En usko, että pystyn pitämään omaa elämääni kasassa. Ehkä haluaisin, mutten jaksa, en pysty. Tuntuu, että olen tipahtanut kärryiltä siinä missä muut huristaa ohitseni ja lujaa. Tiedän, että tämä on minun elämäni ja voin tavallaan edetä ihan sitä vauhtia kuin koen parhaakseni, mutta ei se ole ollenkaan helppoa. Ei ole sitä itseluottamusta, vaikka onneksi usein tuleekin sellasia pieniä herätyksiä että ei mun tarvitse seurata muiden mallin mukaan - siis sitten, kun jotain joskus ehkä teen.
Tuntuu, että hillun täällä ja muut tekee asioita, muut elää, ja minä en pysty siihen. Välillä ihmettelen, miksi. Uskon, että ihmiset ympärilläni ovat vaikuttaneet itseeni silloin kun olin vielä nuori ja nuorena olin sellanen joka kattoo mitä muut tekee, miten muut tekee, mitä muut on mieltä. En nouse asioita vastaan, oon ihan kuin joku lammas. :I Muiden asiat ovat jämähtäneet minuun. Olen jäänyt liikaa miettimään asioita, mitä muut ovat sanoneet. Eivät siis minusta, vaan jotain elämästä, elämisestä ylipäätään. Oon pikkusesta lähtien ollut sellanen tyhjä kuori, joka on omaksunut kaikkien ihmisten huonot puolet itseensä ja tuntuu ettei niitä pysty muuttamaan.
Tuntuu, että hillun täällä ja muut tekee asioita, muut elää, ja minä en pysty siihen. Välillä ihmettelen, miksi. Uskon, että ihmiset ympärilläni ovat vaikuttaneet itseeni silloin kun olin vielä nuori ja nuorena olin sellanen joka kattoo mitä muut tekee, miten muut tekee, mitä muut on mieltä. En nouse asioita vastaan, oon ihan kuin joku lammas. :I Muiden asiat ovat jämähtäneet minuun. Olen jäänyt liikaa miettimään asioita, mitä muut ovat sanoneet. Eivät siis minusta, vaan jotain elämästä, elämisestä ylipäätään. Oon pikkusesta lähtien ollut sellanen tyhjä kuori, joka on omaksunut kaikkien ihmisten huonot puolet itseensä ja tuntuu ettei niitä pysty muuttamaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jostain luin, että masennuksessa ihminen ikäänkuin hidastuu fyysisesti ja henkisesti. Ehkä se vaikuttaa tuohon tunteeseen, että muut huristaa ohi..Miten pärjäät tuon tunteen kanssa ihan konkreettisesti? Itse tulen hirveän levottomaksi huomatessani hitauden ja haluaisin luovuttaa kokonaan, jäädä paikoilleni. Ja usein huomaankin jumittavani tunnin paikoillaan, pää ihan tyhjänä. Levottomuutta yritän saada kuriin urheilulla, mutta kun mieli on maassa niin lähteminen on enemmän kuin vaikeaa.
Olen aina ollut kova tekemään ja suorittamaan, ehkä täytyy käydä tälläinen kova koulu läpi että oppii hidastamaan.
En oikeen tiedä. Kaikki suorittaminen tuntuu kauheen vaikeelta, sillä keskittymiseni on alkanut heikentyä. Koulussa palautettavat esseetkin on ihan kauheeta kuraa, niitä en saa palautettua ajoissa enkä saa niihin mitään irti.
Muut huristavat ohitseni elämässä yleensä. En mä nyt fyysisestä hidastumisesta tiedä... Liittyykö se nyt siis ihan fyysiseen kuntoon, joka minulla on kamalan huono? Urheiluhan tekisi hyvää, mutta en osaa lähteä mihinkään. Mutta en tiedä levottomuudesta, olen aika passiivinen ihminen eikä urheilu nyt varsinaisesti itsessään ole kuulunut elämääni tähänkään päivään mennessä, vaikka hyväähän se tosiaankin vaan tekisi.
Mikä tunne tästä kaikesta ikinä kumpuaakaan, en suoraan sanottuna tiedä, miten pärjään sen kanssa ihan konkreettisesti. Kaikki inhottavat oireet ovat olleet olemassa jo niin kauan, että en tiedä ovatko ne osa minua vai jotakin vikaa korvien välissä.