Vaikka jätin sinut vuosia sitten, on ikävä edelleen suunnaton.Olen nähnyt sinut vain muutaman kerran sen jälkeen ja aina kun näen sinut, menen aivan sekaisin...odotan vain päivää, jolloin jätät nykyisesi ja ehkä minulla olisi vielä mahdollisuus saada sinut takaisin.Siinä toivossa on hyvä elää :)
Ikävä edelleenkin :(
Or
14476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Satutit toista jättämällä. On itsekästä odottaa toisen ottavan sinua takaisin enää koskaan. Anna hänen elää elämäänsä. Työstä asia loppuun ja suuntaa eteenpäin.
Eikä oo itsekästä!
Itekkin jätin nyksäni ja kaipailin sitä takaisin vaik sillä oli jo toinen.Ihminen nyt vaan tekee virheitä ja kyllä aina voi yrittää paikkailla tekosiaan jälkeenpäin.Onneks olin sinnikäs ja sain nyksäni tajuamaan miten paljon sitä kaipaan takasin ja tajuamaan että tein virheen meidän suhteen.Sain anteeks ja senkin tunnustamaan että rakasti koko ajan mua vaik tein mitä tein, eli jätin hänet.Ei se rakkaus mihinkään katoa sormia napsauttamalla, vaik toinen tyhmäilisi jotain.
Nyt ollaan onnellisempia kuin "ekalla kierroksella" :)
Ihana kuulla,että näin voi todellakin käydä jos molemmilla vielä tunteita ja toinen on sinnikäs :D onnea teille toiselle kierrokselle, toivottavasti itsekkin saan exäni joskus vielä takaisin.Olen antanut hänen rauhassa elää omaa elämäänsä, mutta nyt mä alankin sinnikkääks ja se on tietenkin itsekästä,että haluan hänet itselleni ja nykyinen suhde kariutuis...
Jos joku sanoo mua nyksäks niin vedän itteni jojoon. Sittenpähän oon eksä.
No voi vitsi!Pienestä sinäkin virittelet köyttä :x
En tiiä oikeesti miks nyt sitten käytin tyttiksestäni nimeä "nyksä".Jotenkin kai kun jätettyäni hänet, hän oli melkein vuoden exä ni nyt hän on taas nyksäni.Ei sillä että mulla olis exiä paljon jotka olis jojoillut nyksänä ja exänä, ääh ei mitenkään johdonmukaista ja selitettävissä.
Apeelle, että se mun sinnikyys ei sitten tarkoita mitenkään sitä että olisin ihan häiriöks asti pommittanut nyksääni(no nyt se nyksä taas tuli...), tai häiriköinyt sen hetkistä suhdetta niin että olisin saanut sen sen hetkisen suhteen sekaisin.
Ei, vaan omasta mielestäni sopivassa määrin toin olemassa oloani esille ja sopivissa tilanteissa näytin että haluun sen takasin ja olin tehnyt kammottavan virheen!Eikä mulla ollut koko aikana ketään toista, enkä edes säätänyt paitsi vähän eron jälkeen kun tyhmäilin.
Musta sunkin kannattaa sillai korrektisti näyttää sille että oot olemassa, kyllä se sut huomaa!Toivottavasti sillä olis samoja tunteita sua kohtaan, onnee! ;)
Mutkin jätettiin n. 3kk sitten ja ihan kamala ikävä... Odotan vain, että toinen osapuoli "tulisi järkiinsä" ja haluaisi mut takasin. Suhteessa ei mun mielestä ollut mitään vikaa! Ilmeisesti tätä toista kai sitten kyllästytti tai jotain? Haluaa kuulemma löytää itsensä ennen kuin voi olla toisen kanssa. Voi kun se toinen tulisi vielä olemaan minä...
Sulle, että en oo kyllä mitenkään tuon kannalla että odottaminen tois mitenkään tulosta!Ei kyl sun pitää ite toimia jos jotain tahdot, tai saat odottaa hamaan tappiin asti!
Oon toiminut ties kuinka ja paljon! Ollaan käyty leffassa ja syömässä ja hengailtu ja riidelty ja juteltu ja olen kysynyt suoraan, että mitä hän musta haluaa. Ei kuulemma tiedä ja ei ole myöskään varma, onko enää tunteita.
Jos vaan keksisin miten voisin enää toimia niin tekisin jotain!!
Nyt odotan, koska en voi koko ajan olla kimpussa..
Tota mä juuri tarkoitin toiminnalla!Ole läsnä ja "näkyvillä"!
Mut sii joo, kun exäs sanoo että sen täytyy "löytää itsensä" ennenkuin voi olla kenenkään kanssa, kantsii siinä tapauksessa olla hiillostamatta!Mut älä kuitenkaan katoa ja vaivu hiljaisuuteen.
Mietin vain, että mitä se nainen tarkoittaa "itsensä löytmisellä"?Sä kai tiedät??
Onko sillä identiteetti kateissa?Seksuaalinen identiteetti vaiko ihan muuten hukassa itsensä kanssa?
Särähtää korvaan jos se sanoo sulle, että "Haluaa löytää itsensä, ennenkuin voi olla toisen kanssa"!Miksei sano "...ennenkuin voi olla SUN kanssa!?
Haluaako edes nimenomaan olla sun kanssa, vaik käykö sun tilalle kuka vaan toinen?
Nimenomaan hän on hukassa itsensä kanssa... En sitä huomannut suhteen aikana, mutta näin jälkeen päin olen ehkä ymmärtänyt. Taisin olla välillä liian hallitseva osapuoli eikä hän uskaltanut sanoa, että tarvitsee omaa aikaa enemmän. En usko, että hän olisi mua pelännyt, mutta jotenkin hänen oli ja on edelleen vaikea sanoa, mitä ajattelee.
Usein kun kysyn mitä mieltä hän on jostain asiasta tai mitä hän juuri sillä hetkellä ajattelee, vastaus on lähes poikkeuksetta "emmä tiiä". Tuntuu, ettei hän edes ajattele mitään!! Miten voi olla mahdollista, ettei ainuttakaan ajatusta pyöri mielessä? Se pistää vihaksi, kun ei saa mitään vastauksia. Yleensä alan sitten väkisin kaivamaan jotain vastauksia, ja siitähän tämä tyyppi hermostuu ja itku ja riidat alkavat...
"Haluaako edes nimenomaan olla sun kanssa, vaik käykö sun tilalle kuka vaan toinen?" Tätähän olen tässä koko ajan yrittänyt arvuutella. En saa mitään selvyyttä asiaan. Yhdessä vaiheessa hän koko ajan vaan jauhoi, ettei halua seurustella kenenkään kanssa.
Nyt tosiaankin yritän vain olla... Eilen sain viestin, jossa hän kysyi jos voisimme nähdä pikaisesti, mutta päätin, että on parempi olla edes vastaamatta. Tähän asti olen aina vastannut ja suostunut näkemään ja vielä enemmän itse ehdottanut näitä tapaamisia.
Haluaisin, että hän kiinnostuisi musta uudelleen. Jos olen koko ajan saatavilla ja "näkyvillä", ei hän millään pysty kaipaamaan mua tai mun seuraa, eli kiinnostua.
Eikö se niin mene, että ihmiset ihastuu juuri siksi, että ei tiedä siitä tyypistä kaikkea.. Ihastuksen kohde pysyy mielenkiintoisena, jos kohde ei heti paljasta itsestään kaikkea. Kun ihastuminen kehittyy esim. parisuhteeksi ja molemmat osapuolet alkavat tuntea toisiansa paremmin ihastuksen tunne muuttuu erilaiseksi... you know what i mean?
Jos jollakin on muita ehdotuksia saada eksä kiinnostumaan uudestaan, niin KERTOKAA IHMEESSÄ! omat aivot eivät enää keksi mitään järkevää....
En uskalla tehdä tästä mun eksäongelmasta omaa keskustelua, koska pelkään, että hän vielä eksyy lukemaan sitä ja tunnistaa.
Niin että haluutko että se on kiinnostunut vai ei ole?
Tämä uusi viestisi on jotenkin ristiriidassa, enkä ymmärrä mitä oikein ajat takaa?
Jos et viitsi edes vastata sille, niin hanki elämä jonkun toisen kanssa!!!
Olen tavallaan kanssasi samassa tilanteessa, mutta vain jätettynä osapuolena. Jo yli kolme vuotta on kulunut siitä kun erosimme (jos nyt 'ero' edes on oikea termi sen jojoilun jälkeen), ja aina kun kuvittelen olevani yli, huomaan kohta meneväni taas takapakkia. Tahtoisin jo todellakin jonkun sortin lobotomian, koska kaikki suhteet viimeisten kolmen vuoden aikana ovat kariutuneet hyvin pitkälle siksi, että aina vain kaikki tuntuu kovin laimealta tuon "elämäni rakkauden" jälkeen. On ollut niin väsyttävää yrittää itsekurilla ja kontrollilla pakottaa itseään eteenpäin, vaikka se ei niin mitenkään päin tule minusta luonnostaan.
Ehkä kaikkein naurettavinta koko jutussa on se, että tämä kyseinen nainen oli juuri sellainen identiteettikriiseilijä, joka ei ennen minua ollut kuvitellutkaan voivansa pitää naisista. Hänen käytöksensä oli sen koko 2 vuotta todella ristiriitaista. Hän pelkäsi "lesbouttaan" suorastaan pelottavassa mittakaavassa ja itki asiaa monesti minulle, että kun hän ei vain halua olla sellainen. Jossain vaiheessa hän ilmeisesti päätti ettei ole, koska tilalle tuli "hän ei ole sellainen". Seurustellessaan jo nykyisen miehensä kanssa, hän vielä meinasi lähteä perässäni pois kaupungista, jossa silloin asuimme. Sanoin etten suostu enää elämään piilossa siinä ikuisessa pelkohäkissä, ja että sen on aika olla sitten julkista. Johan vaihtui ääni kellossa ja alkoi rakkauden vakuuttelut miestä kohtaan. Välillä itkettiin minun perääni ja välillä hehkutettiin hetero-onnea sekä suhtauduttiin todella aggressiivisesti, jos harvakseltaan kuukausien kuluttua kyselin kulumisia. Pari vuotta myöhemmin ilmoitti, ettei halua enää ikinä kuulla minusta. Enkä todellakaan ollut missään vaiheessa häiriköinyt, vaan olisin halunnut nähdä koska olin pitkästä aikaa kaupungissa. Olimme kuitenkin joskus parhaat ystävät, ja katkeruudestani huolimatta en halunnut menettää sitä.
Joka tapauksessa kyseinen tyttö/nainen kohteli jo juttumme aikana minua todella julmasti ja palasi useasti miehiin. Rakkaus todellakin on sokeaa! Meillä vain oli sellaista yhteisymmärrystä ja huumoria, jota ilman en vain osannut, enkä osaa vieläkään, olla. Näihin aikoihin hän kuitenkin aina panikoi ja halusi taas yrittää, jos meinasinkin irrottautua koko jutusta. Nykyisin heillä on pieni heteroidylli, johon kuuluu myös vauva. Ensimmäinen asia minkä tämä nainen teki kuultuaan olevansa raskaana oli minun numeroni poistaminen. >_< Ja sitten tehdään selväksi, ettei halua enää ikinä kuulla minusta.
Kuten ehkä huomaat, ei meillä jätetyilläkään kovin vahvasti mene. :P Jos jonkun ihmisen asettaa kerran sellaiselle jalustalle (ansaitusti tai ei..), siitä ajatuksesta voi olla ihan ylivoimaisen vaikea päästää irti. Minä en halua haluta tuota kyseistä ihmistä enää takaisin, koska hänen itsekkään ja paskamaisen käytöksensä jälkeen en voi edes kuvitella, että antaisin hänelle enää yhtään mitään. Hänen homofobisesta elämästään pikku kulissisuhteineen tuskin kummoista tulee (enkä tosiaan ihmettele vaikka hän lopun elämäänsä yrittäisi uskotella itselleen olevansa hetero), mutta en halua antaa hänen pilata omaakin elämääni siinä sivussa. Eli kaikki poppaskonstit unohtamiseen enemmän kuin tervetulleita (myös pienemmät toimenpiteet kuin lobotomia kelvannee). B) Sairas mieli kun ei järkipuhetta kuuntele.