Asseilla tic-oireita? En nyt ole aivan satavarma minkä saisin diagnoosiksi, mutta aspergeriä on äidin puolelta suvussa. Touretten ja ocd.oireta löytyy minulta..
Minulla alkoi 17v voimakkaat lihasnykäykset.. välillä todella ärsyttäviä.
Pakkoajatuksia, pelkoja, pelkoja omasta terveydestä, jotain hämmentäviä ruuminkuva ongelmia varsinkin murrosiässä.
Pakonomaista tarkastelua pahenee varsinkin stressissä joka tekee työnteosta hankalaa ei meinaa uskoa sitä mitä näkee silmillä.
Sellaisia ongelmia mitkä eivät saata näkyä niin päällepäin, mutta tekee elämästä todella ongelmallista. Olen lukenut paljon ja netistä ja oireita on ocd,tourette,as ja nuorempana ehkä adhd:sta.
Haluasin ehkä diagnoosia, mutta tunnen aika turhauttavaksi, niin pitkät diagnosiajaksot mitä on tarjottu.
Minulla alkoi 17v voimakkaat lihasnykäykset.. välillä todella ärsyttäviä.
Pakkoajatuksia, pelkoja, pelkoja omasta terveydestä, jotain hämmentäviä ruuminkuva ongelmia varsinkin murrosiässä.
Pakonomaista tarkastelua pahenee varsinkin stressissä joka tekee työnteosta hankalaa ei meinaa uskoa sitä mitä näkee silmillä.
Sellaisia ongelmia mitkä eivät saata näkyä niin päällepäin, mutta tekee elämästä todella ongelmallista. Olen lukenut paljon ja netistä ja oireita on ocd,tourette,as ja nuorempana ehkä adhd:sta.
Haluasin ehkä diagnoosia, mutta tunnen aika turhauttavaksi, niin pitkät diagnosiajaksot mitä on tarjottu.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tourettea ei kannata lähteä patologisoimaan.
Ei ole olemassa "onnellista/tervettä ihmistä", jonka elämässä sopeutumishaaste jos toinenkin on merkki "ongelmasta", vaikka kulttuurimme olettaakin tämänsuuntaista. Tässäkin medikalisoituneessa kulttuurissa " ticit" ovat b-luokan vaivoja.
Kyseessä ei ole mikään vaiva/sairaus/puute/ongelma vaan pikemminkin yksilölle luontaiseen reagointitapaan liittyvä piirteistö.
Aspergerilaisilla voi olla tätä piirteistöä, mutta on vaikea nähdä miten omasta reagointitavasta saisi väänettyä ongelman.
Jos et oleta olematonta ja itseasiassa dystooppista ajatusta "terveestä ihmisestä" voit ajatella toimintaasi tapanasi reagoida ympäristöön, myös sisäiseesi, ja tämän voit kertoa tarvittaessa myös ympäristöllesi. Jos ympärilläsi on riittävän älykkäitä ihmisiä, he näkevät sen yhtä luonnollisena toimintana kuin omankin reagointinsa.
Jos asia on itsellesi tai ympäristölle liian vaikea, voit miettiä syntynyttä ongelmaa pikemminkin sen kautta onko sinulla todella järkisyitä kokea piirteistösi itsessään mitenkään hankalaksi.
Jos luet netistä ja muista vastaavista lähteistä "ongelmistasi" voit saada kuvan, että diagnoosin avulla voisit rakentaa itsellesi identiteetin ja saada sympatiaa eli paikan yhteisössä. Tämän voit toki saadakin,mutta todennäköisesti tulet saamaan myös itsellesi mahdollisesti elinikäisen leiman sairaana, puuteellisena ymv. Sairaskertomus seuraa mukanasi sitkeästi halusit tai et.
Oletko todella sitä mieltä, että kannattaa rakentaa identiteetti "sairauden/ongelman" ympärille ja jos olet, voitko löytää sille järkiperustetta.
AS-diagnoosi, Tuorette, ADHD eivät enää tarkoita yksilön piirteistöä, eivät ole positiivinen juttu, jolla kasvattaa identiteetiä, ajat ovat muuttuneet.
On olemassa AS-diagnosoituja, jotka eivät enää halua enää tuoda julki diagnoosiaan. Ja kun puhe tulee Tourettesta, on vieläkin vaikeampi ymmärtää diagnoosihaluasi.
Daria, oletan että sinulla on itselläsi diagnoosi, olenko oikeassa?
Suoraan sanoen, EN ymmärrä mitä tarkoitat sillä, että ei kannata rakentaa identiteettiä "sairauden" ympärille! Ajattelen, että monelle assille (tai vaikkapa tourettelle) diagnoosi on se ainoa asia, joka auttaa ymmärtämään itseänsä. Sitä voi ikäänkuin antaa itselleen anteeksi.
Itselläni ymmärrys omasta assista on auttanut minua antamaan itselleni anteeksi, ymmärtämään itseäni ja nyt minun on helpompi jopa olla ihan nenttien kaveri ja olen oppinut monia nentti juttuja.
Toinen tärkeä asia, mikä diagnoosista seuraa, on mahdollisuus saada apua osaavilta ammattilaisilta, jotka ymmärtävät juuri sinun ongelmaasi. Puhumattakaan vertaistuen tärkeydestä.
Diagnoosi ei ole identiteetin rakentamista.. Diagnoosi auttaa ymmärtämään omaa vaivaa ja sitä kautta on helpompi elää. Diagnoosi on osa identiteettiä, ei koko identiteetti! Me olemme kaikki ihmisiä ja ainutlaatuisia persoonallisuuksia, as tai nentti.
Eihän terveen ihmisn tarvitse hakea diagnoosia, eihän terve sitä saakaan. Mutta jos on oikea ongelma, niin miksi ei?! Varsinkin jos vaiva häiritsee jokapäiväistä elämää!
Daria, viestisi oli epäselvä, enkä saa siitä paljoakaan selvää. Ensinkin, lainaat tekstiäni ja siihen perään laitat lauseen "ja vastaavan tason jutut.." selittämättä tarkemmin asiaasi.
Toisekseen, viestisi sisältää kiroilua, ihmettelen, että viestin kirosana yleensä meni edes lävitse!
Diagnostiset kriteerit ovat selvät. Missään ei mättää mikään.
Herra Jumala sentään, jos diagnoosi antaa yksilölle apua, niin miksi hän ei sitä hakisi. Anna yksikin hyvä syy, miksi aspergerin ei kannata hakea apua?? Onhan kuitenkin olemassa kuntoutuksia ja kaikenlaisia, mistä saa apua. Pitäisikö erakoituneen, kotiinsa lukittuneen assin sinun mielestäsi selviytyä yksin?? Ottaa pari röökiä ja tulla yhtäkkiä normaaliksi?! Se kun vain ei noin vain käy, mutta esimerkiksi kuntoutuksessa voi oppia uusia hyöyllisiä tapoja.
Aspergerien haukkuminen tyhmäksi osoittaa lähinnä huonoa makua, kai sinä ymmärrät, että saatat tuollaisella kommentilla loukata jotakuta??!!!
Et ehkä itse lukenut minun tekstiäni, ennenkuin kiireellä lähdit kiroillen sitä kritisoimaan! Tsemppiä vaan sinne päin!
Toisaalta jos toinen vaihtoehto on joutua leimatuksi vain "hulluksi", voi neuropsykiatrinen diagnoosi tarjota jotain millä selittää omaa käytöstään muille positiivisemmin. Nykyään kuitenkin ymmärretään ja hyväksytään vammaisia ja neuropoikkeavia varsin hyvin ja näiden ihmisryhmien syrjiminen on osoitus henkisestä alamittaisuudesta vähän samaan tapaan kuin rasismi tai homofobia. Sen sijaan mielisairaita persoonallisuushäiriöisistä puhumattakaan on yhä olevinaan lupa karsastaa ja syrjiäkin.
Tässä on taas hyvä ketju aspergerilaisilta. Lisää tällaista!
Miten se voi olla positiivista, että neutraali asia muuttuu negatiiviseksi?
Siis, jos on Tourette- tyyppistä toimintaa, joka on piirteistöä kuten muukin piirteistö, ja hakee sille neuropsykiatrisen diagnoosin eli sairausleiman, niin mikään ei loogisesti muutu positiivisemmaksi vaan positiivisuuden illuusio rakentuu pelkästään siitä, että sosiaalisessa yhteydessä saa osakseen sympatiaa kuten kuka tahansa sairas saa jonkin aikaa.
Itsensä patologisoiminen on palkitsevaa vain silloin, jos tuntee vahvasti, että tarvitsee sosiaalisen ympäristön hyväksymistä ja tämä toki on nenteille mitä tyypillisin piirre. Samalla se on mitä irrationaalisin piirre.
Irrationaalisuus muodostuu tunteiden ylivallasta. Kulttuurille annetaan valta rajata yksilöstä kaikki se, joka ei ole hyödyllistä jonkin yhteisön ajatusrakennelman mukaan, patologisoimalla yksilön tila tai piirteistö.
Jos ihmiset yleisesti ottaen suhtautuvat ticseihin jonkinlaisen epämääräisen hulluuden oireina tai törkeänä moukkamaisuutena niin eikö silloin tourette-oireisen ihmisen kannata ihan itsepuolustusmielessä hakea itselleen diagnoosi ja perustella siten oireilunsa? Sama pätee tietenkin myös muihin neuropsykiatrisiin oireyhtymiin kuten asperger ja adhd. Ainakin itse olen onnistunut selittämään ja saamaan hyväksyntää kieltämättä useian aika oudolle käytökselleni kun olen kertonut sen johtuvan neurologisista oireista. Muiden mielessä olen silloin vähemmän "patologinen" kuin jos he pitäisivät oireitani jostain muusta syystä johtuvina. Eikö kuitenkin ole paljon parempi saada osakseen sympatiaa kuin antipatiaa? Ei "itsensä patologisoiminen" ole lainkaan irrationaalista vaan päinvastoin hyvinkin rationaalista, jos sillä tavalla pystyy välttämään pahimpia vaikeuksia ja tulemaan ymmärretyksi paremmin. Kaikki ihmiset tarvitsevat hyväksyntää, niin nentit, touretet kuin assitkin. Assi joka ottaa mieluummin turpaansa kuin selittää mistä oireet johtuvat on mielestäni paitsi irrationaalinen myös todella tyhmä.
Irrationaalinen tarkoittaa ration vastaista tai siitä irti olevaa , mutta ei välttämättä tietyssä kentässä toimimatonta.
Homo sapiens, ts. nenttiluonne, on perusluonteeltaan pitkälti irrationaalinen, mutta se ei tarkoita, että se toimisi itseään vastaan omassa todellisuudessaan.
Homo sapiens todellisuus, sosiaalisena, vain on aika lailla erilainen kuin asperger-todelllisuus, joka on rationaalisempi, ts. pohjaa pitkälti käsitteelliseen tarkasteluun siitä mikä on ilmiöiden suhde toisiinsa laajemmassa mittakaavassa, ei vain suppeassa sosiaalisessa kentässä.
Kuten jo kirjoitin, jos haluaa sympatiaa, sairausleima siihen toki auttaa, sellainen on irrationaalinen nenttitodellisuus. On hyvä olla, kertoa toisille ja itselleen, että on sairas oli sairas tai ei.
En oikeastaan ymmärrä miksi jatkaa tätä keskustelua, koska tässähän on pohjimmiltaan kyse kahdesta eri tavasta mieltää todelisuutta ja onkin luontevampaa, että kumpikin pitää omansa.
Sen verran kuitenkin: ei ole perusteita ajatella, että henkilö, esim. aspergerpersoona tai tourettepiirteinen saisi jotenkin turpaansa, jos ei ota sairaan leimaa itselleen- tämä on yleistys. Tämän taustalla on epävarmuus omasta itsestään, jonkin asteinen turha pelko, jotain, joka ei sinällään liity mitenkään aspergergerilaisuuteen tai tourettepiirteisyyteen sekä tukeutuminen valtakulttuuriin uhkakuviin, joka sekään ei ole ainakaan aspergerpiirre.
Ymmärrän, että tahot, jotka kauppaavat tukipalveluja, vaikkapa kuntoutuspalveluja, hyötyvät pelottelusta sekä nenttiomaiset, joiden todellisuuskuva on erilainen ja siihen voi kuulua hyvää tarkoittava suojelutarve, mutta en ymmärrä mitä hyötyä pohjimmiltaan itse aspergerille olisi oman todellisuukuvansa hämärtämisestä.
Ja vielä: eiköhän pikemminkin ole niin, että jos arvostat itseäsi itsenäsi, ympärillesi muodostuu arvostuskehä, joka seuraa mukanasi ihan aina ja on tosiasiassa paras suojasi- jos sitä nyt sitten katsot tarvitsevasi.
Kaikki näköjään tulee nykyään tänne kirjoittelemaan, hyvää mainosta suomifoorumille.:)
Ei tule vähään aikaan.Eräät ovat nimittäin estäneet täällä kirjoittelun saadakseen omaa foorumiaan esille valehtelemalla ja vääristelemällä asioita tämän foorumin moderaatiolle.
Tänään Mtv3 klo 20.05 45 minuuttia ohjelmassa on mielenkiintoisia aiheita käsittelyssä, kannattaa katsoa.
Mikähän tän ketjun tarkotus ?
Sitä minäkin ihmettelen. Myös sitä, ettei joillekin riitä edes kolme foorumia vaan pitää käydä täälläkin hämmentelemässä. Taitaa puurot ja vellit olla kohta pitkin seiniä.
Meillä on ollut tapana tuollaisissa tapauksissa siivota samalla kunnolla joka paikka jonka jälkeen vetäistä puput hatuista.
"Ja vielä: eiköhän pikemminkin ole niin, että jos arvostat itseäsi itsenäsi, ympärillesi muodostuu arvostuskehä, joka seuraa mukanasi ihan aina ja on tosiasiassa paras suojasi- jos sitä nyt sitten katsot tarvitsevasi."
Tämä on niin totta.