Jos oikeasti se ihminen, jota täällä kaipaat, rakastaisi sinua, niin kai hän tekisi kaikkensa sen eteen, että olisi just sun kanssa. Ja jos itse rakastais sitä ihmistä ja tunne olisi molemminpuolinen, niin kai sitä olisi yhdessä. Jos miettii, kuka soittaa silloin kun olet esim. flunssassa/kuumeessa tai kun tarvitset apua? Ei hän ainakaan. Kuka iloitsee onnistumisistasi? Ei hän ainakaan. Kuka sanoo välittävänsä sinusta? Ei hän ainakaan. Kuka sanoo, että olet tärkeä? Ei hän ainakaan. Kuka nauraa hauskoille jutuillesi? Ei hän ainakaan.
Jos oikeesti
-Maria-
9125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus me ihmiset,vain tyydytään siihen kaikkein paskimpaan vaihtoehtoon.
Tiedän, että olen tosi tärkeä lähimmille ihmisille ja tuotan paljon iloa heille, mutta hän ei taasen kuulu elämääni. Paskin vaihtoehto on pyöriä täällä, koska ei täältä löydä vastauksia tai apua mihinkään. Ihmisen itse pitää luoda oma tulevaisuutensa. Myös sinunkin.
Näin on. Kun ei halua olla läsnä, niin ei voi noin tapahtuakaan. Tämä siis yleisesti.
liian ujo.
Tai molemmat varattuja - epävarmuutta molemmin puolin aloittaa edes mitään "sen kaltaista";)
jtk:n ..ja kaikki ok:sti nykysuhteessakin, joten ei halujakaan....
Kummatkin teki, muttei kumpikaan tarpeeksi, jotain olellista jäi puuttumaan.
Niinhän se mullakin oli, mutta kun mikään ei jatku, ei ole myöskään yhteistä tulevaisuutta. Se on se olennainen kysymys: "Onko tulevaisuutta?" Jos ei ole, niin miksi roikkua. Mikä on mennyt, on mennyt. Teot pitää tehdä silloin, kun on sen aika. Kun aika menee ohi, se on liian myöhäistä.
Rakkautta voi olla elävästi vain tässä hetkessä, ei menneessä.