Mieheni pahoinpitelee ja painostaa minua uskonasiolla pitäen itseään puolijumalana. Hän ei tunnista sairauttaan eikä halua hoitoon. Lapset kärsivät ja elämä on muutenkin yhtä tuskaa. Ero olisi mielestäni viisain ratkaisu. Uskonveljeni ja -sisareni eivät sitä kuitenkaan halua. Mitä minun pitäisi tehdä? Jatkaa maanpäällistä helvettiä vai erota sekä miehestä että seurakunnasta?
kärsimystä
vaimo
7770
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todellakin, vaikea kysymys. Mutta olen sitä mieltä, että ero olisi järkevintä.
Edes lapsien takia kannattaisi erota. Kuulostaa ehkä oudolta, mutta ei kai elämä voi jatkua noin?
Eroamalla miehestäsi ja seurakunnasta voit aloittaa "uuden elämän".
Tämähän on tietenkin vain yhden ihmisen mielipide...
Kannattaa hakea apua joltakin ammattiauttajalta. Ei ne ongelmat häviä sillä että vain uskonsisarien ja veljien kanssa juttelee. Ammattihenkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus jota ei lestd. piireissä ole. Ja ei kenenkään elämää ole tarkoitettu kärsimykseksi. Ja ajattele lapsiakin, olisivatko he oikeasti tyytyväisempiä siihen vaikkakin vaikeaan ratkaisuun, jos kyseessä on oikeasti pahoinpitelyä, että lähtisit heidän kanssaan aloittamaan laadukkaampaa elämää. Toivon sinulle voimia ja kyllä se Taivaan Isä näkee meidän kaikkien sydämeen, eikös se anna myös sen viisauden tehdä ratkaisuja parhain päin ja lasten elämää suojellen!
Vanhoillislestadiolaisen miehen vastaus:
Oletko vanhoillislestadiolainen? Tämä ei vaikuta vastaukseen, mutta kiinnostaa muuten.
Kenenkään ei tarvitse terveytensä (henkinen/fyysinen) uhalla elää saman katon alla väkivaltaisen puolison kanssa. Hakeudu sukulaisten, tuttavien tai turvakodin suojiin lapsinesi. Mieluiten ehkä turvakoti, koska silloin asia "virallistuu". Yritä huolehtia siitä, että sinulla on viranomaisille jokin todiste pahoinpitelystä. Toivottavasti olet pahoinpitelyjen jälkeen hakeutunut terveyskeskukseen vaikka vain näyttämään tuoreimmat mustelmat. Tämä on myöskin yksi keino "herättää" miehesi tajuamaan, kuinka vakavista asioista on kysymys. Tosin jos hän on sairas, niin mahtaako mikään auttaa.
Aikaisemmille vastaajille tiedoksi. Lestadiolaisilla on sielunhoidollisissa asioissa vaitiolovelvollisuus. Minusta tässä ei kuulosta siltä, kuin kyseisellä naisella olisi tarvetta varsinaiselle sielunhoidolle (rippi), lohdutukselle kyllä. Näissä asioissa uskovainen ihminen, samoin kuin kuka tahansa, on suuressa kiusauksessa selittää tuttavien asioita eteenpäin. Sitä kutsutaan juoruamiseksi. Hyvä tapa se ei silti ole, paitsi ehkä juuri tällaisessa asiassa, että tuon miehen todellinen laatu tulisi ihmisten tietoon.
En keksi, miksi sinun pitäisi erota seurakunnasta? Lapset mukaan ja pois kotoa. Jos tilanne on todellinen, niin tee se heti.
Lapsesi ovat jo kärsineet ja kärsivät tulevaisuudessa koko elämänsä niistä vaurioista, mitä psyykisesti sairaan ja väkivaltaisen vanhemman luona asuessa väistämättömästi tulee. Itse kärsit myös, voi olla että elämäsi loppuun saakka.
Sinulla ei ole oikeutta tuhota lastesi elämää pitämällä heitä saman katon alla väkivaltaisen isänsä kanssa. Vaikka hän olisi väkivaltainen "vain" sinua kohtaan, mutta ei lapsiaan kohtaan, lasten psyykistä kehitystä vahingoittaa kuulla/nähdä isän lyövän äitiä.
Joutuin turvakotiin ja sen jälkeen selvittelyt, asumuseroko vaiko avioero. Psyykinen tai fyysinen pahoinpitely on aina aihe eroon.
Parempaa tulevaisuutta sinulle. Uskosta ei tarvitse erota, vaikka väkivaltaisesta puolisosta eroaisitkin. Tiedän esim. Helsingin rauhanyhdistyksen väestä 5-6 paria, jotka ovat eronneet.
Kiitos asiallisista vastauksista. Varmaan niistä on hyötyä pohtiessani pääsyä pois umpikujasta.
Ota asumusero, ei tarvitse avioliittoa rikkoa. Sitten myöhemmin, jos mies tulee järkiinsä, on myös helpompi palata yhteen.
SANOT -->Mieheni pahoinpitelee ja painostaa minua uskonasiolla pitäen itseään puolijumalana.
Ei tälläinen ole uskovaisen ihmisen elämää! Joutuin pois kotoa, sillä asut hullun kanssa. Mitä tekemistä tällä asialla on uskon kanssa?