muovanneet meitä, tullaksemme juuri siksi, mitä olemme tässä ja nyt!
Vanha sanonta: Historia toistaa itseään, toteutunee kuitenkin. "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää"
Elämme tässä hetkessä, kuitenkin ajatuksissamme on tulevat päivät, tapahtumat sovitut menot kellon aikoineen.
Emme voi elää eilistä tai muutenkaan jo elettyä, kauniita muistoja on hyvä tallentaa mieleen, niitähän täälläkin saamme lukea toisten kirjoittamina.
Minulla on keittiön seinällä melkoinen liuta matkamuistoiksi ostettuja 'lautasia', tänäkin aamuna tuli mieleen eräs matka jota muistelin, aurinkoinen maa ja aurinkoiset päivät seurasi toistaan.
Vuosikymmeniä on aikaa mutta elin sen ajatuksissani uudestaan.
Eletään kuitenkin tätä päivää!
Näinhän se taitaa olla että pakosti ruumiimme elää vain tässä hetkessä
Kuitenkin ajatuksemme kulkevat omia ratojaan.
Niin aikaisesta ajasta kuin hiukankin muistamme kulkevat ajatuksemme menneesstä tulevaan.
Jos joku saa ajatuksensa pysymään vain tässä hetkessä niin hän on nero tai hieman jälkeenjäänyt.
"Jumala on siellä, missä me olemme, emmekä voi löytää häntä mistään muualta.
Tämä on toinen ilmeinen totuus, jonka me käytännössä niin usein unohdamme sijoittamalla Jumalan jonnekin muualle, ehkä kirkkoon tai johonkin muuhun pyhän paikkaan.
Koska ulkoistamme Jumalan ja elämme menneessä ajassa tai tulevaisuudessa, voimme tuhlata elämme hedelmättömään katumiseen sen vuoksi, mitä olemme ehkä olleet tai olisimme voineet olla, jos vain olosuhteet olisvat olleet erilaiset."
Jostain luin tämän ja kirjoitin muistiin kauan sitten.
Tuokin on itsepetosta, "jos vain olosuhteet olisivat olleet erilaiset!", sillä huonomminkin olisi voinut käydä! Turha jossitella siis.
Tulevaisuudesta emme tiedä, jokainen päivä voi olla viimeisemme, ja siinä tietoisuudessa on hyvä illalla silmänsä ummistaa.Hyvä neuvo on, ettei anna auringon laskea vihansa yli. Joka aamu on armo uus, miten lohdullista se onkaan.
Tällä iällä ei enää varsinaisesti ole suuria elämänsuunnitelmia, toivon vain, että oma ja puolison terveys säilyisi edes kohtalaisena ja ennen kaikkea ettei jälkipolville sattuisi mitään pahaa, he saisivat elää onnellisen elämän. Suunnittelu on kuitenkin riemukasta, nytkin joulun konsertit, lahjat ,ruokalistat ja koristelut pyörivät mielessä. Adventin aika on käsillä, ja se virittää joulun odotukseen, Hoosiannaa laulaessa etenkin. Vuoden kiertomme on omiaan siihen, että pimeän aikana odotamme valoa, talven jälkeen kevättä. Kerran aloitin täällä ketjun siitä, "miten odotus antaa jo onnen tunteen" - senhän jokainen vauvaa odottava äiti tietää täydellisesti. Nuorille sopii sanat : "Meristä kaunein on vielä purjehtimatta, lapsista kaunein on kehdossaan, päivistä kauneimmat elämättä ", mutta tallella ikä eletty, muistoja ei voi mikään riistää.
Meillä on vuoden pimein aika ja vietämme valonjuhlaa?
Olenko jotenkin ymmärtänyt väärin, en ole, pian on pihat ja pensaat pihoissa valaistu, ikkunoissa valokoristeita, me käytämme energiaa, niitä hiilijalanjälkiä laskematta.
Tuhraamme kynttilöiden kanssa, moni polttaa taas kotinsa joulun huumassa, ei taida olla miesmuistiin joulua ettei näin kävisi.
Täytyy vain toivoa ettei tulen kanssa olla huolimattomia, sanotaanhan että "tuli on hyvä renki mutta huono isäntä", paikkansa pitää edelleenkin.
Oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen
saisi kynttilöitä asettaa palamaan! Tuhoutuu koko asunto!
eikä kannata kännissä leikkiä lucia neitoo. Voi jäädä jaljelle vain hiilikasa.