Kun omainen kuolee löytyy heti sukulaiset piiriin, jos huomataan ,että ovatkin jäämässsä sivuun silloin alkaa lesken mustamaalaus ja valehtelu lesken päälle.
Siksi kehoitan kaikkia puolisoita ajoissa tekemään testamentin niin saa ahneet sukulaiset itselleen vihamiehiksi.. Tässä jos missään tulee niin hyvin selväksi mitä se ns. ystävyys oli. Tämän olen myös miehenä kokenut, tulee mieleeni miten sen kokeekaan esim. yksinäinen vanhus, jonka jätetään sivuun vain sen takia kun ei sieltä itselle mitään omaisuutta tullutkaan vaan kaikki meni aivan vieraalle.
Siksi kehoitan kaikkia puolisoita ajoissa tekemään testamentin niin saa ahneet sukulaiset itselleen vihamiehiksi.. Tässä jos missään tulee niin hyvin selväksi mitä se ns. ystävyys oli. Tämän olen myös miehenä kokenut, tulee mieleeni miten sen kokeekaan esim. yksinäinen vanhus, jonka jätetään sivuun vain sen takia kun ei sieltä itselle mitään omaisuutta tullutkaan vaan kaikki meni aivan vieraalle.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä niitä leskiäkin löytyy, ketkä omaisuuden saatuaan siirtelee niitä omille sukulaisilleen. Vaikka vanha puoliso olisi toisin halunnutkin.
Puolisot ovat yhdessä silloin paikan päällä kun testamentti tehdään .Yleensä siihen laitetaan ehto ,kumpi jää jälkeen saa tehdä itselleen tulleen omaisuuden kanssa parhaaksi katsomalla tavalla ei siis tarvi noudattaa sitä aikaisempaa määritystä silloin kun on tälläinen ehto laitettu.
Tällä on katsottu jälkeen jääneen parasta hän voi mennä vaikka uudelleen avioon tai ne aikaisemmin sanotut henkilöt ovat saaneet käytöksellään huonon kuvan leskeen. On hyvä kun leski itse määrää omaisuudestaan. Onko suku tehnyt mitään lesken hyväksi ,että saisi lesken katsomaan heitä suosiollisesti.
Olen viisi vuotta sitten jäänyt leskeksi ja olen jo kolme kertaa tehnyt uuden testamentin, vanha aina kumoutuumiten suku käyttäytyy minua kohtaan, kyllä silmät on auennut...
"Olen viisi vuotta sitten jäänyt leskeksi ja olen jo kolme kertaa tehnyt uuden testamentin, vanha aina kumoutuumiten suku käyttäytyy minua kohtaan, kyllä silmät on auennut..."
Ei sinulle ole tullut mieleen, että kun olet jo kolme testamenttia ehtinyt tehdä, että tuosta joku voi tehdä johtopäätöksen, että "ei nyt vaari ole ollut enää tolkuissaan, kun on uusinut testamenttinsa", niin ja löytää tuosta riidan aiheen, jota sitten puiden vuositolkulla, että onko vaari ollut tolkuissaan vai dementoitunut.
Kokemusta on, riita jatkuu ja kuolinpesän omaisuus hupenee pesänselvittäjän laskuihin. Lause: "asianajaja on kuolinpesän suurin perijä" pitää paikkansa monen kuolinpesän kohdalla.
Jos kuollut puolisosi olisi halunnut, että kuollessasi sinä jätät tietylle henkilölle jotain. Niin jättäisitkö jos menisitkin uudelleen naimisiin? Yleensä siinä kohtaa ,leski unohtaa vanhan puolisonsa. Mitä täältä olen lukenut. Karu totuus. Kuitenkin kuolleen viimeistä tahtoa pitäisi noudattaa, olkoon ollut kuollut vaikka 50 vuotta. Se on mielestäni kaikkein tärkein asia! Ikävä pointti lopuksi kyllä, että Suomen laki estää monissa vanhoissa asioissa jo kuolleitten tahdot.
Olen vasta 60 vaari vain ja testamentit on tehty aina tuomarilla - tehdään ed. jos löytyy "suosikki" ,omastaan kun saa itse päättää. Saattaapa löytyä nuori kaunis neito ,joka perii kaiken.... aika ja poika näyttää niinhän sanotaan.
Ettet vain nyt hakisi sukulaisesta sitä joka hyppää pillisi mukaan ja lupailet sille sitten sitä suurta perintöä ja kun tämä sukulainen jossakin vaiheessa väsyy niin löydät uuden sukulaisen jolle taasen lupaat perinnön kun hän hyppii sinun pillin mukaan.
"- tehdään ed. jos löytyy "suosikki" " tuohon lauseeseen perustan epäilyni.
Onko sellainen sitten sitä oikeaa tapaa käyttäytyä?
Niin ja nyt kun on kyse perillisistä niin miksi siihen sukulaiset sotketaan, jos ei ole rintaperillisiä niin pistä omaisuus haisemaan, nauti elämästä.
Ja jos on kyse todellakin rintaperillisistä niin katsoppa peiliin, kuka niille on opettanut sen ahneuden pirun?
Täällä monesti haukutaan sukulaiset mutta yhtä hyvin voi haukkua leskiä jotka haistavat mahdollisuuden käyttää hyväksi sukulaisia ja myös omia lapsiaan riitauttamalla tahallaan heidän välit. Kieroa peliä sanon minä.
Voi hyvä yksinkertaisuus ,eihän ns, perilliset testamentista etukäteen tiedä ,vasta sitten kun minusta aika jättää. Tähän asti "hyvä suku" uskoo ja toivoo josko sais... taidan laittaa kaiken järjestöni tilille...
Olen vain tullut kyyniseksi näiden asioiden kanssa kun olen joutunut seuraamaan erään lesken vedätystä.
Milloin lupaa mitäkin ja kun toiset eivät enään jaksa tanssia pillin mukaan niin sitten menetetään "saavutetut edut".
Miksi edes ajattelet testamenttavasi jollekin sukulaisella rahoja, riitaahan se vain aiheuttaa.
Testamenttaa omaisuutesi järjestöllesi ja yritä nauttia ensin itse niin paljon kuin kerkeät, loput menkööt järjestölle (mikä lienee onkin).
"tulee mieleeni miten sen kokeekaan esim. yksinäinen vanhus, jonka jätetään sivuun vain sen takia kun ei sieltä itselle mitään omaisuutta tullutkaan vaan kaikki meni aivan vieraalle"
Yksinäinenhän se vanhus on, paitsi joku uskollinen sukulainen ei häntä jätä, muistaa uskollisesti käydä hänen luonaan ja hoitaa juoksevat asiat.. Mutta autas, kun vanhuksesta on aika jättänyt, niin johan suvusta muutama löytyy, jotka muistavatkin tämän yksinäisen vanhuksen pienen omaisuuden, ja ihmeen "rakkaaksi" hän sitten tuleekin, kun perunkirjoituksen aika on. Sitten löytyy aikaa ja rahaa riidellä tuosta pienestä omaisuudesta, jonka tämä vanhus on testamentannut heille, jotka eivät vanhusta unohtaneet!
Kirjoitit kuin minun suullani. Olen kaiken kokenut ,kolme vuotta sitten kun vaimoni kuoli niin kävivät hänen sukulaiset luonani. Kun heille selvisi ,että ilman jäävät kyläilyt loppuivat ,vain muutaman euron takia riidellään.
"Olen kaiken kokenut ,kolme vuotta sitten kun vaimoni kuoli niin kävivät hänen sukulaiset luonani. Kun heille selvisi ,että ilman jäävät kyläilyt loppuivat ,vain muutaman euron takia riidellään"
Oletkohan vielä ihan kaikkea kokenut, jos vain kyläilyt loppuivat:)
Minuakin koskevassa tapauksessa on neljäs vuosi menossa, eikä käräjäoikeuden määräämä pesänselvittäjä saa edes tehtyä päätöstä, onko viimeisin testamentti voimassa vai ei, vaikka siitä ei kukaan tehnyt kantelua käräjäoikeudelle. Pientä kuolinpesää rahastetaan oikein olan takaa. Pesänselvittäjä ei viittä veisaa Asianajajaliiton antamasta huomautuksesta, joka haettiin oikeuskanslerin välityksellä.
Tässä tapauksessa ei ollut rintaperillisiä, eikä puolisoa, eli yksinäisen ihmisen tekemä testamentti yritetään kumota, tai ainakin välttää pesän jako kaikin mahdollisin keinoin kunnes pesän varat loppuvat. Ja tässähän on takana uskovaiset ihmiset!
aivan ! näinhän se menee valitettavasti. ja miten pienestä kaikki voikin olla kiinni kun on perinnön aika. itse tuon kaiken läpi käynyt ja todella yllättynyt miten ahneeksi omat sisarukseni näyttäytyi vanhempiemme kuollessa. velipuoleni joka oli adoptoitu oli pahin. sanoi mulle että ei auttanut hautajaistoimissa kun ei ollut oma isä. tuumasin että mut perintö kelpas, siitäkös suuttu !
itse olen testamentannut ja varautunut kaikkeen. tyttäremme perii mutta jos hänelle jotain sattuu menee minun osuuteni hyväntekeväisyyteen, siskokseni ei koskaan tule saamaan mitään.
aivan ,suku on pahin jos jokainen sais itse päättää täysin omaisuudestaan oishan se hyvä. minkä takia lakiosuus on olemassa ? ajat ovat muuttuneet ja me ihjmiset sen mukana.
No sehän on sen takia että jos joku rintaperillisistä huomaa tuollaisen vedätyksen vanhempien taholta ja jättäytyy syrjään niin häntä ei voi rankaista koko perinnön menetyksellä.
Jos käännetään tämä asia aivan toisin päin ja kumotaan testamenttausoikeus ja jokaiselle rintaperilliselle pitää jakaa hänelle kuuluva osuus, tällä poistettaisiin nuiden lellikkilapsien saamat ylimääräiset osuudet sekä myös tuollainen vedätus ja hyppyyttäminen.
Lakiosaoikeus ja testamenttausoikeus on kompromissi näiden kahden väliltä ja ihan hyvä systeemi.
laki on mitä se on ei aina oikeudenmukainen. ennen vanhaan piti turvata suvun jatkuvuus siis maatalous ei ole näin enään. ahneus ja materiaali on tärkeämpää. valitettavasti. missä on ihmisten omatunto on ? moraali ? miksi hyötyä jonkun kuolemasta ? kuinka monta riitaa ois vähemmän kun ihmiset oisivat inhillisempiä ?
"suku on pahin jos jokainen sais itse päättää täysin omaisuudestaan oishan se hyvä"
Ja vaikka saa päättääkin itse, ei sitäkään hyväksytä. Kateuteen kätkeytyy valtava voima, ja kun sen voiman laskee valloilleen, keinot eikä raha lopu kesken. Näin se on nähty ja koettu.
Olen kokenut kuinka nokka pystyssä mennään ohi kun itselle ei tullutkaan mitään "suvulta"
Kuinka paljon ns. suku on tehnyt sen omaisuuden kartuttamiseksi mutta ottamassa kyllä oltaisiin.
Neuvoni kaikille tehkää testamentti jollekin järjestölle niin jälkeen jäänyt suku ei tarvi keskenään riidellä kun kukaan ei saanut mitään.
Täällä puhutaan koko ajan sukulaisten oikeudesta perintöön ja siitä miten siitä riidellään.
Totta puhuen en minäkään halua jättää mitään sukulaisilleni mutta lapsilleni kylläkin.
Minun vanhempani ovat jo osittain jakaneet varallisuutta neille lapsille (kiinteistöjen muodossa) ja aion tehdä niin omille lapsilleni.
Riitaa ei tule kun on kasvatettu pienestä pitäen oikein.
Miksi ylipäätään sukulaiset olettavat saavansa jotakin? Heillehän tulee vain silloin jotakin kun muita jakajia ei ole.
En minäkään odota mitään perintöjä täteiltä ja sediltä.
"En minäkään odota mitään perintöjä täteiltä ja sediltä"
Näin onneksi ajattelee suurin osa, sanoisin ainakin 95 %. Mutta "ihme kyllä", suuresta suvusta löytyy muutamia, jotka sitä perintöä odottavat, ja ovat valmiita riitelemään viimeiseen piikkiin sen eteen, että jos he eivät peri, ei siitä pienestä pesästä ole muillekaan jaettavaksi, vaikka testamentti on tehty. Selkeästi ajatelleesta ihmisestä testamenttiaan tehdessään, tehdään dementoitunut vaikka väkisin, rahallahan saa todistajan todistamaan vainajan sairaskertomuksiakin vastaan.